Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?
Lukion toisella oleva tyttö on yhtäkkiä ahdistunut silmin nähden opiskelusta. Tulevaisuus pelottaa hirveästi, kun on tunne ettei pääse mihinkään opiskelemaan.
Ennen joulua tuli muutamasta kokeesta alle vitosen arvosana, mistä tytär murtui täysin. Luuli osanneensa asiat. Muutoin on tullut 7-9 arvosanoja.
Haluaisi vaihtaa pitkän matematiikan lyhyeksi, mutta pelkää, ettei sitten ainakaan saa jatko-opiskelupaikkaa.
Miten voisi parhaiten tukea tässä kohtaa? Tyttö on niin ahdistunut, ettei saa nukuttua, mikä ei tietysti helpota painetta yhtään.
Kommentit (274)
auttaisitteko yksin asuvaa 16 vuotiasta?
Ostaisitte ajokortin , hieronnan ..ym
EIKÖ...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen Ei ole vastuussa itsestään.
Tarvitaan vanhemmat jotka tzemppaa rahoittaa , keittää kaakaota ja kehuu.
Jos oot yksin maailmassa ..niin silmät aukeaa.
Kaikki on itsestä kiinni jos haluat elää.
Jos kukkaro antaa myöden, niin yksityistunteja kehiin! Meillä teinillä pitkä matematiikka ja käy 1-2x viikossa yksityistunnilla. Itseluottamus kasvanut ja varmasti taidotkin.
On tuo lukiolaisen elämä kyllä rankkaa. Pitkät koulupäivät, harrastus (meillä 5x viikko) ja siihen vielä nuo hurjat koeviikot! Autokouluunkin pitäisi mennä, olisipa vaan aikaa...
Tsemppiä teille!
Minulla ei ole ajokorttia
kukaan ei maksanut sitä minulle
Olenko pohjasakkaa?
En saanut myöskaan hierontaa, jos ei hakkaamista lasketa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen Ei ole vastuussa itsestään.
Tarvitaan vanhemmat jotka tzemppaa rahoittaa , keittää kaakaota ja kehuu.
Jos oot yksin maailmassa ..niin silmät aukeaa.
Kaikki on itsestä kiinni jos haluat elää.
Jos kukkaro antaa myöden, niin yksityistunteja kehiin! Meillä teinillä pitkä matematiikka ja käy 1-2x viikossa yksityistunnilla. Itseluottamus kasvanut ja varmasti taidotkin.
On tuo lukiolaisen elämä kyllä rankkaa. Pitkät koulupäivät, harrastus (meillä 5x viikko) ja siihen vielä nuo hurjat koeviikot! Autokouluunkin pitäisi mennä, olisipa vaan aikaa...
Tsemppiä teille!Minulla ei ole ajokorttia
kukaan ei maksanut sitä minulle
Olenko pohjasakkaa?
En saanut myöskaan hierontaa, jos ei hakkaamista lasketa
Tämä ei ole WT- ro.skasakin itsesäälipalsta.mene pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen Ei ole vastuussa itsestään.
Tarvitaan vanhemmat jotka tzemppaa rahoittaa , keittää kaakaota ja kehuu.
Jos oot yksin maailmassa ..niin silmät aukeaa.
Kaikki on itsestä kiinni jos haluat elää.
Jos kukkaro antaa myöden, niin yksityistunteja kehiin! Meillä teinillä pitkä matematiikka ja käy 1-2x viikossa yksityistunnilla. Itseluottamus kasvanut ja varmasti taidotkin.
On tuo lukiolaisen elämä kyllä rankkaa. Pitkät koulupäivät, harrastus (meillä 5x viikko) ja siihen vielä nuo hurjat koeviikot! Autokouluunkin pitäisi mennä, olisipa vaan aikaa...
Tsemppiä teille!Minulla ei ole ajokorttia
kukaan ei maksanut sitä minulle
Olenko pohjasakkaa?
En saanut myöskaan hierontaa, jos ei hakkaamista lasketa
Olet pohjasakkaa
yksin maailmassa kirjoitti:
auttaisitteko yksin asuvaa 16 vuotiasta?
Ostaisitte ajokortin , hieronnan ..ym
EIKÖ...?
En todellakaan..
mutta jos haluat pullon shampoota ja sukat..niin toki voin auttaa:)
Muista tirauttaa kiitollisuuden kyynel , kun saat ne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lyhyen matikan josta kirjoitin niukan b:n ja pääsin Helsingin kauppakorkeaan ekalla yrityksellä. Ei se matikka kaikkea ratkaise!
Nyt vaaditaan Aallon kauppakorkeeseen pitkä matematiikka .
No eipä vaadita älä viitsi jakaa väärää tietoa!
https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.91182069335
Ei vaadita, mutta pisteitä saa huomattavasti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkoskakkoset naulataan kulmiin tueksi ja Ketipinor auttaa ahdistukseen.
Kauppatieteellisen on pääsykokeet, jotka perustuvat kolmeen lukiokurssiin. Kauppakorkeakouluun voi päästä myös todistusvalinnalla eli yo-pisteillä. Viime vuonna viidestä aineesta oli maksimissaan mahdollista saada 42 pistettä, 23 pistettä oli pienin raja. Aaltoon pääsyyn vaadittiin 34 pistettä. Alle 700 ylioppilasta kirjoitti viime keväänä ällän pitkästä matikasta, korkeakoulujen aloituspaikkoja on yhteensä noin 60 000. Pitkän matikan yo-arvosana korreloi tutkitusti yliopistomenestyksen kanssa kuten äidinkielikin, joten siksikin siitä palkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä matikka on lukion vaativin kurssi. Jos ei ole matemaattisesti lahjakas se vaatii todella paljon töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lyhyen matikan josta kirjoitin niukan b:n ja pääsin Helsingin kauppakorkeaan ekalla yrityksellä. Ei se matikka kaikkea ratkaise!
Nyt vaaditaan Aallon kauppakorkeeseen pitkä matematiikka .
No eipä vaadita älä viitsi jakaa väärää tietoa!
https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.91182069335[/q…
Matikka täytyy kirjoittaa jos mielii Aaltoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ostaa matikan lisäopetusta tytölle? Et voi muuttaa yhteiskunnallisia vaatimuksia, mutta tuon voit tehdä
Toki! Tekisi mieli ostaa myös oppilaanohjausta. En tiedä mikä totuus on, mutta vähän sellainen tunne on, että aika tuuliajolla nuo nuoret ovat jatko-opintomahdollisuuksista ja ylipäätään siitä mihin kannattaisi paukkuja laittaa ja mistä vois mennä vähän kevyemmin.
Tutor House voisi olla avuksi
Vierailija kirjoitti:
Ihminen Ei ole vastuussa itsestään.
Tarvitaan vanhemmat jotka tzemppaa rahoittaa , keittää kaakaota ja kehuu.
Jos oot yksin maailmassa ..niin silmät aukeaa.
Kaikki on itsestä kiinni jos haluat elää.
Kaakaota ei tarvinnut keittää pojalle mutta ruoan tein. Eikä tarvinnut tehdä kotitöitä. Koulunkäyntiin en puuttunut mutta motivoin ja kannustin , kehuin kun oli aihetta ja jopa palkitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo teksti kuvaa minua ihan täysin. Olen tällä hetkellä abivuodella ja voin kertoa että stressi on kova. Itkettää ja ahdistaa eikä viime yönä tullut sitä 2½ tuntia enempää unta. Jätän menemättä penkkareihin ja abiristeilylle, että saan edes pari stressin aihetta pois.
Harmittaa, kun en silloin 15 vuotiaana tajunnut pääsykoeuudistuksista ja jatko-opinnoista yhtään mitään. Numerot sitten jäivätkin vain tuohon 7-9, ja nyt tuntuu että olen umpikujassa. Koko pääsykoeuudistus ei tainnut silloin olla edes valmis kun aloitin lukiossa, vasta näin viimemetreillä valmistui. Tämän takia edes opettajat eivät voineet kehottaa meitä panostamaan kunnolla. Siihen asti kaikki oli sanoneet että “ne on vaan yo-kokeet, ei niillä tee mitään.” Mutta nyt yhtäkkiä ne onkin tosi tärkeitä.
Kilpailu jatko-opinnoista on ihan järkyttävää. Monien haaveet on kaatuneet pelkästään jo siihen kun ollaan nähty sisäänpääsyprosentit. Itkettää kun unelmakouluihin on vuosittain 1400 hakijaa, mutta vain 30 opiskelupaikkaa. “Helppoihinkin” kouluihin on 500 hakijaa ja 40 opiskelupaikkaa. Taisi olla minun haaveet tässä. Pidän välivuoden, koska en kertakaikkiaan keksi opiskelupaikkaa mikä kiinnostaisi ja minne olisi 8 keskiarvon oppilaan mahdollista päästä sisään. Olen samassa tilanteessa kuin sun lapsesi → pelkään etten pääse edes sisään minnekään mistä tykkään.
Tsemppiä abi, kyllä sinä pääset eteenpäin. Samat paikat on jaossa nytkin kuin ennen pääsykoeuudistusta. Edelleen säilyy myös pääsykokeet. Monta monta tapausta heti tulee mieleen, joilla lukio ei mennyt oikein putkeen, mutta hienosti eteni opiskelut parin välivuoden jälkeen.
Kasin osaaminen lukiossa ei tule ilmaiseksi, saat kiittää itseäsi, hienosti se on mennyt. Yritä olla itsellesi armollinen ja säilyttää realistinen toiveikkuus.
T. Myös lukion ope
En nyt selaa koko ketjua läpi, mutta vinkkaan: tutustu /tutustukaa Nyyti ry:n mahtaviin materiaaleihin (ilmaisia) ja fb-sivuun. Sieltä saa erinomaisia vinkkejä opiskelijan stressinhallintaan ja hyvään mieleen. Lisksi suosittelisin häntä tutustumaan bullet journal-tekniikkaan (mm. fb:ssä löytyy ihan mahtava ryhmä, jossa äärettömän tsemppaava kulttuuri). Tsemppiä!
Ei liene järkevää käyttää koko nuoruutta stressaten marginaaliammatin perään jossa sitten ahdistuu aikuisena.
Koetan sanoa että jos joutuu olemaan koko opiskelujen ajan suorituskykynsä kipurajoilla ja ulkopuolella niin sellaista ei ehkä kannata tehdä koska työelämä tulee kestämään vuosikymmeniä.
Nelikymppisinä kaikki alkavat jo miettimään työelämästä erkaantumista ja ovat lähinnä kateellisia ikätovereilleen joilla ei ole mt-ongelmia. Hyvin haurasta tämä elo, nuorena tätä ei ymmärtä koska aikuiset eivät näiistä puhu.
Hyviä ammatteja on pilvin pimein tarjolla energisille perusaikuisille joilla on elämänhallinta kunnossa.
Nauttikaa nuoruudesta.
Kamomilla teetä päivittäin jos ei ole allerginen. Halpa on 1€/20 pussia.
Muun hoidon lisäksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen Ei ole vastuussa itsestään.
Tarvitaan vanhemmat jotka tzemppaa rahoittaa , keittää kaakaota ja kehuu.
Jos oot yksin maailmassa ..niin silmät aukeaa.
Kaikki on itsestä kiinni jos haluat elää.
Jos kukkaro antaa myöden, niin yksityistunteja kehiin! Meillä teinillä pitkä matematiikka ja käy 1-2x viikossa yksityistunnilla. Itseluottamus kasvanut ja varmasti taidotkin.
On tuo lukiolaisen elämä kyllä rankkaa. Pitkät koulupäivät, harrastus (meillä 5x viikko) ja siihen vielä nuo hurjat koeviikot! Autokouluunkin pitäisi mennä, olisipa vaan aikaa...
Tsemppiä teille!Minulla ei ole ajokorttia
kukaan ei maksanut sitä minulle
Olenko pohjasakkaa?
En saanut myöskaan hierontaa, jos ei hakkaamista lasketaTämä ei ole WT- ro.skasakin itsesäälipalsta.mene pois.
tällä palstalla on todella tunnekylmiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.
Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!
Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.
Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.
Kasvatustieteissä pärjää lyhyellä matikalla. Itse lyhyen matikan opiskellut enkä edes kirjoittanut sitä. OKL-Turku järjestää toisen vaiheen hakijoille matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testin, mutta lyhyt matikka riittää siinäkin. Yritä vakuuttaa tytölle, että kaikki järjestyy ja tärkeintä on oma hyvinvointi. Vaikka mitä ratkaisuja tekisi koulu-uralla tuossa iässä, mikään ei ole peruuttamatonta meidän koulutusjärjestelmässä. Sen sijaan burn outilla ja pitkittyneellä ahdistuksella voi olla kauaskantoisia seurauksia, jotka vaikuttaa pitkälle elämään.
Meillä kaksi stressaajatyttöä kotona, toinen lukiolainen ja toinen vasta ala-asteella. Itse olin aikanaan samanlainen suorittaja. Nuoremman kanssa tehdään muuten mindfulness-harjoituksia stressaavina kausina. Kannattaa kokeilla!
Jos kukkaro antaa myöden, niin yksityistunteja kehiin! Meillä teinillä pitkä matematiikka ja käy 1-2x viikossa yksityistunnilla. Itseluottamus kasvanut ja varmasti taidotkin.
On tuo lukiolaisen elämä kyllä rankkaa. Pitkät koulupäivät, harrastus (meillä 5x viikko) ja siihen vielä nuo hurjat koeviikot! Autokouluunkin pitäisi mennä, olisipa vaan aikaa...
Tsemppiä teille!