Kutsumanimi mamma, mummo vai mummu -kuka päättää?
Huokaus. Anoppini haluaa välttämättä itseään kutsuttavan mammaksi. Itse olen toisesta maakunnasta, meilläpäin on vain mummoja ja mummuja. "Mamma" tulee sanasta "maman", mikä tarkoittaa äitiä, ei siis mitenkään edes viittaa isoäitiyteen. Anoppini on itse asiassa ainoa tuntemani "mamma", kaikki muut haluaa olla mummoja, mummuja tai mummeja.
Itse olen sitä mieltä että lapsen vanhemmat saavat päättää, millä nimellä isovanhempia kutsutaan. Tietysti voidaan aina päätyä neutraaliin isoäitiin jos kovin erimielisyys tulee. Mutta että mamma? Ei sovi ainakaan minun suuhuni.
Mieheni ei ota kantaa, hän puhuu anopista aina "Kristiinana", ts. tämän ristimänimellä, ei äitinään edes.
Kommentit (42)
On se vaikeaa. On se rankkaa. On se hirveää.
Täältäkin ääni mummille! Mamma on äiti, mummo on, noh, kuka tahansa vanha mummo. Mummu kuulostaa kyllä ihan haiskalta. :)
Isoäiti itse päättäköön, millä häntä kutsutaan.
Minustakin tulee sitten joskus mamma. Lapseni sen myös jo tietävät, ja ovat samaa mieltä :)
Kyllä isoäiti/isä itse saa päättää kutsumanimensä.
Ei se ole vanhempien tehtävä.
Isovanhempi itse päättää. Meillä miniä haluaa, että olen mummi, meillä isoäitiä kutsutaan mammaksi. Kun miniä sanoo, että mene mummin syliin, niin turha on minulle tyrkyttää. Vähän sama kuin kutsuisi Marjaa Helenaksi.
No meillä on kyllä ihan molemmat isoäidit päättäneet itse, toinen on mamie (ranskalainen) ja toinen on mummu. Eipä tulisi mieleenkään tuollaisesta alkaa väittelemään.
Kyllä se on ihminen itse joka saa päättää miksi häntä kutsutaan, ihan välittämättä siitä onko isoäiti vai lapsi vai jotain siltä väliltä. Vai pitäisitkö itse jos joku päättäisi kutsua sinua vaikka miehesi ämmäksi?
Minun ex-anoppini on myös halunnut olla mamma ja hänen miehensä pappa. Ongelma on se, että lapset ovat kaksikielisiä ja minä olen jo heille mamma ja heidän isänsä pappa. Lapset itse ovat päätyneet kutsumaan isänsä vanhempia heidän etunimillään, kun mikään muu nimitys ei kelvannut ja mamma ja pappa-nimitysten hankaluus ei mennyt perille. Eli sanoisin, että lapset lopulta päättävät.
Eiköhän se kutsuttava saa päättää, miksi häntä kutsutaan. Ei kai olisi kivaa olla lopun elämäänsä sellainen mikä ei halua olla...
Vierailija kirjoitti:
Minun ex-anoppini on myös halunnut olla mamma ja hänen miehensä pappa. Ongelma on se, että lapset ovat kaksikielisiä ja minä olen jo heille mamma ja heidän isänsä pappa. Lapset itse ovat päätyneet kutsumaan isänsä vanhempia heidän etunimillään, kun mikään muu nimitys ei kelvannut ja mamma ja pappa-nimitysten hankaluus ei mennyt perille. Eli sanoisin, että lapset lopulta päättävät.
Koska mieheni puhuttelee äitiään ristimänimeltä, ja minäkin tietysti, kai samaa voi jatkaa vaikka lapsia olisikin? Lapset sitten päättävät itse millä nimellä kutsuvat.
Oikeastaan on ihan hassua että lapselle pitää puhua isovanhemmista sen sukulaisuussuhteen mukaan. Eihän muistakaan aikuisista yleensä puhuta, tyyliin mene kummitädille, mene pikkuserkulle. Äiti ja isä ovat vähän eri asia, kun ihmisellä on niitä vain yksi. Isä on THE Isä jne. Mutta isovanhempiakin on jo kahdet.
Höh, ikinä en ole tullut ajatelleeksikaan muuta kuin että isovanhemmat itse päättävät nimityksensä.
11 oli siis ap.
Ei meistä muuten kukaan muukaan saa päättää miksi meitä kutsutaan. Nimi on kasteessa annettu ja yleensä etunimensävaihtajia pidetään egobuustaajina ja katsotaan kieroon.
Ja vaikka saisikin päättää miksi kutsutaan, minullakin on oikeus päättää että kyseistä sanaa en käytä. Mamma ei taivu suuhuni, joten anoppi saa olla joko Kristiina tai sitten vaikka "isän äiti".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isoäiti/isä itse saa päättää kutsumanimensä.
Ei se ole vanhempien tehtävä.
Niin saakin. Isän isä itse opetti meille, että hän on äijä. Ja äijäksi kutsuimme aina. Isän äiti oli sentään mumma, eikä akka :D
Isovanhemmat päättää itse miksi kutsuu itseään. Vanhemmat sen miksi kutsuvat lapselle isvanhempia. Lapsi aikanaan sen miten haluaa itse isovanhempia kutsua.
Eivät vanhemmat päätä. Toiveita voi esittää, tai vaikka tuoda esiin jonkin näkökulman, esim. tuo ylläoleva mamma-tapaus. Mitäs jos isovanhemmalla on jo ennestään lastenlapsia, ja ollut käytössä jo joku nimitys? Olisi tosi hassua olla yksille lapsille mummo ja yksille mummi.
P.S. Minulla oli isoäiti mamma, ihan Savossa. Ei siinä mitään erikoista ole.
Jokainen on tietysti kohdaltaan lapsuudessaan tottunut tiettyyn nimitykseen, oli se mummi, mumma tai mitä kelläkin. Se on itselle se "oikea" ja muiden käyttämät nimitykset tuntuvat "vääriltä". Varsinkin kun tähän asiaan usein liittyy perustavanlaatuisia tunteita. Mutta kyllä aikuisena jo pitäisi pystyä ajattelemaan rationaalisesti, että minun mielipiteeni ei ole ainoa oikea fakta, ja toisista tuntuu oman mummansa kanssa ihan samalta kuin minusta mummini suhteen.
Eikö ole toisaalta hyvä asia, että isovanhemmille on useita eri nimityksiä? Usein eri puolen isovanhemmat ovat eri "nimisiä", niin ei tule sekaannuksia. Eikä tarvitse aina tarkentaa "se Joensuun isoäiti " ja "se Pihtiputaan isoäiti". Joillain myös vaikka isoisoäiti on vielä elossa, ja hänelläkin voi olla vielä eri mummonimitys.
Meillä miniä halusi, että olen mummi. Ei haittaa minua, kutsun häntä aina Lauraksi (poikani exä) ja kun miniä (Jenni) siitä kimmastuu, niin ihmettelen, että miksi nyt noin, onko sillä nimityksellä muka jotain merkitystä. Tyttären lapsille olen mamma ja miniä on sitä mieltä, että nimellä ei ole merkitystä.
Se on MUMMI.