Teini on ahdistunut, yksinäinen ja mielestäni masentunut. Mistä apua? Käy jo koulupsykologilla viikottain, muttei tunnu auttavan.

Pelaako tai somettaako paljon? Siinä on takuuvarma masennuksen aiheuttaja, jos ao. hommaa teinillä yli 2 tuntia/päivä, eli ahdistus suorastaan korreloi noihin käytetyn ajan kaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap älä ensimmäisenä pilaa lapsesi elämää mielenterveysmerkinnöillä. Muistathan, että potilastietomme ovat nykyään avoimia kirjoja liian monelle taholle. Osta hyviä psykologisia opuksia kotiin luettavaksi + muutama motivoiva kirja. Jos koulutulokset pvat heikentyneet niin myös oppimiseen liittyvä tekniikkakirja.

Esimerkiksi

Kimmo Takanen Murra tunnelukkosi

Tony Dunderfelt Minä onnistujaksi joka olen

Päivi Niemi Hyvää mieltä ja tunnetaitoja

Anne Karilahti Vapaaksi

Kirjoista hän saa niitä esimerkkejä ja sanoja ja pystyy miettimään ja pohtimaan tuntemuksiaan niiden avulla.

Varmista myös, ettei häntä ahdistella seksuaalisesti (värittömyys/huomaamattomaksi tekeytyminen voi olla merkki siitä)

Ap kirjoittaa, että hänen lapsen masennus ja ahdistus on jo niin pahoja, että lapsi lähtee usein kesken koulupäivän ahdistuksen vuoksi kotiin ja itkee. Eli jää pahasti jälkeen opinnoissa, kun ei kykene olemaan ahdistuksen vuoksi koulussa. Ei silloin ole enää aika lukea jotain self help -opuksia tai motivaatiokirjoja. Kyllä silloin tarvitaan jo kunnon apua psyk.puolelta, kun ei ole koulukuntoinen! Koko tulevaisuus voi mennä pieleen jos ei kykene olemaan tunneilla.

Niin? Itse lintsasin puolet yläasteesta ja olen akateeminen. Nyt nimeomaan on oikea aika lukea opuksia ja saada omille tunteille sanat. Ei terapiakaan ole muuta kuin tuki, itse on silti kaikki työ tehtävä. Kun vanhempi haluaa kotona tukea ja auttaa niin silloin on parempi ensin kokeilla kotikonsteja. Jos kuukaudessa ei tapadu mitään edistystä niin sitten ammattilaiselle. Lapsen elämää ei kuitenkaan kannata pilata kokeilematta ensin itse. Olisi eri asia jos vanhemmilla ei olisi motivaatiota auttaa, tällä vanhemmalla on. Koulujuttuja voi opetella kotona vanhemman johdolla ja vanhempi voi sopia niistä opettajan kanssa.

Lintsaaminen on aivan eri asia kuin se, että ei ahdistuksen vuoksi kykene olemaan koulussa. Ja ap:han kertoo, että lapsi käy jo psykologilla, oletko lukenut koko aloitusta ollenkaan.

Höpönassuseni, lintsaamiselle on aina joku syy :)

Koulun tarjoama psykologi ei ole mitään.

Tuo muiden yläpuolelle asettuva halveksuva asenne on aina niin piristävä lisä näissä nettikeskusteluissa. Tosin sillä nolaa itsensä se muita väheksyvä kirjoittaja.

Älkää aloittako tätä rumbaa!! Olin itse samanlainen, nyt 28v, yksin, työtön, täynnä vihaa ja ahdistusta. Käynyt 10v terapiaa, lukemattomia lääkäreitä.

Tästä ei ole enää paluuta entiselleen. Varoitan vain.

Kun ihminen on merkityksetön, ei vastaa standardit vaikka olisi fiksu ja ihana niin yksin jäädään.

Yhteiskunnassamme ei nykyään haluta henkisesti kypsiä ihmisiä.

Seronil on meillä tuntunut auttavan vastaaviin ongelmiin ainakin jonkin verran.

Onko ongelma koulussa olemisessa vai opiskelussa? Minkälaisia arvosanat ovat ja onko muutoksia viime aikoina? Tekeekö vaadittavat esseet yms.? Tässä on ainakin kaksi tyyppitapausta, joissa ratkaisumallit ovat aivan erilaiset:

1. Ei pärjää koulujutuissa, joten ahdistuu osaamattomuuttaan ja lähtee kotiin. Arvosanat huonoja

2. Kokee itsensä ulkopuoliseksi/yksinäiseksi, ahdistuu ja lähtee kotiin. Opiskelussa ei ole ongelmaa vaan kouluympäristössä. Arvosanat voivat olla hyviä, jos tilanne ei ole jatkunut kauhean kauaa