Lue keskustelun säännöt.
Avioero - mitä tapahtuu, jos kumpikaan ei halua hoitaa enää yhteisiä lapsia?
08.01.2019 |
Näitä kirjoituksia lukiessa tuli mieleeni, että mitä tapahtuisi lapsille, jos avioeron sattuessa kumpikaan vanhemmista ei huoli lapsia itselleen? Valitettavan yleistä näyttää olevan, että etenkin miehet haluaisivat jatkaa elämäänsä sinkkuina, eivätkä halua hoitaa lapsiaan edes omalla vuorollaan. Mitä jos molemmat vanhemmat päättäisivät samoin?
Kommentit (23)
No sitten ne lapsen menee sijoitukseen. Jos lastenvalvojan luona kumpikin ehdottomasti kieltäytyy lähivanhemmuudesta niin lv tekee lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu joutuu sitten sijoittamaan lapsen muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama jos niitä lapsia ei haluta tai kyetä hoitamaan avioliitossa/parisuhteen aikana. Lapset huostaan.
Minusta sekin pitäisi merkitä johonkin rekisteriin, jos toinen vanhempi hylkää lapsen kokonaan,vaikka toinen hoitaisi. Näin lapseen voitaisiin kohdentaa tukitoimia lapsen sitä itse pyytämättä esim. Psykologikeskustelut vuoden välein, jossa varmistettaisiin lapsen psyykkinen hyvinvointi ja mahdollinen terapiantarve tms.
Ihan kamalaa! Ihan kuin lapset olisivat jotain tavaroita, eikä elollisia ihmisiä, joilla on tunteet.
Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei niitä halua eikä rakasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, luulin ettei tällaista ole olemassakaan. Itse oon lähtökohtaisesti aina lasteni vanhempi, 24/7 ja kun ovat isällään tai muualla, niin mulla omaa aikaa. Mut miehen ex kävi pitkään kamppailua siitä ettei joudu hoitamaan lapsiaan sekuntiakaan enempää kuin mies. Mielellään vähemmän. Ja koki suureksi vääryydeksi nimenomaan sen että joutuu itse sitoutumaan, priorisoimaan menemisiään lasten ehdoilla ja hoitamaan ihan ite niitä lapsia ilman et mies on hänen oman elämänsä mahdollistava nöyrä palvelija. Ja aika monta lasta oli kuitenkin tullut hankkineeksi, ilmeisesti ajatuksena et kyllä joku ne hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sekin pitäisi merkitä johonkin rekisteriin, jos toinen vanhempi hylkää lapsen kokonaan,vaikka toinen hoitaisi. Näin lapseen voitaisiin kohdentaa tukitoimia lapsen sitä itse pyytämättä esim. Psykologikeskustelut vuoden välein, jossa varmistettaisiin lapsen psyykkinen hyvinvointi ja mahdollinen terapiantarve tms.
Lapselle vuoden välein psykologikeskustelut? Melko rankkas lapselle, eikä siitä oikeasti olidi hyötyö. Meillä on ihan hyvä neuvola järjestelmä joka osaa kyllä tarvittaessa auttaa eteenpäin jos lapsen tilanne sitä vaatii, oli lapsi eroperheestä tai ydinperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toissa ulkomailla. Rahoitan perheen elaman.
Vaimo uhkauilee valilla avioerolla ja sanoo ettei ota lapsia.
Minulla taas ei ole Suomessa toita.
Kumpa minulla olisi normaali puoliso ja normaali tyo
Vierailija kirjoitti:
No, luulin ettei tällaista ole olemassakaan. Itse oon lähtökohtaisesti aina lasteni vanhempi, 24/7 ja kun ovat isällään tai muualla, niin mulla omaa aikaa. Mut miehen ex kävi pitkään kamppailua siitä ettei joudu hoitamaan lapsiaan sekuntiakaan enempää kuin mies. Mielellään vähemmän. Ja koki suureksi vääryydeksi nimenomaan sen että joutuu itse sitoutumaan, priorisoimaan menemisiään lasten ehdoilla ja hoitamaan ihan ite niitä lapsia ilman et mies on hänen oman elämänsä mahdollistava nöyrä palvelija. Ja aika monta lasta oli kuitenkin tullut hankkineeksi, ilmeisesti ajatuksena et kyllä joku ne hoitaa.
No onhan se vääryys kun toinen luistaa sovituista asioista. Miksi mies ei olisi velvollinen hoitamaan lapsia just yhtä paljon kuin nainenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joutavat molemmat helvettiin.
Lapset?
Vierailija kirjoitti:
Olen toissa ulkomailla. Rahoitan perheen elaman.
Vaimo uhkauilee valilla avioerolla ja sanoo ettei ota lapsia.
Minulla taas ei ole Suomessa toita.Kumpa minulla olisi normaali puoliso ja normaali tyo
Eli vaimosi on käytännössä yksinhuoltaja. Varmasti hänkin oli ajatellut elämänsä aivan toisenlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toissa ulkomailla. Rahoitan perheen elaman.
Vaimo uhkauilee valilla avioerolla ja sanoo ettei ota lapsia.
Minulla taas ei ole Suomessa toita.Kumpa minulla olisi normaali puoliso ja normaali tyo
Eli vaimosi on käytännössä yksinhuoltaja. Varmasti hänkin oli ajatellut elämänsä aivan toisenlaiseksi.
Ei nyt ihan niinkaan.
/harvan elama menee niinkuin kuvittlisi, mutta tilanteisiin pitaa sopeutua.
Mieheni ex ei halunnut heidän tyttärensä huoltajuutta, ei edes vuorottelua tms. Mies oli yksinhuoltaja. Exällä ei ollut Alko- tai muuta ongelmaa.
En ole raaskinut tytölle kertoa tätä. Itse en ollut tuolloin kuvioissa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sekin pitäisi merkitä johonkin rekisteriin, jos toinen vanhempi hylkää lapsen kokonaan,vaikka toinen hoitaisi. Näin lapseen voitaisiin kohdentaa tukitoimia lapsen sitä itse pyytämättä esim. Psykologikeskustelut vuoden välein, jossa varmistettaisiin lapsen psyykkinen hyvinvointi ja mahdollinen terapiantarve tms.
Lapselle vuoden välein psykologikeskustelut? Melko rankkas lapselle, eikä siitä oikeasti olidi hyötyö. Meillä on ihan hyvä neuvola järjestelmä joka osaa kyllä tarvittaessa auttaa eteenpäin jos lapsen tilanne sitä vaatii, oli lapsi eroperheestä tai ydinperheestä.
No miten sinne neuvolaan pääsee? Lapsi tuskin itse osaa hakeutua? Olen toisen vanhemman erossa hylkäämä ja menin ylikiltiksi suorittajaksi, joka peitti ongelmansa. Vasta 20-vuotiaana romahdin ja hakeuduin itse terapiaan ja jouduin pitämään välivuoden opinnoista. Ja vielä myöhemminkin on oireita, jotka vaikeuttavat aikuiselämää.
Vierailija kirjoitti:
No, luulin ettei tällaista ole olemassakaan. Itse oon lähtökohtaisesti aina lasteni vanhempi, 24/7 ja kun ovat isällään tai muualla, niin mulla omaa aikaa. Mut miehen ex kävi pitkään kamppailua siitä ettei joudu hoitamaan lapsiaan sekuntiakaan enempää kuin mies. Mielellään vähemmän. Ja koki suureksi vääryydeksi nimenomaan sen että joutuu itse sitoutumaan, priorisoimaan menemisiään lasten ehdoilla ja hoitamaan ihan ite niitä lapsia ilman et mies on hänen oman elämänsä mahdollistava nöyrä palvelija. Ja aika monta lasta oli kuitenkin tullut hankkineeksi, ilmeisesti ajatuksena et kyllä joku ne hoitaa.
Vau. Oletko Porvoosta? Vai onko miehesi aivopessyt sinut näkemään exänsä pahiksena? Miksi exän pitäisi hoitaa lapsia yhtään enempää kuin miehesikään? Vain koska hän on nainen ja lasten äiti?
Säälin näitä lapsia, joiden vanhemmat eivät riitele siitä, kumpi saa hoitaa lapsia enemmän. Niinhän sen pitäisi mennä, jos lapsiaan oikeasti rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
No, luulin ettei tällaista ole olemassakaan. Itse oon lähtökohtaisesti aina lasteni vanhempi, 24/7 ja kun ovat isällään tai muualla, niin mulla omaa aikaa. Mut miehen ex kävi pitkään kamppailua siitä ettei joudu hoitamaan lapsiaan sekuntiakaan enempää kuin mies. Mielellään vähemmän. Ja koki suureksi vääryydeksi nimenomaan sen että joutuu itse sitoutumaan, priorisoimaan menemisiään lasten ehdoilla ja hoitamaan ihan ite niitä lapsia ilman et mies on hänen oman elämänsä mahdollistava nöyrä palvelija. Ja aika monta lasta oli kuitenkin tullut hankkineeksi, ilmeisesti ajatuksena et kyllä joku ne hoitaa.
Meillä hieman samanlainen tilanne miehen lasten kanssa. Omani olen itse jo hoitanut täysi-ikäiseksi, on nähnyt isäänsä silloin kun isälle on sopinut, muutoin olen ollut yh, eikä minulla ole ollut mitään valittamista, itse lapseni päätin pitää, ja minä häntä rakastan. Kun sain yllätyksekseni tietää olevani raskaana, ainoa ajatuspolku jonka kävin koski sitä, että olenko MINÄ valmis ja halukas olemaan seuraavat 20v lapseni kanssa, kävi mitä kävi, tuli mitä tuli, ja päätin että olen. Sen jälkeen ei ole tarvinut kenenkään kanssa riidellä, kun olen itse halunnut oman lapseni kanssa olla ja elää. Lapsen elämään on kuitenkin mahtunut myös muita aikuisia, isä myös, vaikka hän ei kehuttava olekaan ollut niin silti olen aina lapselle isän puolesta puhunut, en valhedellen, vaan sanonut että kun me kaikki olemme erilaisia, ja sinun isäsi nyt vain on tällainen.
Miehen lasten äiti sen sijaan ei halua olla lastensa kanssa kuin ihan minimin, lisäksi huutaa ja raivoaa lapsille, jotka hän on itse halunnut tehdä, ja soittelee miehelleni ja haukkuu hänet aina kun äitillä on lasten kanssa ollut riitaa. Haluaisimme miehen kanssa lapset meille, ja äiti voisi tavata silloin kun lystää, vähän samaan tyyliin kuin oman lapsenikin kanssa aikoinaan, sillä meillä olisi kyllä aikaa ja halua ja henkisiä resursseja kasvattaa nämä kaksi aivan tervettä ja normaalia lasta. Äidille sen sijaan ei käy yhtään mikään muu kuin se, että lapset ovat meillä 24/7 mieluiten, ja hän silti pitää lapsilisät ja elatustuet itsellään, ja me ostaisimme lisäksi vielä lapsille kaiken tarvittavan tavaran.
En voi käsittää mitä liikkuu lasten vanhempien mielessä, kun omaa jälkikasvuaan pompottelevat ja kiusaavat mitä moninaisimmilla tavoilla. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, luulin ettei tällaista ole olemassakaan. Itse oon lähtökohtaisesti aina lasteni vanhempi, 24/7 ja kun ovat isällään tai muualla, niin mulla omaa aikaa. Mut miehen ex kävi pitkään kamppailua siitä ettei joudu hoitamaan lapsiaan sekuntiakaan enempää kuin mies. Mielellään vähemmän. Ja koki suureksi vääryydeksi nimenomaan sen että joutuu itse sitoutumaan, priorisoimaan menemisiään lasten ehdoilla ja hoitamaan ihan ite niitä lapsia ilman et mies on hänen oman elämänsä mahdollistava nöyrä palvelija. Ja aika monta lasta oli kuitenkin tullut hankkineeksi, ilmeisesti ajatuksena et kyllä joku ne hoitaa.
Vau. Oletko Porvoosta? Vai onko miehesi aivopessyt sinut näkemään exänsä pahiksena? Miksi exän pitäisi hoitaa lapsia yhtään enempää kuin miehesikään? Vain koska hän on nainen ja lasten äiti?
Säälin näitä lapsia, joiden vanhemmat eivät riitele siitä, kumpi saa hoitaa lapsia enemmän. Niinhän sen pitäisi mennä, jos lapsiaan oikeasti rakastaa.
Hei, meitä ei tarvitse aivopestä, sillä saamme kyllä oman osamme tästä äidinrakkaudesta, ihan päin omia kasvojamme ja korviamme. Meillä mies on valmis minä hetkenä tahansa siihen että lapset muuttaisivat meille. Se on vain hankalaa, kun äiti riitelee rahasta, että me alkaisimme siihen päälle riitelemään vielä lapsista. Pienimmän haitan mukaan on toimittu, joten oikeuslaitoksella, ja lastenvalvonnassa ollaan kyllä tietoisia siitä että lapset otetaan tänne sekunnissa heti, kun äiti siihen myöntyy, mutta oikeuteen ei lähdetä, koska äiti osaa olla lapsilleen ihanhelevetillinen isälle suuttuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, luulin ettei tällaista ole olemassakaan. Itse oon lähtökohtaisesti aina lasteni vanhempi, 24/7 ja kun ovat isällään tai muualla, niin mulla omaa aikaa. Mut miehen ex kävi pitkään kamppailua siitä ettei joudu hoitamaan lapsiaan sekuntiakaan enempää kuin mies. Mielellään vähemmän. Ja koki suureksi vääryydeksi nimenomaan sen että joutuu itse sitoutumaan, priorisoimaan menemisiään lasten ehdoilla ja hoitamaan ihan ite niitä lapsia ilman et mies on hänen oman elämänsä mahdollistava nöyrä palvelija. Ja aika monta lasta oli kuitenkin tullut hankkineeksi, ilmeisesti ajatuksena et kyllä joku ne hoitaa.
No onhan se vääryys kun toinen luistaa sovituista asioista. Miksi mies ei olisi velvollinen hoitamaan lapsia just yhtä paljon kuin nainenkin.
Oletko siis sitä mieltä, että lasten hoito puokkiin JA lasten elatusmaksut ja lapsilisät puokkiin myös? Jos olet, niin olet esimerkillinen äiti, joka on rehti ja reilu, eikä vain lompakon perään ruikuttaja.
Veikkaan kuitenkin että kaikki 6 lasta pitäisi miehen hoitaa samalla, kun äiti juo lapsilisiä ja elareita lähibaarissa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sekin pitäisi merkitä johonkin rekisteriin, jos toinen vanhempi hylkää lapsen kokonaan,vaikka toinen hoitaisi. Näin lapseen voitaisiin kohdentaa tukitoimia lapsen sitä itse pyytämättä esim. Psykologikeskustelut vuoden välein, jossa varmistettaisiin lapsen psyykkinen hyvinvointi ja mahdollinen terapiantarve tms.
Lapselle vuoden välein psykologikeskustelut? Melko rankkas lapselle, eikä siitä oikeasti olidi hyötyö. Meillä on ihan hyvä neuvola järjestelmä joka osaa kyllä tarvittaessa auttaa eteenpäin jos lapsen tilanne sitä vaatii, oli lapsi eroperheestä tai ydinperheestä.
No miten sinne neuvolaan pääsee? Lapsi tuskin itse osaa hakeutua? Olen toisen vanhemman erossa hylkäämä ja menin ylikiltiksi suorittajaksi, joka peitti ongelmansa. Vasta 20-vuotiaana romahdin ja hakeuduin itse terapiaan ja jouduin pitämään välivuoden opinnoista. Ja vielä myöhemminkin on oireita, jotka vaikeuttavat aikuiselämää.
Tottakai laps voi varata ajan neuvolaan itsekin eikä täällä ainakaan edes tarvi varata kouluterveydenhoitajalle aikaa sen kun kävelee sisään kun siellä ei ole muita asiakkaita.
Ongelman peittälijä ei toki varmasti avaudu asioista kovin helposti neuvolassa mutta ei se yksi psykologin käynti ratkaise asiaa sen kummemmin vaikka se olisi säännööllisesti. Terapia on taas kokonaan toinen juttu eikä sitä oikeastaan saa tavalliselta terveyskeskus psykologilta, jos hän huomaa jotakin poikkeavaa lapsessa hänkin ohjaa lapsen eteenpäin.
Sitten olisi hyvä antaa lapset sosiaalityöntekijöille eikä jättää oman onnensa nojaan.