Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Taitamaton paketinavaaja kirjoitti:
Olin ala-asteikäisenä asunut syksystä asti uudessa paikassa, maaseutukylällä, kun keväällä järjestimme koulukavereille minun synttärit. Lähimpänä asuva, muutaman vuoden vanhempi kaveri oli tietenkin se, jonka kanssa tuli vietettyä yleensä eniten aikaa ja ystävystyttyä - ihan matkojen pituuksistakin johtuen, eli käytännön syistä.
Tämä kaveri oli kuitenkin melkoinen "prinsessa" ja helposti suuttuva, jos asiat eivät menneet hänen ajatustensa mukaan.
No, minun synttäreilläni hän loukkaantui siitä, kun innoissani revin liian äkkiä ja paperin rikkoen hänen tuomansa lahjan auki! Loukkaantui siitä jopa niin verisesti, että lähti kesken juhlien kotiin.
Minulla ja muilla vierailla meni tietysti hetkeksi juhlatunnelma maihin, mutta sitähän tämä dramaqueen tietysti halusikin: saipa ainakin hetkeksi kaavittua kaiken huomion itselleen...Jälkeenpäin, viimein lepyttyään, hänen ylhäisyytensä suostui lopulta kertomaan, miten lahjan avaamisen olisi pitänyt hänen mielestään mennä:
Olisi kuulemma ensin pitänyt riittävän kauan ääneen ihailla ja vuolaasti kehua sitä paketin ja paperin ylivertaista kauneutta. Paketti olisi pitänyt kuulemma avata varovasti, rikkomatta paperia, ja taitella paperi siististi ja sievästi talteen, muistoksi tai uudelleen käyttöön. Samoin naru olisi pitänyt avata solmuistaan ja tallettaa visusti.Sitten vasta olisi saanut keskittyä itse lahjaan, ja toki sitäkin olisi pitänyt muistaa kehua ja ihailla (hänen standardiensa mukaan aidosti) tarpeeksi kauan ja vuolaasti, jotta se olisi saanut (hänen mielestään) ansaitsemansa, suurimman huomion.
- Voih, voih... Anteeksi, etten minä, tuolloin 11 vuotta täyttänyt tyttö, tällaisia "paketinavaussäntöjä" osannut enkä arvannut. :(
Anteeksi, että loukkasin jopa niin paljon, ettet millään voinut niellä pettymystäsi edes juhlien loppuajaksi niin, ettei sinun olisi tarvinnut järjestää tuota dramaattista poistumista juhlistani... ;) :DTämä sama prinsessa aiheutti vuosien kuluessa kyllä monenmonta muutakin kohtausta, sekä syyllisyyden- ja huonommuudentuntoja & itsetunnon kolhuja, mutta eihän sitä silloin, lapsena ja teininä osannut suojautua eikä puolustaa itseään kunnolla.
Voitte arvata, että nykyisin ei olla enää ollenkaan läheisiä ystäviä - vaikkakin silloin tällöin, hyvin harvoin, lyhyesti ja tuttavamaisesti kysellään kuulumisia, pelkästä kohteliaisuudesta.
Täälläkin kaverin käyttäytyminen on aiheuttanut itsetunnon kolhuja ym. edellämainittua. Vuosien varrella loukkaantumisia oli useampia ja usein ne ilmenivät mökötyksenä tai muuten vain kiukutteluna. Omasta mielestään loukkaantui näkymättömästi. Hän ajatteli ettei kukaan huomaa sitä. Samalla kyräilee ja "kulkee pitkin seiniä". Ihmettelen siinä sitten, että mitäköhän tuli taas sanottua tai tehtyä. Loukkaavana koetut asiat olivat muille ihan normaaleja. Jos hän sanoi, että "menkää vaan, tulen kohta perässä" ja me muut menimme, niin tästä alkoi syyllistäminen siitä kuinka hänet on jätetty eikä kukaan ajettele häntä. Kiukuttelu jatkui loppupäivän. Joskus saattoi "räjähtää" ja käydä läpi pitkällä aikavälillä sanottuja "loukkauksia" ja samalla ladella loukkauksia minua kohtaan. Kuuntelin vain hölmistyneenä ja mietin miten ihmeessä on käsittänyt asiat niin ja pyytelin anteeksi. Kaduttaa, että siedin tuollaista, mutta kun on tottunut vähättelyyn ja arvosteluun jo lapsuudessa, ei niiltä osaa aikuisenakaan suojautua.
Kun en vienyt häntä ”kotimatkallani” junalle. Olimme samoissa juhlissa ja hänen junansa lähti 50 km päässä olevalta rautatieasemalta. Asema oli etelässä ja minä menossa pohjoiseen, eli 100 km ylimääräinen lenkki tuosta olisi tullut, joka jo tuntuu kun omakin kotimatka oli sen 150 km. Asiasta ei oltu sovittu etukäteen, eikä meinannut millään ymmärtää miksen samalla voi heittää häntä.
Siitä että kysyin miksi henkilö on vaihtanut nimensä faceen.
Vierailija kirjoitti:
Ex mies suuttui totaalisti kun vauva paljastui ultrassa tytöksi. Raivosi mulle että olisin sanonut että mulla on sellainen olo että poika olisi tulossa ja tavallaan LUVANNUT hänelle näin. Jälkeenpäin mietin että ihan sama vaikka olisin sanonut että musta tuntuu että mulla on kaniiniperhe vatsassa, ultra se on jossa se selviää.
Eka poikaystäväni oli maailman krantuin ruoan suhteen ja mainosti vihaavansa sinappia. Tein ruokaa ja hän ylisti sitä vuolaasti. Mainitsin että olin laittanut sinne hiukan sinappia mausteeksi. Hän suuttui verisesti ja lähti ovet paukkuen kotiinsa.
Kaverini suuttui -ei pahoittanut mieltään vaan oikeasti siis suuttui- siitä että hänelle selvisi että tienaan enemmän kuin hän. Hän ei hyväksynyt asiaa, olihan hän omasta mielestään fiksumpi ja koulutetumpikin. En ymmärtänyt suuttumusta, olimme täysin eri aloilla töissä eikä minun palkkani ollut häneltä pois. Sama kaveri suuttui kerran kun olimme mökillä ja join muka liikaa vettä. (Juon 2 litraa päivässä, en mitenkään erityisen paljon). Vesi oli ostettu sinne pulloissa ja sitä oli yllin kyllin, ei olisi tarvinnut kytätä veden juontiani, mutta hän siitä suuttui ja vaati että vähennän vedenjuomista. Tämän jälkeen ystävyys päättyi. Oli sen verran sekopäinen mökkireissu muutenkin.
Exäsi olisi voinut päästellä pelkkiä poikasiittiöitä jos kerran pojan halusi. Onneksi ei saanut, sillä olisi kuitenkin ollut isänsä luonne ja rusina-aivot. Sori. Sympatiat sinulle.
Asiakas haukkui minut jo ovella, kun en ollut siivonnut tarpeeksi hyvin, vaikka olin hänen ohjeitaan noudattanut ja siivonnut 2 ja puoli tuntia edelliskerralla. No, minä sitten siivosin siellä haukkujen jälkeen 5 ja puoli tuntia. Kysyi vielä paljonko tuli tunteja, paljonkohan siitä sitten veloitetaan. Jep, puoli-ilmaiseksi pitäisi kaikki palvelut saada ja vielä vähemmällä tuntimäärällä, mutta 2 ja puoli tuntia ei riitä, 5 ja puoli tuntia on kuitenkin liikaa.
Toinen asiakas väitti, että olisin hänen pyttynsä tukkinut siivousliinalla tai terveyssiteellä, kun tein aivan normaalin vessan siivouksen ja pytyn pesun. Ja samasta asiasta syytti kahdesti viikon sisään.
Kun kerroin ex-kaverilleni raskaudestani. Onnittelujen sijasta tuli liuta "syitä" miksi minun olisi pitänyt abortti tehdä. Nämä syyt olivat:
- ulosottovelkani
- yksiössä asuminen
- koira
Entinen kaveri suuttui kun en ravintolassa alkanut juomaan alkoholia hänen kanssaan. Olin jo sopinut mieheni kanssa että minä ajan kotia. Minä en nähnyt asiassa mitään ongelmaa mutta tämä kaveri kimpaantui asiasta, haukkui mieheni epäsuorasti kehumalla omaa miestään ylistävin sanoin kuinka tämä antaa vaimon aina juoda.
Vierailija kirjoitti:
Olen työelämässä, naimisissa ja teinilasten isä, niin kyllä joka viikko jostain ihan käsittämättömästä joku suuttuu...
Tämä oli ylivoimaisesti paras, olipa todella outo syy suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Näin kaverilla sormuksen nimettömässä ja onnittelin kihloista. Suuttui koska kyseessä oli hänen mukaansa harjoituskoru sitä varten jos myöhemmin kihlautuisi. Kyseessä kalliimpi timanttisormus ja kaveripariskunnalla useampi vuosi suhdetta takana joten moni muukin olisi voinut erehtyä luulemaan kihloiksi
Luulisi sormuksen käytön osaavan harjoittelemattakin 😂, mutta joillain näkyy olevan siinäkin ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen työelämässä, naimisissa ja teinilasten isä, niin kyllä joka viikko jostain ihan käsittämättömästä joku suuttuu...
Ongelma on selkeästi sinun käsityskyvyssäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee muutama esimerkki tästä mieleen;
Yhdessä edellisessä työpaikassani eräs yövuoroa tekevä henkilö veti kilarit jos hänelle toivotti hyvää työvuoroa. Alkoi huutaa kirosanojen säestämänä miten maalataan piruja seinille ja nyt varmasti tapahtuu jotain paskaa kun toivotettiin hyvää työyötä.
Pienenä juoksin koulusta ulos, koulun ulko-ovet olivat sellaiset vanhat missä puita ja niiden välissä laseja, tyyliin puunpala-lasipala-puunpala-lasipala. Työnsin ovea kovaa auki ja käteni osui puunpalan sijasta lasikohtaan ja käteni meni siitä läpi. No vertahan rupesi vuotamaan reilusti ja koulun talonmies rymyää paikalle ja alkaa huutamaan mulle oven rikkomisesta vaikka varmasti näki että käsi on auki. Siitä sitten terkkarille. Vasta vanhempana tajusin että tilannehan oli tosi vaarallinen ja ranteestani olisi voinut revetä suoni auki.
Minulla oli miespuolinen kaveri, jota en millään tavoin pitänyt puoleensavetävänä. Hän kuitenkin julisti rakkauttaan minulle, tuloksetta. En hetkeen ollut tyypin kanssa tekemisissa, sitten mentiin yhdessä baariin. Seuraavana päivänä soittaa mulle ja alkaa huutamaan että tajuanko miten törkeä ihminen olen kun nuoleskelin baarissa erään kundin kanssa enkä ottanut hänen tunteitaan yhtään huomioon. Ilmoitin tälle tyypille etten koskaan aio olla hänelle mitään muuta kuin kaveri (niinkuin jo aiemminkin sanoin) eikä hänellä ole mitään oikeutta määräillä kenen kanssa saan tai en saa nuoleskella, sinkku kun olen. Poikkasin myöhemmin välini häneen kokonaan.
Miten sinä kehtasit pettää miestäsi siellä baarissa hänen nähtensä?
Palstauli samaistuu outoon hyypiöön. Hyvä, se on askel itsetuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs henkilö kärsii mielenterveysongelmista ja fyysistä vaivoista joiden vuoksi hän saattaa suuttua herkästi, mutta minusta on uskomatonta kuinka helposti hän suuttuu. Minulle hän suuttui esimerksi juuri viime viikolla siksi kun näki minun juovan mukista vettä enkä suostunut lopettamaan heti kun hän käski vaan join mukin tyhjäksi. Silloin hän raivostui, haukkui minua Per-ke-leen kusi pääksi, huusi hirveällä äänellä että en olisi saanut juoda ja lopuksi itki kun "Toi yksi joi vettä". Siis tiedän, että hänellä on kipuja ja paha olla mutta on uskomatonta että miten hän ei pysty lainkaan hallitsemaan kiukkuaan vaan saa tuollaisia raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista vaikka hänellä on monia eri lääkkeitä ja hoitoja vaivoihinsa.
Hormonaalinenehkäisy, ei enää ikinä! juuri tuollaista, itkua raivoa itkua raivoa ja aivan päättömistä jutuista eikä mitään kontrollia, voi purskahtaa itkuun ihan vain koska naapuri huikkaisi moikat.
Älytön asia mistä minulle on suututtu on entisen nykyinen puoliso, kun en ikinä kysy mitä heille kuuluu ja kehtaan vielä elatusmaksuja huom. sitä pienentä mahdollista vaatia, kun heitä on kuitekin enemmän taloudessa kuin minulla. Aivan sekopää akka.
Terveisiä jos tunnistit itsesi.
No, tämä sairas henkilö oli suusyöpää sairastava mies.
Hormoniehkäisy helpottaa heitteleviä mielialoja, koska se nimenomaan tasaa hormonierityksen. Höpinät sen päätä sekoittavasta vaikutuksesta ovat myytti, kyllä nuppivikoihin on ihan muut syyt kuin ehkäisy.
Veli suuttui kun syntymäpäivillä meidän 3-vuotias innostuessaan halasi 1-vuotiaan serkkunsa kumoon ja pienempi hieman säikähti. Veli ilmoitti jälkikäteen äitimme kautta etteivät voi enää tavata perhettämme, kun ei ole ”turvallinen olo” lapsemme seurassa 🤯
Vierailija kirjoitti:
Täytin juuri 18 ja asioin ensimmäistä kertaa yksin pankissa. Muuten meni hyvin, mutta en saanut tunnuslukusovellusta toimimaan ja nyt joudun menemään pankkiin uudestaan, jotta saan uuden aktivointikoodin. Jostain syystä osoitin isäni mielestä suurta epäonnistumista, kun VAHINGOSSA mokasin tunnuslukusovelluksen aktivoinnin ja sain tästä niskaani huutoa siitä, miten en osaa ja teen vaan väärin kaiken yms.
Vaikka eihän pankissa käyminen edes mitään maksa ja moka oli omani, niin miksi vanhemman pitää alkaa huutaa siitä? Ja samaan aikaan sitten itse mokailee teknologian kanssa ja pyytää minulta apua. Kai sitten tämän ikäisen pitäisi osata automaattisesti kaikki tekniikkaan liittyvä, kun "älypuhelin kädessähän" tässä on muka kasvettu. Loppuillan itkin sitten huoneessa.
Voi kulta ❤
Minusta tuntuu, ettei useimmilla ole realistista käsitystä omista eikä muiden tunteista. Hirvittävän heikkoa itsetuntoa, lasinhaurasta egoa ja onnettomat vuorovaikutustaidot. Poislukien väkivalta; siinä ei ole mitään epäselvää.
Ei näitä juttuja voi muuten käsittää. Projisointia ja torjuntaa.
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Oltiin ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa. Tapahtui joskus 90-luvulla, mutta muistan edelleen, kun oli minusta niin outo juttu.
Kiinalaisessahan usein tulee yksi iso kulhollinen riisiä jaettavaksi... No, minä mielestäni otin sitä riisiä siitä kulhosta tasapuolisesti niin, että hän sai puolet.
Kuitenkin, kun oltiin syöty, niin hän alkoi mielenosoituksellisesti naukua naama vääränä, kuinka hänelle jäi vielä niin kamalan kova nälkä... Ihmettelin mielessäni, että mitenhän siinä niin kävi: lihakastikeannoksensa oli kuitenkin ollut aika iso.
Ratkutti tätä nälkäänsä siinä moneen otteeseen, ja minä yritin hämmennyksissäni olla empaattinen, että voi harmien harmi...
Kun en heti tajunnut (miten olisinkaan tajunnut?), mistä kenkä puristaa, niin hän mainitsi suoraan, kuinka tämä hänen mälkäiseksi jäämisensä johtui itseasiassa siitä, että olin syönyt hänen mielestään huomattavan paljon enemmän kuin puolet siitä yhteisestä riisikulhollisesta!
- Olin ällikällä lyöty, ja sanoin, että en kyllä mielestäni, vaan yritin nimenomaan syödä siitä tasapuolisesti...
Hän oli edelleen kovin loukkaantunut, kuin kiukutteleva pikkulapsi - ja edelleen kovin nälkäinen. :D
Tuon tapauksen jälkeen en tänä päivänäkään uskalla, joskus aasialaisissa ruokapaikoissa syömässä käydessämme, ottaa riisiä itselleni kuin aivan nimeksi, jottei vaan rouva saa itkupotkukohtausta ja jää nälkäiseksi. :/ Kaikki riisk kuitenkin menee, otin minä siyä kuinka vähän tahansa..! ;)Turha riita. Ainakin niissä kiinalaisissa ravintoloissa, joissa itse olen asioinut, lisää riisiä on saanut pyytämällä, eikä siitä edes ole veloitettu mitään.
Tuohon aikaan ei ravintoloilla vielä ollut tapana tarjota ilmaiseksi lisää riisiä pyydettäessä, eikä tuo ystävä sanonut mitään ennen kuin ravinolasta pois lähdettyämme, että olisin voinut vaikka ostaa uuden riisiannoksen. :D
Ai ei ollut? Mun kokemukset kiinalaisista ravintoloista ovat nimenomaan 90-luvulta ja riisiä sain niin paljon kuin napaan sopi.
No voi hyvänen aika: tuohonko sitä piti nyt juuttua? :D Suutuko ihan?! ;)
- Pohjoissuomalaisessa pikkukaupungissa tuollaisesta lisäriisin mahdollisuudesta ei oltu ainakaan kuultukaan, eikä sitä koskaan tarjottu. :)
Mutta mitä ihmeen väliä, vaikka olisi saanutkin, kun sillä ei ole jutun kannalta yhtään mitään tekemistä: ei siinä auttanut enää mikään, kun en tiennyt ystävän jääneen mieestään nälkäiseksi, niin kauan kun siellä ravintolassa syömässä oltiin! :D :D :D
Suuttumisen kuvitelma taisi olla ihan sillä puolella? Kertomani tapaukset olivat pienessä kaupungissa tosin Etelä-Suomessa.
Ex suuttui kun minulla oli flunssa ja menkat enkä jaksanut lähteä asuntonäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Olin 19 v., asiakas suuttui, kun tervehdin kassalla ”Terve!”
“Siis sanoitko sä mulle terve?” Luulin ensin, että suuttui liian tuttavallisesta tervehdyksestä, minkä tavallaan ymmärrän kun ihmisillä on välillä eri käsitys kohteliaisuudesta ja meidän pikkuliikkeessä pomokin tervehti asiakkaita näin. Mutta ei, kuulemma ei olisi saanut sanoa terve, koska hän on sairas. Päältä päinhän tätä ei tietenkään näkynyt.
Mulle itseasiassa ekassa harjoittelupaikassa merkonomiksi opiskellessa harkkapaikan myymäläpäällikkö ihan neuvoi, että varsinkaan vanhemmille ihmisille ei pidä mennä ikinä huikkaamaan "Terve!", juuri siitä syystä, että voivat loukkaantua, jos ovatkin sairaita. Olenkin siis aina varonut tervehtimästä asiakkaita sanomalla "Terve". Mutta nojoo on se ehkä vähän hassua suuttua sellaisesta, kun kyseessä on kuitenkin vain ihan viaton tervehdys, mutta toisaalta ymmärrän myös, että se voi tuntua pahalta, jos on jokin pitkäaikaissairaus.
Käskin olemaan nopeampia. Oikeasti suututti vain, kun mummo haukkui minut laiskaksi pataluhaksi. Pataluhahan minä olenkin. Ei heissä ollut lainkaan vikaa. Minua vain kiukutti kun mummo oli oikeassa siitä mitä minä olen. Olen todella laiska ja en jaksa vaihtaa edes sukkiani ja kissojen kakkoja hirveän usein.
Herranjestas sentään... :O :'( :'(