Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ehkä tokalla tai kolmannella luokalla ja tullut kouluun potkukelkalla. Menin sitten kotiinpäin kahden luokkakaverin kanssa, jotka asuivat samalla suunnalla. Nää kaks oli ihan innossaan siitä potkukelkasta ja annoin suurimman osan matkaa niiden mennä sillä kun itse kävelin. Sitten tultiin siihen risteykseen, jossa tiet erkani. Nää kaks välttämättä halusi mennä sen toisen kotiin asti sillä kelkalla. Ehdottivat että voin kiertää sitä kautta kotiin (ja täten lisätä kotimatkaani kokonaisen kilometrin) tai sitten annan heidän lainata potkukelkkaa ja saisin sen seuraavana päivänä takaisin kun itse siis kävelisin loppumatkan. En suostunut. Toinen näistä suuttui ihan kauheesti ja olin kuulemma todella epäreilu, kun en voinut luopua potkukelkasta, jotta näiden kahden ei tarvii kävellä sitä viimeistä 400 metrii.
Siis olisiko sun kotimatka nyt pidentynyt 2x400m = 800m vai 1km?
Kirjoittaja ei varmaan asunut ihan siinä risteyksessä. Jos kotiin olisi risteyksestä 200m, kilsahan siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ehkä tokalla tai kolmannella luokalla ja tullut kouluun potkukelkalla. Menin sitten kotiinpäin kahden luokkakaverin kanssa, jotka asuivat samalla suunnalla. Nää kaks oli ihan innossaan siitä potkukelkasta ja annoin suurimman osan matkaa niiden mennä sillä kun itse kävelin. Sitten tultiin siihen risteykseen, jossa tiet erkani. Nää kaks välttämättä halusi mennä sen toisen kotiin asti sillä kelkalla. Ehdottivat että voin kiertää sitä kautta kotiin (ja täten lisätä kotimatkaani kokonaisen kilometrin) tai sitten annan heidän lainata potkukelkkaa ja saisin sen seuraavana päivänä takaisin kun itse siis kävelisin loppumatkan. En suostunut. Toinen näistä suuttui ihan kauheesti ja olin kuulemma todella epäreilu, kun en voinut luopua potkukelkasta, jotta näiden kahden ei tarvii kävellä sitä viimeistä 400 metrii.
Siis olisiko sun kotimatka nyt pidentynyt 2x400m = 800m vai 1km?
Kirjoittaja ei varmaan asunut ihan siinä risteyksessä. Jos kotiin olisi risteyksestä 200m, kilsahan siitä tulee.
Lue uudestaan. Sen lenkinhän piti LISÄTÄ matkaa kilometrillä.
Oltiin ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa. Tapahtui joskus 90-luvulla, mutta muistan edelleen, kun oli minusta niin outo juttu.
Kiinalaisessahan usein tulee yksi iso kulhollinen riisiä jaettavaksi... No, minä mielestäni otin sitä riisiä siitä kulhosta tasapuolisesti niin, että hän sai puolet.
Kuitenkin, kun oltiin syöty, niin hän alkoi mielenosoituksellisesti naukua naama vääränä, kuinka hänelle jäi vielä niin kamalan kova nälkä... Ihmettelin mielessäni, että mitenhän siinä niin kävi: lihakastikeannoksensa oli kuitenkin ollut aika iso.
Ratkutti tätä nälkäänsä siinä moneen otteeseen, ja minä yritin hämmennyksissäni olla empaattinen, että voi harmien harmi...
Kun en heti tajunnut (miten olisinkaan tajunnut?), mistä kenkä puristaa, niin hän mainitsi suoraan, kuinka tämä hänen mälkäiseksi jäämisensä johtui itseasiassa siitä, että olin syönyt hänen mielestään huomattavan paljon enemmän kuin puolet siitä yhteisestä riisikulhollisesta!
- Olin ällikällä lyöty, ja sanoin, että en kyllä mielestäni, vaan yritin nimenomaan syödä siitä tasapuolisesti...
Hän oli edelleen kovin loukkaantunut, kuin kiukutteleva pikkulapsi - ja edelleen kovin nälkäinen. :D
Tuon tapauksen jälkeen en tänä päivänäkään uskalla, joskus aasialaisissa ruokapaikoissa syömässä käydessämme, ottaa riisiä itselleni kuin aivan nimeksi, jottei vaan rouva saa itkupotkukohtausta ja jää nälkäiseksi. :/ Kaikki riisk kuitenkin menee, otin minä siyä kuinka vähän tahansa..! ;)
Mun mies suuttuu aina siitä jos mulla on paha mieli. Ei väliä miksi on paha mieli, olenko surullinen, vihainen, pettynyt, mutta hänen mielestä "ei saa kiukutella".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Oltiin ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa. Tapahtui joskus 90-luvulla, mutta muistan edelleen, kun oli minusta niin outo juttu.
Kiinalaisessahan usein tulee yksi iso kulhollinen riisiä jaettavaksi... No, minä mielestäni otin sitä riisiä siitä kulhosta tasapuolisesti niin, että hän sai puolet.
Kuitenkin, kun oltiin syöty, niin hän alkoi mielenosoituksellisesti naukua naama vääränä, kuinka hänelle jäi vielä niin kamalan kova nälkä... Ihmettelin mielessäni, että mitenhän siinä niin kävi: lihakastikeannoksensa oli kuitenkin ollut aika iso.
Ratkutti tätä nälkäänsä siinä moneen otteeseen, ja minä yritin hämmennyksissäni olla empaattinen, että voi harmien harmi...
Kun en heti tajunnut (miten olisinkaan tajunnut?), mistä kenkä puristaa, niin hän mainitsi suoraan, kuinka tämä hänen mälkäiseksi jäämisensä johtui itseasiassa siitä, että olin syönyt hänen mielestään huomattavan paljon enemmän kuin puolet siitä yhteisestä riisikulhollisesta!
- Olin ällikällä lyöty, ja sanoin, että en kyllä mielestäni, vaan yritin nimenomaan syödä siitä tasapuolisesti...
Hän oli edelleen kovin loukkaantunut, kuin kiukutteleva pikkulapsi - ja edelleen kovin nälkäinen. :D
Tuon tapauksen jälkeen en tänä päivänäkään uskalla, joskus aasialaisissa ruokapaikoissa syömässä käydessämme, ottaa riisiä itselleni kuin aivan nimeksi, jottei vaan rouva saa itkupotkukohtausta ja jää nälkäiseksi. :/ Kaikki riisk kuitenkin menee, otin minä siyä kuinka vähän tahansa..! ;)
Turha riita. Ainakin niissä kiinalaisissa ravintoloissa, joissa itse olen asioinut, lisää riisiä on saanut pyytämällä, eikä siitä edes ole veloitettu mitään.
Olin ala-asteikäisenä asunut syksystä asti uudessa paikassa, maaseutukylällä, kun keväällä järjestimme koulukavereille minun synttärit. Lähimpänä asuva, muutaman vuoden vanhempi kaveri oli tietenkin se, jonka kanssa tuli vietettyä yleensä eniten aikaa ja ystävystyttyä - ihan matkojen pituuksistakin johtuen, eli käytännön syistä.
Tämä kaveri oli kuitenkin melkoinen "prinsessa" ja helposti suuttuva, jos asiat eivät menneet hänen ajatustensa mukaan.
No, minun synttäreilläni hän loukkaantui siitä, kun innoissani revin liian äkkiä ja paperin rikkoen hänen tuomansa lahjan auki! Loukkaantui siitä jopa niin verisesti, että lähti kesken juhlien kotiin.
Minulla ja muilla vierailla meni tietysti hetkeksi juhlatunnelma maihin, mutta sitähän tämä dramaqueen tietysti halusikin: saipa ainakin hetkeksi kaavittua kaiken huomion itselleen...
Jälkeenpäin, viimein lepyttyään, hänen ylhäisyytensä suostui lopulta kertomaan, miten lahjan avaamisen olisi pitänyt hänen mielestään mennä:
Olisi kuulemma ensin pitänyt riittävän kauan ääneen ihailla ja vuolaasti kehua sitä paketin ja paperin ylivertaista kauneutta. Paketti olisi pitänyt kuulemma avata varovasti, rikkomatta paperia, ja taitella paperi siististi ja sievästi talteen, muistoksi tai uudelleen käyttöön. Samoin naru olisi pitänyt avata solmuistaan ja tallettaa visusti.
Sitten vasta olisi saanut keskittyä itse lahjaan, ja toki sitäkin olisi pitänyt muistaa kehua ja ihailla (hänen standardiensa mukaan aidosti) tarpeeksi kauan ja vuolaasti, jotta se olisi saanut (hänen mielestään) ansaitsemansa, suurimman huomion.
- Voih, voih... Anteeksi, etten minä, tuolloin 11 vuotta täyttänyt tyttö, tällaisia "paketinavaussäntöjä" osannut enkä arvannut. :(
Anteeksi, että loukkasin jopa niin paljon, ettet millään voinut niellä pettymystäsi edes juhlien loppuajaksi niin, ettei sinun olisi tarvinnut järjestää tuota dramaattista poistumista juhlistani... ;) :D
Tämä sama prinsessa aiheutti vuosien kuluessa kyllä monenmonta muutakin kohtausta, sekä syyllisyyden- ja huonommuudentuntoja & itsetunnon kolhuja, mutta eihän sitä silloin, lapsena ja teininä osannut suojautua eikä puolustaa itseään kunnolla.
Voitte arvata, että nykyisin ei olla enää ollenkaan läheisiä ystäviä - vaikkakin silloin tällöin, hyvin harvoin, lyhyesti ja tuttavamaisesti kysellään kuulumisia, pelkästä kohteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Oltiin ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa. Tapahtui joskus 90-luvulla, mutta muistan edelleen, kun oli minusta niin outo juttu.
Kiinalaisessahan usein tulee yksi iso kulhollinen riisiä jaettavaksi... No, minä mielestäni otin sitä riisiä siitä kulhosta tasapuolisesti niin, että hän sai puolet.
Kuitenkin, kun oltiin syöty, niin hän alkoi mielenosoituksellisesti naukua naama vääränä, kuinka hänelle jäi vielä niin kamalan kova nälkä... Ihmettelin mielessäni, että mitenhän siinä niin kävi: lihakastikeannoksensa oli kuitenkin ollut aika iso.
Ratkutti tätä nälkäänsä siinä moneen otteeseen, ja minä yritin hämmennyksissäni olla empaattinen, että voi harmien harmi...
Kun en heti tajunnut (miten olisinkaan tajunnut?), mistä kenkä puristaa, niin hän mainitsi suoraan, kuinka tämä hänen mälkäiseksi jäämisensä johtui itseasiassa siitä, että olin syönyt hänen mielestään huomattavan paljon enemmän kuin puolet siitä yhteisestä riisikulhollisesta!
- Olin ällikällä lyöty, ja sanoin, että en kyllä mielestäni, vaan yritin nimenomaan syödä siitä tasapuolisesti...
Hän oli edelleen kovin loukkaantunut, kuin kiukutteleva pikkulapsi - ja edelleen kovin nälkäinen. :D
Tuon tapauksen jälkeen en tänä päivänäkään uskalla, joskus aasialaisissa ruokapaikoissa syömässä käydessämme, ottaa riisiä itselleni kuin aivan nimeksi, jottei vaan rouva saa itkupotkukohtausta ja jää nälkäiseksi. :/ Kaikki riisk kuitenkin menee, otin minä siyä kuinka vähän tahansa..! ;)Turha riita. Ainakin niissä kiinalaisissa ravintoloissa, joissa itse olen asioinut, lisää riisiä on saanut pyytämällä, eikä siitä edes ole veloitettu mitään.
Tuohon aikaan ei ravintoloilla vielä ollut tapana tarjota ilmaiseksi lisää riisiä pyydettäessä, eikä tuo ystävä sanonut mitään ennen kuin ravinolasta pois lähdettyämme, että olisin voinut vaikka ostaa uuden riisiannoksen. :D
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Oltiin ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa. Tapahtui joskus 90-luvulla, mutta muistan edelleen, kun oli minusta niin outo juttu.
Kiinalaisessahan usein tulee yksi iso kulhollinen riisiä jaettavaksi... No, minä mielestäni otin sitä riisiä siitä kulhosta tasapuolisesti niin, että hän sai puolet.
Kuitenkin, kun oltiin syöty, niin hän alkoi mielenosoituksellisesti naukua naama vääränä, kuinka hänelle jäi vielä niin kamalan kova nälkä... Ihmettelin mielessäni, että mitenhän siinä niin kävi: lihakastikeannoksensa oli kuitenkin ollut aika iso.
Ratkutti tätä nälkäänsä siinä moneen otteeseen, ja minä yritin hämmennyksissäni olla empaattinen, että voi harmien harmi...
Kun en heti tajunnut (miten olisinkaan tajunnut?), mistä kenkä puristaa, niin hän mainitsi suoraan, kuinka tämä hänen mälkäiseksi jäämisensä johtui itseasiassa siitä, että olin syönyt hänen mielestään huomattavan paljon enemmän kuin puolet siitä yhteisestä riisikulhollisesta!
- Olin ällikällä lyöty, ja sanoin, että en kyllä mielestäni, vaan yritin nimenomaan syödä siitä tasapuolisesti...
Hän oli edelleen kovin loukkaantunut, kuin kiukutteleva pikkulapsi - ja edelleen kovin nälkäinen. :D
Tuon tapauksen jälkeen en tänä päivänäkään uskalla, joskus aasialaisissa ruokapaikoissa syömässä käydessämme, ottaa riisiä itselleni kuin aivan nimeksi, jottei vaan rouva saa itkupotkukohtausta ja jää nälkäiseksi. :/ Kaikki riisk kuitenkin menee, otin minä siyä kuinka vähän tahansa..! ;)Turha riita. Ainakin niissä kiinalaisissa ravintoloissa, joissa itse olen asioinut, lisää riisiä on saanut pyytämällä, eikä siitä edes ole veloitettu mitään.
Tuohon aikaan ei ravintoloilla vielä ollut tapana tarjota ilmaiseksi lisää riisiä pyydettäessä, eikä tuo ystävä sanonut mitään ennen kuin ravinolasta pois lähdettyämme, että olisin voinut vaikka ostaa uuden riisiannoksen. :D
Ai ei ollut? Mun kokemukset kiinalaisista ravintoloista ovat nimenomaan 90-luvulta ja riisiä sain niin paljon kuin napaan sopi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työelämässä, naimisissa ja teinilasten isä, niin kyllä joka viikko jostain ihan käsittämättömästä joku suuttuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elmwood kirjoitti:
Kerran kävelytin koiraani vasemmalla puolella jalkakäytävää, niin vastaantuleva vanhempi mies suuttui ihan hirveästi kun olin "väärällä" puolella. Sanoin, että kun tää koira on tässä nyt pskalla niin seison tässä, että voisin sen siitä kohta kerätä. Leppyi sitten vähän vastuulliselle koiranomistajalle :D
Minulle on suututtu siitä kun kävelytin koiraa jalkakäytävän oikeaa reunaa. Vastaan tuli mies oman koiransa kanssa ja vaikka väistin heitä tien toiselle laidalle hän alkoi huutamaan miten idiootti olen kun pitäisi kävellä vasenta puolta koska tokossa (tai jossakin koiraharrastuksessa, ulosanti oli hieman epäselkeää) on sääntönä että koira on tietyllä puolella ihmistä ja kävellään tiettyä puolta jne. Mielestäni olimme kuitenkin tavallisella kadunpätkällä emmekä missään tottelevaisuuskisoissa. Pelottava tilanne kun toinen vain hyökkää kimppuun sanallisesti ilman mitään syytä keskellä kirkasta päivää. Onneksi ei lähtenyt perään kun kävelin karkuun. Jäi yksinään huutamaan kadulle miten hän tietää nämä asiat kun on harrastanut sitä ja tätä vuodesta se ja tuo.
Mulle on ihan lapsesta opetettu, että koira kulkee pientareella ja ihminen koiran ja muun liikenteen välissä, ja koira on aina taluttajan vasemmalla puolella. Ymmärrän hyvin miksi taluttaja on koiran ja muun liikenteen välissä, koira kun on eläin ja saattaa yhtäkkiä kiskaista pois päin. En tiedä miksi sitten on niin paljon väliä onko koira taluttajan oikealla vai vasemmalla puolella.
Joka tapauksessa mulle joku pyörällä vastaantuleva pappa alkoi riehumaan siitä (ihan pysähtyi ja hyppäsi alas pyörän selästä), että en väistänyt häntä. Kuljin aivan tien laidassa, koira oli nurmikon puolella pientareella. Mielestäni älyvapaata lähteä kiireellä riuhtomaan koiraa tien toiselle puolen pois pyöräilijän edestä ja mahdollisesti suoraan takaa tulevan eteen. Helpompi sillä pyörällä on väistää kun näkee mun taakseni tuleeko joku sieltä vai ei.
Mulla käynyt täysin identtinen tapahtuma! Ettei vaan tapahtunut Porissa? Onneksi mieheni oli mukana ja sanoi hullulle, että jättää minut rauhaan. Mies kantoi kauppakasseja edelläni ja me koiran kanssa takanaan. Ei raivopappa tajunnut ilmeisesti minun olleen yksin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksälläni oli tapana suuttua minulle, jos minä suutuin/olin pahalla tuulella/en hymyillyt ja loikkinut kotona iloisesti lauleskellen. Pilasi kuulemma tunnelman ja kaikkien tilanteessa olevien fiilis menee pilalle. Ymmärrän tietysti, jos alkaa mököttämään vaikka toisen synttärijuhlissa teatraalisesti, mutta mielestäni negatiivisten tunteiden osoitus jotenkin on ihan normaalia. Esimerkkinä yksi kerta, kun mies tuli kotiin töistä, ja olin tiskaamassa - mitä syvästi vihaan mm. siksi että homma jaa aina minulle. Kun ovelle huikkaamani "moi" ei ollutkaan iloinen, sain murjotusta osakseni koko illan.
Kun aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa,olin hämmentynyt, ettei hän suutukaan jos osoitan negatiivisia tunteita. Hän kuuntelee, kysyy kysymyksiä niihin liittyen ja istuu hiljaa silittämässä. Tämä tuntui aivan absurdilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ehkä tokalla tai kolmannella luokalla ja tullut kouluun potkukelkalla. Menin sitten kotiinpäin kahden luokkakaverin kanssa, jotka asuivat samalla suunnalla. Nää kaks oli ihan innossaan siitä potkukelkasta ja annoin suurimman osan matkaa niiden mennä sillä kun itse kävelin. Sitten tultiin siihen risteykseen, jossa tiet erkani. Nää kaks välttämättä halusi mennä sen toisen kotiin asti sillä kelkalla. Ehdottivat että voin kiertää sitä kautta kotiin (ja täten lisätä kotimatkaani kokonaisen kilometrin) tai sitten annan heidän lainata potkukelkkaa ja saisin sen seuraavana päivänä takaisin kun itse siis kävelisin loppumatkan. En suostunut. Toinen näistä suuttui ihan kauheesti ja olin kuulemma todella epäreilu, kun en voinut luopua potkukelkasta, jotta näiden kahden ei tarvii kävellä sitä viimeistä 400 metrii.
Siis olisiko sun kotimatka nyt pidentynyt 2x400m = 800m vai 1km?
Siis tää luokkakaveri tarkoitti, että olisin voinut jatkaa kotiini siitä hänen kotinsa ohitse josta olisin myöskin päässyt (sen sijaan, että olisin kävellyt siitä takaisin päin siihen risteykseen). Toki olisi ollut lyhyempi reissu vain tulla takasin päin, jos olisin mennyt hänen himansa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksälläni oli tapana suuttua minulle, jos minä suutuin/olin pahalla tuulella/en hymyillyt ja loikkinut kotona iloisesti lauleskellen. Pilasi kuulemma tunnelman ja kaikkien tilanteessa olevien fiilis menee pilalle. Ymmärrän tietysti, jos alkaa mököttämään vaikka toisen synttärijuhlissa teatraalisesti, mutta mielestäni negatiivisten tunteiden osoitus jotenkin on ihan normaalia. Esimerkkinä yksi kerta, kun mies tuli kotiin töistä, ja olin tiskaamassa - mitä syvästi vihaan mm. siksi että homma jaa aina minulle. Kun ovelle huikkaamani "moi" ei ollutkaan iloinen, sain murjotusta osakseni koko illan.
Kun aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa,olin hämmentynyt, ettei hän suutukaan jos osoitan negatiivisia tunteita. Hän kuuntelee, kysyy kysymyksiä niihin liittyen ja istuu hiljaa silittämässä. Tämä tuntui aivan absurdilta.
No eksälläsi oli tunnetaidon puutetta. Valitettavan yleistä monille miehillä, koska pojat on poikia ja tytöiltä lapsesta asti vaaditaan tunnetaitojen opettelua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eksälläni oli tapana suuttua minulle, jos minä suutuin/olin pahalla tuulella/en hymyillyt ja loikkinut kotona iloisesti lauleskellen. Pilasi kuulemma tunnelman ja kaikkien tilanteessa olevien fiilis menee pilalle. Ymmärrän tietysti, jos alkaa mököttämään vaikka toisen synttärijuhlissa teatraalisesti, mutta mielestäni negatiivisten tunteiden osoitus jotenkin on ihan normaalia. Esimerkkinä yksi kerta, kun mies tuli kotiin töistä, ja olin tiskaamassa - mitä syvästi vihaan mm. siksi että homma jaa aina minulle. Kun ovelle huikkaamani "moi" ei ollutkaan iloinen, sain murjotusta osakseni koko illan.
Kun aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa,olin hämmentynyt, ettei hän suutukaan jos osoitan negatiivisia tunteita. Hän kuuntelee, kysyy kysymyksiä niihin liittyen ja istuu hiljaa silittämässä. Tämä tuntui aivan absurdilta.
Juu mullakin oli tollainen exä. Oli muutakin vikaa päässä hänellä, tietokonepeliongelmainen ja raivostui syyttä monestakin asiasta. Siksi onkin exä.
Ihmiset suuttuu nykyisin ihan ensitapaamisella. Vihaa ensisilmäyksellä. Saavat pieniä mutta selvästi näkyviä raivokohtauksia ja tuovat tämän myös esiin. Tunne on usein jollain tasolla molemminpuolinen.
Mulle suututtiin siitä, kun mieheni kuoli ja jäin leskeksi. Enää en ollutkaan tervetullut samoihin kaveriporukoiden kekkereihin tms. kuin aikaisemmin ja minulle oltin vihamielisiä. Kuulemma ei tykätty siitä, että mahdollisesti vikittelisin kaikkien muiden aviomiehiä. Ei olisi siinä surussa voinut vähempää moinen kiinnostaa.
Sanoin ohimennen kaverilleni, etten ehkä pidä yhteisestä tuttavastamme X, ja kaverini suuttui siitä tuttavan puolesta ihan tosissaan. Etten saa hänelle sanoa, etten pidä X:stä. Minä kun ajattelin, että kaikesta voi puhua, varsinkin kun en puhunut mitään pahaa kenestäkään, ilmaisin vain tuntemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinalainen juttu kirjoitti:
Oltiin ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa. Tapahtui joskus 90-luvulla, mutta muistan edelleen, kun oli minusta niin outo juttu.
Kiinalaisessahan usein tulee yksi iso kulhollinen riisiä jaettavaksi... No, minä mielestäni otin sitä riisiä siitä kulhosta tasapuolisesti niin, että hän sai puolet.
Kuitenkin, kun oltiin syöty, niin hän alkoi mielenosoituksellisesti naukua naama vääränä, kuinka hänelle jäi vielä niin kamalan kova nälkä... Ihmettelin mielessäni, että mitenhän siinä niin kävi: lihakastikeannoksensa oli kuitenkin ollut aika iso.
Ratkutti tätä nälkäänsä siinä moneen otteeseen, ja minä yritin hämmennyksissäni olla empaattinen, että voi harmien harmi...
Kun en heti tajunnut (miten olisinkaan tajunnut?), mistä kenkä puristaa, niin hän mainitsi suoraan, kuinka tämä hänen mälkäiseksi jäämisensä johtui itseasiassa siitä, että olin syönyt hänen mielestään huomattavan paljon enemmän kuin puolet siitä yhteisestä riisikulhollisesta!
- Olin ällikällä lyöty, ja sanoin, että en kyllä mielestäni, vaan yritin nimenomaan syödä siitä tasapuolisesti...
Hän oli edelleen kovin loukkaantunut, kuin kiukutteleva pikkulapsi - ja edelleen kovin nälkäinen. :D
Tuon tapauksen jälkeen en tänä päivänäkään uskalla, joskus aasialaisissa ruokapaikoissa syömässä käydessämme, ottaa riisiä itselleni kuin aivan nimeksi, jottei vaan rouva saa itkupotkukohtausta ja jää nälkäiseksi. :/ Kaikki riisk kuitenkin menee, otin minä siyä kuinka vähän tahansa..! ;)Turha riita. Ainakin niissä kiinalaisissa ravintoloissa, joissa itse olen asioinut, lisää riisiä on saanut pyytämällä, eikä siitä edes ole veloitettu mitään.
Tuohon aikaan ei ravintoloilla vielä ollut tapana tarjota ilmaiseksi lisää riisiä pyydettäessä, eikä tuo ystävä sanonut mitään ennen kuin ravinolasta pois lähdettyämme, että olisin voinut vaikka ostaa uuden riisiannoksen. :D
Ai ei ollut? Mun kokemukset kiinalaisista ravintoloista ovat nimenomaan 90-luvulta ja riisiä sain niin paljon kuin napaan sopi.
No voi hyvänen aika: tuohonko sitä piti nyt juuttua? :D Suutuko ihan?! ;)
- Pohjoissuomalaisessa pikkukaupungissa tuollaisesta lisäriisin mahdollisuudesta ei oltu ainakaan kuultukaan, eikä sitä koskaan tarjottu. :)
Mutta mitä ihmeen väliä, vaikka olisi saanutkin, kun sillä ei ole jutun kannalta yhtään mitään tekemistä: ei siinä auttanut enää mikään, kun en tiennyt ystävän jääneen mieestään nälkäiseksi, niin kauan kun siellä ravintolassa syömässä oltiin! :D :D :D
Siis olisiko sun kotimatka nyt pidentynyt 2x400m = 800m vai 1km?