Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Siskoni suuttui mulle kun hoidin isämme hautauksen, sisko ei itse pitänyt mitään yhteyttä isäämme eikä halunnut hänestä mitään tietääkään. Ei olisi tarvinnut kuulemma edes tietoa siitä että hän kuoli.
mutta siitä jaksoi mulle kiukutella pitkään että hoidin isän hautaan niillä tavoin mitä oli sanonut että haluaa tulla haudatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
Kyllä se ysärin lopulla oli.
T. Eri
Kerroin ystäväni miehen itsemurhapuheista tuon miehen ystävälle, koska olin hyvin huolissani. Ystäväni suuttui.
Mieheni kysyy aina ennen syntymäpäiviäni, joulua tai äitienpäivää, että mitä haluan lahjaksi. Kerron hänelle lahjatoiveeni (joka yleensä tyyliin lankakeriä, kirja tms), mutta hän ei KOSKAAN ole antanut sitä mitä toivon, vaikka niin luvannut. Yleensä olen saanut suklaalevyn tai iltasanomat lahjaksi.
Tämän vuoden syntymäpäivänä toivoin kaunista villatakkia, jonka lupasi jälleen minulle ostaa. Sain jälleen suklaalevyn. Kysyin sitten hieman syntymäpäivien jälkeen, mahdanko takkia saada. Ensin lupasi ostaa seuraavasta tilistä, sitten puhui veronpalautuksista. Palautusten jälkeen kyselin ostanko takin itse vai mitä. Tästä seurasi hillittömät raivarit ja huudot. Huoh. Seurustelun alkuaikoina mies osti koruja ja mitä kaikkea ihanaa, mutta naimisiin mentyä ostin vihkisormuksenkin itse äitiyspvrahoista... Meinasin ostaa miehelle pyöreillä vuosilla saman lahjan kun minä sain häneltä 20-vuotislahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni suuttui mulle kun hoidin isämme hautauksen, sisko ei itse pitänyt mitään yhteyttä isäämme eikä halunnut hänestä mitään tietääkään. Ei olisi tarvinnut kuulemma edes tietoa siitä että hän kuoli.
mutta siitä jaksoi mulle kiukutella pitkään että hoidin isän hautaan niillä tavoin mitä oli sanonut että haluaa tulla haudatuksi.
Oletko kysynyt, mitä vainajalle olisi sitten pitänyt tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avustan iäkästä sukulaista, joka suuttuu koko ajan ihmeellisistä asioista. Surkuhupaista, että suuttuu vain minulle eikä muille. Tänään kysyin kesken tiskaamisen aivan tavallisella äänellä onko aika tullut pitkäksi, kun ei sateen takia päässyt rollaattorilenkille. Huusi vihaisella äänellä sängystä, että ihmisen on opittava sopeutumaan tilanteisiin eikä lässytettävä turhia. Nykyään ei oikein uskalla puhua enää mitään. Silmissä on sellainen katse, että jos olisi nuorempi ja vahvempi, niin varmaan läimäyttäisi. Jonakin päivänä vielä lähden ovesta, jätän avaimen pöydälle ja katoan tavoittamattomiin.
No se kun kaveri oli töissä kaupassa joka oli noin 100 metriä minun asunnostani ja hän monesti laitteli viestiä kun tiesin että olen kotona (mulla aamuvuorot aina ja hän itse pääse yleensä siinä 15-16 maissa töistä) monesti (tai no oikeastaan joka kerta töidensä jälkeen) laitteli siis viestiä että on tulossa käymään ja tiedusteli tyyliin "onks colaa" tai "onks karkkia" ja mulla yleensä sattui olemaan cokista teinejä varten. Tosiaan alkoi aina kaikki varastot huveta kun tämä kaveri tuli käymään että meni sitten loppujen lopuksi siihen että sanoin "on, mutta en anna kun ei ole kuin teineille tölkit" ym niin kauhea raivoaminen tästä. Selvisi että hänellä on järjetön Cola addiktio ja ei ollut rahaa ostaa itselleen kun tuhlasi ne muuhun. Mutta tämä miten hän alkoi kämpässäni huutaa meni jo liiallisuuksiin (tuli siis tarkistamaan että valehtelenko) ja sitten anelu että "anna nyt. Tarviin sitä" ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pari vuotta sitten mukana yhdistystoiminnassa (pakko sanoa että elämäni suurin virhe ikinä) meillä oli 7 hallituksen jäsentä (minä yksi heistä) sekä paljon muita jäseniä ja vapaaehtoisia. Meille tuli sitten että pitää järjestää kevätmyyjäiset ja niin teimme. Kaikki kantoivat kortensa kekoon. Leivoin niihin myyjäisiin kaikkea ja tein käsitöitä sekä linnunpönttöjä ym. Kun näiden myyjäisten piti sitten olla, minä sekä hallituksen toinen jäsen oltiin auto onnettomuudessa ja jouduttiin sairaalaan. Tämä hallituksen sihteeri (naurattaa vieläkin kun ei edes ollut puheenjohtaja) tuli raivoamaan minulle sairaalaan että 'kuinka kehtaat. teit tämän tahallasi' ym. Ei sanonut mitään toisesta hallituksen jäsenestä joka myös oli sairaalassa, joskin paremmassa kunnossa kuin minä (varmaan siksi kun oli hänen kaverinsa niin ei sanonut hänelle mitään) jatkoin yhdistyksessä kyllä, mutta edelleen tää ihminen oli mua kohtaan ilkeä. Meni maku jotenkin ja päätin sitten erota yhdistyksestä. Edelleenkin tämä ihminen on mulle vihainen ja jos nähdään toisiamme esim kaupassa niin hän mulkoilee tosi vihaisesti mua :D
Oudointa on ollut kun muija oli ottanut suihin lähes tunnin ilman että olin lauennut (oli vähän tunnoton meininki kun oli muutama varvi jo takana) ja sanoin että "voit pitää taukoa". Otti hirveät kilarit siitä tauon ehdottelusta ja sitten piti odotella tovi ennenkuin vähän jäähtyi ja alkoi jatkamaan touhua. Alustahan se sitten alkoi.... :/ Alkoi itselläkin jo vähän "maistumaan puulta" kun useamman tunnin joku lutkuttelee vehkeitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteen opettajani alkoi 90-luvulla karjua pää punaisena minulle - kiltille tytölle - kun rohkenin kysyä, mitä voin tehdä seuraavaksi, kun eräs käsityön vaihe oli valmis.
En nykyään juurikaan kysy apua tms. koska tuo ei ollut ainoa vastaava tilanne. Kotonakin olivat olot vähän niin ja näin (usein kun sanotaan, että huonoja kotioloja voi paikata esim. empaattinen opettaja).
Mies raivostui eilen kun ostin vääränlaisia sipsejä. Soitti mulle töihin että voisinko tuoda kun pääsen sipsejä. Kysyin että minkälaisia ja hän sanoi ettei merkillä tai maulla ole väliä. Hän on yleensä syönyt sourcream&onion makuisia sipsejä joten ostin sit niitä. Aivan jumalaton raivoaminen kotona kun toin "vääriä" sipsejä. Hän lähti sitten ovet paukkuen hakemaan itse "kunnon" sipsejä ärrältä ja kun tuli kotiin niin oli vieläkin vihainen. Mulla alkoi kyllä tässä kohtaa vähän keittää kyllä, tosin en sanonut mitään kun olin muutenkin väsynyt pitkästä työpäivästä. Kuitenkin söi myös ne mun ostamat sipsit. Tiedä mistä tuo yhtäkkinen raivoaminen tuli. Aamullakin oli vielä kiukkuinen ja totesinkin että jos aikoo vielä kiukutella kuin lapsi noin pienestä asiasta niin saa kyllä satikutia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella olin ostanut mustan, pitkähihaisen mekon, jossa oli sidottava vyö. Oli myös muotoja imarteleva - se oli ensimmäinen kerta, kun olin uskaltautunut ostamaan vähän tyköistuvamman vaatteen, sillä sitä ennen olin käyttänyt vain säkkimäisiä paitoja. Kun menin mekko päällä kouluun, osa luokan tytöistä ihasteli sitä, mutta eräs kaverini suuttui. Hän repäisi rusetille sidotun vyöni auki ja ärähti, että vaikka minulla onkin vyötärö, niin "ei sitä tollee tarvi v***u esitellä".
Siitä lähtienkin hän kiukutteli aina, kun pidin tuota mekkoa. Kyseisellä kaverilla oli muutenkin tapana suuttua oudoista asioista, ja silloin hän saattoi myös käydä käsiksi - melko kuumottavaa seuraa siis.
No tämä syy nyt on ihan päivänselvä, kaverisi oli sinulle kateellinen eikä varmaan halunnut että olet häntä paremman näköinen. Tai siis "kaveri"..
Muutin ensimäisen miesystäväni kanssa yhteen. Eli YHTEISEEN asuntoon. Kävin silloin paljon eli viikottain viereisellä paikkakunnalla vanhempieni luona. Menin sitten kerran YHTEISEEN kotiin kun olin käynyt vanhempieni luona kylässä ja asuntoon mennessä mies rupesi huutamaan kun en ilmoittanut että olen tulossa kotia. Aina olisi pitänyt ilmoittaa? Mies huusi ja raivosi tästä koko päivän. Leppyi vasta illasta tuhansien anteeksipyyntöjeni jälkeen. En ymmärrä mikä silloin siinä oli se suuttumisen idea koska hän kotia mennessä oli vain pelaamassa konsolillaan. Ei suotta ole eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Kaveri” ahdisteli seksuaalisesti ja kävi päälle-> poikaystävä suuttu ja jätti mut. Tästä on aikaa vuosia ja edelleen vaivaa mieltä:/
Naapurin akka suuttui kun olimme ostaneet talon, emmekä olleetkaan vuokralla. Olemme asuneet tässä nyt vuoden ja rempanneet taloa sisältä. Naapureiden kanssa ollaan oltu moikkaus väleissä ja muutamat sanat vaihdettu. Tänä kesänä aloitimme puutarhan muokkaamisen mm. poistamalla, leikkaamalla ja siirtämällä liian isoja vanhoja koristepensaita. Naapurin akka tuli pihan reunalle huutamaan, että pilaan entisen omistajan puutarhan ja nyt hän hankkii meille häädön. Jähmetyin kun karjumisen tuli sananmukaisesti puskan takaa yllättäen, enkä saanut suutani auki ennenkuin hän käveli jo omaan taloonsa. Tuli sitten terassille kännykkä kourassa kailottamaan, kunnes vaikeni ja meni vauhdilla sisään.
Naapurin mies tuli sitten illalla soittamaan ovikelloa ja kertoi heidän luulleen koko ajan että olimme vuokranneet talon, kun edellinen omistaja muutti kerrostaloon, hän ei enää jaksanut taloa + pihaa hoitaa. Pyyteli anteeksi vaimonsa huutamista ja olemme sittemmin puhelleet aina silloin tällöin kun osumme pihalle yhtä aikaa. Vaimonsa taas ei suostu katsomaankaan meihin päin, tuhahtelee vain vihaisesti.
Matkusteltiin 3 kaverusta alle 3-kybäsenä 90-luvulla ulkomailla bilettämässä. Toinen kavereistani oli tumma komea naistenmies, joka sai joka reissulla naisia. Meillä kahdella muulla oli joskus naisia reissuilla.
Kerran sitten Lontoossa 5 päivän reissulla tämä komea kaveri pokasi ekana iltana paikallisen naisen, jonka kanssa hengasi 3 ensimmäistä päivää putkeen ja vietti yöt naisen asunnolla. Neljäntenä iltana tämän naisen piti lähteä johonkin (töihin tai jotain en muista), joten kaveri soitti meille kahdelle, että missä kapakassa olemme ja hän voisi liittyä seuraamme (olimme toisen kaverin kanssa hengaileet Lontoossa kahdestaan, kun kaveri oli naisensa kanssa).
Kaveri saapui kapakkaan, jos olimme iltaa viettämässä ilman naistaan ja kertoi tämän liittyvän seuraan myöhemmin yöllä. Illan aikana eräs nainen lyöttäytyi seuraani. Pilkun aikoihin nainen pyysi minua luokseen, josta menin kertomaan kavereilleni ja kaverini naiselle, joka oli liittynyt seuraamme.
Sain yllättäen tältä kaveriltani hirveän huudon, että "eiks tää pitänyt olla jätkien ilta" (hänen naisensa kainalossaan) ja hän ei ole päässyt bilettämään meidän jätkien kanssa ollenkaan koko reissulla. Really dude?
Olet ite kyhnännyt naisen kanssa 3 yötä, kun me ollaan kierretty kahdestaan clubeja ja nyt kun mä saan kerrankin reissulla naista, mun pitäisi jäädä sun seuraksi.
Lähdin naisen mukaan ja meillä oli mukava yö seksin merkeissä. Palasin aamupäivästä hotelille ja kaverini oli edelleen vihainen minulle, koska olin "hylännyt" jätkät (samalla kun hänen "hoitonsa" oli edelleen hänen kainalossaan). Luulin, että heitti läppää, mutta oli tosissaan. Huomautin jälleen hänen "kaksinaismoraalistaan". Ei ihan tavoittanut asiaa, koska ainahan hänellä on naisia.
Jatkoi aiheesta vittuilua mulle vikan päivän ja paluumatkan Suomeen (bros before hoes).
Meidän välit viileni ja mietin pitkään mikä epävarmuus laukaisi kaverissani tuollaisen aivan suhteettoman reaktion.
Oltiin vielä kavereita, mutta kun perustin perheeni, meidän välit katkesi täysin. Hän on edelleen lapseton sinkku. Minulla on perhe ja hyvä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Mies raivostui eilen kun ostin vääränlaisia sipsejä. Soitti mulle töihin että voisinko tuoda kun pääsen sipsejä. Kysyin että minkälaisia ja hän sanoi ettei merkillä tai maulla ole väliä. Hän on yleensä syönyt sourcream&onion makuisia sipsejä joten ostin sit niitä. Aivan jumalaton raivoaminen kotona kun toin "vääriä" sipsejä. Hän lähti sitten ovet paukkuen hakemaan itse "kunnon" sipsejä ärrältä ja kun tuli kotiin niin oli vieläkin vihainen. Mulla alkoi kyllä tässä kohtaa vähän keittää kyllä, tosin en sanonut mitään kun olin muutenkin väsynyt pitkästä työpäivästä. Kuitenkin söi myös ne mun ostamat sipsit. Tiedä mistä tuo yhtäkkinen raivoaminen tuli. Aamullakin oli vielä kiukkuinen ja totesinkin että jos aikoo vielä kiukutella kuin lapsi noin pienestä asiasta niin saa kyllä satikutia
Tuollaisilla ihmisillä on ongelmia itsensä kanssa ja etsivät syytä saada raivota.
En tajunnut että tentti oli mennyt tosi hyvin niin kaveri väitti että olin feikannut koko ajan.
Annoin pari kivaa keittiöpyyhettä lahjaksi.
Isäni on aina ollut äärimmäisen räjähdysherkkä. Lapsena ja muutenkin nuorempana pidin aivan normaalina, että omaa isää kuuluu pelätä ja hänen seurassaan ihan jokaista sanaa tulee varoa tarkkaan. Olen syntynyt -98, eli mistään kovin kaukaisesta ajasta ei ole edes kyse. Jutun juurta riittäisi vaikka kuinka, mutta kerron nyt yhden esimerkin.
Olin 13-vuotias kun isä opetti minulle ensimmäistä kertaa makaronilaatikon valmistuksen. Meillä oli joku Valion nettisivuilta tulostettu ohje, jossa sanottiin, että "käytä munamaitoa tai lihalientä". Isäni ei ollut vielä maininnut kumpaa me käyttäisimme, joten erehdyin sitä häneltä nätisti kysymään.
Hän katsoi minuun vihaisesti ja karjaisi: "ETKÖ SÄ S**TANA TAJUA?!" Minun jähmettyäni kauhusta hän sitten vihaa puhkuen teki oman liemiseoksen lihaliemestä JA maidosta. Kiukkuisuus ei muuten loppunut siihen, vaan hän oli vielä pitkään kuin p*rseeseen ammuttu karhu.
Isäni mielestä hänen ajatuksensa pitäisi jotenkin mystisesti pystyä ennustamaan. Juu, ei olla enää väleissä.