Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Nuorena eräs tuttavapiirin mies oli r*iskannut minut ja tein rikosilmoituksen asiasta. Silloinen paras ystäväni suuttui minulle verisesti ja sanoi että olen pilannut kaiken ja tajuatko että minun takiani koko kaveriporukka nyt hajoaa. Oli kuulemma erittäin kuspäisesti tehty ja olen itsekäs, itsehän menin juomaan ja tarjoamaan itseäni. Juu, join kyllä, oikeastaan ihan liikaa mutta en nyt tiedä kuinka tarjosin itseäni kun olin nukkumassa huppari ja farkut päällä.

Sun kaveri oli ihastunut siihen mieheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena eräs tuttavapiirin mies oli r*iskannut minut ja tein rikosilmoituksen asiasta. Silloinen paras ystäväni suuttui minulle verisesti ja sanoi että olen pilannut kaiken ja tajuatko että minun takiani koko kaveriporukka nyt hajoaa. Oli kuulemma erittäin kuspäisesti tehty ja olen itsekäs, itsehän menin juomaan ja tarjoamaan itseäni. Juu, join kyllä, oikeastaan ihan liikaa mutta en nyt tiedä kuinka tarjosin itseäni kun olin nukkumassa huppari ja farkut päällä.

Sun kaveri oli ihastunut siihen mieheen?

Saattaa olla

Mun äiti suuttui kun kerroin tykkääväni sarjasta nimeltä Perilliset (se tanskalainen sarja joka tuli muutama vuosi sitten). Alkoi syyttää mua oikein halveksuva ilme naamallaan siitä, että luulen kuulemma olevani joku hieno perijätär. Ei ollut ensimmäinen kerta kun joku mun mielestä ihan viaton keskustelu on johtanut siihen että matami vetää herneen nenään ja alkaa syyttää ihan kummallisista jutuista. Toinen esimerkki: Telkkarissa näkyi yksi mieskoomikko, ja totesin että se on musta tosi hauska. Äiti alkoi raivota että olen ihan sekaisin jos sellainen mies on mun mielestä seksikäs.

Siitä että luin junassa kirjaa. Istuin sellaisella paikalla, jossa on penkit vastatusten. Vastapäiselle penkille tuli istumaan ventovieras ihminen. Kävimme hetken jotain small talkia eläimistä, jotka meillä oli mukanamme, sitten jatkoin kirjani lukemista. Tämä tyyppi nappasi kirjan kädestäni, läimäytti sen kiinni ja laittoi syrjään. Ja alkoi esitellä sukulaistensa kuvia puhelimestaan. Huoh. Elämäni pisin junamatka ja se sanoo jo jotain, koska kerran matkustin kolme tuntia helteellä vaunussa jossa ilmastointi ei toiminut ja jonne eräs poika tuli valtava koiranp*ska tennarissaan.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että luin junassa kirjaa. Istuin sellaisella paikalla, jossa on penkit vastatusten. Vastapäiselle penkille tuli istumaan ventovieras ihminen. Kävimme hetken jotain small talkia eläimistä, jotka meillä oli mukanamme, sitten jatkoin kirjani lukemista. Tämä tyyppi nappasi kirjan kädestäni, läimäytti sen kiinni ja laittoi syrjään. Ja alkoi esitellä sukulaistensa kuvia puhelimestaan. Huoh. Elämäni pisin junamatka ja se sanoo jo jotain, koska kerran matkustin kolme tuntia helteellä vaunussa jossa ilmastointi ei toiminut ja jonne eräs poika tuli valtava koiranp*ska tennarissaan.

Mitä ihmettä 😂

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti suuttui kun kerroin tykkääväni sarjasta nimeltä Perilliset (se tanskalainen sarja joka tuli muutama vuosi sitten). Alkoi syyttää mua oikein halveksuva ilme naamallaan siitä, että luulen kuulemma olevani joku hieno perijätär. Ei ollut ensimmäinen kerta kun joku mun mielestä ihan viaton keskustelu on johtanut siihen että matami vetää herneen nenään ja alkaa syyttää ihan kummallisista jutuista. Toinen esimerkki: Telkkarissa näkyi yksi mieskoomikko, ja totesin että se on musta tosi hauska. Äiti alkoi raivota että olen ihan sekaisin jos sellainen mies on mun mielestä seksikäs.

Mun äidillä on kans ihan kummallisen ehdottomia mielipiteitä ja välillä hassuista asioista. Jos ei tykkää jostain ohjelmasta/artistista/laulusta ja minä sanon että minusta ihan hyvä tms. Niin tuntuu loukkaantuvan. Ihan kuin syyttäisin väärästä mielipiteestä. Hän ei oikein ole sisäistänyt sitä että eri mieltä voi olla asioista, eikä se tarkoita riitaa.

Viimeksi tuohtui kun valitteli kipujaan ja sanoin että ota buranaa. Hän ei kuulemma sitä syö, se on vaarallista, käyttää ibumaxia. Ehkä mä en vain tajua mikä ero kun niissä on sama vaikuttava aine... Yleensä kuulee jotain jostain ja sen perusteella tulee se ehdoton mielipide, eikä siihen auta vaikka faktat olis ihan päin mäntyä ja ne hänelle selvittäisi. Eipä sillä, saa ajatella kuten tahtoo, mutta voitte kuvitella että normaali keskustelu jossa vaihdetaan hyvässä hengessä näkökulmia, on aika hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelasin kahvitauolla töissä Nokian 3310-puhelimellani matopeliä kun työkaveri tuli huutamaan että mene nyt v*ttuun siitä esittelemästä sitä retrokännykkääsi. No, hän olikin fanaattinen iPhonen kannattaja...

Haha, nämä ikivanhat Nokian puhelimet näköjään aiheuttavat ihan hulluja reaktioita! :D Itselläni sama, en koe henk.koht tarvitsevani puhelinta muuhun kuin soittamiseen ja tekstiviestien lähettelyyn. Ei nappaa olla nenä kiinni älykännyssä 24/7. Olen siis kolmekymppinen, ja tää aiheuttaa kyllä ihmetystä, suorastaan RAIVOA miksi kehtaan käyttää tuollaista jurakauden puhelinta. Parissa työpaikassa olen saanut/ joutunut ottamaan työpuhelimeksi iPhonen tai Samsungin, no työkäytössä ne pysyikin. Joitain selkeesti ottaa päähän kun kaikki ei ole riippuvaisia älypuhelimista??

Poikaystävä suuttui kun sanoin että katson jos vaalikoneesta löytyisi joku ehdokas. Pitäisi kuulemma äänestää halla ahoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ex mieheni saaneen tuomion törkeästä pahoinpitelystä (minä olin uhri), niin jotkut naiset suhtautuivat jopa vihamielisesti.

Mitähän he sanoisivat tuomiosta joka sitä seurasi?

Mä en tiedä mikä psyk.härö on naisilla jotka hyväksyvät väkivallan?

Pitivät sinua saamattomana nynnynä, koska heijastivat sinuun oman ahdistuksensa.

Saamaton nynny en kyllä ole sillä todella taistelin itseni pois siitä helvetistä.

Siitä olen samaa mieltä, että negatiivisimmin minuun reagoivat olivat itse loppujen lopuksi itse aika lukossa.

Nimenomaan, ethän sinä oikeasti olekaan.

Myin facebookissa Tripp Trappia newborn- ja baby-setin kanssa. Kuvat oli ja tarjousten mukaan.

Osto-tarjousten joukkoon tuli yksi tällainen "olemme vähä-varainen perhe jolla ei ole varaa syöttötuoliin"- viesti, johon en vastannut mitään. Ikeasta saa syöttötuolin alle parilla kympillä.

Sain tuolin myytyä kivaan hintaan, mutta vajaa viikko sen jälkeen ovellemme tuli mies hakemaan syöttötuolia. Sain selville että oltiin kuulemma luvattu se heille. Käyttäytyi uhkaavasti kunnes mieheni tuli myös ovelle kysymään mistä oli kyse. Tuon jälkeen lähti. En tajunnut ollenkaan mistä oli kyse.

No myöhemmin huomasin että tämä syöttötuolia ilmaiseksi havitellut oli alkanut spämmäämään minua yksityisviesteillä, jotka menivät sinne  muut-kansioon mutta huomasin jossain vaiheessa että sinne oli tullut tuolta naiselta kymmeniä viestejä jokainen toistaan vihaisempia/uhkaavampia. Hänen miehensä tulisi kuulemma hakemaan sen. Mitään osoitetietoja en noille koskaan antanut. Saati sitten että olisin luvannut näille syöttötuolia ilmaiseksi. 

Nykyään myyn tavaroita vain nimettömänä.

Kaveri oli juonut koko tilinsä heti kun se tuli ja soitti mulle et tarvii ruokaa (yleensä otti vaan yhteyttä silloin kun tarvitsi jotain. Itse jos yritin soittaa ym niin hän ei vastannut. Esim kun murrin jalkani niin pyysin et josko hän käyttäisi mua kaupassa. Luki viestit muttei vastannut) no päätin sitten antaa hänelle ruokaa (esim itsetekemiä sämpylöitä sekä makaronilaatikkoa ja kuivatarvikkeita millä pärjäisi siihen kun saa rahaa. Hän oli kai kuvitellut että antaisin rahaa. Päätin että rahaa en missään tapauksessa anna koska hän joisi ne ja sitten olisi parin päivän päästä taas soittelemassa kun ei oo ruokaa. Tosiaan hän kuvitteli että antaisin rahaa ja suuttui kun annoin ruokia. Lähti ovet paukkuen pois ilman ruokia ja esto mut Facebookissa ym. Sitten parin päivän päästä poisti eston ja laittoi viestiä että ruoat kelpaa sittenkin et jos voit tuoda. Tässä olin jo päättänyt etten mene hänen toiveiden mukaan ja sanoin että mihinkään en lähe tuomaan. Siitä suuttui enemmän :D pitkään piti mykkäkoulua, mutta ottaessaan taas yhteyttä kun tarvitsi apua, päätin että hän saa mennä. ns ystävyyden ei kuuluisi olla tuollaista että apua odotetaan mutta sitä ei itse anneta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suuttui mulle siitä ku saatii tietää et siskoni oli pettänyt miestää. Mies mm sanoi et se meinaa et me koko suvun naiset ollaa pettäjiä ja näi. En vieläkää käsitä miks siskon teot on mun syytä

Kun tekstiäsi lukee, syy käy ilmeiseksi: olette todella yksinkertaisia ja myös, tietenkin, naineet kaltaisianne.

Vierailija kirjoitti:

Hautaustoimiston mies suuttui kun kysyin, voisiko omaiseni hautajaisiin siunauskappeliin laittaa pari kaunista kukkakimppua. Mies puhkui kiukkua ja paasasi minulle ettei missään nimessä, koska muillakin on hautajaisia. Jäin miettimään, olinkohan ollut jotenkin vaikea asiakas, mutta en kyllä ollut.

Monesti ihmiset kuvittelevat jonkun suuttuvan tai loukkaavan, vaikkei tämä sitä tee. Tästä ketjusta kuultaa läpi heikon itsetunnon mahdollistama ylireagointi puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti suuttui kun kerroin tykkääväni sarjasta nimeltä Perilliset (se tanskalainen sarja joka tuli muutama vuosi sitten). Alkoi syyttää mua oikein halveksuva ilme naamallaan siitä, että luulen kuulemma olevani joku hieno perijätär. Ei ollut ensimmäinen kerta kun joku mun mielestä ihan viaton keskustelu on johtanut siihen että matami vetää herneen nenään ja alkaa syyttää ihan kummallisista jutuista. Toinen esimerkki: Telkkarissa näkyi yksi mieskoomikko, ja totesin että se on musta tosi hauska. Äiti alkoi raivota että olen ihan sekaisin jos sellainen mies on mun mielestä seksikäs.

Äitisi on sekaisin, sori.

Kävelin kaupasta kotiin ruokakassieni kanssa. Noin 15 metriä edelläni käveli henkilö, joka äkkiä kääntyi ympäri ja huusi minulle pää punaisena: "Mitä $%^^&* sä mua seuraat?" Luojan kiitos tuo seko ei asu samassa talossa.

Jotkut ei aina muista ottaa lääkkeitään. Uskon aiheettoman suuttumisen useinkin johtuvan tästä, tai sitten suuttujan huonosta kuulosta tai alkavasta muistisairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

7567567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.

Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö* 

En tiedä onko tämä joku itsetuntojuttu, koska jos joku kävi parturissa, niin nämä samat naamat olivat antamassa ohjeitaan tukan laittoon ja hoitoon ja esittämässä et "sano sille kampaajalle seuraavalla kerralla ettei noin lyhyt sovi sulle." tai tarttumassa toisten hiustenlatvoihin ja kyselemässä et käviskö jos he hiukan leikkaisivat niitä, Yllättäen näillä tytöillä oli itsellään kaikkea muuta kuin kunnossa olevat hiukset. 

Minä ainakin olisin kiitollinen, jos joku kertoisi että minulla vaikka roikkuu räkäpallero nenännurkasta. Pikemminkin suuttuisin siitä jos ei kukaan kertoisi, vaan antaisi minun saapastella koko päivän sillä tavalla.

Tämä. On ihan eri asia huomauttaa siitä että kävelet ympäriinsä räkäpallo nenänpielessä, lehdenpalanen hiuksissa tai paidankaulus pystyssä, kuin siitä että joku hiustyyli ei sovi tai huulipuna on vääränväristä.

Sanoa voi nätisti ja hiljaa, mutta ei ole kovin älykästä kiekua samaa salin poikki sadan ihmisen kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo muutama vuosi. Sekä minun että mieheni työpaikoilla alkoi yt beuvottelut. Aika lailla vielä samaan aikaan.

Aloitimme kunnollisen putsausoperaation. Myimme mm kummatkin autot, kesämökin, meidän kodista 80% irtaimistosta, vuokrasimme kellarin kanakopin ulkopuoliselle, myimme myls kirppiksellä paljon mieheni vanhempien tarpeetonta omaisuutta. Nyt viimeisin veto on, vuokrasimme tyhjän huoneen ulkomaalaiselle lähihoitajalle. Tämä oli enemmänkin hyvä teko. Ei ole todellakaan helppoa päästää tuntematonta kotiinsa.

Plus tietty kiristimme elintasoa mitä vaan pystyimme.

Nyt taloudellinen tilanne on vakaa. Lainaa on sen verran jäljellä, että voisimme maksaa vain korkoja, mutta tietty maksamme niin paljon, kun voimme.

Miehelläni loppuu pian työsopimus ja jatko on epäselvä.

Entinen tiimikaveri siirtyi yt neuvotteluissa toiselle osastolle, toiseen rakennukseen ja en ole nähnyt häntä pariin vuoteen.

Juteltiin ehkä vartti ja tuli fiilis olemme toimineet väärin. Kun korot ovat alhaalla, ei kannata lyhentää lainaa vaan käyttää palveluihin.

Yritin pariin otteeseen kertoa miksi näin tehtiin, minulle suututtiin.

Näinhän se on. Mutta pahimmassa tapauksessa olisimme jääneet kummatkin ilman töitä, karsiminen oli vain fiksua.

Meidän alivuokralainen maksaa hyvin pientä vuokraa, huone on myös pieni eikä hänestä ole mitään haittaa. Päinvastoin.

Vapaapäivänä hän tekee viikkosiivouksen ja ruoka odottaa, kun päästään töistä. Hän saa rahaa säästöön ja aikoo ostaa oman asunnon.

Pienestä palkasta 15% käsirahan säästäminen on parin vuoden projekti.

Muuhun en puutu, mutta jos joku väittää, ettei lainaa "kannata lyhentää matalan koron aikana", niin onpa vähäjärkinen ja surkea laskemaan.

Ai juu, olitte tosi reippaita. Moni ei noin vastuullisesti toimi. Kaikkea hyvää!

hjghjgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakas suuttui, kun en suostunut nostamaan kahta 40 kilon kalkkisäkkiä yksin hänen autonsa takakonttiin. Painan 56 kiloa ja siltä näytänkin, lisäksi naisille turvallinen nostoraja on 25 kiloa. En olisi saanut edes yhtä säkkiä nostettua takakontin korkeudelle.

Asiakas oli ilmeisesti ostanut nykyisen tasa-arvon ja tasapäisyyden hehkutuksen ihan täysin. Miehissä ja naisissahan ei kuulemma ole mitään eroa.

Haluaisin nähdä sinun nostavan 40 kg:n säkin, olet mitä sukupuolta tahansa. On eroja, muttei sellaisia, jotka oikeuttaisivat syrjintään. Ja isoimmat erot ovat yksilöiden, ei sukupuolten välillä: on tyhmiä, on älykkäitä, on kohteliaita ja on juntheja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin ystävälleni (tai ainakin pidin häntä ystävänä) 300 euroa, kun hän menetti työnsä ja jäi jälkeen laskuissa. Lupasi maksaa takaisin 50 euroa/kk heti, kun saa töitä.

Oli mulle ihan OK. N. puolen vuoden jälkeen hän sai töitä ja olin juhlimassa sitä hänen kanssaan. En sanonut mitään velasta, pidettiin vaan hauska ilta.

Kului pari vuotta ja itselläni oli tiukkaa. Hän tiesi se, ja pahoitteli. Joten muistutin häntä velasta. Aloin saamaan haistatteluviestejä ja käskyn tehdä rikosilmoitus.

Mitään papereita meillä ei tietenkään asiasta ole. Hän on blokannut minut somessa eikä vastaa viesteihin. Vuoden jälkeen lopetin edes yrittämästä saada rahoja takaisin.

Kumpi meistä tässä nyt on väärässä?

Opetus: ÄLÄ koskaan lainaa ihomiselle, joka ei olekaan ystävä.

Ei, vaan opetus on 1) älä lainaa kenellekään rahaa, 2) älä koskaan pyydä keneltäkään lainaksi rahaa.

Näin minulle äiti ja isä opettivat.

P.S. Rahaa lainaamalla otat samalla riskin, että ystävyys loppuu siihen.

Nimenomaan näin!

Vietin myöhäisnuoruuteni muutaman vuoden verran vähintäänkin epäilyttävissä piireissä ja rahan pyytämistä tapahtui harvasen päivä.

Olin itse todella matalapalkkaisella alalla ja juuri selvisin, muut työttömiä ja tämä työssäkäymiseni oli heidän kaikkien mielestä hyvä peruste sille, että rahaa pystyn ja pitää ehdottomasti lainata, tai muuten olen itsekäs ku**pää...

Uskoin tuohon itsekin aikani enkä halunnut myöskään haukkuja niskaani.

Todella harvoin mitään tuli takaisin koska "sähän annoit vaan ne rahat eiks me niin sovittu".

Ajan kuluessa kyllästyin tuohon menoon tyystin ja totesin vaan heille kaikille kylmästi että olen nyt päättänyt kun en teiltä lainaa tai muutakaan tukea pyydä tai ikinä saa, niin en lainaa rahaa enää yhtään kenellekkään kertaakaan.

Aika pian onneksi vaihtui kaveriporukka kokonaan.

Yllättävää kyllä, jos nää vanhat tyypit tulee jossain vastaan niin ensin ollaan mielin kielin ja sitten tulee pyyntöä josvoisi vitosen tai parikymppiä heittää.

Ei edelleenkään ole varaa ja itsekkäänä pysyn. ;)

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti suuttui kun kerroin tykkääväni sarjasta nimeltä Perilliset (se tanskalainen sarja joka tuli muutama vuosi sitten). Alkoi syyttää mua oikein halveksuva ilme naamallaan siitä, että luulen kuulemma olevani joku hieno perijätär. Ei ollut ensimmäinen kerta kun joku mun mielestä ihan viaton keskustelu on johtanut siihen että matami vetää herneen nenään ja alkaa syyttää ihan kummallisista jutuista. Toinen esimerkki: Telkkarissa näkyi yksi mieskoomikko, ja totesin että se on musta tosi hauska. Äiti alkoi raivota että olen ihan sekaisin jos sellainen mies on mun mielestä seksikäs.

Loogista :D