Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Olin Silja Linen risteilyllä mieheni kanssa muutamia vuosia sitten ja paluumatkalla jonotimme asianmukaisesti kalaravintolaan. Sinne ei voi tehdä pöytävarausta joten menimme puolituntia ennen avaamista jonoon siihen ravintolan edustalle vähän sivuun.  Siihen sitten tuli tietty muitakin, ja kun ravintoja avattiin yritti eräs pyörätuolissa istunut rouva etuilla ja kun tarjoilija pyysi meidät ensin, tämä rouva raivostui ja kävi roikkumaan vaatteisiini... Oli pelottavaa ja tosi outoa, eihän tuommoinen nyt kuitenkaan noin vakava asia ole, vaikka siellä kaikki niitä paria ikkunapöytää havittelevatkin. Tarjoilijan ammattitaito oli erinomainen ja sen ansiosta menimme sisään, muuten olisi jätetty väliin.

Vierailija kirjoitti:

Mun koirista pitävä serkku raivostui kun sanoin vitsillä sitä lampaan näköistä valkoista koirarotua lammaskoiraksi.

Hih, tästä muistui mieleen ikiwanha tarina. Olin ala-asteen kolmannella tai neljännellä luokalla, kun alkoi jokin oppitunti niin, että luokanopettajallamme oli ollut toisen luokan kanssa jokin aineoppitunti, eli siis luokassa oli ollut eri porukka. Edellisen tunnin peruina liitutaululla luki kaksi sanaa: "puudeli" ja "metsästyskoira". Viittasin, sain luvan, ja kysyin opettajalta, käytetäänkö puudeleita metsästyskoirina. Tämän naama valahti kalpeaksi, sitten punaiseksi, ja opettaja karjaisi kurkku suorana "Uloooooos, ULOOOS LUOKASTA!". Tietysti poistuin aika hämmästyksissäni enkä tänä päivänäkään ymmärrä, miten ihmeessä tuollaisesta voi saada moisen raivarin tai mitä pahaa viattomassa kysymyksessäni edes oli. Se tunti meni sitten luokan ulkopuolella ihmetellessä.

Opettaja ei varmaan tiennyt vastausta ja suuttui siksi. Oikera vastaus olisi ollut, että ne ovat noutavia lintukoiria. Tosin vain harvat käyttävät niitä tähän alkuperäiseen tarkoitukseen - seurakoiria nykyään ovat.

Vierailija kirjoitti:

Lihapullista. 

Lapseni oli kaverillaan yökylässä ja illalla tämän kaverin äiti soitti minulle ja käski hakea lapseni pois "viisastelemasta".

Luulin että lapseni on tehnyt jotain sopimatonta siellä, joten heitin samantien verkkarit jalkaan ja menin hakemaan lasta. Perillä selvisi että kyse oli siitä, että olivat tehneet lihapullia ja lapseni kaveri oli ihmetellyt kun taikina ei jäänyt oman lapseni käsiin vaan ainoastaan hänen ja lapseni sanoi että äiti oli käskenyt hieraista käsiin öljyä tai käyttää niitä kylmän veden alla niin taikina ei tartu. Tästä oli tämä lapseni kaverin äiti niin loukkaantunut. Kun olin kotona tytön kanssa lihapullia tehtäessä neuvonut miten taikina ei tartu käsiin. En edes tiennyt että he olivat lihapullia tekemässä, tyttö oli tuon poiminut kun teimme yhdessä lihapullia tehneet. Ei kuulemma tarvinnut tulla heidän kotiinsa pätemään (ilmeisesti tyttäreni muodossa). Tosi ikävä juttu. Tytöt olivat hyviä kavereita ja viettivät paljon aikaa yhdessä ja nyt tuo rajoittuu koulussa olo aikaan.

Ei voi olla noin hauras ego aikuisella ihmisellä, voi hyvää päivää :D Lapsiltakin voi joskus oppia asioita.

Olin tekemässä kevätsiivousta ja tyhjensin samalla kaappeja. Eli keittiötavaraa,leluja, vaatteita , sisustustavaraa, elektroniikka ja kaikkea muuta kotoa löytyvää mitä oli nurkkiin kertynyt . Aikomus oli antaa noita pois ja viedä loput sitten kierrätyskeskukseen/spr:lle. 

No yksi kaveri sitten kävi kylässä kun olin kasaillut kamoja vierashuoneeseen ja kehoitin kaivamaan jos löytyy jotain mitä tarvitsee itselleen/lapselleen/muille. Tämä sitten valkkasi paljonkin tavaraa,oli tosi tyytyväinen ja tekikin facebookkiin asiasta päivityksen.

No joku viikko-kaksi tuon jälkeen sain tulikivenkatkuista palautetta toiselta kaverilta joka oli tuon päivityksen nähnyt. Oli vihainen kun en ollut ilmoittanut hänelle ensin että olen antamassa tavaraa pois (olen antanut hänelle aiemmin samantyylistä kamaa joka on itsellä ollut lähdössä kiertoon) ja raivosi että onko hän tehnyt jotain kamalaa kun kohtelen häntä näin k*sipäisesti.

Minulla ei ole viestejä tallella koska jouduin lopulta blokkaamaan tyypin mutta viestien punainen lanka oli se että minun olisi pitänyt kysyä häneltä ensin tavaroista ja sitten tarjota niitä muille (tästä ei oltu koskaan puhuttu), miten huono ihminen olen ja miten tietää keneen voi luottaa kaverina. 

Eniten ärsytystä hänelle aiheutti joku ikivanha burberryn poplari jota se toinen kaveri oli esitellyt postauksessaan ja joku jeesuksen aikainen 4-5 vuotta vanha 42" telkkari jonka kaveri otti tyttönsä huoneeseen.

Kehtasi vielä kysyä telkkarin kohdalla että voi ottaa jonkun muun suht samankokoisen telkkarin. Siinä vaiheessa olin ihan WTF? 

Tämä ihminen käyttäytyi muuten kyllä ihan normaalisti, joten tuo lahjoitusroinasta loukkaantuminen meni kyllä yli hilseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun koirista pitävä serkku raivostui kun sanoin vitsillä sitä lampaan näköistä valkoista koirarotua lammaskoiraksi.

Hih, tästä muistui mieleen ikiwanha tarina. Olin ala-asteen kolmannella tai neljännellä luokalla, kun alkoi jokin oppitunti niin, että luokanopettajallamme oli ollut toisen luokan kanssa jokin aineoppitunti, eli siis luokassa oli ollut eri porukka. Edellisen tunnin peruina liitutaululla luki kaksi sanaa: "puudeli" ja "metsästyskoira". Viittasin, sain luvan, ja kysyin opettajalta, käytetäänkö puudeleita metsästyskoirina. Tämän naama valahti kalpeaksi, sitten punaiseksi, ja opettaja karjaisi kurkku suorana "Uloooooos, ULOOOS LUOKASTA!". Tietysti poistuin aika hämmästyksissäni enkä tänä päivänäkään ymmärrä, miten ihmeessä tuollaisesta voi saada moisen raivarin tai mitä pahaa viattomassa kysymyksessäni edes oli. Se tunti meni sitten luokan ulkopuolella ihmetellessä.

Villakoirat itse asiassa on alunperin metsästyskoiria.

Seurustelin miehen kanssa, joka oli raivohullu mustis ja kävi yhtenä iltana päälle baarin pihassa, julkinen paikka ja portsari niin selvisin mustelmilla ja rikkoutuneilla rilleillä. Eräs ystäväni kuitenkin oli sitä mieltä, että olin ärsyttänyt miestä jotenkin sillä "Mikahan on niin ihana ja kiltti!", tuo puolustelu tuli ihan puskista ja  samassa heräsi epäilys että tämä kaveri on ihastunut miesystävääni. Sanoin että " pidä hyvänäs, Mika on nyt vapaa!"  Samalla pistin ystävyyden poikki tähän  ystävän irvikuvaan.

No, nämä alkoivat sitten seurustella ja melko pian  ex-ystäväni tuli kaupassa vastaan poski turvoksissa, sanoi "Mikan" vahingossa tuupanneen .  Millä, pesismailalla?

Olin alle parikymppinen ja asui samassa kaupungissa opiskelijasolussa. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä eikä minulla puhelinta, koska se olisi ollut julmetun kallis. Äiti oli keksinyt kummitätini kanssa, että he tulevat luokseni kylään. Äiti oli hirveän vihainen, kun en ollutkaan kotona ja heille tuli hukkareissu. Vielä enemmän äiti suuttui kun kuuli, että olin ollut viereisessä rapussa asuvan luokkakaverini luona. Minulla ei tietenkään ollut aavistustakaan mistään vierailusta, se olisi ollut ylläri.

Kun asuimme espanjassa meille oli jatkuvasti tunkemassa ihmisiä lomillaan täyshoitoon. Tuota toki tarjosimmekin vieraille, jotka olimme kutsuneet tai jotka olivat tervetulleita.

Sitten nämä kumminkaimanserkut, jotka kuvittelivat että meille voi vain ilmoittaa päivämäärät ja henkilömäärän ja hoidamme kaiken kuljetuksista ruokiin ja viihteeseen.

Yksi näistä suuttui, kun ilmoitimme että olemme itse lomalla suomessa tuona aikana. Hän oli jo varannut lennot! Suuttui että joutuu maksamaan hotelleista ja vuokra-autosta, ei kuulemma sopinut budjettiin. Olin niin vattuuntunut että kysyin että luuleeko hän, että meidän budjettiimme sopii se että joku on jatkuvasti loisimassa nurkissamme. Tuli luuria korvaan.

Tämän jälkeen oli aloittanut soittelukierroksen kaikille sukulaisilleni haukkuen minua, värittäen tarinaa niin että olin muka luvannut ja sitten perunut jne. ja kerjäten sympatiaa.

Oikeasti tuosta kyllä seurasi jotain positiivista. Kukaan minun sukuni lokeista ei enää pumminut majoitusta ja meillä kävivät vain ne jotka oikeasti halusimmekin majoittaa.

Kaveri, jonka olin antanut käyttää Netflix-tunnuksiani suuttui kun lopetin tilauksen koska en itse enää katsellut sitä. 

Oli todella närkästynyt ja intti miksi en voi pitää/maksaa tunnuksia kun olen aiemminkin pitänyt.

Suuttui vielä enemmän kun sanoin että voihan hän itsekin luoda sinne tunnukset jos hänellä on palvelulle käyttöä.

Hautaustoimiston mies suuttui kun kysyin, voisiko omaiseni hautajaisiin siunauskappeliin laittaa pari kaunista kukkakimppua. Mies puhkui kiukkua ja paasasi minulle ettei missään nimessä, koska muillakin on hautajaisia. Jäin miettimään, olinkohan ollut jotenkin vaikea asiakas, mutta en kyllä ollut.

Jotenkin tutteli ei sisäistänyt ettei mies ole kovin kiinnostunut tuttelin ongelmista edes 2014. Mutta hermonsa pitää saada, sydämensä lisäksi riekaleiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin ex mieheni saaneen tuomion törkeästä pahoinpitelystä (minä olin uhri), niin jotkut naiset suhtautuivat jopa vihamielisesti.

Mitähän he sanoisivat tuomiosta joka sitä seurasi?

Mä en tiedä mikä psyk.härö on naisilla jotka hyväksyvät väkivallan?

Pitivät sinua saamattomana nynnynä, koska heijastivat sinuun oman ahdistuksensa.

Saamaton nynny en kyllä ole sillä todella taistelin itseni pois siitä helvetistä.

Siitä olen samaa mieltä, että negatiivisimmin minuun reagoivat olivat itse loppujen lopuksi itse aika lukossa.

Yleisesti, nykyään tunnutaan suuttuvan kaikesta mikä ei itselle kuulu vaan on toisten oma asia.

Koiraporukat on kanssa yksi mielipuolinen sakki.

Koiraporukat suuttuvat toisten koirahankinnoista: siitä, keneltä ja minkärotuista tai millaisesta sukutaulusta. Sitten suututaan jos jonkun koira menestyy tai saa astutuksia tai joku tutkituttaa koiransa, ja tulee hyvät tulokset, tai saa pentunsa nopeasti hyvin myytyä, eli kateus. Suututaan myös jos sukulaiskoiran tai omakasvatin tulokset eivät ole parhaat tai hyvät, tai näyttelymenestys. Suututaan siitä, kuka antanut kenelle jalostukseen urosta tai antanut ylipäätään. Tai ei antanut. Suututaan siitä, joku teettää pentuja siinä kuin muutkin, tai millaisia yhdistelmiä joku muu tekee. Lista on ihan loputon.

Yksi outo tapaus.

Joku jolla ei varaa koiraan, ostaa osarilla rotukoiran pennun. Myyjän moka myydä osarilla tietysti, mutta moni myy. Ostaja ehtii maksaa pari harvaa pikkuriikkistä osamaksua, koira sairastuu ja ainoa epävarma hoito iso ja erittäin kallis, eikä vakuutus korvaa, omistajalla ei varaa maksaa itse -> kasvattaja on vuosikausia netissä solvattava "koska ei välitä / korvaa" muutaman tonnin hoitoa. Öh, miksi pitäisi? Tapauksessa ei sen paremmin ostajaa kukaan voi pakottaa hoidattamaan. Ei myöskään kasvattajaa! Sehän on ostajan oma valinta jos niin tahtoo. Turha siitä on kiljua ja haukkua kasvattajaa, itse valitsee kalleimman vaihtoehdon mitä löytyy asian hoitamiseen.

Korvausvastuu meillä ainakin tavan mukaan rajoittuessa koirasta saadun hinnan poiskorvaamiseen, kaupanpurkuun tai vaihto uuteen tuotteeseen. Ei se niin mene, pitää saada moninkertaiset summat älyttömiin asti vailla mitään rajaa kuin kasvattaja olisi jokin pohjaton kupattava kaivo ja omistaja, jolle kuuluu vastuu kuluista. Sekä vielä pakko tehdä asiat kalleimman kautta mitä löytyy tasan koska jotakuta muuta sattuu huvittamaan.

Jos ostaja on omistaja, ostaja valitsee mitä tekee ja maksaa sen, kasvattajan korvatessa tasan maksimi siihen asti, paljonko itse saanut maksua. Jollei ostaja tahdo tai pysty kustantamaan mitä tahtoo, pitäisi älytä lopettaa koira tai purkaa kasvattajan kanssa kauppa, jolloin voi pestä kätensä. Se taas ei silloin kuulu ostajalle, mitä kasvattaja sen sitten tekee. Tässäkin mitä on tullut seurattua, ostaja olisi tahtonut syödä ja säästää kakun. Olisi tahtonut kasvattajan maksavan hänen tekemästään hoitovalinnasta kulut. Kasvattajan oikeus taas on pestä kätensä maksamalla tasan itse saamansa summa pois, tai purkamalla kauppa tai tarjoamalla uusi tilalle. Jollei ostajalle mikään sovi, se on hänen oma mokansa ja ongelmansa. Jos itse tahtoo hoidattaa eläimiä useiden tonnien kuluilla, ei sitä velvollisuutta voi sälyttää silti toiselle.

Järjetöntä suuttua kasvattajalle siitä, ei ala kustantaa jo toisen omistaman koiran useiden tonnien hoitoja. Omistaja ne kustantaa jos tahtoo tai ei. Tuo on vielä pientä kun miettii mitä voi mennä esim 15v aikana - on kokemusta, enkä ole koskaam pyynnyt kasvattajilta lanttuakaan. Ei ole tullut mieleenkään.

Mieheni suuttui mulle siitä ku saatii tietää et siskoni oli pettänyt miestää. Mies mm sanoi et se meinaa et me koko suvun naiset ollaa pettäjiä ja näi. En vieläkää käsitä miks siskon teot on mun syytä

Siitä kun olen ollut rehellinen, ja yritän tulla kaikkien kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Lihapullista. 

Lapseni oli kaverillaan yökylässä ja illalla tämän kaverin äiti soitti minulle ja käski hakea lapseni pois "viisastelemasta".

Luulin että lapseni on tehnyt jotain sopimatonta siellä, joten heitin samantien verkkarit jalkaan ja menin hakemaan lasta. Perillä selvisi että kyse oli siitä, että olivat tehneet lihapullia ja lapseni kaveri oli ihmetellyt kun taikina ei jäänyt oman lapseni käsiin vaan ainoastaan hänen ja lapseni sanoi että äiti oli käskenyt hieraista käsiin öljyä tai käyttää niitä kylmän veden alla niin taikina ei tartu. Tästä oli tämä lapseni kaverin äiti niin loukkaantunut. Kun olin kotona tytön kanssa lihapullia tehtäessä neuvonut miten taikina ei tartu käsiin. En edes tiennyt että he olivat lihapullia tekemässä, tyttö oli tuon poiminut kun teimme yhdessä lihapullia tehneet. Ei kuulemma tarvinnut tulla heidän kotiinsa pätemään (ilmeisesti tyttäreni muodossa). Tosi ikävä juttu. Tytöt olivat hyviä kavereita ja viettivät paljon aikaa yhdessä ja nyt tuo rajoittuu koulussa olo aikaan.

No huhhuh, älä ole pahoillasi, tuolla lapsen kaverin äidillähän on ihan selvästi jotain mielenterveysongelmia. Ei tervejärkinen ihminen vimmastu tuollaisesta. Hyvä vaan, että lapsesi ei ole tuollaisten kanssa tekemisissä.

Nuorena eräs tuttavapiirin mies oli r*iskannut minut ja tein rikosilmoituksen asiasta. Silloinen paras ystäväni suuttui minulle verisesti ja sanoi että olen pilannut kaiken ja tajuatko että minun takiani koko kaveriporukka nyt hajoaa. Oli kuulemma erittäin kuspäisesti tehty ja olen itsekäs, itsehän menin juomaan ja tarjoamaan itseäni. Juu, join kyllä, oikeastaan ihan liikaa mutta en nyt tiedä kuinka tarjosin itseäni kun olin nukkumassa huppari ja farkut päällä.

Olin jotain 13-14-vuotias. Äiti lähti pikkusisarusteni kanssa luistinradalle ja jostain ihmeen syystä pyysi minua alustamaan pullataikinan. En ollut tehnyt sitä koskaan ennen tai en ainakaan muista tehneeni. Kaadoin sitten kaikki jauhot kerralla eikä siitä mitään tullut. Kun äiti tuli kotiin hän sai kamalat raivarit. Huusi, että olin pilannut pullataikinan tahallani koska ajattelen koko ajan vaan, että ei tuo ole minun oikea äitini. Siis täh????

Vanha kaveri suuttui niin pahasti, ettei olla sen jälkeen oltu enää missään tekemisissä siitä, etten tullut tapaamiseen, jolle ei oltu vielä sovittu kellonaikaa. Hän oli siis odotellut minua sovitussa tapaamispaikassa päivällä, yrittänyt soitella, mutta en päässyt vastaamaan puhelimeen. Enkä missään nimessä tahallani jättänyt vastaamatta, tarkoitus todella oli sopia kellonaika tapaamiselle ja tavata kaveri sinä päivänä. Mikään määrä anteeksipyyntöjä ei riittänyt. Ehkä parempi niin.