Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Miksi te jaarittelette? Yrittäkää tiivistää. Kukaan jaksa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi vaan: kehitysvammaisesta puhuttaessa ei käytetä sanaa hullu! Melkomoista järjenköyhyyttä tuollainen ilmaisu siinä yhteydessä.
Ehkä jutun outo pointti olikin siinä, että henkilö puhui koirastaan ja sanoi sen pitävän juustosta kuin hullu puurosta. Tämä toinen sitten yhdisti sen jotenkin siihen kehitysvammaiseen veljeensä. Ehkä se toinen sitten piti veljeään hulluna...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Mulla alkoi kiukutella kerran päiväkodin työntekijä. Olin harjoittelussa muutaman viikon opintoihin liittyen ja sain kiertää eri osastoilla oppimassa päiväkotityötä. Yleensä vedin liikuntahetkiä, varmaan johtuen omasta palloilu taustasta ja "kun lapset niin tykkäävät miesten kanssa pelata". No mikäpä siinä, itsekin tykkäsin kyllä vetää näitä tuokioita.
Kun harjoittelu oli jo lopuillaan, eräs työntekijä kysyi minulta, että eikö ole kiva tulla tänne kesätöihinkin? Tähän vastasin että en ole tulossa tänne kesällä vaan menen erääseen perhekotiin töihin. Olin sopinut kesätyö asiat jo monta viikkoa aiemmin kuntoon ja olin saanut töitä neljäksi kuukaudeksi. Tästä alkoikin loppuharjoittelun kestänyt tiuskiminen ja kiukuttelu. Erikoista asiassa oli se että kyseinen kiukuttelija ei edes ollut mitenkään vastuussa työntekijöiden hankkimisesta.
Minulle suututtiin eilen, kun keräsin koirani skeidat maasta.
Joku vanha äijä oikein pysähtyi autollaan kun olin jo kerännyt kakat pussiin, veivasi ikkunan auki ja alkoi räyhäämään minulle ainakin parin minuutin ajan miten koirat ulostavat kaikki paikat täyteen.
Hermostuin kyllä itsekin vähän liikaa ja huusin takaisin että minä kyllä kerään koirani p*skat, tarkista vaikka itse ja viskasin kädessä olleen p*skapussin miehen ikkunasta sisään.
hjghjgh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakas suuttui, kun en suostunut nostamaan kahta 40 kilon kalkkisäkkiä yksin hänen autonsa takakonttiin. Painan 56 kiloa ja siltä näytänkin, lisäksi naisille turvallinen nostoraja on 25 kiloa. En olisi saanut edes yhtä säkkiä nostettua takakontin korkeudelle.
Asiakas oli ilmeisesti ostanut nykyisen tasa-arvon ja tasapäisyyden hehkutuksen ihan täysin. Miehissä ja naisissahan ei kuulemma ole mitään eroa.
Miehenkään ei tulisi nostaa yksin 40 kg säkkiä, suositukset ovat tasa-arvoisia. ;)
Tuli tuosta koirankakkaräyhääjästä mieleen saman tapainen kohtaus. Olin iltasella tulossa lenkiltä koiran kanssa. Koira oli tehnyt tarpeensa metsässä ja olin ne jo kerännyt ja matkan varrella heittänyt roskikseen. Koira ei ollut ikinä kakkinut omaan pihaan (asuimme siis kerrostalossa), se ei olisi edes suostunut sitä tekemään, enkä antanut sen myöskään pissailla ennen kuin oltiin päästy pihasta pois.
Niin eikös naapurin vanha äijä tullut naama punaisena huutamaan, että "Ei tänne saa koirat kakata!" Oli niin tuohtunut että änkytti. "Su-su-sun täytyy ke-ke-kerätä ne kakat, et saa antaa kakata tänne!" Vähänkö meni hermo tuollaiseen riehumiseen ilman syytä. Huusin takaisin, että "Et sä saa pissata tänne pihaan! Sun pitää kuivata ne läntit!" Mies parka jäi aivan järkyttyneenä tuijottamaan perään, olisi käynyt sääliksi, ellei olisi itse aloittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-kaveri oli luonani ja kysyi saako koiralleni antaa vähän juustoa. Sanoin, että joo, anna vaan pieni pala, sehän tykkää siitä kuin hullu puurosta.
Kaveri loukkaantui, koska hänen kehitysvammainen veljensä lempiruokaa oli puuro. Olisin ymmärtänyt tämän loukkaantumisen ja valinnut sanani paremmin, jos hän olisi ikinä maininnut että hänellä ylipäätään on kehitysvammainen veli.
Miten voi loukkaantua vanhasta sanonnasta, en tajua.
Katkaisiko tyyppi välit kanssasi?
Etkö muista "Sokea Reetta" casea?
Vierailija kirjoitti:
hjghjgh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakas suuttui, kun en suostunut nostamaan kahta 40 kilon kalkkisäkkiä yksin hänen autonsa takakonttiin. Painan 56 kiloa ja siltä näytänkin, lisäksi naisille turvallinen nostoraja on 25 kiloa. En olisi saanut edes yhtä säkkiä nostettua takakontin korkeudelle.
Asiakas oli ilmeisesti ostanut nykyisen tasa-arvon ja tasapäisyyden hehkutuksen ihan täysin. Miehissä ja naisissahan ei kuulemma ole mitään eroa.
...koska kyllähän 60-kiloinen mies jaksaa nostaa 40 kg säkin ihan mennen tullen ja vasemmalla kädellä, vai?
Ensin pitäisi nähdä sellainen harvinaisuus kuin 60-kiloinen mies, katsotaan sitten. Tosin silläkin on luonnostaan keskimäärin 30% enemmän lihasta kuin vastaavankokoisella naisella, joten jännäksi menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.
Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö*
En tiedä onko tämä joku itsetuntojuttu, koska jos joku kävi parturissa, niin nämä samat naamat olivat antamassa ohjeitaan tukan laittoon ja hoitoon ja esittämässä et "sano sille kampaajalle seuraavalla kerralla ettei noin lyhyt sovi sulle." tai tarttumassa toisten hiustenlatvoihin ja kyselemässä et käviskö jos he hiukan leikkaisivat niitä, Yllättäen näillä tytöillä oli itsellään kaikkea muuta kuin kunnossa olevat hiukset.
Minä ainakin olisin kiitollinen, jos joku kertoisi että minulla vaikka roikkuu räkäpallero nenännurkasta. Pikemminkin suuttuisin siitä jos ei kukaan kertoisi, vaan antaisi minun saapastella koko päivän sillä tavalla.
7567567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.
Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö*
En tiedä onko tämä joku itsetuntojuttu, koska jos joku kävi parturissa, niin nämä samat naamat olivat antamassa ohjeitaan tukan laittoon ja hoitoon ja esittämässä et "sano sille kampaajalle seuraavalla kerralla ettei noin lyhyt sovi sulle." tai tarttumassa toisten hiustenlatvoihin ja kyselemässä et käviskö jos he hiukan leikkaisivat niitä, Yllättäen näillä tytöillä oli itsellään kaikkea muuta kuin kunnossa olevat hiukset.
Minä ainakin olisin kiitollinen, jos joku kertoisi että minulla vaikka roikkuu räkäpallero nenännurkasta. Pikemminkin suuttuisin siitä jos ei kukaan kertoisi, vaan antaisi minun saapastella koko päivän sillä tavalla.
Sitä kuuluisaa tilannetajua ja huolehdi itse hygieniastasi.
Olin kaasona ja morsian oli nälissään ja kiukkuinen. Tarjosin hänelle välipalaa helpottaakseni tilannetta, mutta hän pimahti siitä ihan totaalisesti. Oli muutenkin aika bridezilla, kiukutteli ja määräili. Kyllä riitti kaasolla hommia.. mm. ei riittänyt ennen häitä touhuaminen, vaan hommiin kuului myös hääpaikan siivous häiden jälkeen.. En ikinä enää kaasoile. Tämä liitto kestikin sitten pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.
Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö*
Just näin. En itse kaipaa yhtään kommentteja langanpätkistä tms. Kerran yksi rouva tuli asiasta tehden sanomaan, että kaulahuivini etiketti (pesuohjeläpykkä) näkyi. Että pitäisi kuulemma poistaa ennen huivin käyttöönottoa.
Ja nämä: "sulle sopis kyllä paremmin hieman oranssimpi huulipuna".
Vastaavasti, jos joku punastuu, on tökeröä kuuluvasti tiedottaa, että "oletpa punainen". Tai "oletpa hikinen", "kätesi vapisee!" yms.
Jos sattuu katastrofi, esim. poistun vessasta hame sukkahousuissa tai vahingossa menen uima-altaaseen ilman uimapukua tms., toivon kohteliaasti, muiden kuulematta huomautettavan.
7567567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.
Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö*
En tiedä onko tämä joku itsetuntojuttu, koska jos joku kävi parturissa, niin nämä samat naamat olivat antamassa ohjeitaan tukan laittoon ja hoitoon ja esittämässä et "sano sille kampaajalle seuraavalla kerralla ettei noin lyhyt sovi sulle." tai tarttumassa toisten hiustenlatvoihin ja kyselemässä et käviskö jos he hiukan leikkaisivat niitä, Yllättäen näillä tytöillä oli itsellään kaikkea muuta kuin kunnossa olevat hiukset.
Minä ainakin olisin kiitollinen, jos joku kertoisi että minulla vaikka roikkuu räkäpallero nenännurkasta. Pikemminkin suuttuisin siitä jos ei kukaan kertoisi, vaan antaisi minun saapastella koko päivän sillä tavalla.
Tämä. On ihan eri asia huomauttaa siitä että kävelet ympäriinsä räkäpallo nenänpielessä, lehdenpalanen hiuksissa tai paidankaulus pystyssä, kuin siitä että joku hiustyyli ei sovi tai huulipuna on vääränväristä.
Vierailija kirjoitti:
7567567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.
Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö*
En tiedä onko tämä joku itsetuntojuttu, koska jos joku kävi parturissa, niin nämä samat naamat olivat antamassa ohjeitaan tukan laittoon ja hoitoon ja esittämässä et "sano sille kampaajalle seuraavalla kerralla ettei noin lyhyt sovi sulle." tai tarttumassa toisten hiustenlatvoihin ja kyselemässä et käviskö jos he hiukan leikkaisivat niitä, Yllättäen näillä tytöillä oli itsellään kaikkea muuta kuin kunnossa olevat hiukset.
Minä ainakin olisin kiitollinen, jos joku kertoisi että minulla vaikka roikkuu räkäpallero nenännurkasta. Pikemminkin suuttuisin siitä jos ei kukaan kertoisi, vaan antaisi minun saapastella koko päivän sillä tavalla.
Sitä kuuluisaa tilannetajua ja huolehdi itse hygieniastasi.
Eri, mutta se että huolehdin hygieniastani ei takaa sitä että sinne nenänpieleen ei muodostu räkäpalloa päivän aikana.
Suututtiin koska kehtasin valitella väsymystä kun olin saanut toisen lapsen, koska no onhan se kaksi enemmän kuin yksi, oli tullut nukuttua huonosti viimeiset 6kk ja raskas elämäntilanne muutenkin menossa. Kyseinen henkilö oli itse toista lasta odottamassa, josta kahvittelujen alussa oltiin puhuttu porukalla ja onnitteltu. Ajattelin että olisi ok myös omia kuulumisia kertoilla, ei ollutkaan. Sanallakaan en sanonut että lapsien kans olisi rankkaa, eikä kannata lapsia hankkia tai mitään muutakaan. Sanoin vain että olen väsynyt, näköjään siitäkin voi suuttua.
Toinen tapaus, eräs tyyppi suuttui kun sanoin kolmannelle henkilölle tsemppiä loppuraskauteen ja malttia odotteluun, siis silleen että kyllä se vauva sieltä sit syntyy kun on syntyäkseen. Tämä oli kuulemma törkeästi sanottu, sillä jotkut eivät voi saada lapsia ja pitäisi olla kiitollinen raskaudesta.
Monella odottavalla äidillähän loppuraskaudessa tuntuu että haluaisi jo sen lapsen syliinsä, siihen yritin sanoa tsemppiä mutta sainkin niskaani ryöpytyksen. Uskalla kyllä kohta raskaanaolevien lähellä puhua mitään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7567567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.
Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö*
En tiedä onko tämä joku itsetuntojuttu, koska jos joku kävi parturissa, niin nämä samat naamat olivat antamassa ohjeitaan tukan laittoon ja hoitoon ja esittämässä et "sano sille kampaajalle seuraavalla kerralla ettei noin lyhyt sovi sulle." tai tarttumassa toisten hiustenlatvoihin ja kyselemässä et käviskö jos he hiukan leikkaisivat niitä, Yllättäen näillä tytöillä oli itsellään kaikkea muuta kuin kunnossa olevat hiukset.
Minä ainakin olisin kiitollinen, jos joku kertoisi että minulla vaikka roikkuu räkäpallero nenännurkasta. Pikemminkin suuttuisin siitä jos ei kukaan kertoisi, vaan antaisi minun saapastella koko päivän sillä tavalla.
Sitä kuuluisaa tilannetajua ja huolehdi itse hygieniastasi.
Eri, mutta se että huolehdin hygieniastani ei takaa sitä että sinne nenänpieleen ei muodostu räkäpalloa päivän aikana.
Nenän pieli ja räkäpallo.
Nenän sisälle saatta muodostua räkäpallo jos ei osaa käyttää nenäkarvatrimmeriä.
Muistanpa sellaisenkin tapauksen vuosien takaa kun vuokrasin kirppispöydän ja pöydän tyhjennettyäni vein hintalaput ja rahat kotiin loppujen tavaroiden kanssa. Oma moka, olisi pitänyt siinä heti tarkastaa laput ja rahat, mutta en hoksannut koska aina on saatu sovittua jos on ollut epäselvää tilityksissä, asiallisesti ja aikuismaisesti. Äärimmäisen harvoin on tilityksissä mitään ollutkaan. Nyt tietysti oli, kymmenen euron heitto ja ystävällisesti laitoin kohteliaan viestin valitellen että ikävä todeta mutta näissä on nyt laskuvirhe ja rahaa puuttuu. Ja pyyntö että miten me tämä sovittaisiin ja selvitettäisiin. Yrittäjäpä veti herneet kerralla nenään palkoineen päivineen ja alkoi parin viikon sähköpostiherjaus ja syyttely, uhkailuineen ja haukkumisineen. Yritin kohteliaasti ja ystävällisesti vastata, mutta ihan sairaaksi meni viestittely. Pyysin jo aika alkuvaiheessa että voisiko lopettaa häiriköinnin ja että hän saa pitää rahat. Viestejä vain tuli ja tuli ja kertoi miten on koko paikkakunnalla haukkunut minut ja tulostanut minun sähköpostini ja näytellyt sitä jokaiselle asiakkaalle kuinka minä syytän häntä varkaaksi (mitä en koskaan kertaakaan ole sanonut en edes ajatellut. Ihan inhimilliseksi virheeksi oletin). Tulipa omasta virheestä (jos luottamusta nyt voi virheeksi sanoa) mahdoton soppa ja paha mieli. Sairas mieli saa kipinää ihan pienestäkin ahdistella. Metelistä päätellen ehkä olikin sittenkin tahallinen teko, pimittää ne rahat. Miksi muuten olisi suuttunut kuin raivo härkä. Mielenterveysongelmia hänellä täytyy olla, en muuta selitystä keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7567567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.
Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö*
En tiedä onko tämä joku itsetuntojuttu, koska jos joku kävi parturissa, niin nämä samat naamat olivat antamassa ohjeitaan tukan laittoon ja hoitoon ja esittämässä et "sano sille kampaajalle seuraavalla kerralla ettei noin lyhyt sovi sulle." tai tarttumassa toisten hiustenlatvoihin ja kyselemässä et käviskö jos he hiukan leikkaisivat niitä, Yllättäen näillä tytöillä oli itsellään kaikkea muuta kuin kunnossa olevat hiukset.
Minä ainakin olisin kiitollinen, jos joku kertoisi että minulla vaikka roikkuu räkäpallero nenännurkasta. Pikemminkin suuttuisin siitä jos ei kukaan kertoisi, vaan antaisi minun saapastella koko päivän sillä tavalla.
Sitä kuuluisaa tilannetajua ja huolehdi itse hygieniastasi.
Eri, mutta se että huolehdin hygieniastani ei takaa sitä että sinne nenänpieleen ei muodostu räkäpalloa päivän aikana.
Nenän pieli ja räkäpallo.
Nenän sisälle saatta muodostua räkäpallo jos ei osaa käyttää nenäkarvatrimmeriä.
Mites ku lapsillaki muodostuu räkäpalloja sieraimiin vaikka ei omaa karvaisia sieraimia?
Tästä on jo muutama vuosi. Sekä minun että mieheni työpaikoilla alkoi yt beuvottelut. Aika lailla vielä samaan aikaan.
Aloitimme kunnollisen putsausoperaation. Myimme mm kummatkin autot, kesämökin, meidän kodista 80% irtaimistosta, vuokrasimme kellarin kanakopin ulkopuoliselle, myimme myls kirppiksellä paljon mieheni vanhempien tarpeetonta omaisuutta. Nyt viimeisin veto on, vuokrasimme tyhjän huoneen ulkomaalaiselle lähihoitajalle. Tämä oli enemmänkin hyvä teko. Ei ole todellakaan helppoa päästää tuntematonta kotiinsa.
Plus tietty kiristimme elintasoa mitä vaan pystyimme.
Nyt taloudellinen tilanne on vakaa. Lainaa on sen verran jäljellä, että voisimme maksaa vain korkoja, mutta tietty maksamme niin paljon, kun voimme.
Miehelläni loppuu pian työsopimus ja jatko on epäselvä.
Entinen tiimikaveri siirtyi yt neuvotteluissa toiselle osastolle, toiseen rakennukseen ja en ole nähnyt häntä pariin vuoteen.
Juteltiin ehkä vartti ja tuli fiilis olemme toimineet väärin. Kun korot ovat alhaalla, ei kannata lyhentää lainaa vaan käyttää palveluihin.
Yritin pariin otteeseen kertoa miksi näin tehtiin, minulle suututtiin.
Näinhän se on. Mutta pahimmassa tapauksessa olisimme jääneet kummatkin ilman töitä, karsiminen oli vain fiksua.
Meidän alivuokralainen maksaa hyvin pientä vuokraa, huone on myös pieni eikä hänestä ole mitään haittaa. Päinvastoin.
Vapaapäivänä hän tekee viikkosiivouksen ja ruoka odottaa, kun päästään töistä. Hän saa rahaa säästöön ja aikoo ostaa oman asunnon.
Pienestä palkasta 15% käsirahan säästäminen on parin vuoden projekti.
Tiedoksi vaan: kehitysvammaisesta puhuttaessa ei käytetä sanaa hullu! Melkomoista järjenköyhyyttä tuollainen ilmaisu siinä yhteydessä.