Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Tämä juttu on ihan älyttömän typerä, mutta olkoot. Tapasin uudessa työpaikassa mukavan, joskin aika päällekäyvän naisen. Tulimme hyvin juttuun ja kaveruus alkoi orastaa jo ensimmäisellä viikolla kun tämä kysyi innoissaan voisiko piipahtaa luonani illalla teellä. Kun vastasin myöntävästi, hän kysyi voisiko tuoda kaksi koiraansakin mukaan. Sanoin ystävällisesti ettei se käy, sillä mieheni on todella allerginen koirille ja asumme pienehkössä kerrostalokaksiossa kahden kissan kanssa. Sovimme ajan, näimme ja kiehautimme teen. Siinä juodessamme ja rupatellessamme nainen paljasti yllättäen että hän otti kuitenkin koirat mukaansa ja ne odottivat autossa. Hämmästyin ja ehdotin että voisimme ulkoiluttaa niitä yhdessä, mutta sisään ne eivät voisi tulla. Menimme yhdessä portaat alas ja kerrostalon parkkipaikalle, missä kaksi valtavaa luppakorvaista tankkia tuijotti meitä auton ikkunasta. Nainen otti hihnat, eikä suunnannutkaan kävelytietä kohti vaan avasi rapun oven ja alkoi ohjata koiria portaita ylös. Yritin hädissäni estellä ja puhua tälle järkeä niin nätisti kuin pystyin, mutta tämä vain naureskeli puheeni päälle ja kieltäytyi kuuntelemasta "hupsutuksiani." Hätäännyin kun oma ovi tuli jo kohdalle, joten avasin sen työntyen ensin naisen ja koirien väliin ja livahdin sisälle paiskaten oven perässäni lukkoon. Nainen alkoi hölmistyksen jälkeen huudella minulle rauhoittelevasti ja kun en vieläkään avannut, alkoi hirveä raivoaminen ja haukkuminen. Tämä potki ovea, kirkui kirosanoja ja lopulta lähti hihnoja kiskoen ja sadatellen tiehensä. Seuraavana aamuna oli työpöydälleni kaadettu kupillinen kahvia papereiden päälle ja kaikki muutenkin sotkettu. Oli niin epämukava olo että pyysin saada vaihtaa työpistettä mahdollisimman kauas tästä lyhyeksi jääneestä kaverisuhteestani. Sen jälkeen näimme vain satunnaisesti erinäisissä yrityksen kokoontumisissa ja sain osakseni rumia katseita.

Minulle kävi pieni vahinko eilen kun sekoitin vaimoni alusvaatteet eräisiin toisiin. Nyt on moni vihainen.

Jouduin kertomaan kaverin lapsen törttöilystä ja vaaratilanteista mitä oli aiheuttanut.Kaveri purskahti itkuun ja alkoi syytellä ihme asioista. Tämän jälkeen ei olla paljoa tekemisissä oltu. Eli viestintuoja ammuttiin.

Vaimo on tässä mestari. 30 vuotta sitten seurustelun alussa hän suuttui kun, olin viikko juhannuksen jälkeen kaverin mökillä ja menin siellä saunasta uimaan. Juhannuksena en mennyt hänen kanssaan, kun vesi oli kylmää. Se riitti syyksi.

^

Oma isäni raivostui aivan täysin kun sai kuulla että olin saanut kympin uskonnosta ylä-asteen päättötodistukseen. Kaksoisveljen todistus oli paljon parempi vaikka lukuaineiden keskiarvo oli kaksi numeroa pienempi kuin minun. 

Täälläkin eräs, jonka äiti suuttui kun menkkani alkoivat. Olin silloin 10, ja tulossa bussilla kotiin sukulaisilta toisesta kaupungista. En tiennyt vielä tuolloin yhtään mistä oli kyse ja tietenkin hätäännyin, kun housuni ja kesämekkoni olivat veressä. Yritin myös pestä housujani bussiaseman vessassa, en uskaltanut näyttää niitä kotona. Kun sitten selitin "ongelmaani" äidille, hän kuitenkin arvasi että vaatteeni olivat menneet vereen. Sen sijaan, että hän olisi selittänyt minulle mistä on kyse, hän raivostui ja huusi, että olen pilannut mekkoni. 

Esimies suuttui kerran kun kysyin voiko pitää saldo vapaata, ihme mulkku koko äijä, tehtyjä tunteja ne on, no en sen jälkeen pitänyt enää vapaita.

En oikeastaan tiedä suututtiinko minulle vai mitä tapahtui. Outo juttu kumminkin.

Olin päässyt työasioiden puitteissa peräti Pariisiin asti ja tokihan teki mieli käydä Louvressa. Kieltä en osannut oikeastaan ollenkaan mutta muistan että jossain sisääntulon liepeillä sijaitsevassa kyltissä oli jotakin, josta ymmärsin että sateenvarjot pitää jättää narikkaan, ymmärrettävä vaatimus. Sää oli sellainen että oli todellakin mukana sateenvarjo, jota tarjosin ilmeiselle narikkahenkilöttärelle.

Mutta siitäpä alkoi merkillinen dialogi. Tämä narikkahenkilötär tuntui kovin kuumeisesti selittävän jotakin, josta en ymmärtänyt mitään muuta kuin että sana "paraply"  (kirjoitettuna oikeasti "parapluie") mainittiin useampaan kertaan.

Sen verran tiesin että sana tarkoittaa juuri sateenvarjoa, jota tarjosin henkilölle että "tässähän tämä silvuplee".  Tuloksena sama paapatus, jossa taas oli "paraply"useampaan kertaan.

Tuota  jatkettiin jokunen tovi ja sitten narikkahenkilötär otti sateenvarjoni ja antoi narikkalapun, jolla myöhemmin sain kuin sainkin sateenvarjon takaisin.

Myöhemmin kun olin jo kaupungin menoon tottunut, opin tietämään että puhumallahan ne asiat selviävät. Yhdessä useamman kadun risteyksessä oli baari, jonka ikkunasta pystyi kätevästi katselemaan kolareita, joita tuossa risteyksessä aika takuuvarmasti tapahtui jos vaikka yhden tai kahden oluen verran odotteli. Näyttivät järjestyvän sillä lailla että ensin kuskit polottivat toiselleen ja viuhtoivat käsiään ja sen jälkeen tuli joku koppalakkinen, joka myös popotti ja viuhtoi käsiään, ja lopuksi kaikki menivät pois.

Minulle raivostuttiin tänään siitä että minua heitettiin soraa sisältävällä jäälohkareella naamaan.

Kiltisti olin köpöttelemässä töistä kotiin kun yhtäkkiä naamaani iskeytyi jotain ja alahuuli halkesi. 

Käännyin saman tien ja näin about kymmenen vuotiaan lapsen ja sanoin tuolle "Mikä helvetti sinua vaivaa? Onko sulla päässä jotain vikaa?" 

Samantien iholle iskeytyi tämän lapsen äiti (oletan) ja alkoi huutamaan minulle että pilkkaan kehitysvammaisia lapsia ja raivosi että soittaa poliisit ja ettei lapsi kuulemma viskannut minua millään kun viskoi kuulemma jääpaloja vain toisessa suunnassa olevaa seinää päin. Vaikka alahuuleni vuosi verta.

Toki minulta meni myös hermo ja sanoin vain Onnea kasvatustyöhösi ja näytin keskisormea.

Lapsellista, mutta olin ihan ihmeissäni mitä juuri tapahtui ja halusin vain pois kun tuo hyeena huusi minulle.

Ja en siis tiennyt että tuo lapsi oli kehitysvammainen, reagoin vain naamaan lentäneeseen kimpaleeseen ja nauravaan lapseen.

Olin kävelemässä kaupungilla ja menossa kotiini. Minut pysäytti joku lähi itä nainen lastenrattaineen. Hän kysyi missä on lähin Siwa (tästä huomaatte että kyseisestä tapauksesta on muutama vuosi aikaa). Satuimme olemaan paikassa, jossa oli kolme Siwaa jotka kaikki saman matkan päässä, noin 300 metriä. Nauraen sanoin että itse asiassa voit valita, tässä on kolme kauppaa saman matkan päässä. No eikös tuo suuttunut ja alkoi vihaisesti inttämään, että miksi en voi kertoa hänelle missä lähin kauppa on. Sitten oli vaan pakko osoittaa, että mene tuohon suuntaan, siellä se on. Kulttuuriväärinkäsitys tai jotain, en tiedä.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä kesälomat saa varata/hyväksytyttää tammikuusta alkaen. Ja kun esimies on ne hyväksynyt, ne merkataan lomalistaan eikä niitä saa ilman kummankin osapuolen suostumusta muuttaa. No itse hain ja sain loman heinäkuulle jo hyvissä ajoin ja varasimme kahden viikon matkat perheellemme+molemmille appivanhemmille sille ajalle.

No maalis-huhtikuun vaiheessa yksi työkaverini tuli kysymään jos voisin vaihtaa lomia päittäin kun ovat vuokranneet mökin.  Selitin etten voisi ja miksi. Alkoi vouhottamaan miten menettävät useamman tonnin jos en suostu vaihtoon ja kuinka heillä ei ole ikinä samaan aikaan lomaa. Kysyin miksi vuokrasivat mökin ennen kuin hän oli varannut loman ja tuosta suuttui vielä enemmän. Suu kävi sellaista tahtia etten saanut sanaa väliin. Kun sanoin että minullakin on monta tonnia lomassa kiinni enkä  suostunut vaihtamaan niin tuo oikeasti ehdotti että voisin käydä hakemassa lääkärintodistuksen että saisin matkarahat vakuutuksesta. 

No yllättäen tämä meni sitten pomolle itkemään ja jouduimme kolmistaan keskustelemaan. Itse olen rauhallinen ja järkevä jalat maassa tyyppi ja ilmeisesti pomo yritti purkaa tuon muijan hysteeristä itku/raivo-kohtausta ja ehdottaa että vaihtaisin lomani ajankohtaa saadakseen muijan rauhoittumaan.

Tuostahan eukko riemastui. "Nyt sinun on pakko vaihtaa kun pomokin sanoo niin!". 

Pyysin heitä odottamaan hetken ja poistuin huoneesta. Kävin valokuvaamassa lomalistat ja ottamassa kopiot maileistani, joissa olin pyytänyt lomaa ja jossa se oli hyväksytty. Nappasin myös kalenterini ja palasin pomon huoneeseen. 

Siellä avasin kalenterini ja sanoin, että aion olla varaamani päivät poissa, oli minulla lomaa tai ei. Pyysin pomoa printtaamaan minulle kaikki käyttämättömät lomapäiväni, kertomaan kuinka pitkä irtisanomisaika minulla on ja ilmoitin että minulla oli todisteet jo hyväksytystä lomastani ja milloin se on hyväksytty.

Tuossa vaiheessa pomo raivostui kuinka yritän kiristää häntä kun tiedän että meillä on isompi projekti menossa. Kielsin vain asian ja poistuin huoneesta. 

Myöhemmin henkilöstöpäällikkötuli juttelemaan minulle ja sanoi ettei tietenkään lomaani siirretä ym. skeidaa ja ettenhän ole lähdössä.

No lähdin kuitenkin kun oli mahdollisuus, jätin irtisanomisilmoitukseni niin etten enää lomani jälkeen palannut töihin. Minulle soiteltiin vielä työpaikalta kysymysten sen jälkeen kun en enää työskennellyt siellä.

Jouduin olemaan kuukauden työttömänä mutta sain sitten töitä ensin vähän pienemmällä palkalla ja 4 kuukautta myöhemmin paremmalla liksalla kuin entisessä työpaikassani.

Sweet revenge, sweet :) Tästä tuli hyvälle mielelle.

Lapsena isä suuttui siitä, kun en olisi halunnut pitää kirkossa puhetta. Siitä sitten seurasi ihan kunnon piiskat ja itkien pidin puheeni.

Nimim. Entinen lahkoon kuuluva.

Eräs ihminen raivostui minulle totaalisesti, kun kuudes lapseni olikin tyttö eikä poika. Kun minulla ennestään oli 4 poikaa ja 1 tyttö, niin tämän kuudennen lapsen olisi pitänyt hänen mielestään olla myös tyttö. Kyseessä oli eräs ystävä, enkä tiedä, että miten hän tuollaisesta asiasta suuttui niin, että ei ole vieläkään muutaman vuoden jälkeen missään tekemisissä kanssani ja että mistä hän olisi saanut päähänsä, että minä muka olisin voinut itse päättää lapseni sukupuolen.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ihminen raivostui minulle totaalisesti, kun kuudes lapseni olikin tyttö eikä poika. Kun minulla ennestään oli 4 poikaa ja 1 tyttö, niin tämän kuudennen lapsen olisi pitänyt hänen mielestään olla myös tyttö. Kyseessä oli eräs ystävä, enkä tiedä, että miten hän tuollaisesta asiasta suuttui niin, että ei ole vieläkään muutaman vuoden jälkeen missään tekemisissä kanssani ja että mistä hän olisi saanut päähänsä, että minä muka olisin voinut itse päättää lapseni sukupuolen.

Niin oliko se lapsi tyttö vai olisiko pitänyt olla? 

Olin 5v kun veljeni heitti koripallon suoraan naamani kesken leikin ilman syytä ja totesi että haha siitäs sait. No totta hitossa se oli nenälle kivulias tälli ja vertakin tuli. Äiti suuttui minulle kamalasti ja käski pyytää veljeltäni anteeksi koska aloin itkemään ?? Tästä on parikymmentä vuotta mutta vieläkin mietin että miksi ihmeessä äiti minulle suuttui...

yutyut kirjoitti:

Mielensäpahoittaja kirjoitti:

Järjestin hyvälle ystävälleni vauvakutsut. Olimme sopineet hänen miehensä kanssa, että poistuu kotoa tiettyyn aikaan mennessä jotta pääsen ruokien ja koristeluiden pariin. No heidän lähtö viivästyi niin paljon että jouduin jo hänelle soittamaan (koska esim täytekakku oli hyvää vauhtia sulamassa) niin suuttui ensin siitä ja sitten kun palasivat kotiin jossa me juhlijat odotimme niin suuttui siitä kun odotettiin hänen lähtevän. Tästäkin siis sovittu jo että hän poistuu koiran kanssa juhlien ajaksi. En mitään kiitosta saanut, juhlat kustansin ja järkkäsin vaikka ei niin rahaa ois ollutkaan.

Onko se niin ehdotonta, ettei mies saa olla omassa kodissaan kun pidetään vauvakutsuja?

Ja sitten ihmetellään miksi isät jää helposti ulkopuolisiksi vauva-arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä rautatieasemalla joku pummi oli vanhan mummun kimpussa kinuamassa rahaa. Mummu oli selkeästi pelokkaan oloinen, joten annoin pummille euron, että jättäisi mummun rauhaan. Vieressä seissyt täti alkoi marmattaa, että nyt se mies menee ostamaan kaljaa ja minun takiani alkoholisoituu. Joo, eurollahan sitä hommaa ylläpidetään kauankin.

Tuo alkoholisoituminenhan siinä olikin päällimmäisenä riskinä :D

Eksä suuttui kun sammuin hänen antaessaan poskihoitoa.

Pudoin asia, mistä äidilleni on suututtu: 40-luvulla syntynyt äitini, sosiaalisen työn tekijä, vastasi muinoin lankapuhelimeen. Luurista kuului ”Pirkko tässä hei!”.

Äitini, joka tuntee noin 15 Pirkkoa kysyi ”kuka Pirkko?”.

Kyseinen Pirkko loukkaantui niin, että sanoi ettei aio koskaan enää soitta hänelle.