Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kaikki mikä työpaikalla menee pieleen, mutta mistä en ole itse vastuussa. Välillä tuntuu, että menen hiekkalaatikolle enkä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Muistan esikouluikäisenä meillä olleen tehtävä piirtää aurinko (ilman sen suurempia ohjeita). Muut lapset piirsivät auringon, jolla oli prinsessakruunu tai lippalakki tai hauska naama jne, mutta itse pahaa-aavistamatta olin mennyt piirtämään "raggariauringon", joka suututti eskaritädin pahemman kerran. Olin siis piirtänyt auringolle aurinkolasit ja irokeesin, koska siihen aikaan isosisarukseni olivat hieman punk-henkisiä ja minusta he olivat siisteimpiä tyyppejä ikinä joten laitoin muuten aivan viattomalle auringolleni nämä asusteet. Tästä hyvästä eskaritäti soitti kotiini ja piti puhuttelun vanhemmilleni "huolestuttavasta piirrustuksesta". Vanhemmillani onneksi oli tervettä järkeä päässä ja kotona sain vain naureskelut, mutta se ei minua siinä tilanteessa lohduttanut kun vieras täti oli jo käskenyt minun repiä piirrustukseni, josta olin hyvin ylpeä ja kovin sanankääntein kritisoi valitsemaani aihetta kaikkien muiden lasten edessä. Vieläkin ihm

Eskaritäti kai luuli, että kiusallasi piirsit "tuhman" auringon etkä sellaista "kivaa ja kilttiä" niin kuin muut esikoulukaverisi. Piirustuksen revittäminen sinulla oli kyllä kohtuutonta ja julmaa. Olisi voinut edes kysyä sinulta, mistä sait idean piirtää punkkariauringon.

Jotkut lasten kanssa työskentelevät ovat kyllä tosi omituisia tyyppejä ja tuntuvat projisoivan omia angstejaan ja ennakkoluulojaan lapsiin. Samat ihmiset todennäköisesti kauhistelevat ja päivittelevät mm. Halloweenia, koska pääkallot ja noidat aiheuttavat lapsille painajaisia. Ennemmin painajaisia aiheuttavat kyllä tuollaiset ylireagoivat esikoulun tädit. 

Ettei mulla ole ollut koronaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelasin leikki-ikäisenä jalkapalloa, naapuri tuli räyhäämään ettei tytöt saa pelata palloa vaan pitää huolehtia vanhuksista! 

 

Minä yritin leikki-ikäisenä leikkiä nukeilla, mutta siitä hermoistui sekä aikuiset, että muut lapset. Ei poika saa leikkiä nukeilla! T: Mies 44v.

Aikuisena se onkin paljon hauskempaa.

mieheni suvussa ei ollut yhtään poikalasta,ja meille sattikin syntymään poika niin mieheni veljen perhe kadehti meitä niin ettevät ne puhuneet meille puoleen vuoteen yhtään mitään,eikä kattoneet päällekkään. jJa sama perhe kadehti meidän viisi vuotiaan tyttären joululahjaksi  saamaansa hännälistä karvalakkia. Oli kyllä vähän outoa porukkaa! suku on pahin!

Kirpparilla oli myynnissä iso Aarikan messinkinen mobile, se oli vanha ja patinoitunut, mutta maksoi vain vitosen. Kaverini sanamukaisesti nauroi kun ostin sen ja sanoi että raahaan roskaa kotiini. Pari-kolme päivää meni, mutta sain sen kiillotettua ja laitoin ikkunaani. Sama kaveri ei ensin uskonutt että se oli sama kuin ostamani ja sitten suuttui minulle kun hän ei tajunnut ostaa ja kunnostaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia sitten käymässä Helsingissä ja läksin ostoksille. Tulin Stockmannin oville. Aivan perässäni tuli nuorehko nainen kasseja kantaen, joten avasin oven ja päästin hänet sisään edelläni. En sanonut mitään, en ilmehtinyt mitään, en koskettanut - avasin vain oven kuten tapoihin minusta kuuluu. Sain "kiitokseksi" äkäisen mulkaisun. Saman kaltainen tilanne toistui Helsingissä vuosien saatossa useamminkin. Ei aina, eikä edes useimmiten, mutta kuitenkin. Joten olen sittemmin lopettanut ovien aukomisen naisille pääkaupunkiseudulla, kun ei koskaan tiedä miten se otetaan vastaan. Jostain syystä muualla Suomessa kohteliaisuuteen yleensä reagoidaan vähintään asiallisesti, useimmiten ystävällisesti. 

Itse aukaisin oven mamuperheen naiselle, ovesta kiilasivatkin perheen isä ja lihava poika. Äiti tuli viimeisenä. En avaa enää. Toisaalta nykyään kaupoissa onkin yleensä sähköovet.

Vierailija kirjoitti:

Kirpparilla oli myynnissä iso Aarikan messinkinen mobile, se oli vanha ja patinoitunut, mutta maksoi vain vitosen. Kaverini sanamukaisesti nauroi kun ostin sen ja sanoi että raahaan roskaa kotiini. Pari-kolme päivää meni, mutta sain sen kiillotettua ja laitoin ikkunaani. Sama kaveri ei ensin uskonutt että se oli sama kuin ostamani ja sitten suuttui minulle kun hän ei tajunnut ostaa ja kunnostaa sitä.

Hah hah. Siis vähänks se kaveri tuli kateelliseksi siitä.

Piirustus, ei piirrustus😡

Minä suutuin tuosta!

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia sitten käymässä Helsingissä ja läksin ostoksille. Tulin Stockmannin oville. Aivan perässäni tuli nuorehko nainen kasseja kantaen, joten avasin oven ja päästin hänet sisään edelläni. En sanonut mitään, en ilmehtinyt mitään, en koskettanut - avasin vain oven kuten tapoihin minusta kuuluu. Sain "kiitokseksi" äkäisen mulkaisun. Saman kaltainen tilanne toistui Helsingissä vuosien saatossa useamminkin. Ei aina, eikä edes useimmiten, mutta kuitenkin. Joten olen sittemmin lopettanut ovien aukomisen naisille pääkaupunkiseudulla, kun ei koskaan tiedä miten se otetaan vastaan. Jostain syystä muualla Suomessa kohteliaisuuteen yleensä reagoidaan vähintään asiallisesti, useimmiten ystävällisesti. 

En tiedä oletko nainen vai mies, mutta minä naisena olen saanut myös samanlaisia reaktioita tuollaisiin pieniin arjen auttamisiin. Kyllä ihmiset joskus toki kiittävätkin, mutta hämmentävän usein saa osakseen mulkoilua jos tuntemattomalle pitää ovea auki tai nostaa tämän pudottaman tavaran.

Olen kyllä huomannut itsekin, että noita töykeitä reaktioita tulee eniten nuorilta naisilta. Tuskin he kuitenkaan luulevat, että keski-ikäinen naisihminen yrittää heitä iskeäkään. Olen ajatellut, että nuorilla ihmisillä tuntuu nykyään usein olevan sellainen ajatusmaailma, että halutaan olla vuorovaikutuksessa vain ja ainoastaan oman valikoidun viiteryhmän kanssa, ja kaikki vähemmän relevantit ihmiset jätetään mieluiten huomiotta.

Totuuden kertominen. Totuus on vakava "ongelma" niille, joiden oma toiminta (rikokset) eivät kestä päivänvaloa. 

Kun leivon pullaa niin mittaan maidon, voin ja hiivan määrän. Sokeri, kardemumma ja pikku määrä suolaa menevät kämmenpohjan mitalla ja jauhot sen mukaan miltä taikina tuntuu. Kaverini on tästä ihan kauhuissaan ja kerron leipoessani lähti ovet paukkuen ja sanoi ettei voi tulla hyvää pullaa kun en noudata ohjetta. Kummasti pullat kelpasivat kun toin niitä mukanani toisen kaverin luo.

Vierailija kirjoitti:

Kun leivon pullaa niin mittaan maidon, voin ja hiivan määrän. Sokeri, kardemumma ja pikku määrä suolaa menevät kämmenpohjan mitalla ja jauhot sen mukaan miltä taikina tuntuu. Kaverini on tästä ihan kauhuissaan ja kerron leipoessani lähti ovet paukkuen ja sanoi ettei voi tulla hyvää pullaa kun en noudata ohjetta. Kummasti pullat kelpasivat kun toin niitä mukanani toisen kaverin luo.

Kaksnaamasta touhua.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri suuttui kun sammutan yöksi makuuhuoneen ikkunalla olevan joulutähden. Olisi niiiiiin ihana katsoa sitä  yömyöhään, eikä se nyt voisi olla pari viikkoa öisin päällä? 

Vietän paljon aikaa naapurikaupungissa asuvan kihlattuni kotona ja jos tulen yksin omaan kotiini, en viitsi pitää ulkovaloja ja muutenkin yritän säästää sähköä ja pidän valoja päällä vain siinä huoneessa, jossa olen.

Sukulainen suuttui tästä, koska "ohikulkijat" eivät tiedä, olenko kotona vai en, jos "talo on pimeänä". Oli yrittänyt urkkia naapurillakin, onko minua "näkynyt".  Ei sen pitäisi kuulua kenellekään, olenko kotona vai en ja puhelimella voi soittaa, jos on asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus 3. tai 4. luokalla olin menossa hiihtokilpailuihin yksin. Opettaja ei viitsinyt tarkalleen ottaen kertoa, missä pysäkki sijaitsee (kävele tuonne risteykseen). En tiennyt siis, eikä pysäkkiä ollut heti näkyvissä. En voinut lähteä kumpaankaan suuntaan tietä, koska en tiennyt mihin suuntaan linja-auto menisi. Palasin takaisin ja hän alkoi huutaa. Pitelin nenääni paheksunnan merkiksi. Hän huusi, että älä pitele siinä sitä nenääsi. Koin joutuneeni henkisen väkivallan uhriksi, eikä se ollut ainoa kerta. Erään englannin tunnin alussa oppikoulussa näpelöin kynsiäni. Usein tietyissä tilanteissa kun pohditaan paljon, saatetaan näyttää epäsosiaalisilta. Hän huusi, että älä näpelöi niitä kynsiäsi. Ja sitten työelämässäkin nuorena olin viemässä jotain lappua sairauspoissaolosta johonkin virastoon (käytyäni työterveydessä), kuten pitikin ja virasto oli aivan linja-autopysäkkini vieressä.  Työpaikan sihteeri tuli samaan paikkaan ja

"Pitelit nenääsi paheksunnan merkiksi"??? Pieraisiko opettaja vai miten nenän piteleminen liittyi asiaan?? 

Tiskikone vie vähemmän vettä kuin käsinpesu jos pesee täysiä koneellisia, muuten ei.  Jos on 1 - 2 hengen talous niin käsinpesu vie aina vettä vähemmän.

Menin puolisoni kanssa salaa naimisiin maistraatissa ja järjestimme myöhemmin yllätysjuhlan: kutsuimme parikymmentä läheisintä ihmistä ravintolaan muka puolisoni synttäreille ja vasta juhlassa paljastamme, että kyseessä olikin hääjuhla. Eräs ärsyttävä sukulainen oli vastannut kutsuun, että ei pääse osallistumaan juhlaan. Jälkeenpäin hän suuttui, että olisi kyllä tullut, jos olisi tiennyt että juhla olikin häät eikä pelkät synttärit. Ja sama ihminen vihoittelee jatkuvasti siitä, että avioliitosta huolimatta minä ja puolisoni emme aio muuttaa yhteiseen asuntoon tai hankkia yhteisiä lapsia, vaan toinen meistä asuu kaupungissa omien lastensa kanssa ja toinen meistä asuu maalla pyörittäen firmaa. 

Keväällä 1986 oli tosi lämmin ja pelasimme pitkän päivän jalkapalloa hiekkakentällä. En vilustunut, mutta ääni meni käheäksi. Tshernobylista ilmoitettiin viiveellä. Vanhemmat suuttuivat ja hakkasivat minut kun ollut  varomaton säteilyn suhteen.

Veden raja ei kuulu mihinkään jokamiehen oikeuksiin jos tontti ulottuu veteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Olin "kulttuurikaverin" kanssa teatterissa. Näytös oli mitä mainioin. Haimme narikasta tavarat ja narikkahenkilö tarjosi väärää laukkua. Selitin, että eikun minulla oli sellainen ja tällainen reppu. Ennestään tuntematon kulttuurikaveri alkoi inttämään, että se väärä kassi on minun. Narikkahenkilö antoi kassini ja kulttuurikaveri nieli siinä kiukkuaan ja lähti suuttuneena pois hyvästelemättä edes. 

Onkos nämä "kulttuurikaverit" yleensä kehitysvammaisia?