Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6320)
Siitä että työtoveri kuuli minun saavan vakituisen työpaikan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Ja millähän teorialla se naapuri olisi jotenkin voinut toista riistää niin, että varastelu olisi oikeutettua? Samalla tavalla molemmat asui ja teki töitä ja maksoi asuntolainaa.
Alankin tästä lähtien ottaa takaisin kaikilta vasemman puolen kannattajilta jos tämä on heille ollut toiseen suuntaan sallittua jo vuosikymmenet.
Kiitos- oikeutan siis koston samalla periaatteella.*
Ja kunnon vassarit käyttävät kaikki mahdolliset saikut ja saavat varastaa työpaikalta, koska porvari on ikiaikaisesti riistänyt.
Olen alkuperäisen vassaritekstin kirjoittanut ja itse asiassa kommenttisi osui oikeaan- naurahdin ääneen. Nimittäin sattumoisin tuo vasemman puolen perhe joka inhosi lapsuudenperhettäni oikeistolaisuuden vuoksi, olivat todellakovia saikuttelemaan 😅
Juu on näitä työn sankareita ja ylpeitä rehtejä duunareita tullut sen verran nähtyä.
Että oikea isäni ei olekaan se kenen yksi tuttava luuli hänen olevan. Alkoi syyttää minua omasta väärinkäsityksestään ja suuttui.
Meillä oli firmassa tänä kesänä mahdollista vaihtaa osa lomarahasta vapaaseen ja tartuin ilomielin tähän tarjoukseen. Työkaveri suuttui,koska hänellä ei ole varaa tehdä samoin.
Tuo sauna on kyllä suomalaisille pyhä lehmä, aina saa ihmettelyä osakseen jos saunominen ei kiinnosta. En vaan pysty käsittämään miksi se kimppasaunominen on joillekin niin tärkeää. En minäkään suutu siitä jos joku ei halua mun kanssa kimppasuihkuun.
Vierailija kirjoitti:
Että oikea isäni ei olekaan se kenen yksi tuttava luuli hänen olevan. Alkoi syyttää minua omasta väärinkäsityksestään ja suuttui.
Miten tän voi käsittää väärin? Ellei valehtele isästään tietoisesti
Vierailija kirjoitti:
Anoppini suuttui joskus siitä kun en suostunut tunnustamaan monenko miehen kanssa olin ollut ennen kun aloin seurustelemaan hänen poikansa kanssa. Hänen poikansa on edelleen ainoa jonka kanssa olen seurustellut ja olin neitsyt kun hänen poikansa tapasin. Tästä huolimatta anoppi useasti otti puheeksi että minun pitää tunnustaa totuus ja että hän kuulemma näkee minun ulkonäöstäni (olen ihan tavallisen näköinen?) että minulla on useita miehiä ollut. Kyseli minulta olinko varmasti ollut neitsyt ja suuttui aina kun sanoin että olin. Myöhemmin anoppi kysyi paljonko sait rahaa siitä? ja kysyin mistä?. Anoppi väitti että olisin myynyt itseäni. En ole. Myöhemmin hän myös vihjaili miehelleni (pojalleen) että minulla on sukupuolitauti. Ei mennyt läpi ei.
Ensinnäkin sun appivanhemmat on sairaita, tuo ei ole millään tasolla normaalia. Toisekseen, en ymmärrä miksi vastasit yhtään mihinkään.
Kiinnostaisi myös tietää, millainen poika oli noiden vanhempien jäljiltä.
Mökillä kävi sukulaisperhe mukanaan 9-ja 12-vuotiaa tytöt. Tiskiä tuli aikalailla ja tyttöjen äiti laittoi tytöt tiskaamaan. Äiti oli siinä ylpeänä kun hänellä on niin kiltit tytöt ja säästää minulta ison vaivan kun mökillä ei ole tiskikonetta. No ei siinä mitään, neuvoin tytölle mihin kuivaustelineeseen laittavat astiat ja aterimet jne. Myöhemmin vieraat lähtivät ja menin laittamaan astioita paikoilleen. Jouduin tiskaamaan kaikki uusiksi, lautaset näyttivät siltä että niitä oli vain liotettu vedessä, kuppien ja lasien reunoilla oli huulien jälkiä ja aterimet oli jätetty veteen likoamaan. Jouduin keittämään uudet pesuvedet. Yhtäkkiä tyttöjen äiti oli vieressäni, oli unohtanut takkinsa. Olin kuulemme hirveä ihminen kun tiskasin uudelleen jo tiskattuja astioita, vähän hän hiljeni kun näytin miten ne oli "tiskattu". Eivät tulleet meille enää kylään ja kun yritin soittaa niin sain luurin korvaan.
Ex-mieheni suuttui minulle, kun ostin uuden pyörän.
Vanha pyöräni oli semmoinen joku helkaman perusfillari, ehkä 15 vuotta sitten ostettu. Halusin ruveta harrastamaan enemmän pyöräilyä kunnonkohotusmielessä ja ostin uuden polkupyörän. En mitään ökyä, vaan sellaisen hyvän pyörän, jolla oli kiva ajaa parinkymmenen kilsan iltalenkkejäkin, vähän enemmän vaihteita ja hyvä satula jne. Ero entiseen oli kuin yö ja päivä, ja olin tosi innoissani ja tyytyväinen hankintaan.
Exä jostakin syystä piti hankintaa täysin turhana, eikä voinut käsittää, miksi ostin uuden pyörän, vaikka vanha pyörä oli vielä ehjä. Hän oli tästä useita päiviä todella vihainen minulle, valitti, kettuili, jopa räyhäsi.
Ostin siis pyörän omilla rahoillani, eikä exän tarvinnut mitenkään osallistua sen kuluihin, huoltoon tms.
Jäin työttömäksi YT:n jälkeen ja rahatilanne oli heihkohko muutaman kuukauden, kunnes onneksi löysin uuden työn. Rakastan koruja ja kuulun useaan koruryhmään facessa ja ostan / myyn koruja ja olen kiinnostunut selvittämään korujen historiaa. Selasin työttömänä ollessani facea ja kaverini näki kun katselin kaunista sormusta, jonka omistaja kyseli saako joku selvää sen leimoista. Vastasin että leimat ovat englantilaisia ja että voin selvittää ne.
Kaverini alkoi papattaa että minä en voi katsella tuollaisia turhuuksia kun olen työttömänä ja että minun pitää poistua kaikista koru ja keräilyryhmistä ja lopettaa huutokauppojen seuraaminen yms. Kun sanoin että en ole ostamassa mitään, keskustelen vain, hän alkoi huutaa että on tärkeämpää tekemistä kuin pienet metallipalat. Nähtävästi en olisi saanut hänen mielestään tehdä muuta kuin selata työpaikkoja.
Tässäpä jotain..
Mennään kolme vuotta ajassa taaksepäin. Kävin haastattelussa vuokratyöfirmaan muistaakseni johonkin siivoustyöhön, johon en kuitenkaan päässyt. Itessään haastattelu kesti ehkä juuri ja juuri sen kymmenen minuuttia, niin siinä ei ihan kerenny sisäistää kaikkea. Varsinkin kun on vähän neurologisia haasteita. No, kotona sitten porukat kysy ihan perus kysymyksiä, että miten haastattelu meni ja mitä siellä kysyttiin jne. Kerroin kaiken, mitä muistin ja he halusi tietää vielä lisää. Totesin jotenkin, että "se haastattelu oli tosi lyhyt, että eipä siinä oo oikein enempää kerrottavaa" ja ihan yhtäkkiä kumpikin alkaa huutamaan ja raivoamaan, että "et oo ees kuunnellut siellä haastattelussa" .. Itku silmässä myrskysin omaan huoneeseen, oon todella herkkä ihminen. Edelleen ihmettelen reaktiota..
Toinen stoori liittyy entiseen ystävääni (syystäkin entinen :D). Oltiin n. 7 vuotta kavereita. Hän oli aika äkkipikainen ja saattoi suuttua ihan normaaleistakin asioista. Aiheeseen siis > Oltiin meillä ja hän oli tulossa meille yöksi. Meillä oli tapana käydä saunassa ja niin tehtiin nytkin. Istuttiin löylyissä ja en muista mistä puhuin, mutta en kuitenkaan mitään loukkaavaa. Yhtäkkiä ystävä lähtee suuttuneena saunasta ja vähän aikaa katon hölmistyneenä perään, kunnes tajuan kysyä, että mitä tapahtu. Ei vastausta, vaan jotain epämääräistä tiuskimista. Siinä sitten about shampoot päässä juoksen tuon perään mun huoneeseen, jossa pakkasi raivolla tavaroitaan. Samalla sekunnilla oli jo ulkoovesta ulkona ja yritin huutaa häntä takaisin, että selvitetään juttu. Mutta ei, paineli vain matkoihinsa mitään sanomatta. Siinä oltiin äitin kanssa ihan hoomoilasina ja mietittiin, että mitä ihmettä just tapahtu :D
Ostimme vanhan talon jonka pihassa on ihana puutarha. Muistan vieläkin kuinka onnellinen talon myynyt mummu oli kun hän kertoi mitä kasveja missäkin on ja antoi hoitovinkkejä. Myyjän tyttö tuli hakemaan kauppojen jälkeen pari tavaraa ja siinä jutellessamme kertoi että hänellä on tuttu joka tekee pihasuunnittelua ja voi modernisoida pihan edullisesti, pääsisin nopeasti eroon vanhoista istutuksista. Kerroin että rakastan pihaa, aion vain vähän muuttaa sitä että saamme istuskelu ja makkaranpaistopaikan koko porukalle. Tyttö suuttui ja ärähti että piha on muinaisjäännös ja siinä on ihan hirveästi hommaa, mutta häneltä on turha enää kysyä suunnittelijan nimeä, hän ei jaksa enää sitä ajatella.
Isä raivostui jos suljin kotona suihkun shampoon levityksen ajaksi. Kuunteli oven lävitse ja alkoi huutamaan. Suuttui myös jos satuin olemaan vessassa hänen palattuaan kotiin jostain.
Sain kuulla usein huutoa ja haukkuja siksi, etten osannut valokuvata yhtä hyvin kuin hän. Hänellä 15 vuoden ammattilaisen kokemus, minulle oli paria asiaa näyttänyt hätäisesti.
Minun vastuullani oli kaikki kotityöt: siivous, kokkaus, suurin osa kauppareissuista ja pikkusisarukseni hoito. Hän röhnötti työttömänä kotona sotkua kylvien ja rääkyi jos en tarpeeksi nopeasti siivonnut hänen jälkiään. Kerran olin taas imuroimassa ja tökkäsin johdon pistorasian ylimpiin reikiin. Isä näki tämän ja alkoi kurkku suorana sohvalta karjua, miten laiska p*ska olen kun en jaksa kumartua vähän lisää ja tökkäistä niihin alimpiin reikiin.
Isä suuttui myös siitä, että joutui ostamaan minulle kuukautissuojia. Oli kuulema liian noloa. En kuitenkaan saanut itse käydä ostamassa niitä "ettei kulu liikaa rahaa". Hän toi aina paketin halvimpia ja ohuimpia pikkuhousunsuojia, joita piti laittaa vähintään 6 kpl kerralla, ettei tullut menkat housuista läpi. Siitäkin tuli keuhkoamista.
Kun luin Muumi-kirjoja englanniksi. Olisi kuulemma pitänyt lukea niitä muka alkuperäisiä suomenkielisiä. Suuttui kun huomautin kirjojen olevan alun perin ruotsinkielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni suuttui minulle, kun ostin uuden pyörän.
Vanha pyöräni oli semmoinen joku helkaman perusfillari, ehkä 15 vuotta sitten ostettu. Halusin ruveta harrastamaan enemmän pyöräilyä kunnonkohotusmielessä ja ostin uuden polkupyörän. En mitään ökyä, vaan sellaisen hyvän pyörän, jolla oli kiva ajaa parinkymmenen kilsan iltalenkkejäkin, vähän enemmän vaihteita ja hyvä satula jne. Ero entiseen oli kuin yö ja päivä, ja olin tosi innoissani ja tyytyväinen hankintaan.
Exä jostakin syystä piti hankintaa täysin turhana, eikä voinut käsittää, miksi ostin uuden pyörän, vaikka vanha pyörä oli vielä ehjä. Hän oli tästä useita päiviä todella vihainen minulle, valitti, kettuili, jopa räyhäsi.
Ostin siis pyörän omilla rahoillani, eikä exän tarvinnut mitenkään osallistua sen kuluihin, huoltoon tms.
Kuullostaa mun faijalta, jolla on narskupiirteitä muutenkin.
Olin ollut monta kuukautta parikymppisenä makuutuksessa/pyörätuolissa onnettomuuden jälkeen ja piti alkaa kuntouttaa selkää ja saada lihaksia jalkoihin takaisin. N. 10v vanha, huono ja raskas pyöräni oli 200km päässä opiskelupaikkakunnalla, niin ostin omilla rahoillani edullisen, mutta kevyen uuden pyörän.
Faija raivosi jo ennen ostoa ja kielsi ostamasta. Kun en kuunnellut, mökötti 2vk, kun oli se vanha (huono) pyörä olemassa siellä 200km päässä.
Ajelin uudella pyörällä monta viikkoa lähes joka päivä maalta kaupunkiin (10km suunta), lihakset vahvistui ja mielenterveyskin kiitti.
Keitin riisiä niin että lopuksi valutin ylimääräisen veden pois. Olisi pitänyt mitata riisi ja vesi tarkasti että kaikki vesi imeytyy riisiin, suuttui kun sanoin että huuhtelen riisin ainakin kolme kertaa ennenkuin keitän sen, joten miten saan sen veden mitattua millilleen?
Kumppanini suuttui mulle kun ilmoitin, etten suostukaan muuttamaan etunimeäni sukupuolineutraaliksi (olimme sopineet asiasta). Muutin mieleni. Hirveä raivo ja syyllistäminen itsekkääksi.
Työkaveri suuttui kun tajusi että tykkään mausteisesta ruuasta ja käytän paljon chiliä. Ihmettelin asiaa toiselle työkaverille, joka kertoi että kyseessä on tyyppi joka syö toisten eväät jos saa mahdollisuuden, mutta ei kestä poltetta. Kun minun ruokiani ei voinut syödä ( eli pölliä), niin hän ei sitten suostunut edes puhumaan minulle.
Olinkohan samassa työpaikassa kuin tuo edellisen jutun eväiden pölliä? Tuskinpa, mutta meillä oli samankaltainen case. Mun evääni pölittiin niin usein että kysyin pomolta voinko ottaa pienen kylmälaukun ja pitää sitä työpöytäni vieressä, sain luvan ja pari-kolme muutakin teki saman, lopulta kukaan ei pitänyt eväitä jääkaapissa. Mitä teki ruokien viejä: alkoi valittaa kuinka kalliiksi tulee ostaa ruokaa joka päivä. Pomon reaktio oli laittaa jääkaappeihin lappu että siinä on kameravalvonta ja muiden eväiden syömisestä seuraa sanktio. Ei siinä mitään kameraa ollut, mutta ruokavaras menetti hermonsa, huusi kovaan ääneen ettei jääkaapissa ole enää mitään syötävää eikä huomannut että pomo oli ihan vieressä, paljasti siinä kaikille kuka ruokia oli vienyt. Uhkasi tehdä valituksen työpaikka kiusaamisesta ja piti mykkäkoulua. Taisi saada potkut, käytöksessä oli muutakin ongelmaa, ei osannut pitää rajoja muutenkaan.
Sain yllättäen diagnoosin vakavasta sairaudesta nuorena kausitöissä ollessani. Kerroin työnantajalle, että joudun lääkärin määräyksestä toimenpiteeseen ja olen lopputyösuhteen sivussa. Varmasti turhautumistaan suutahti ja peitti sen huonosti. Kyllä se nuorta ihmistä hämmensi, kun olin jo valmiiksi kauhuissani tilanteesta.