Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Olin 8 kun perheeni muutti kaupungista pieneen maalaiskuntaan. Koulussa uudet luokkakaverit kyselivät aika aggreessivisesti että miksi perheeni oli muuttanut paikkakunnalle kun eihän me edes olla kotoisin sieltä. Tätä utelivat myöhemmin myös jotkut vanhemmat. Pienten paikkojen omia juttuja kai, oltiin epäilyttäviä muukalaisia :)

Lapsuudenkaverini suuttui, kun pääsin opiskelemaan, mutta hän ei läpäissyt pääsykoetta. Pisti välit poikki kokonaan.

Lukion jälkeen menin töihin, hankin ajokortin ja sain työnanajalta mahdollisuuden lisäkoulutukseen, sen ansiosta pystyin muuttamaan isommalle paikkakunnalle asumaan omilleni. Työn ja koulutuksen yhdistäminen oli rankkaa, mutta siten etenin nopeasti urallani ja päädyin ihanaan työpaikkaan. Lukiokaverini katkaisivat välit ja luulin sen johtuvan siitä kun en voinut enää pitää niin hyvin yhteyttä, mutta sitten kuulin että syynä oli ajokorttini. Kaverini olivat päättäneet että saavat minusta kuskin ja kun se ei onnistunutkaan niin suuttuivat.

"Nythän me voidaan yhdessä lähteä lomareissulle, kun teillä on uusi asuntovaunu", sanoi naapuri, mutta suuttui kun sanoin että meidän vaunuun ei mahdu muuta kuin oma perhe.

Vierailija kirjoitti:

Olin 8 kun perheeni muutti kaupungista pieneen maalaiskuntaan. Koulussa uudet luokkakaverit kyselivät aika aggreessivisesti että miksi perheeni oli muuttanut paikkakunnalle kun eihän me edes olla kotoisin sieltä. Tätä utelivat myöhemmin myös jotkut vanhemmat. Pienten paikkojen omia juttuja kai, oltiin epäilyttäviä muukalaisia :)

Joka pikkukylältä löytyy aina muutama aboriginaali jota pelottaa kaikki uusi. Ja neandertalimaisesti pelko muuttuu vihaksi. Varsinkin pelko sisäsiittoisuuden vähenemisestä.

Ostimme vanhan kesämökin suvun vanhuksilta ja moni halusi tulla sinne muistelemaan lapsuuden kesiä. Yllättävän moni myös muisti mökin olevan paljon isompi ja osa jopa suuttui kuin siellä ei mahtunutkaan yöpymään kovin montaa kerralla. 

Kaveri suuttui kun vaatteet ja hiukset haisivat savulle sen jälkeen kun vietimme porukalla iltaa grillikodassa. Hänelle oli kerrottu jo kutsuttaessa että laitamme tulet  ja paistamme makkaraa yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.

On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D

 

No ei aikuiset peru sovittuja juttuja päänsäryn vuoksi vaan ottavat buranan ja hoitavat homman. Olet itsekäs kun ajattelet ettei ystävällesi ole aikataululla väliä.

Olet kohtuuton. Kyse oli kamalasta päänsärystä (mahd.migreeni), eikä aina lääkkeet välttämättä auta.

Tällä palstalla joku suuttui joskus, kun vastasin rehellisesti hänen esittämään kysymykseen. Mulla ei tainnut olla toivottu vastaus.

Olen kirjastossa töissä. Asiakas suuttui, kun ei saanut lainata varattujen hyllystä ottamaansa kirjaa. Ne siis odottavat varaajaansa, eikä niitä voi lainata kenenkään toisen kortilla, koska lainausohjelma ei salli. Sain aikamoiset haukut.

Työkaveri on aika monesti suuttunut mulle mitä mä oon olemukseltani ja vieläpä hyvä työkaveri oon yrittänyt olla.

Ihan sama minkälainen oon. Mulle aina suututaan.

Harraste auton lainaamisesta tuli mieleen kun kaverini näki perheemme perintökorun äitini kaulassa kun äiti tuli hyvän ystävänsä häistä. Kaverini ihasteli korua ja kysyi sitten saako hän lainata sitä. Äitini kiitti kehuista ja kertoi kauniisti että kyseessä on melko lailla arvokkaampi koru ja hänkään ei käytä sitä kuin erikoistilanteissa. Kaverini vähän mössähti ja alkoi hetken päästä vaatia minulta että pyydän sen lainaan itselleni ja annan sitten hänelle, eihän se voi nyt olla niin kallis ja lainaisi vain yhden illan ajan kun menemme ulos. Yritti jopa saada minut lähtemään vanhempieni makuuhuoneeseen etsimään sitä. Äitini kuuli ja tuli sanomaan että koru on jo kassakaapissa ja pysyy siellä ja baariin voi hakea jonkin korun H&M:stä, hänen korunsa on kultaa ja siinä on aitoja timantteja ja safiireja ja perintötiedon mukaan se on ollut suvussa ainakin n. 120v, eli se on meille korvaamaton.

Kaveri suuttui, perui viikonloppu suunnitelmamme ja laittoi minulle sunnuntaina kuvia että hän löysi siten paaaljon kauniimman korun jota hän ei koskaan lainaa minulle. Olimme silloin molemmat 21 vaikka teiniksi luulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No läheinen suuttui kun en päässyt hänen juhliin, koska olin kuumeessa.

Ei tajunnut että olin varta vasten käynyt kampaajalla, ostanut uuden mekon ja kengät.

Mutta pahin oli se ettei hän tiennyt mitä tekee lihanpalalle, en voinut sanoa anna koirille.

Nyt hän leikkii mykkää kolmatte vuotta. On maailman negatiivisin persoona.

Miten tämä on saanut yläpeukkuja kun tästä ei ota mitään selvää. Mikä ihmeen lihapala? Kenen koirat? Miksi kirjoittaja kävi kampaajalla sairaana jos ei edes ollut menossa juhliin (ei kai kampausta monta päivää etukäteen tehdä)? Tosi sekava kirjoitus.

 

Muutaman kerran luettuani taisin ymmärtää: Kirjoittaja oli valmistautunut menemään läheisen juhliin, oli siis hankkinut uudet vaatteet ja kengät, ja oli käynyt kampaajalla varmaankin värjäy

Mä ymmärsin asian kyllä ihan ensilukemalla, että kyllä nyt oli vikaa sun luetun ymmärtämisessä.

Laitoin faceen kuvan lapsien koulukirjoista joita muovitin ja yksi vanhempi sukulainen kommentoi että lainasinko kuvan jostakin? Vastasin että ihan omien lasten kirjat: tyttö on jo seiskalla ja poika ysillä, ajattelin etttä hän muisti lasteni iät väärin. Sukulainen siihen, tarkka lainaus: "Eihän nuo voi olla sun lasten koulukirjoja, eihän ne ole edes Suomeksi!" Jäadyin tuijottamaan kommenttia ja serkkuni vastasi hänelle "Sähän olit Minnan häissä, etkö muista että sen mies on suomenruotsalainen, lapset käyvät ruotsinkielistä koulua ja puhuvat jo kolmea kieltä! Sukulainen vastasi että "Suomessa pitää olla Suomenkieliset koulukirjat". Otin kuvakaappaukset ja lähdin töihin. Sukulainen laittoi 19 viestiä, joissa vaati että lapset vaihtavat koulua, saamme "puhua vain Suomea kun asumme Suomessa", lopettakaa tuo pelleily kielillä yms.  Olemme aina puhuneet suomea näiden vanhempien sukulaisteni läsnäollessa, koska mielestämme on epäkohteliasta puhua niin etteivät he ymmärrä. Meni sitten välit vuosiksi, ei tullut edes joulukorttia ja se on iso asia heille.

Ystäväni suuttui, kun minulla ei ollut antaa rahaa hänelle lainaan. Mistäs annan, kun tilini oli nollilla.

Mun viesti taidettiin jostain syystä poistaa täältä mut laitanpa uudelleen. 

Naapurini siis suuttui siitä kun en suostunut puhumaan pahaa muista naapureista tai kyttäämään heidän tekemisiään. Jos näen häntä, saan osakseni nokan nostelua ja tuhahduksia sekä myrkyllisiä katseita. 

Iäkäs sukulainen suuttui aina kun hänelle tarjosi apua, eikä ottanut apua vastaan ja suuttui silloinkin kun apua ei tarjonnut kun hänen mielestään olisi pitänyt.

Kaveri suuttui kun panin sen muijaa

Vierailija kirjoitti:

Harraste auton lainaamisesta tuli mieleen kun kaverini näki perheemme perintökorun äitini kaulassa kun äiti tuli hyvän ystävänsä häistä. Kaverini ihasteli korua ja kysyi sitten saako hän lainata sitä. Äitini kiitti kehuista ja kertoi kauniisti että kyseessä on melko lailla arvokkaampi koru ja hänkään ei käytä sitä kuin erikoistilanteissa. Kaverini vähän mössähti ja alkoi hetken päästä vaatia minulta että pyydän sen lainaan itselleni ja annan sitten hänelle, eihän se voi nyt olla niin kallis ja lainaisi vain yhden illan ajan kun menemme ulos. Yritti jopa saada minut lähtemään vanhempieni makuuhuoneeseen etsimään sitä. Äitini kuuli ja tuli sanomaan että koru on jo kassakaapissa ja pysyy siellä ja baariin voi hakea jonkin korun H&M:stä, hänen korunsa on kultaa ja siinä on aitoja timantteja ja safiireja ja perintötiedon mukaan se on ollut suvussa ainakin n. 120v, eli se on meille korvaamaton.

Kaveri suuttui, perui viikonloppu su

Tästä tulee mieleen kaverin tapaus, tuossa samassa iässä suunnilleen. Asui kimppakämpässä ja kävivät koko kimppakämppäporukalla kirppiksellä. Kirppikseltä löytyi kengät, joista sekä kaverini että kämppiksensä tykkäsivät kovasti. Kengät olivat kaverille sopivat, mutta kämppikselle auttamatta liian pienet. Kaveri osti kenhät itselleen ja kämppis suutahti niin, että mökötti monta päivää. Kaveri otti puheeksi, että onko hän tehnyt jotain, kun olet vältellyt ja mököttänyt monta päivää ja syy oli, että kun ostit ne kengät,vaikka minä halusin ne itselleen. Siinä käytiin sitten tunnin keskustelu siitä, että ne kengät olivat 2 numeroa liian pienet sulle, et olisi voinut edes käyttää niitä.

Aikuisen naisen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkaverini suuttui, kun pääsin opiskelemaan, mutta hän ei läpäissyt pääsykoetta. Pisti välit poikki kokonaan.

Tästä tuli mieleen, että omakin lapsuuskaverini suuttui minulle, kun pääsin opiskelemaan. Hän ei kuitenkaan ollut itse edes hakenut. Haukkui minut; olin kuulemma petturi, kun edesautoin kaupungistumista ja pikkupaikkojen autioitumista jne. Haukkui myös opiskelupaikkani ja opiskelukaupunkini. Helsingissä ei hänen mukaansa ollut mitään sellaista, mitä meidän pikkuhikiältä ei löytyisi. Sitten hän itse pääsi opiskelemaan samaan paikkaan vuotta myöhemmin ja tuo kaikki huonous unohtui kummasti.

Toinen hyvä kaverini ilmoitti, ettei hän ikinä aio raahautua sinne asti tapaamaan minua, ja pisti välit kokonaan poikki pian muuttoni jälkeen. Vierailin kyllä kotikaupungissamme lähes joka viikonloppu ja kaikkina lomina, minkä lisäksi somekin oli jo keksitty. Mutta ilmeisesti sellainen yhteydenpito ei riittänyt hänelle.