Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Tapahtui Pariisissa: olin kaverini kanssa kaupungilla liikkeellä ja seisoimme liikennevaloissa. Jostain kaukaa sivultamme kuului huutoa, mutta emme rekisteröineet sitä mitenkään. Valo vaihtui vihreäksi ja lähdimme liikkeelle, kun yhtäkkiä jokin tömähti jalkaani vasten. Pieni poika, joka oli maksimissaan 2-vuotias, oli juossut suoraan jalkoihini ja alkoi nyt itkeä, kun kaatui pepulleen. Hän oli kulkenut pitkän matkaa vanhempiensa edellä ja alkanut ilmeisesti yhtäkkiä juosta. Vanhemmat tulivat kaukaa meitä kohti - he olivat niitä, jotka olivat huutaneet, ja huusivat edelleen. Isä nappasi parkuvan pojan syliinsä ja kumpikin vanhempi karjui minulle pää punaisena. Mitä sitten sanoivatkaan, en tiedä, koska en osaa ranskaa. Perhe lähti poispäin, mutta vanhemmat loivat minuun edelleen raivostuneita katseita ja tiuskivat jotain.

Eli, he olivat antaneet taaperonsa juosta suurkaupungissa (autotien vieressä vieläpä) vapaana pitkän matkaa edellään, ja suuttuivat ihmiselle, johon lapsi törmäsi. Nyt vuosia myöhemmin olen itse parivuotiaan vanhempi, eikä tulisi mieleenkään päästää häntä juoksemaan vilkkaalla alueella noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin teini ja näitä bussien aikataulusovelluksia ei ollut vielä olemassa, olin ottanut omasta lähipysäkin aikataulusta kännykällä kuvan, josta sitten oli helppo tarkistaa milloin bussi tulee. Kerran olimme isäni kanssa lähdössä ulos ja hän käski minua katsomaan aikataulun. Hän huomasi minun käyttävän puhelintani, jolloin näytin hänelle kuvaa pysäkin aikataulusta.

Isältä meinasi pullistua silmät päästä kun hän alkoi naama punaisena rääkyä, miten v**tun idiootti olen ja en ikinä osaa tehdä mitään oikein. Oikea tapa katsoa aikataulu oli avata tietokone, mennä bussiyhtiön nettisivuille, katsoa monelta bussi lähtee ajamaan päätepysäkiltä ja koittaa siitä laskeskella, mihin aikaan suurinpiirtein bussi olisi sillä meidän pysäkillämme. Isä pakotti poistamaan kuvan puhelimestani ja vielä matkalla pysäkillekin haukkui minut maanrakoon.

 

Minu

Hän itse asiassa on. Mutta niin olen minäkin ja osaan kyllä olla raivoamatta ihmisille kun joku tekee asioita eri tavalla kuin itse tekisin. Ei tämä meidän diagnoosimme anna oikeutta käyttäytyä huonosti ja rääkyä keuhkojen täydeltä. Autismia on faijan suvussa paljonkin, mutta ainoastaan hän alkaa huutaa ja karjua muille ihmisille.

Höh, edellisestä kommentista jäi lainaus puolitiehen.

Kaverillamme oli synttärit ja olin parin muun kanssa hakemassa lahjaa ja päätimme lopulta ostaa herkkukorin. Yksi suuttui kun halusin ottaa koriin herkkuja joista tiesin synttärisankarin pitävän, tämän yhden mielestä herkkukoriin piti ostaa tavaroita joista muut pitävät, perusteluna että lahjan saaja saa maistaa uusia makuja. No, tavallaan hän oli oikeassa, mutta jos on varma tieto että lahjan saaja ei esim. juo teetä, tai ei syö tummaa suklaata, niin niin ei niitä kannata hänelle ostaa vaikka lahjan antaja niistä tykkää. Ei mennyt jakeluun...

Tuttuni oli siivonnut toimistoaan ja löysi ikivanhan käyntikorttini, jossa oli tietysti sen aikaisen työpaikan maili-osoite ja puhelinnumero. Suuttui sai lähettämäänsä sähköpostiin vain automaattivastauksen että vastanottajaa ei tavoitettu. Firma kaatui yli 6 v. sitten.

Kerran ruokakaupassa eräs mummo laskeli kassalla senttejään ja häneltä jäi joku 60 senttiä uupumaan, että saisi ostokset maksettua. Minä olin jonossa seuraavana ja tarjouduin antamaan tämän puuttuvan summan hänelle. Mummo sai ihan hirvittävät raivarit siitä. Haukkui minut lujaan ääneen porvariksi ja luksush&oraksi. Kimpaantui niin, että jätti ostokset hihnalle ennemmin kuin suostui ottamaan avun vastaan. Poistuessaan vielä äksyili sisään tulleille teineille, että kyllä oli hirveän näköiset vaatteet heillä. 

Kaikessa outoudessaan tämä on kyllä jäänyt mieleen hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui Pariisissa: olin kaverini kanssa kaupungilla liikkeellä ja seisoimme liikennevaloissa. Jostain kaukaa sivultamme kuului huutoa, mutta emme rekisteröineet sitä mitenkään. Valo vaihtui vihreäksi ja lähdimme liikkeelle, kun yhtäkkiä jokin tömähti jalkaani vasten. Pieni poika, joka oli maksimissaan 2-vuotias, oli juossut suoraan jalkoihini ja alkoi nyt itkeä, kun kaatui pepulleen. Hän oli kulkenut pitkän matkaa vanhempiensa edellä ja alkanut ilmeisesti yhtäkkiä juosta. Vanhemmat tulivat kaukaa meitä kohti - he olivat niitä, jotka olivat huutaneet, ja huusivat edelleen. Isä nappasi parkuvan pojan syliinsä ja kumpikin vanhempi karjui minulle pää punaisena. Mitä sitten sanoivatkaan, en tiedä, koska en osaa ranskaa. Perhe lähti poispäin, mutta vanhemmat loivat minuun edelleen raivostuneita katseita ja tiuskivat jotain.

Eli, he olivat antaneet taaperonsa juosta suurkaupungissa (autotien vieressä vieläpä) vapaana pitkän matkaa edellään, ja s

Jäin miettimään tätä. Yksi selitys voisi olla, että lapsi oli karannut vanhemmiltaan ja lähtenyt juoksemaan. Vanhemmat sitten hädissään lähtivät lapsen perään huutaen samalla kaikille lapsen reitillä oleville pyynnön, että nämä pysäyttäisivät lapsen, ennenkuin tämä juoksee kadulle. Kun te ette reagoineet huutoon, vanhemmat olettivat, että ette välitä lapsen pelastamisesta. En yhtään puolusta vanhempien käytöstä, yritän vaan löytää selityksen. Soppa syntyi, kun yhdistettiin hätääntyneet vanhemmat ja kieltä osaamattomat ohikulkijat. 

Kun tein työni sovitusti. Tai annettujen ohjeiden mukaan, jotka sain kirjallisena. Kyseinen työnantaja tosin muutti mieltään suurin piirtein aina kun tuuli vaihtoi suuntaa, joten...

Eräs puolituttu suuttui(?) siitä, kun vastasin hänen käytökseensä samalla tavalla...

Olimme molemmat opiskeluaikoina aktiivisia ainejärjestössämme, ja tiesimme toisemme nimeltä ja ulkonäöltä jo yläasteajoilta. Meillä ei ollut ollut mitään ongelmia, mutta jostain syystä hän oli minulle nyt tyly ja jotenkin kiukkuisen oloinen aina, kun teimme hommia yhdessä. Laiminlöi myös jatkuvasti tehtäviään kanssani, eikä pahoitellut tätä. Yleisesti hän oli "ihana ja iloinen tyyppi", josta pidettiin, mutta minulle ja muutamille muille opiskelukavereille näytti tuon toisen puolensa. Sitten alkoi tulla tilanteita, joina hän käyttäytyi kuin en olisi ollut paikalla ollenkaan (tervehti pienessä porukassa kaikkia paikalla olijoita paitsi minua, ei puhunut minulle mitään tai katsonut edes päin), ja poisti minut Facebook-kavereistaan. Piti kaverinaan silti monia ystäviäni, joiden kanssa ei ollut yhtään sen läheisempi. Kun meidän ei kuitenkaan tarvinnut olla enää tekemisissä, päätin että olkoon koko tyyppi.

Joitain vuosia myöhemmin, kun olin poikaystäväni kanssa junassa, tuo henkilö sattui matkustamaan samassa vaunussa. Hän ei tervehtinyt, mutta outoa oli, että matkan aikana hän tuli silti jatkuvasti lähelle. Esimerkiksi puhelimessa puhuessaan hän tuli seisoskelemaan käytävälle paikkojemme viereen ja nojailikin niihin. Tuli myös perässämme ravintolavaunuun ja istui sielläkin lähellemme, vaikka tilaa oli paljon muuallakin. En huomioinut häntä mitenkään. Myöhemmin kuulin kiertoteitse, että hän oli ihmetellyt käytöstäni yhteisille tutuillemme ja ollut tosi loukkaantuneen oloinen. Ymmärsin tuon hänen aikaisemman huonon käytöksensä vielä jotenkin, sillä kaikki eivät vain pidä kaikista, eikä siihen välttämättä tarvitse mitään erityistä syytäkään. Mutta tuo hänen käytöksensä junamatkalla sen jälkeen oli mielestäni jo kummallista.

Työkaveri suuttui, kun olin aina aamulla ensimmäisenä työpaikalla, jos minä saavuin työpaikalle 6.55 ja työkaveri 6.58, niin siitäkin piti melua.

Viimeaikaiset oudot suuttmisen aineet

olen eräässä firmassa talouspuolella. Kollega A osti myymäämme tuotetta X. Hän pyysi laskun 5 erässä. Huomasin, että hänen ensimmäisestä maksuerästä puuttuu 20€. Lähetin hänelle sähköpostia. Tämä kollega A lähetti viestiä kollegalle B. Kollega B suuttuu minulle Miksi lähetän A:lle sähköpostia tällaisista asioista. Jatkossa hänelle viestit, jos minulla on A:lle asiaa. 

Toinen, myin torissa suklaan ruskeaa pöytää. Mahdollinen ostaja tuli pöytää katsomaan. Hän sanoi että pöytä pitää maalata valkoiseksi. Sanoin että voi ostamisen jälkeen sen tehdä. Hän kertoi että minun pitäisi maalata se ilmaiseksi. En suostunut. Suuttui, eikä tullut kauppoja.

Ruokajono, Pyynikinpuisto, Tampere, viime viikolla.

Olin jonon alkupäässä, siinä saa aina odotella. Taaempaa kuului jotain älämölä joten minä ja moni kääntyi katsomaan. Satuin katsekontaktiin erään vanhemman naisen kanssa joka oli minusta noin 6 ihmisen päässä. katsekontakti kesti ehkä sekunnin tai kaksi ja johtui siitä että tuo nainen tuijotti minua valmiiksi. Nainen alkoi äkkiä huutaa, siis todella kovalla äänellä rääkyä: "ÄLÄ YHTÄÄN VILKUILE TÄNNE PÄIN!!!"

Aina jos käänsin päätäni edes siihen suuntaa hän alkoi taas huutaa.

Kun olin saanut kassini ja kävelin poispäin, kuulin naisen huutavan ja valittavan ruokakassien jakajille. En saanut selvää mutta osoitteli minua.

En ole koskaan nähnyt ao mummelia eikä kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri suuttui kun kysyin jouluaattona taloyhtiön tupakkipaikalla että onkos sillä kinkku jo uunissa. Ei puhunut moneen kuukauteen.

Meillä kans naapurin rouva veti kilarit, kun kysyin, että jokos se isäntä sai laittaa pullat uuniin....

Ja minä kysyin nuorena kaupan myyjänä asiakkaana olleelta vanhalta papalta näin pääsiäisen alla, että jokos ne munat on maalattu. Pappa alkoi nauraa ja vastasi "onhan ne". Onneksi ei suuttunut, vaikka kysymys lipsahti minulta ennenkuin ehdin ajatella.

Naapurin mamma suuttui kun tupakkipaikalla joulun alla kysyin joko kinkku on uunissa. Ei puhunut moneen viikkoon. En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri suuttui, kun olin aina aamulla ensimmäisenä työpaikalla, jos minä saavuin työpaikalle 6.55 ja työkaveri 6.58, niin siitäkin piti melua.

 

Olin nuorena miehenä töissä arkistossa, jossa eri tutkijat tekevät hommiaan. Eräällä vanhalla papalla oli kunnia-asiana olla ensimmäisenä paikalla ja kirjoittaa nimi arkiston vieraskirjaan joka päivänä ensimmäisenä. Kerran sattui niin, että erään työntekijän mies, joka teki arkistossa opinnäytettään, tuli puolisonsa kanssa henkilökunnan ovesta ja sieltä suoraan tutkijasaliin ja kirjoitti nimensä ensimmäisenä sen päivän osalta vieraskirjaan. Pappa ei varsinaisesti suuttunut, einainakaan osoittanut sitä mitenkään, mutta ilme oli todella pettynyt, kun huomasi, ettei ollutkaan ensimmäinen. Päivä oli varmaankin pilalla.. 

Erään fb-ryhmän erikoisalaan liittyvän harraste/ammattiryhmän ylläpitäjä suuttui minulle kun olin hänen kanssaan samaa mieltä eräästä asiasta. Erotti minut ryhmästä.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

 

Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D

Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimen perusteella vuoden 1990 50mk on vuoden 2023 tasossa 15,47 eur. 

Ei jätti summa tuokaan, mutta ymmärrän tuohtumuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

 

Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D

Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimen perusteella vuoden 1990 50mk on vuoden 2023 tasossa 15,47 eur. 

Ei jätti summa tuokaan, mutta ymmärrän tuohtumuksen. 

Nojoo, mutta jos vertaa sitä, mitä 50:llä markalla sai siihen, mitä nykyään saa 50:llä eurolla, ollaan pelottavan samoissa lukemissa. Ellei jopa huonommissa, juuri maksoin oluttuopista ravintolassa 12 euroa, alkaa olla jo aika lähellä markka-ajan hintoja ":D"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri suuttui kun kysyin jouluaattona taloyhtiön tupakkipaikalla että onkos sillä kinkku jo uunissa. Ei puhunut moneen kuukauteen.

Meillä kans naapurin rouva veti kilarit, kun kysyin, että jokos se isäntä sai laittaa pullat uuniin....

Ja minä kysyin nuorena kaupan myyjänä asiakkaana olleelta vanhalta papalta näin pääsiäisen alla, että jokos ne munat on maalattu. Pappa alkoi nauraa ja vastasi "onhan ne". Onneksi ei suuttunut, vaikka kysymys lipsahti minulta ennenkuin ehdin ajatella.

Naapurin mamma suuttui kun tupakkipaikalla joulun alla kysyin joko kinkku on uunissa. Ei puhunut moneen viikkoon. En ymmärrä

Jotkut ihmiset ottaa ihan tavallisia ja arkipäiväisiä kysymyksiä tms. asioita veetuiluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri suuttui kun kysyin jouluaattona taloyhtiön tupakkipaikalla että onkos sillä kinkku jo uunissa. Ei puhunut moneen kuukauteen.

Meillä kans naapurin rouva veti kilarit, kun kysyin, että jokos se isäntä sai laittaa pullat uuniin....

Ja minä kysyin nuorena kaupan myyjänä asiakkaana olleelta vanhalta papalta näin pääsiäisen alla, että jokos ne munat on maalattu. Pappa alkoi nauraa ja vastasi "onhan ne". Onneksi ei suuttunut, vaikka kysymys lipsahti minulta ennenkuin ehdin ajatella.

Naapurin mamma suuttui kun tupakkipaikalla joulun alla kysyin joko kinkku on uunissa. Ei puhunut moneen viikkoon. En ymmärrä

Jotkut ihmiset ottaa ihan tavallisia ja arkipäiväisiä k

Anoppivainaa oli mestari tällaisessa.  Aivan tavallisistakin asioissa sai olla tarkkana, mitä sanoa. Anoppi oli asenteella, että sanoi kyllä niin, mutta mitä tarkoittti oikeasti.

kerroin ihmiselle , et sori en ole kiinnostunut ni näytti keskisormea.olin et jahas sit sama kaveri suuttu ku poistinviestiketjun, exälleni sanoin että vaik olisin viimeinen nainen maailmassa ja mun eloonjäänti riippuisi hänestä otan 9mm buranan mielummin.ja mä flippaan, kiitos viel kerran:) sit olen sanonut suoraan ihmiselle et mitä mie paskalla ku ei mul oo peltoakaan.