Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Toivotin hyvää syntymäpäivää. 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin ystäviä yhden kaverin kanssa lapsuudesta saakka, käytiin koulua yhdessä, kirjoitettiin yo:ksi samanaikaisesti. Sitten hän katkaisi välit 70 vuoden kuluttua, kun en tiennyt mitä eroa on prosentilla ja prosenttiyksiköllä. Hän oli matemaattisesti lahjakas, minä taas kielellisesti. 

Tästä on vajaa 10 vuotta aikaa enkä vieläkään tiedä, mitä eroa noilla kahdella on. Tämä ystävä kuoli pari kolme vuotta sitten. En mennyt hautajaisiin.

Oliko ex-ystäväsi kuollessaan lähes 100-vuotias? Myös sinun ikäsi alkaa olemaan jutun perusteella 100 vuotta. Ei siinä mitään, pitkäikäisiä olette molemmat siinä tapauksessa. By the way, esimerkki prosenttiyksiköstä; jos puoleen kannatus kasvaa 10 prosentista 12 prosenttiin, on kannatus kasvanut 2 prosenttiyksikköä tai 20 prosenttia (piti itsekin googlata tämä).

Vierailija kirjoitti:

Kun olin teini ja näitä bussien aikataulusovelluksia ei ollut vielä olemassa, olin ottanut omasta lähipysäkin aikataulusta kännykällä kuvan, josta sitten oli helppo tarkistaa milloin bussi tulee. Kerran olimme isäni kanssa lähdössä ulos ja hän käski minua katsomaan aikataulun. Hän huomasi minun käyttävän puhelintani, jolloin näytin hänelle kuvaa pysäkin aikataulusta.

Isältä meinasi pullistua silmät päästä kun hän alkoi naama punaisena rääkyä, miten v**tun idiootti olen ja en ikinä osaa tehdä mitään oikein. Oikea tapa katsoa aikataulu oli avata tietokone, mennä bussiyhtiön nettisivuille, katsoa monelta bussi lähtee ajamaan päätepysäkiltä ja koittaa siitä laskeskella, mihin aikaan suurinpiirtein bussi olisi sillä meidän pysäkillämme. Isä pakotti poistamaan kuvan puhelimestani ja vielä matkalla pysäkillekin haukkui minut maanrakoon.

 

 PUTINISMIA PAHIMMILLAAN. Muuta jo muualle.

 

 

Eräs ystävä lainasi meiltä joskus talon rakentamiseen tarvittavia työkaluja ja muutakin. Mieheni erehtyi kerran pyytämään jotain lainattua kalliimpaa tavaraa takaisin, ystävän mies kilahti että olemme antaneet sen heille. No ei olisi lainattu jos olisimme tajunneet, että joitain tavaroita ei saada takaisin. Emme lainanneet heille tämän jälkeen enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin teini ja näitä bussien aikataulusovelluksia ei ollut vielä olemassa, olin ottanut omasta lähipysäkin aikataulusta kännykällä kuvan, josta sitten oli helppo tarkistaa milloin bussi tulee. Kerran olimme isäni kanssa lähdössä ulos ja hän käski minua katsomaan aikataulun. Hän huomasi minun käyttävän puhelintani, jolloin näytin hänelle kuvaa pysäkin aikataulusta.

Isältä meinasi pullistua silmät päästä kun hän alkoi naama punaisena rääkyä, miten v**tun idiootti olen ja en ikinä osaa tehdä mitään oikein. Oikea tapa katsoa aikataulu oli avata tietokone, mennä bussiyhtiön nettisivuille, katsoa monelta bussi lähtee ajamaan päätepysäkiltä ja koittaa siitä laskeskella, mihin aikaan suurinpiirtein bussi olisi sillä meidän pysäkillämme. Isä pakotti poistamaan kuvan puhelimestani ja vielä matkalla pysäkillekin haukkui minut maanrakoon.

 

Minulla on samanlainen isä ja hän on autisti. Ehkä omasikin on.

Syömiseen liittyvät asiat. En tykkää kermavaahdosta, limuista tai kahvista. Jostain syystä se saa monet ihmiset raivon valtaan.

Olen aika herkkä erilaisille tuntemuksille. On tiettyjä ruokia ja ainesosia, joita en voi tekstuurin vuoksi syödä, tai oksennan ne ulos. Näitä ovat muun muassa kurkku, sienisalaatti, majoneesi ja edellä mainittu kermavaahto. Kun näen että niitä on tarjolla, en joko ota niitä tai kieltäydyn kohteliaasti.

 

Se ei jostain syystä kelpaa kaikille, vaan he alkavat joko sättiä minua tai vaatia selitystä. En ruokapöydässä mielelläni alkaisi selittää ihmisille, että voin hyvin voimakkaasti pahoin jos yritän syödä tuota ruokaa. En myöskään koe olevani tilivelvollinen muille siitä, milloin viimeksi olen kokeillut kyseistä ruokaa. Välillä kokeilen kotona yksin syödä esimerkiksi kurkkua, mutta se tulee aina ylös. Elämäni olisi helpompaa jos pystyisin syömään kaikkea, kuten varmasti monella allergisella, en minä ole valinnut tätä ominaisuutta. Välillä jättäydyn pois tilaisuuksista tämän vuoksi, koska monet tuomitsevat valikoivasti syövät ihmiset itsekkäiksi ja lapsellisiksi. 

Kerran isoäitini alkoi yllättäen selitellä vieraille sitä, miksen syö tiettyjä ruokia. Se oli nöyryyttävää. Hän alkoi lisäksi luetella muitakin asioita, jotka teen hänen mielestään väärin. En vieläkään ymmärrä mistä hän niin pillastui, koska valikoiva ruokavalioni oli hänen tiedossaan jo kauan ennen tuota ateriaa.  

Yritykseni tuotteiden toimitusaika on 7 päivää. Asiakas suuttui, kun tuote ei saapunut viidessä päivässä ja että hänen edellään oli muiden asiakkaiden tilauksia.

Asiakas halusi epoksimassasta valmistetun korun, värillä jota ei ollut koruissa jotka olivat hyllyssä valmiina. Sanoin että voin se kyllä tehdä ja katsoimme värikartasta oikean sävyn. Kun sanoin että menee 3-4 päivää ennenkuin koru on valmis, silloin ei ollut paljoa tilauksia edellä, hän raivostui ja vaati että menen samantien tekemään sen. Ei tahtonut ymmärtää että epoksivalun kuivumiseen menee aikaa, samaten hiomiseen ja muuhun. Luuli kai että taion ne valmiiksi. Marssi ulos liikkeestä maksamatta. 

Tuli uudestaan kahden viikon päästä ja suuttui taas kun en ollut tehnyt korua, vaikka olin kertonut että otan varausmaksun ennenkuin aloitan tilaustyön. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävä lainasi meiltä joskus talon rakentamiseen tarvittavia työkaluja ja muutakin. Mieheni erehtyi kerran pyytämään jotain lainattua kalliimpaa tavaraa takaisin, ystävän mies kilahti että olemme antaneet sen heille. No ei olisi lainattu jos olisimme tajunneet, että joitain tavaroita ei saada takaisin. Emme lainanneet heille tämän jälkeen enää mitään.

Käsitinkö jotain väärin, kun tarinassa puhutaan ystävästä, itse aloittaisin vastaavan tarinan tyyliin "Eräs ex-ystävä..." Vai vieläkö olette ystäviä?

Nuorena eräs sukulainen (itsekin nuori tuohon aikaan) raivostui kun en ollutkaan kotona. Olin mennyt kaverille kaupunkiin viikonlopuksi.

mutsi suuttu kun ei tykännyt sen valitsemasta tyttöystävästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen suuttui hääpäivämäärästäni. Lähetin kutsun hänen perheelleen ja sain tulikiven katkuisen puhelun vastaukseksi. Hän oli suunnitellut jotain kokoontumista samalla viikonlopulle ja raivostui kun varastin hänen päivänsä. Kas kummaa kun kukaan muukaan ei tiennyt mitään hänen suunnitelmistaan ja hääpäiväni oli ollut tiedossa jo 5 kk ennenkuin lähetin varsinaiset kutsut yli 1 kk ennen häitä.

"jotain kokoontumista"?? Kuten lapsen rippijuhlat joiden pvm on aika kiinteä? Tai yo-juhlat, syntymäpäivät ym. Näissä se päivämäärä on mikä on, häät voi melkein mille pvm tahansa laittaa. Aika kelju teko sulta, Etenkin jos suvun on pakko valita kumman juhliin osallistuu, ja jos häät, tai eri puolilla suomea,ei voi mennä molempiin samana päivänä.

Tää temppu on kyllä yksi törkeimmistä, olen nähnyt vastaavaa

Samaa mietin. Olin pitkään pitopalvelussa kesätöissä ja kyllä siellä ihmeteltiin, jos joku vasta viiden kuukauden varoitusajalla varaa hääruokia, varsinkin jos häät sesongin aikana. Save the date -viestejäkin lähetetään yleensä jo hyvissä ajoin. 

Kerroin rohkeasti, että on kankkunen ja sain mukavan tytön viereeni. Sinne meni kaveri, mutta sain mukavan seuralaisen :)

Tein pyynnöstä jälkiruuan isomummun vanhan ohjeen mukaan, olin niitä harvoja joka oli tehnyt sen mummun kanssa ja osasin kaikki vaiheet. Pari sukulaista suuttui kun käytin epäterveellisesti oikeaa kermaa, paljon sokeria jne. 

Minulle ei suututtu kun poikaystävä varoitti, mutta hänen edellinen tyttökaverinsa oli saanut anoppikokelaalta haukut. Poikaystävän perheessa kaikki ovat pitkiä, isä yli 2m ja äiti 188cm ja  pojat samaa luokkaa, itse olen 165cm. Menin auttamaan ruuan laitossa ja poikakaveri sanoi että älä missään nimessä tee mitään ruokapöydällä, kaikki pilkkominen ja sekoittaminen tehdään tiskipöydällä tai lieden äärellä. Edellinen yhtä lyhyt tyttöystävä oli saanut perheen äidiltä karmeat huudot ja haukut kun oli mennyt ruokapöydälle vispaamaan kermaa kun työtasot olivat liian korkeat.

No, selvisin kokeesta... tajusin pyytää voinko pitää sekoituskulhoa keittiöjakkaran päällä, tiskipöydän vieressä. Seuraava sukupolvi jättiläisiä on kasvamassa mahassani  ja hääkuvista kyllä huomaa kenen sukuun kukakin kuuluu.

Appipuoli,siis miehen isäpuoli oli sitä mieltä että töitä kun vain menee kysymään ja että nykynuoriso ei vaan osaa. Minä siis etsin töitä enkä muuten ollut enää teini,vaan 25vuotias.Lähdin sitten appipuolen mieliksi mukaan töitä kysymään ja voitte uskoa,ettei nykyään vain marssita johonkin tehtaalle sisään. Suuttui sitten minulle koska meitä oli kuulemma kohdeltu kuin kylähulluja tai rikollisia minun takiani. Oli minun syyni,etteivät asiat toimineet enää kuten 40vuotta sitten.

Minulle on useampikin asiakas suuttunut kun en ole mankuessa antanut tuotteista alennusta. On sanottu etteivät tule liikkeessä asioimaan enää. Joo, olen vain palkattuna työntekijänä firmassa ja noudatan työnantajan ohjeita ettei alennuksia anneta, ellei ole joku kampanja tai alelaputettu tuote. En voi muutella tuotteitten hintoja ominpäin. (Kyseessä ei ole ruokakauppa). Eräskin asiakas marssi liikkeestä ulos sanaa sanomatta jättäen tuotteen kassalle kun ei saanut tuotetta mankumaansa hintaan (olisi ollut lähes 30% alennus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin ystäviä yhden kaverin kanssa lapsuudesta saakka, käytiin koulua yhdessä, kirjoitettiin yo:ksi samanaikaisesti. Sitten hän katkaisi välit 70 vuoden kuluttua, kun en tiennyt mitä eroa on prosentilla ja prosenttiyksiköllä. Hän oli matemaattisesti lahjakas, minä taas kielellisesti. 

Tästä on vajaa 10 vuotta aikaa enkä vieläkään tiedä, mitä eroa noilla kahdella on. Tämä ystävä kuoli pari kolme vuotta sitten. En mennyt hautajaisiin.

Oliko ex-ystäväsi kuollessaan lähes 100-vuotias? Myös sinun ikäsi alkaa olemaan jutun perusteella 100 vuotta. Ei siinä mitään, pitkäikäisiä olette molemmat siinä tapauksessa. By the way, esimerkki prosenttiyksiköstä; jos puoleen kannatus kasvaa 10 prosentista 12 prosenttiin, on kannatus kasvanut 2 prosenttiyksikköä tai 20 prosenttia (piti itsekin googlata tämä).

Kuis? Jos ap ja kaveri ovat olleet ystäviä 2-vuotiaasta saakka, niin hän on nyt 72-vuotias.

Äitini suuttui kun sain tyttövauvan ja sen sijaan että olisin ostanut pelkästään "tyttöjen värisiä" juttuja ostin kaikenmaailman värisiä vaatteita ja tarvikkeita jne. Kuulemma olisi pitänyt ostaa pelkästään valkoisia tai vaaleanpunaista koska vauva on tyttö ja tarvitsee tyttöjen värisiä juttuja.

Jouduin isohkoon operaatioon ja pääsin kotiin kahden viikon sairaalassa olon jälkeen vain sillä ehdolla että en jää yksin, vaan joku on minulle seurana ja vahtina. Päätimme jo ennen operaatiota että menen siksi aikaa vanhempieni luo ja vein tarvitsemani tavarat sinne jo valmiiksi.

Työkaverini kuuli järjestelystä ja oli puhunut monelle ihmiselle työpaikalla, että mitä touhua se oikein on?!? Sairaana ollaan omassa kodissa, eikä kyläillä!!! Oli jopa sanonut että kyllä sitä pärjää kun puhelimella saa apua jos tarvii. Minut tuotiin vanhempieni kotiin ambulanssilla ja hoitaja kävi kaksi kertaa päivässä kahden viikon ajan kun olin vielä täysin sänkypotilaana, ja yksin taisin olla koko päivän vasta n. 7 -8 viikkoa operaation jälkeen.