Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Niitä on monta mistä joku on suuttunut.

Itsekin suutun pienistä asioista.

Tunteiden kautta asiat tulevat usein pintaa syvemmälle.

Siksi en edes välitä siitä miksi joku asia saa enemmän huomioita ja suuttumusta aikaan toisissa ja itsessäni.

Asiat vain tapahtuu ja siihen on myös yleensä olemassa syy ja syyllinenkin.

Siksi kannattaakin olla vaivaamatta päätään turhilla asioilla, kuten miksi joku menettää malttinsa.

Menikö tunteisiin.😂😂😂

Eikä siinä vielä kaikki...

Minä ja vaimoni, emme voi sietää mitään Muumituotteita. Eikä meillä todellakaan ole, eikä tule niitä (paitsi noin kymmenen vuotta sitten häälahjaksi saadut 2 kpl muumimukia) Jotkut tutut "Muumifanaatikot" ovat ottaneet asian henkilökohtaisena loukkauksena, kun meiltä ei löydy tippaakaan mielenkiintoa Muumikeräilyihin. Ilmeisesti Muumifanaatikkojen mielestä, kaikkien suomalaisten kansalliseen velvollisuuteen, kuuluu ehdottomasti kaikkien Muumi-tuotteiden tukeminen ja ostaminen. Ainoa asia jossa ei ( ainakaan vielä) ole muumeja näkynyt on ns. "aikuisten lelut".

Minä itse kerään Nintendon videopelejä, eikä minulle tulisi mieleenkään raivota niille, joiden mielestä videopelien kerääminen olisi typerää tai lapsellista.

Ei tuo aloittajan esimerkki ole millään tavalla outo. Häntä harmittaa ja ilmaisee sen suuttumuksella.

Minulla on ihan oikeasti outo tapaus.

Asuin ystäväni kanssa yhden kesän kimppakämpässä siten että hän nukkui olohuoneessa, minä makuuhuoneessa ja lisäksi meillä oli yhteinen keittiö. Hän valitti koko ajan, kun minulla on ovi huoneessa ja hänen olohuoneeseensa näkyy suoraan jos jokin astuu sisään asuntoon. Yritettiin siihen sermiäkin virittää, etteivät vaikka minun vanhemmat kyläillessään tutki miltä ystäväni puolella näyttää. Sitten kun ilmoitin, että muutan poikaystävän kanssa yhteiseen asuntoon, muistaakseni syyskuun alusta, ystäväni suuttui minulle oikein tosissaan. Hän ei siis ollut tyytyväinen siihen, että joudutaan jakamaan kaksio, mutta toisaalta ei ollut tyytyväinen sittenkään kun sai sitä kaipaamaansa omaa rauhaa. Joskus paljon myöhemmin kysyin häneltä, miten hän niin suuttui, kun ilmoitin muuttavani pois, ja hän sanoi, että pelkäsi yksinäisyyttä.

Tulin töistä kotiin noin kello 04 aamulla ja join vain mehulasillisen jonka jälkeen menin wc hen tarpeileni ja peseytymään. Silloinen vaimoni nykyisin ex- vaimo nosti mahdottoman huudon että olen pelehehtinyt töissä vieraan naisen kanssa kun piti heti vessaan mennä ja peseytyä. Työskentelin tuolloin yrittäjänä jolla oli grilli, kahvio, ravintola ja tanssipaikka hoidettavanaan.

Koskaan en ketään ole pettänyt eli syytön sai suuttumukset niskaansa. Olen 5 kymppinen mies.

Nötkötti kirjoitti:

Eikä siinä vielä kaikki...

Minä ja vaimoni, emme voi sietää mitään Muumituotteita. Eikä meillä todellakaan ole, eikä tule niitä (paitsi noin kymmenen vuotta sitten häälahjaksi saadut 2 kpl muumimukia) Jotkut tutut "Muumifanaatikot" ovat ottaneet asian henkilökohtaisena loukkauksena, kun meiltä ei löydy tippaakaan mielenkiintoa Muumikeräilyihin. Ilmeisesti Muumifanaatikkojen mielestä, kaikkien suomalaisten kansalliseen velvollisuuteen, kuuluu ehdottomasti kaikkien Muumi-tuotteiden tukeminen ja ostaminen. Ainoa asia jossa ei ( ainakaan vielä) ole muumeja näkynyt on ns. "aikuisten lelut".

Minä itse kerään Nintendon videopelejä, eikä minulle tulisi mieleenkään raivota niille, joiden mielestä videopelien kerääminen olisi typerää tai lapsellista.

Eivätkö ne lehtisaaren m* rhaajat survoneet muumilelun uhrinsa takaluukkuun?

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa joku nainen suuttui minulle kun ostin energiajuoman ja huusi, että "Älä sinä tuollaisia osta, minä en niistä tykkää". Minä sanoin, että "No onneksi minä en tätä sinulle ostanutkaan". Sitten hän suuttui vielä enemmän ja lähti itkien ja kovaan ääneen huutaen pois paikalta.

Mitä ihmettä? Ei kyllä nyt ollut kaikki muumit laaksossa tällä naisella.

Kärsin migreenistä ja sen oireilusta. Silloin kun baarissa sai polttaa, päänsäryt olivat älyttömiä. En enää polta tai istu kapakoissa, kohtaukset ovat vähentyneet.

Istuimme iltaa kavereiden kanssa lähellä isoa kaiutinta, se meteli, kirkkaat valot ja tupakka aiheuttivat migreenikohtauksen. En pystynyt enää edes näkemään kunnolla ja pitelin päätäni vaisun oloisena. Sanoin tästä kaverilleni. Kun lähdimme pois, otin nopeat askeleet ulos jotta pääsisin vihdoin pois tilanteesta. Tästähän kaveri veti kunnon kilarin ja alkoi raivoamaan ja syyttämään ylpeilystä! Lopulta minä pyysin anteeksi aiheuttamaani mielipahaa :D

Muutenkin se kohtaus kesti aamuun asti enkä muista oliko edes lääkkeitä.

Arvata saattaa, etten ole missään tekemisissä :)

Kun aloitin itsenäistymisen ja muutin omaan vuokra-asuntoon, niin vanhin veljeni yritti tehdä kaikkensa, että minusta tulisi hänelle mieluinen pikkuveli ja vuosien saatossa hän sai aina raivokohtauksen, kun minä en noudattanut hänen asettamia vaatimuksia ja rajoituksia elämässäni.

Kuten sellaisista harrastuksista luopuminen, jotka eivät olleet hänen mielensä mukaisia: sarjakuvat ja videopelit.

Minun olisi pitänyt käydä kirkossa useammin, koska hän oli väsynyt keksimään tekosyitä kirkkoväelle, miksi minua ei ole näkynyt kyseisessä kirkossa moniin vuosiin, jonkin käsittämättömän logiikan mukaan hänen valkoiset valheet olivat täysin minun syytä.

Hän yritti vakuuttaa minulle, kuinka minulla on vakavia psyykkisiä ongelmia, kun en noudattanut hänen älyttömiä vaatimuksia ja minut pitäisi laittaa holhoukseen, mielentila tutkimuksiin ja minä tarvitsen edunvalvontaa.

Sitten ihmetellään, miksi minä osoita kunnioitusta häntä kohtaan.

"Kunnioitus" tarkoitti veljelleni, täydellistä alistumista hänen tahtonsa alle.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että minä vahingoitin vakavasti veljeni yliherkkää egoa, kun en ikinä kysynyt häneltä neuvoa elämiseen ja asioihin, jotka eivät kuulu hänelle tippaakaan. Siitäkin huolimatta hän yritti tehdä kaikkensa asianlaidan muuttamiseksi, hän ei tietenkään nähnyt omassa toiminnassaan mitään väärää.

Nykyään ei olla juuri missään yhteydessä ja luultavasti, veljeni kuvittelee "rankaisevansa" minua. Minä olen tilanteeseen ihan tyytyväinen, vaikka veljeni edelleen muutaman kerran vuodessa ilmoittaa tekstiviestillä, kuinka minun täytyy elää elämääni, siitäkin huolimatta, että en ole vuosiin reagoinut mitenkään hänen viesteihin.

Välillä mietin pitäisikö minun lähettää veljelleni Kiitos kortti, sen ansiosta, kuinka hänen lähes pakkomielteisen toimintansa ansiosta minulle kehittyi vahva itsetunto. Luultavasti hän saisi ihan tolkuttoman raivokohtauksen...

Joka vanhoja muistelee...

Seuraava tapahtui myös viime vuosituhannella (olen n. 55 vuotias mies)

Minulla ei ole ikinä ollut ajokorttia.

Vanhin veljeni soitti minulle ja kysyi,

-Voinko tuoda nuorimmaisen lapseni hoitoon muutamaksi päiväksi.

-Et, minulla on nyt muuta menoa.

-Mutta kun, isommat lapset ovat tänään menossa Linnanmäelle ja nuorimmainen pitäisi saada hoitoon, että muu perhe pääsisi nauttimaan viikonlopusta.

-Valitan, mutta voi auttaa.

-Sinä et ymmärrä, olen sopinut tästä asiasta jo kaksi kuukautta sitten, että xxx tuodaan sinulle hoitoon.

-Sinä olet siis tiennyt tuosta menostasi jo kaksi kuukautta ja päätät kertoa minulle juuri ennen lähtöä?

-Mutta kun asia on jo sovittu ja liputkin on ostettu koko perheelle. Haluatko todellakin pilata minun lasteni viikonlopun, jota he ovat odottaneet kaksi kuukautta?

-Minä en voi auttaa, koska olen tällä hetkellä noin 100km päässä asunnostani kaverini mökillä ja lähdemme takaisin vasta ensi viikolla.

-[Ultimaattinen Extreme raivokohtaus]

Vanhin veljeni kertoi muille sisaruksille, kuinka minä pilasin hänen lastensa odottaman viikonlopun, kun en ottanut hänen nuorimmaista hoitoon, vaikka asiasta oli sovittu kaksi kuukautta etukäteen.

Minä vuorostani kerroin sisaruksille, että veljeni unohti kertoa, sellaisen vähemmän tärkeän yksityiskohdan, että hän sopi asiasta ainoastaan vaimonsa kanssa ja minä sain tietää asiasta vasta lähtöpäivänä.

Toinen tapaus saman veljeni kanssa.

Hän pyysi voisiko hänen lapsensa tulla vähäksi aikaa kylään?

Minulla ei ollut mitään menoa ja suostuin siihen.

Kun hänen lapsensa tulivat, sitten kylään, he tahtoivat pelata Nintendolla.

Sanoi ettei se käy, koska veljeni oli aiemmin yksiselitteisesti kieltänyt, että hänen lapsensa eivät todellakaan saa ikinä pelata mitään minun videopelejäni. (minulla ei tuolloin edes ollut mitään k-18 pelejä)

Kun veljeni tuli hakemaan lapset, kun he kertoivat, etteivät saaneet pelata Nintendolla, niin veljeni haukkui minut, koska minun olisi pitänyt ymmärtää (telepaattisesti?), että tällä kertaa videopelit olivat sallittuja, hän vain jätti kertomatta tuon itsestäänselvyyden, kun jätti lapsena hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on toiselle susi kirjoitti:

Kun käy niin, että joku maksaa jotain puolestani ja kun haluan maksaa takaisin niin ei oteta rahaa vastaan. Sitten siitä myöhemmin huomautellaan kun en maksanut takaisin. Kun haluan siinäkin kohtaa maksaa takaisin, ei rahaa huolita. Mitä valittavat jos ei raha kelpaa.

Kun menemme syömään buffettiin ja olen todella nälkäinen. Haluan syödä paljon buffetissa. Olen aika pienikokoinen ja se ruokahalu tulee monelle yllätyksenä. Siitä valitetaan kun syön paljon, ei ole normaalia tuommoinen. Mitä se heille kuuluu miten paljon syön. Sukujuhlat ja muut on erikseen, siellä syön "normaalisti".

En tee suinpäin asioita jos ne eivät ole ennestään tuttuja. En esimerkiksi laita väliseinää kuntoon mikäli siinä on korjattavaa ilman, että ensin otan selvää miten kyseinen vaurio korjataan. Tämä aiheuttaa närettä niissä joille asia on tuttu. Eivät tajua että osaamaton voi saada aikaan paljon vahinkoa jos ei ensin opettele kyseistä asiaa. Riemu repeää kun tekee kaiken väärin ja sitten he tulevat näsäviisasteleen kuinka asiat olisi pitänyt tehdä toisin.

Tässä joitakin joita pidän todella outoina. Olen näistä oppinut enkä enää anna muiden maksaa vaikka pitäisivät sitä ystävällisenä. En enää käy syömässä valittajien kanssa ja jos joudun syömään valittajien kanssa syön tavanomaista vähemmän. Periksi en anna siitä että alkaisin suinpäin tekemään merkittäviä asioita ilman harkintaa, siitä pidän kiinni.

Minulle valitetaan siitä että syön liian VÄHÄN buffassa. Olen ylipainoiseksi pienehköruokainen ja koko ajan tuputetaan että nyt syödään kun kerran on maksettu.

Kysyinpä kerran, että mitä iloa kukaan siitä oikeasti saa jos olen aivan ähkyssä, koska oikeasti syömiseni ei VOI vaikuttaa kenenkään elämään millään tavalla. Oli aika hiljaista.

Buffa herättää näköjään voimakkaita tunteita ihmisissä :D mulle on valitettu pizzabuffassa siitä, että syön liikaa salaattia. Että miksi täytän mahaa halvalla salaatilla kun voisi syödä kalliimpaa pizzaa mahan täyteen. Olen selittänyt että kun tykkään salaatistakin enkä halua syödä pelkkää pizzaa, mutta eipä tuota ymmärretä.

Loukkasin käteni töissä, mursin pari luuta, jouduin leikkaukseen, sain vähän arvometalleja olkavarteen ja jouduin tietysti aika pitkälle saikulle. Työkaverini näki minut ruokakaupassa perheeni kanssa pari viikkoa sen jälkeen ja tuijotti minua ärsyyntyneen näköisenä, mutta ei puhunut mitään. Pomoni soitti seuraavana päivänä ja naureskeli että oli saanut nimettömän vihjeen että olin shoppailemassa saikulla. Olemme hyvissä väleissä ja päätimme härnätä vihjeen antajaa. Sovimme siinä puhelun aikana että laitan faceen päivityksiä kun menemme mökille ja katsomme mitä tapahtuu. 

Juhannus vietettiin mökillä ja laitoin tavoistani poiketan muutaman kuvan faceen ihan julkisena. Eiköhän maanantaina pomoa odottanut tämä samainen työkaveri printit kourassa ja vaati että minulle annetaan heti potkut, olin saikulla, mutta en ollut pysynyt kotonani! Tämä tyyppi oli ollut ihan raivoissaan kun uskalsin jopa nauttia juhannuksesta käsi kipsattuna.

Ruotsissa hotellissa puhuin englantia. Respaa v1tutti. En tiedä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa joku nainen suuttui minulle kun ostin energiajuoman ja huusi, että "Älä sinä tuollaisia osta, minä en niistä tykkää". Minä sanoin, että "No onneksi minä en tätä sinulle ostanutkaan". Sitten hän suuttui vielä enemmän ja lähti itkien ja kovaan ääneen huutaen pois paikalta.

Hyvin vastasit jollekin dominoivalle, häiriintyneelle ihmiselle.

Minulle valitetaan siitä että syön liian VÄHÄN buffassa. Olen ylipainoiseksi pienehköruokainen ja koko ajan tuputetaan että nyt syödään kun kerran on maksettu.

Kysyinpä kerran, että mitä iloa kukaan siitä oikeasti saa jos olen aivan ähkyssä, koska oikeasti syömiseni ei VOI vaikuttaa kenenkään elämään millään tavalla. Oli aika hiljaista.[/quote]

Minut on haukuttu pystyyn siksi, että syön liian vähän! Olin lounaalla äitini luona muiden sukulaisten kanssa. Ruokailun päätteeksi äitini tuli luokseni niin, etteivät muut huomanneet. Hän pui nyrkkiä naamani edessä ja antoi minun kuulla kunniani siitä, että olin syönyt liian vähän! "Minä olen laittanut ruokaa teitä varten, ja sitten sinä et syö tarpeeksi!"

Olin ennen vierailuani kertonut, että yritän pudottaa painoani, ja siksi syön hieman vähemmän tänään. Tämähän ei rouvaa miellyttänyt, vaan hän yritti mitätöidä painonpudotukseni.

Ex-miniäni suuttui, kun vein hänelle leipomosta tuliaisiksi tuoretta leipää. Hän sanoi, että osaa ihan itse ostaa oman leipänsä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies sai tietää, että olen homomies ja sanoi minulle sitten, että asia on hänelle ok kunhan en rupea häntä lähentelemään tai iskemään sillä hän on hetero. Minä sanoin ihan asiallisesti, että minä en hänen hyväksyntäänsä kaipaa ja että vaikka olenkin homo, niin en kuolaa, yritä iskeä saati mene lähentelemään jokaista vastaan tulevaa miestä. Hän sitten raivostui ja kysyi, että onko hänessä sitten jotain vikaa kun en tee niin? Minä vain sanoin, että ei ole mutta emme me homot edelleenkään ole kiinnostuneita kaikista mahdollisista miehistä mutta hän ei sitten ymmärtänyt että miksi? Hän ei halunnut minun kähmivän itseään, mutta loukkaantui kun sai tietää, että en haluakaan tehdä niin?

Sama pätee myös heterosuhteissa. Nainen usein suuttuu, jos mies ei osoita kiinnostusta, että voisi kieltäytyä. Eräs nainen sanoi kerran, että olisin ihan passeli srurustelukumppani, mutta hän ei voi kuulemma sietää alle 180 senttisiä miehiä, joten turha yrittää mitään. Olin häntä kuitenkin päätä pitempi enkä ollut edes yrittänyt mitään.

"Vanhimman Veljeni raivokohtaukset osa 5"

Minä, sisarukseni ja äitini (isäni kuoli n. 1985) olimme menossa Vanhimman Veljeni järjestämiin juhliin, kun astuin veljeni omakotitalon ovesta sisään, en ehtinyt edes riisua kenkiäni kun Vanhin Veljeni tuli raivoissaan luokseni ja alkoi välittömästi huutamaan:

-Sinä olet varastanut minun lompakon, kun en löydä sitä mistään!

-Miten? Enhän ole vielä tullut edes eteistä pidemmälle.

-Anna heti se lompakko takaisin!!

-Minä en kuuntele perättömiä syytöksiä keneltäkään! (Huusin takaisin) ja lähdin välittömästi kotiini.

Myöhemmin yksi sisaruksista otti minuun yhteyttä ja kertoi, että veljeni "varastettu lompakko" löytyi samana päivänä sohvatyynyjen välistä.

Vanhin Veljeni, ei ole ikinä pyytänyt minulta anteeksi omaa käytöstään.

Olen joskus harrastanut runojen kirjoittamista talteen, ihan vain omaksi ilokseni ja satunnaisesti näyttänyt niitä muillekin, kuten työkavereille. Sitten tein yhdestä vakavasta runostani, pilaversion. Yksi työkaveri suuttui, kun hyvä runo piti pilata sillä tavalla.

Ymmärtäisin reaktion jos olisin tehnyt pilaa, jonkun toisen tai kuuluisuuden runosta. Mutta kyseessä oli todellakin vain omasta runostani, jolle muuten nauroi suurin osa työkavereita.

Ps. Paras kehu minkä olen eräästä runostani saanut, ei oikeastaan edes ollut kehu vaan syytös.

-Tämä ( runo) ei voi olla sinun kirjoittama, mistä olet sen kopioinut?

-Kiitos. Onko runoni todellakin niin hyvä, että vaikuttaa oikean runoilijan tekemältä?

-(...Hiljaisuus...)

Aloitin tämän ketjun lukeminen ihan alusta ja mieleeni on tullut paljon samankaltaisia tilanteita, mitä olen täältä lukenut.

---

Olin Anttilassa ostoksilla, maksoin ostokset kassalla ja olin jo ulko-ovelle poistumassa, kun vartija pysäytti minut ja ohjasi huomaamattomasti sivulle. Hän kertoi asiallisesti, että valvonta kameroissa näkyy kuinka varastan kaupasta yhden tavaran. Kysyi vielä voiko hän tarkistaa kauppa-ka? Annoin siihenkin kuvan ssini sisällön? Vastasin myöntävästi, koska minulla ei ollut mitään salattavaa. Kun mitään epäilyttävää ei löytynyt, hän pyysi, että voiko hän tarkistaa vaatteeni, jollakin ihme härvelillä, annoin siihenkin luvan. Eikä mitään löytynyt. Vartija pyysi anteeksi tapahtumaa ja totesi, että ilmeisesti kyseessä kameran kuvakulmasta johtunut tilanteen virhetulkinta. minä vastasin, ettei haittaa, koska hän teki vain työtään. Vartija oli koko "tutkinnan" ajan käyttäytynyt erittäin asiallisesti, kuten minäkin.

Kun kerroin tuosta tapahtumasta, seuraavana päivänä työkavereille, niin yksi heistä suuttui minulle, koska hänen mielestään, minun olisi pitänyt tehdä vartijasta valitus ja vaatia liikkeeltä korvauksia aiheettomasta varkaus epäilystä.