Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Eksäni. Suuttui aina kamalasti, jos en illalla väsyneenä, pitkän päivän jälkeen (lapset ja työ) juuri nukkumaan mennessä halunnut seksiä vaan sanoin olevani väsynyt. Sitten alettiin menemään henkilökohtaisuuksiin kuinka en ajattele häntä ja olen itsekäs ja häipyi sohvalle nukkumaan. Alkuun pahoitin tästä mieleni ja puhkesin itkuun usein, myöhemmin olin vain tyytyväinen kun sain nukkua rauhassa. Nyt olen erottuani onnellinen, kun saan mennä nukkumaan ilman pelkoa riidasta, suuttumisesta, ja painostusta seksiin, ja nukahtaa silloin kun haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini järjesti minulle sokkoreffit pikkuserkkuni kanssa. Sain tietää asiasta (kotona odottamassa oli pikkuserkkuni ja hänen vanhempansa) enkä mennyt. Molemmat vanhempani suuttuivat minulle.
Kaverilla on sama etunimi kuin mulla ja hän sai kauheet kilarit kun aloin seurustella pojan kanssa jolla sama nimi kuin hänen poikaystävällä. Väitti että olen aina halunnut hänen poikkiksensa kun kerran saman nimisen jostain väkisin löysin. Mutta rehellisesti en edes muistanut hänen poikaystävän etunimeä kun aloin tapailla omaani.
Vierailija kirjoitti:
Äitini järjesti minulle sokkoreffit pikkuserkkuni kanssa. Sain tietää asiasta (kotona odottamassa oli pikkuserkkuni ja hänen vanhempansa) enkä mennyt. Molemmat vanhempani suuttuivat minulle.
Hyi hitto :O.
Juteltiin yhden miehen kanssa että voitais köydä yksillä. Hän ei ollut varma pääseekö kun hänellä oli opiskelujuttuja. No laittoi sitten viestiä myöhemmin että ei viitti lähteä mihinkään, kun ahdistuu että kouluhommat jää kesken ja pitää tuijottaa kelloa monelta pitää mennä suihkuun ja alkaa laittautua. Noh, laitoin sitten viattoman viestin, että eikai laittautumisessa niin kauan mene ja lähtisit vaan
Sain takaisin aika ärsyyntyneen viestin, että se häiritsee hänen keskittymistä ja mulla on varmaan hirveä tarve aikuiselle seuralle, kun joudun kuunnella lapseni huutamista kotona.
Auts, kiitos vaan. Olen kyllä yh ja tää mies lapseton, mutta mielestäni aika ilkeä viesti. Ei olla nähty enää ton jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin bändistä yhden jäsenen niin vieressä istuva tuntematon nainen suuttui
Tämä on ihan tosi enkä vieläkään ymmärrä miksi
Kerroin TOTUUDEN valtamedioista. Joillekin tämä tuntuu olevan arka paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join vain yhden lasin viiniä ravintolassa syödessämme ystäväporukalla. Yksi ystävistä raivostui ja alkoi huutamaan, että pidän kaikkia muita juoppoina, syyllistän heitä juomisesta ja meni vessaan itkemään. Kukaan muu ei ollut kiinnittänyt muiden juomisiin mitään huomiota ja oltiin ihan äimänkäkenä.
Sama tyyppi suuttui myöhemmin, koska kouluttauduin uuteen ammattiin oman työn ohessa. Kuulemma kuvittelin olevani muita parempi. Tätä ennen luulin että aikuiset ystävät kannustavat ja ovat iloisia, jos ystävä tekee itselleen sopivia valintoja. Mut ilmeisesti sitten ei.
Pyöräilevä keski-ikäinen mies haukkui ja haistatteli minut, koska työnsin lastenrattaita jalkakäytävällä ja tukin hänen tiensä. Hämmennyin niin, etten tullut muistuttaneeksi, että jalkakäytävällä pyöräily ei edes ole sallittua. (Kyse ei ollut edes yhdistetystä kävely- ja pyörätiestä, vaan kadunvarren kapeasta kivetystä jalkakäytävästä talojen ja autotien välissä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo olisi ostanut porsaanpaistia
Lihatiskin myyjä kuitenkin hermostui ja sanoi
En voi myydä sitä teille, seuraavalle ei jää enää mitään myytävää
????
Juuri tänään päivällä ällistyin Kampin kauppakeskuksen R-Kioskin miesmyyjästä. Olin ollut aamupäivän liikenteessä ja saanut erinomaisen ystävällistä palvelua kolmessa eri paikassa ja olin siitä iloinen. Olisin ostanut arvoa hsl matkalippuuni em. Ärrältä, mutta erehdyin kysymään liian aikaisin "saako teiltä arvoa tähän" (kaikilta kioskilta ei saa, useimmilta kyllä.) En olisi saanut kysyä liian aikaisin kun edellinen asiakas ei ollut vielä poistunut, lähti tosin juurikin. Myyjä urputti vielä jotain ja alkoi ojentaa kättään, mutta sanoin kiitos vaan, hoidan tämän muualla. 👎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa harrastaja-kuvataitelijoiden näyttelyssä.
Katselimme tauluja kahdestaan tilassa ja eräs rouva, joka oli itse yksi noista taitelijoista, oli valvomassa tilaa.
Tiedän ja tunnen jonkin verran kuvataidetta ja hiljaisella äänellä kritisoin joitakin töitä.
Sommittelu, värit, perspektiivi...
Ex suuttui. Hänen mielestään MITÄÄN EI SAA arvostella ellei itse tee työkseen tai harrasta kyseista asiaa.
Möksällään hän paineli pihalle.
Kysyin näyttelyä valvonneelta rouvalta, eikö näitä töitä tosiaan saakaan arvostella.
Hän sanoi hämmästyneenä: "Hyvänen aika, tottakai. Emmehän oppisi ikinä lisää, jos töitämme ei arvosteltaisi."
Tietysti tekijöitä ei ollut siinä paikalla mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kerroin tämän rouvan terveiset mutta exä oli nyt kertakaikkiaan sitä mieltä että mitään ei saa arvostella.
Vähän niinkuin jos itse ei osaa tikata ammottavaa haavaa, sen huonosti tikannutta lääkäriä ei saa arvostella.
Epäilen että tässä ei ole ehkä suututtu tästä yksittäistapauksesta?
Oisko kertojalle tyypillistä kritisoida kaikkea ja kaikkia? Olla se ah, niin mukava, kaikkien alojen erikoisasiantuntija.
Sellainen saattaa joskus olla aika rasittavaa.
Käyttäjä43176 kirjoitti:
Sydämeni on leikattu vauvana, joten kehossani on iso leikkausarpi. Kaveri suuttui, kun hänen mielestään arpi on ruma, ja mun olisi pitänyt mennä poistattamaan se. Raivon lomassa laittoi hoitavien tahojen yhteystietoja ja hintoja.
Itteenihän ei oo ikinä arpi ulkonäöllisesti haitannut, se on tasainen ja menee suoraan rintojen välistä hieman navan yläpuolelle, missä on pieni kuoppa. Arpi ei myöskään muille näy, jos mulla ei oo avonaista paitaa, ja silloinkin heikosti koska on niin vaalea.
Tällaisilla ihmisillä on niin surkea itsetunto itsellään eivätkä salli itselleen "virheitä", niin muiden avoin ja lämmin suhtautuminen omiin virheisiinsä suututtaa. Sinä kyseenalaistat omalla tyytyväisyydelläsi tyypin maailmankuvan ja se herättää raivoa. Hölmöä, mutta aika tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etukäteen suututtu ja uhkailtu asiasta jota en ole tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa harrastaja-kuvataitelijoiden näyttelyssä.
Katselimme tauluja kahdestaan tilassa ja eräs rouva, joka oli itse yksi noista taitelijoista, oli valvomassa tilaa.
Tiedän ja tunnen jonkin verran kuvataidetta ja hiljaisella äänellä kritisoin joitakin töitä.
Sommittelu, värit, perspektiivi...
Ex suuttui. Hänen mielestään MITÄÄN EI SAA arvostella ellei itse tee työkseen tai harrasta kyseista asiaa.
Möksällään hän paineli pihalle.
Kysyin näyttelyä valvonneelta rouvalta, eikö näitä töitä tosiaan saakaan arvostella.
Hän sanoi hämmästyneenä: "Hyvänen aika, tottakai. Emmehän oppisi ikinä lisää, jos töitämme ei arvosteltaisi."
Tietysti tekijöitä ei ollut siinä paikalla mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kerroin tämän rouvan terveiset mutta exä oli nyt kertakaikkiaan sitä mieltä että mitään ei saa arvostella.
Vähän niinkuin jos itse ei osaa tikata ammottavaa haavaa, sen huonosti tikannutta lääkäriä ei saa arvostella.
Epäilen että tässä ei ole ehkä suututtu tästä yksittäistapauksesta?
Oisko kertojalle tyypillistä kritisoida kaikkea ja kaikkia? Olla se ah, niin mukava, kaikkien alojen erikoisasiantuntija.
Sellainen saattaa joskus olla aika rasittavaa.
Epäile toki mutta siitä ei ollut kysymys, siis kaiken ja kaikkien kritisoimista.
Kuvataide on vain lähellä sydäntä, koska itsekin harrastan sitä.
Tämä sama exä suuttui myös siitä, kun vein vanhan polkupyöräni korjattavaksi. Harmittelin, kun varsinaista vikaa ei ollut osattu korjata. Ex mökötti siitäkin, ei saa arvostella pyöränkorjaajaa,jos ei itse osaa korjata sitä.
No helevetti. Jos olisin osannut, en kai minä olisi sitten sitä pyörääni korjuuseen viennytkään.
Pääasia että ex sai "tuuttua".
Häntä piti lepytellä muuten aina seksillä.
Käyttämäni kynsilakka. Okei, tällä ihmisellä oli varmaan joku mielenterveysongelma tai jokin muu asia minussa ärsytti häntä, mutta tästä minulle kuitenkin sanottiin.
Viime kesänä seisoskelin erään ostarin liepeillä kävelytien reunassa ja odotin, että mieheni tulisi hakemaan minut siitä. Kävelytien vieressä meni siis autotie ja tuossa kohdassa oli siis sellainen pikapysähdyspaikka, josta pystyi nappaamaan kyytiin nopeasti. Kävelytietä pitkin minua lähestyi joku nainen, joka ohitti minut penkan kautta niin, että käveli edestäni (sen sijaan, että olisi mennyt takaani kävelytietä pitkin). Hän kulki erittäin läheltä niin, että melkein koski minuun ja katsoi minua koko ajan erittäin vihaisesti. Kun hän oli kävellyt jonkin matkan päähän, hän yhtäkkiä kääntyi ja alkoi karjua "Kehtaatkin käyttää tuollaista rumaa oranssia kynsilakkaa ja tuhoat sillä luontoa, senkin naurettava akka" tms. Kun oli mesonnut aikansa, hän jatkoi matkaansa. Ehkä häntä ärsytti se, kun oli joutunut väistämään minua. Seisoin kuitenkin ihan tien reunassa, enkä varsinaisesti ollut kenenkään tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on useat ihmiset suuttuneet. En ole tuntenut heitä. Yleensä enole ollut heidän kanssaan missään tekemisissä. Yhtäkkiä vaan tulee räjähdys tai ainakin toisen naama alkaa vaihtaa väriä. Sitten on nämä naiset jotka eivät suostu hyväksymään sitä etten ole kiinnostunut.
Tästä tuli itselleni mieleen lähinnä henkivallat. On ollut vastaavia tilanteita vuosien varrella. Tapahtumien kulku näissä on yleensä sama. Ensin normaali, mukava ja asiallinen ihminen saa jonkun kummallisen kohtauksen ja muuttuu hetkessä vihamieliseksi. Ovat olleet täysin ventovieraita ihmisiä.
Maailma on kyllä pimeitä ihmisiä täynnä, eli ei tässä topicissa ole mitään ihmeellistä
Minun edesmennyt ystävättäreni taisi olla minulle kade ja mielestäni aivan ilman syytä.
Esim. hän kiukutteli minulle löydettyäni uuden miesystävän. Kuulemma mies kiinnostui minusta vain
ammattini takia eikä hänestä. Hän oli myyjätär ja minä toimistorotta. Se vain, että kerroin miehelle
ammattini vasta monien tapailujen jälkeen. Ystäväni reaktio hiukan loukkasi minua, eikä tuo ollut
edes ainoa samantyyppinen tapaus.
Aloitin uudessa työpaikassa ja rupesin tekemään työtä esihenkilön ohjeiden mukaisesti. Kollegani raivostui tästä että noudatin ohjeita ja määräyksiä.