Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa harrastaja-kuvataitelijoiden näyttelyssä.
Katselimme tauluja kahdestaan tilassa ja eräs rouva, joka oli itse yksi noista taitelijoista, oli valvomassa tilaa.
Tiedän ja tunnen jonkin verran kuvataidetta ja hiljaisella äänellä kritisoin joitakin töitä.
Sommittelu, värit, perspektiivi...
Ex suuttui. Hänen mielestään MITÄÄN EI SAA arvostella ellei itse tee työkseen tai harrasta kyseista asiaa.
Möksällään hän paineli pihalle.
Kysyin näyttelyä valvonneelta rouvalta, eikö näitä töitä tosiaan saakaan arvostella.
Hän sanoi hämmästyneenä: "Hyvänen aika, tottakai. Emmehän oppisi ikinä lisää, jos töitämme ei arvosteltaisi."
Tietysti tekijöitä ei ollut siinä paikalla mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kerroin tämän rouvan terveiset mutta exä oli nyt kertakaikkiaan sitä mieltä että mitään ei saa arvostella.
Vähän niinkuin jos itse ei osaa tikata ammottavaa haavaa, sen huonosti tikannutta lääkäriä ei saa arvostella.
Epäilen että tässä ei ole ehkä suututtu tästä yksittäistapauksesta?
Oisko kertojalle tyypillistä kritisoida kaikkea ja kaikkia? Olla se ah, niin mukava, kaikkien alojen erikoisasiantuntija.
Sellainen saattaa joskus olla aika rasittavaa.Saathan sinä epäillä ja yläpeukuista päätellen, moni muukin on epäillyt. En ole missään vaiheessa antanut ymmärtää että olisin "ah, niin mukava, kaikkien alojen erikoisasiantuntija". En varmasti ole edes asiantuntija missään asiassa. Kuvataide nyt sattuu olemaan aihe, josta tiedän jotakin, en kaikkea.
Tämä ex suuttui myös tällaisista asioista:
Hän ihastui laulaja Marjo Leinoseen, kun olimme katsomassa Balls:n keikkaa ja suuttui kun minä en osannut laulaa kuin Marjo, eikä minussa ole hänen karismaansa.
Kerran kesäyönä ravintolassa tullessamme hän vaati minua kuutamouinnille läheiseen järveen.
Olen huono uimari ja olin lisäksi humalassa. Uin siis rannanmyötäisesti, matalalla enkä lähtenyt uimaan selälle päin, niinkuin hän.
"Tuo ei ole mitään kuutamouintia!" hän kivahti ja jätti minut selviytymään omin avuin järveen.
Hän suuttui myös siitä, kun olen sisareni kanssa erittäin hyvissä väleissä ja meillä on aina hauskaa.
Exän mielestä minulla olisi pitänyt olla yhtä hauskaa hänen kanssaan.
Eipä ollut, mistähän syystä.
En epäile ollenkaan muiden kokemuksia täällä mutta sinun. On niin uskomattoman tuntuinen tuo taidenäyttelykokemus. Siinä on pakko olla jotain muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo aiemmin kirjoittanut cordell-kultaketjut ostanut nyhverö.
Kun sain tuon opiskelupaikan, minun piti joka ikinen viikonloppu tulla kotiin. Ei puhettakaan, että olisin saanut jäädä kaupunkiin, minä yli 20-vuotias.
Kerran sitten kun opinnot olivat jo loppuneet, menin isosiskon kanssa kaupunkiin, muka shoppailemaan.
Marssinkin asuntovälitykseen ja sain heti asunnon 60 kilometrin päästä kotitalostani.
Kotiin tullessa äiti suuttui. Ei olisi saanut muuttaa pois, 24-vuotiaana.
-Ja minä ainakin tulen sinne kaupunkiin yöksi milloin haluan, äiti päätti keskustelun.
Sain olla kaupunkikodissani peräti muutaman päivän kerrallaan, muuten kotiin töihin ja kiireellä äidin avuksi.
Sairasta!! Siis tuo äitisi käytös. Hyvä että olet itse tajunnut asian.
Millainen tilanne sinulla on nykyään?
Eräällä tuntemallani ihmisellä on silmälasit ja minä sain viime syksynä myös silmälasit. Kun hän näki minut ensimmäisen kerran silmälasit päässä, niin hän raivostui ja alkoi huutamaan minulle, että en saa matkia häntä käyttämällä silmälaseja ja suuttui vielä enemmän kun sanoin käyttäväni niitä, koska näen huonosti ilman niitä. Ihan kuin kaikki silmälasien käyttäjät käyttäjät käyttävät laseja vain matkiakseen häntä. Toisaalta olisinhan minäkin voinut väittää, että hän matkii minua käyttämällä vaatteita ja minullakin on vaatteet.
Meillä oli tytön 18v synttärit ja sattumalta paikkakunnalla olleet sukulaiset tulivat myös käymään, kyseessä oli äitini sisko (n. 60v) ja hänen tyttönsä (25v). Kahvittelimme ja kävimme suvun asioita läpi ja tyttöni juhli kavereidensa kanssa kun huomasin että serkkuni ei ollut kummassakaan porukassa. Lähdin käymään wc:ssä ja tajusin että serkkuni oli makuuhuoneessa kaivamassa yöpöytäni laatikoita. Kysyin mitä hän oikein teki ja vastaus oli että alkoi tutkia paikkoja kun oli tylsää. Suuttui kun sanoin ettei toisten tavaroita voi mennä tutkimaan noin ja samalla huomasin että myös vaatekaappini oli auki ja ihan sekaisin. Äitinsä tuli siihen ja ihmetteli miksi hermostuin, eihän katseleminen mitään haittaa...
Suuttuivat molemmat kun sanoin ettei tosiaankaan ole ok lähteä ilman lupaa kaivamaan toisten kaappeja ja tavaroita ja lähtivät pois. Onneksi mitään ei kadonnut eikä oma tyttöni edes huomannut tapahtunutta.
Vaimo suuttui kun laitoin kasvojentunnistuksen puhelimeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni suuttui minulle koska gerbiilini puraisi hänen lastaan sormesta. Olin sanonut että toinen gerbuista on hieman äksy että niitä ei saa silittää eikä ottaa syliin henkilö jota ne eivät tunne koska se toinen saattaa nippaista hampailla.
Juotiin keittiössä kahvia ja siskon lapsella oli lehua kun lapsi sanoi että menee käymään vessassa. Koha kuuluu kamala huuto olohuoneesta jossa gerbiilieni terra on ja lapsi juoksee keittiöön haava sormessaan. Oli härkkinyt gerbiilejäni ja se toinen oli nappassut sormesta.
Sisko sitten siitä huutamaan että miksi et varoittanut miksi pidät noita vaarallisia otuksia, kohta tulehtuu varmaan sormi ja tulee jäykkäkouristus ja sinun pitäisi lopettaa nuo otukset. Poistui ovet paukkuen paikalta kuuntelematta ollenkaan kuinka kerroin että olin kyllä kertonut että toinen saattaa purra ja niihin ei saa siksi koskea henkilö jota ne ei tunne.
Hyväsydämisyydestä ja auttamishalusta vedettiin herne nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini suuttui,kun lähetin hänelle kirjeen,johon postin täti oli liimannut merkin puolestani. Äiti soitti suuttuneena,että mustan pahan ilman linnun sitten lähetit! Olen tiennyt,että sinä aina toivot pahaa kaikille! En ymmärtänyt sanaakaan,kunnes näin postimerkkien myymälässä sarjan "Suomen linnut" ja siinä oli musta korppi yhdessä merkissä.
Lastani kiusattiin koulussa. Kiusaajan vanhemmat suuttuivat siitä, kun lapseni ei enää halunnut leikkiä kiusaajan kanssa.
Muuan tapailumies haukkui minut. Ei kuulemma ainesta suhteeseen, lateli vikoja minusta. Sitten suuttui siitä, kun en tapailu enää jatkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastani kiusattiin koulussa. Kiusaajan vanhemmat suuttuivat siitä, kun lapseni ei enää halunnut leikkiä kiusaajan kanssa.
Muuan tapailumies haukkui minut. Ei kuulemma ainesta suhteeseen, lateli vikoja minusta. Sitten suuttui siitä, kun en tapailu enää jatkunut.
Mies muuttui ääliöksi. Sama kokemus itselläkin eräästä muuan tapailumiehestä joka haukkui minut kuvailemallasi tavalla. Vika oli minussa, ei miehessä ja kun annoin pakit niin mies suuttui.
Jouduin sairauteni vuoksi pitkälle sairauslomalle. Ystäväni suuttui minulle, koska hän joutui käymään töissä ja kaikki kunnon ihmiset käyvät töissä ja minä kuulemma vaan makoilin. Niin, makoilin kivuissani. Ystävä ei ottanut huomioon, että sairausloma oli määrätty syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yhden vanhemman naisen mielestä liian positiivinen. Raivostui oikein kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa harrastaja-kuvataitelijoiden näyttelyssä.
Katselimme tauluja kahdestaan tilassa ja eräs rouva, joka oli itse yksi noista taitelijoista, oli valvomassa tilaa.
Tiedän ja tunnen jonkin verran kuvataidetta ja hiljaisella äänellä kritisoin joitakin töitä.
Sommittelu, värit, perspektiivi...
Ex suuttui. Hänen mielestään MITÄÄN EI SAA arvostella ellei itse tee työkseen tai harrasta kyseista asiaa.
Möksällään hän paineli pihalle.
Kysyin näyttelyä valvonneelta rouvalta, eikö näitä töitä tosiaan saakaan arvostella.
Hän sanoi hämmästyneenä: "Hyvänen aika, tottakai. Emmehän oppisi ikinä lisää, jos töitämme ei arvosteltaisi."
Tietysti tekijöitä ei ollut siinä paikalla mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kerroin tämän rouvan terveiset mutta exä oli nyt kertakaikkiaan sitä mieltä että mitään ei saa arvostella.
Vähän niinkuin jos itse ei osaa tikata ammottavaa haavaa, sen huonosti tikannutta lääkäriä ei saa arvostella.
Epäilen että tässä ei ole ehkä suututtu tästä yksittäistapauksesta?
Oisko kertojalle tyypillistä kritisoida kaikkea ja kaikkia? Olla se ah, niin mukava, kaikkien alojen erikoisasiantuntija.
Sellainen saattaa joskus olla aika rasittavaa.
Kuinka paljon oikeasti tiedät ?
Kun taulu on seinällä, eipä siihen voi enää vaikuttaa.
Mitä saavutit sillä, että sanoit jotain vst ääneen ? Ex selkeesti oli kyllästynyt taitoihisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui kerran kaverilleni: Hän oli illallisella lapsensa kanssa ja tilasi pääruoan kanssa lasillisen viiniä. Tarjoilija oli suuttunut ja sanonut, että tarkoitit kai vettä. Kaverini oli korjannut, että ei kun lasi viiniä, kiitos. Tarjoilija oli niskojaan nakellen mennyt tiehensä ja tuodessaan viinin tuohtuneena valistanut kaverilleni, että lasten läsnäollessa ei saa viiniä juoda. Kerrassaan ihana asiakaspalvelukokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo suuttui kun laitoin kasvojentunnistuksen puhelimeeni.
Hyvä, ei pääse vaimo vahingossakaan katsomaan mitä sieltä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa harrastaja-kuvataitelijoiden näyttelyssä.
Katselimme tauluja kahdestaan tilassa ja eräs rouva, joka oli itse yksi noista taitelijoista, oli valvomassa tilaa.
Tiedän ja tunnen jonkin verran kuvataidetta ja hiljaisella äänellä kritisoin joitakin töitä.
Sommittelu, värit, perspektiivi...
Ex suuttui. Hänen mielestään MITÄÄN EI SAA arvostella ellei itse tee työkseen tai harrasta kyseista asiaa.
Möksällään hän paineli pihalle.
Kysyin näyttelyä valvonneelta rouvalta, eikö näitä töitä tosiaan saakaan arvostella.
Hän sanoi hämmästyneenä: "Hyvänen aika, tottakai. Emmehän oppisi ikinä lisää, jos töitämme ei arvosteltaisi."
Tietysti tekijöitä ei ollut siinä paikalla mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kerroin tämän rouvan terveiset mutta exä oli nyt kertakaikkiaan sitä mieltä että mitään ei saa arvostella.
Vähän niinkuin jos itse ei osaa tikata ammottavaa haavaa, sen huonosti tikannutta lääkäriä ei saa arvostella.
Epäilen että tässä ei ole ehkä suututtu tästä yksittäistapauksesta?
Oisko kertojalle tyypillistä kritisoida kaikkea ja kaikkia? Olla se ah, niin mukava, kaikkien alojen erikoisasiantuntija.
Sellainen saattaa joskus olla aika rasittavaa.Kuinka paljon oikeasti tiedät ?
Kun taulu on seinällä, eipä siihen voi enää vaikuttaa.Mitä saavutit sillä, että sanoit jotain vst ääneen ? Ex selkeesti oli kyllästynyt taitoihisi
Voi hevosen perse nyt... Arvaas mitä?
Taidatpa ollakin se minun exäni, joka nyt muisti tuon asian, joka järkytti häntä.
Et voinut oikein kyllästyä taitoihini, kun tuo oli ensimmäinen kerta, kun kuultesi arvostelin yleensä yhtään mitään asiaa.
Ja ihmettelithän sinä kovasti sitäkin kun kerroin, että on olemassa sellaisia ihmisiä jotka tekevät jopa työkseen kuvataidearvosteluja, vaikka taulu on jo seinällä.
Minä en ole, mutta tiedän kuvataiteesta keskivertoihmistä enemmän. En sattumalta vaan opiskelun ja harrastuksen vuoksi.
Ja sehän se taisikin olla se asia joka sinua vxtutti.
Sovitaanko nyt lisäksi ettemme pilaa tätä ketjua juupas-eipäs-väittelyllä, vaan annetaan toistenkin kertoa oudoista asioista, josta heille on suututtu?
Kiitos ja hyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo aiemmin kirjoittanut cordell-kultaketjut ostanut nyhverö.
Kun sain tuon opiskelupaikan, minun piti joka ikinen viikonloppu tulla kotiin. Ei puhettakaan, että olisin saanut jäädä kaupunkiin, minä yli 20-vuotias.
Kerran sitten kun opinnot olivat jo loppuneet, menin isosiskon kanssa kaupunkiin, muka shoppailemaan.
Marssinkin asuntovälitykseen ja sain heti asunnon 60 kilometrin päästä kotitalostani.
Kotiin tullessa äiti suuttui. Ei olisi saanut muuttaa pois, 24-vuotiaana.
-Ja minä ainakin tulen sinne kaupunkiin yöksi milloin haluan, äiti päätti keskustelun.
Sain olla kaupunkikodissani peräti muutaman päivän kerrallaan, muuten kotiin töihin ja kiireellä äidin avuksi.
Sairasta!! Siis tuo äitisi käytös. Hyvä että olet itse tajunnut asian.
Millainen tilanne sinulla on nykyään?
Kiitos myötätunnostasi! Tilanne on nyt parempi, koska kotitilalla ei ole enää töitä paljon ja muutin peräti 350 km päähän.
Välit äitiin on ollut aina läheiset, mutta olin itse niin hölmö, että annoin napanuoran venyä niin pitkäksi.
Olisi pitänyt olla topakampi nuorempana.
Pitää muuten kertoa sekin, että vielä yli parikymppisenä soitin äidille ja kysyin saanko ostaa (omalla rahallani) erään alennuksessa olevan takin.
Silloin kyllä ensimmäistä kertaa eläessäni tapahtui järjen esiinluiskahdus ja ihmettelin itsekin puhelun aikana että mitäs helkkaria minä tässä oikein kyselen.
P.S. Hetken mietittyään äityli antoi luvan takin ostoon.
Voi Kiesus...
Vierailija kirjoitti:
Nivala ammattikoulu vuonna 96. Luokallani oli eräs tyttö joka oli samalta paikkakunnalta kuin minä mutta emme tunteneet toisiamme. Tämä tyttö sepitti minusta tarinoita joka suuntaan, olim haukkunut milloin ketäkin kuulemma ( en ollut ikinä edes kuullut kyseisestä henkilöstä enkä tiennyt kuka on), väitti minun varastaneen (oli itse tämän asian takana), väitti minun tapailleen erästä vanhempaa opiskelijamiestä koska poikaystävälläni sattui olemaan sama etunimi.
Samainen mimmi ilmeisesti varasti tavaroitani soluasunnosta ja puhui luokkalaisilleni sekä muille kämppiksille minusta täyttä soopaa. Harmittaa että välit meni tämän myötä yhteen ihmiseen jota pidin ystävänäni.
Jätin koulun kesken, muutin pois ja menestyin oikein hyvin. Silti harmittaa että jotkut varmaan uskoi tämän ihmisen satuilua ja suuttui minulle niistä keksityistä tarinoista.
Terveiset Heidille, tunnistat varmaan itsesi.
Nivala - se selittää asian.
Siitä että en suostunut johonkin mitä mulle ei ole edes ehdotettu.