Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Kissoille allerginen kaverini ehdotti kyläilyä luonani. Sanoin hänelle, että minulla oli ollut viikko aiemmin kissa hoidossa. Sanoin myös, että olen kyllä siivonnut kissan lähdön jälkeen, mutta en voi taata täysin allergeenitonta ympäristöä. Hän suuttui tästä ja ihmetteli, miksen ole voinut siivota kunnolla.
Vaikka puunaisin kaiken lattiasta kattoon, en kai voi tietää, miten herkästi hän saa oireita..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan suudellut ketään niin en ole kenenkään suututtu.
siskopuoli suuttui kun joutui ostamaan viidelle lapselleen tuliaisia ja minä vain yhdelle lapselleni
Annoin lapsen lapselle ylioppilas lahjaksi 500 €. Siittä alkoi viileet välit. En saanut kiitos korttia enkä tietenkän ylioppas kuvaa. Enkä synttäri onnitteluja tai joulu lahjaa. Lahjasta mä en välitä mutta ennen aina muisteltiin jotenkin ja nyt on vaan hiljasta. Eläkkeestä 500 on iso raha.
Vierailija kirjoitti:
On suututtu kun en heti sillä sekunnilla laittanut kuivuneita pyykkejä kaappiin. Eikä se suuttuminen ollu pelkästään tuhahtelua ja muminaa, vaan henkilökohtaisuuksiin menemistä jne.
Tämä! Olen kiireinen opiskelija ja minulla on keittiössä pieni pyykkiteline, johon jätän kuivumaan parin päivän pyykkit eli muutaman parin sukkia ja alusvaatteita ja salikamat. Käyn yksiössäni lähinnä nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita ja puhtaat vaatteet on kätevä napata käyttöön suoraan siitä pyykkitelineeltä.
Sukulaiseni suuttui tästä ja väittää nyt, että minulla on mielenterveysongelma, kun "pyykit roikkuvat päiväkausia kuivumassa".
En vain tajua, miksi minun pitäisi tuhlata aikaa siihen, että taittelisin pyykit pinoon ja laittaisin ne kaappiin odottamaan hetkeksi, kun kuitenkin otan ne taas käyttöön parin päivän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää voi olla ohi aiheen, se on kyllä ihme homma kun saatetaan ykskaks ennalta arvaamatta sannoo tai jopa töksäytellä toisesta jotakin tyyliin vaikka "onpa sulla ihmeellinen pää," miksi sulla on pienet silmät", "sulla on oudot malliset rinnat", "miksi käytit tuota sanaa", "miksi puhut tuota murretta"...
Eikö tuu mieleen, että joku voi oikeasti loukkaantua syystä tai pahoittaa mielensä tai suuttua syystäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan olin viemässä talvirenkaita hississä kämpiltä autolle. Hissin ovi auki ja kolme rengasta hississä ja pyörähdin hissin ovelta kämppään nostamaan viimeistä, kun yläkerrasta lampsii mieskaksikko ja hyppää hissiin ja ajaa sillä alas. Juoksen perässä portaita alas peläten että nyt lähtee vanteet miesten mukana. Kerkiän kuitenkin kolme kerrosta alas juuri, kun hissi pysähtyy alakerroksessa. Oven avautuessa kommentoin, että oliko toi nyt järkevää. Tähän toinen miehistä ärähtää mulle ja uhkaa tappaa minut!
Näitä koviksia on aina joka paikassa. Olisit sanonut, että voit koittaa ja vielä lisätä siihen, että ite oon laittanut pari kylmäks. Mitenköhän olis reagoinut.
Jos välttämättä haluaa tapella, pahoinpitelytuomion ja huonolla tuurilla pysyvän ruumiinvamman, niin onhan tuo ihan hyvä neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan olin viemässä talvirenkaita hississä kämpiltä autolle. Hissin ovi auki ja kolme rengasta hississä ja pyörähdin hissin ovelta kämppään nostamaan viimeistä, kun yläkerrasta lampsii mieskaksikko ja hyppää hissiin ja ajaa sillä alas. Juoksen perässä portaita alas peläten että nyt lähtee vanteet miesten mukana. Kerkiän kuitenkin kolme kerrosta alas juuri, kun hissi pysähtyy alakerroksessa. Oven avautuessa kommentoin, että oliko toi nyt järkevää. Tähän toinen miehistä ärähtää mulle ja uhkaa tappaa minut!
Tähän auttaa se, että tavarat tuodaan ensiksi hissin oven viereen ja siitä nostetaan kyytiin. Eikä varata hissiä turhaan, sillä että kannetaan tavaraa asunnosta. Joudun tämän asian selittämään lähes kaikille muuttajille talossamme. Korkea talo ja rapussa asuu useampi ihminen, joka joutuu käyttämään hissiä (esim. nuori pyörätuolin käyttäjä).
Esim. kerran nuori oyörätuolissa huutaa 5. kerroksessa, että hän on odottanut täällä hissiä iät ja ajat. Vartti tunnin päästä on lääkäriaika keskussairaalassa. Alakerrassa kannetaan tavaroita yksi kerrallaan muuttoautosta hissiin... yksi kantaa jotain hyllyn osia kyytiin, toinen on tupakalla ja kolmas pitää hissin ovea auki... ei ole kiire mihinkään.
Tiedätkö kuinka kauan hissin ovi oli ollut auki?
T. Renkaiden viejä
Olin 80-luvulla opiskelemassa. Siihen aikaan tuli muotiin kultaiset cordell-ketjut.
Minulla ei ollut minkäänlaisia aitoja koruja (olin 22-vuotias) mutta
tein monesti laskelmia, raskinko ostaa sellaisen kaula-ja ranneketjun.
Raskin ja ostin.
Soitin äidille, että minä olen nyt ostanut tällaisen koru-setin.
Muistan vieläkin sen jääpisaroita tippuvan hiljaisuuden puhelimessa.
- Haloo, kuuluuko sinne? Niin että on tosi hienot nämä korut.
- ------
- Että on nämä kyllä nätit.
- Tuntuupa sitä olevan rahaa joillakin!(tuut tuut tuut)
Ja äiti löi puhelimen korvaani.
Nämä korut eivät millään tavalla liittyneet äidin rahoihin eikä hänen toimeentuloonsa. Hän sensijaan oli tunnettu huomattavan runsaasta korulajitelmastaan. "Rihkama"koruja, mutta kaikkineen mitä hän oli maksanut erikoisista koruistaan, ylittivät tuon minun koru-settini hinnat satakertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän kanssa harrastaja-kuvataitelijoiden näyttelyssä.
Katselimme tauluja kahdestaan tilassa ja eräs rouva, joka oli itse yksi noista taitelijoista, oli valvomassa tilaa.
Tiedän ja tunnen jonkin verran kuvataidetta ja hiljaisella äänellä kritisoin joitakin töitä.
Sommittelu, värit, perspektiivi...
Ex suuttui. Hänen mielestään MITÄÄN EI SAA arvostella ellei itse tee työkseen tai harrasta kyseista asiaa.
Möksällään hän paineli pihalle.
Kysyin näyttelyä valvonneelta rouvalta, eikö näitä töitä tosiaan saakaan arvostella.
Hän sanoi hämmästyneenä: "Hyvänen aika, tottakai. Emmehän oppisi ikinä lisää, jos töitämme ei arvosteltaisi."
Tietysti tekijöitä ei ollut siinä paikalla mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kerroin tämän rouvan terveiset mutta exä oli nyt kertakaikkiaan sitä mieltä että mitään ei saa arvostella.
Vähän niinkuin jos itse ei osaa tikata ammottavaa haavaa, sen huonosti tikannutta lääkäriä ei saa arvostella.
Vierailija kirjoitti:
Erilaisista hatuista on tullut vihaa. Jännä juttu.
Ihmiset eivät siedä hattuja miehellä oikein, aina joku vinoilee.
Hatut näyttävät aiheuttavan suuttumusta.
Eräs tuttavamme tuli meille käymään ja hänen katseensa tarttui naulakossa oleviin tavaroihin, mm. punaiseen huopahattuun.
Tuttava tempaisi sen naulakosta käteensä, viskaisi hatun takaisin naulakon päälle tuhahtaen suuttuneena
"kammottava kapistus".
Sen jälkeen hän istui kiukkuisena keittiön penkillä, meni ulos ja kaasutteli autollaan tiehensä.
Kertokaa, te hyvät ihmiset, mikä repliikki nyt olisi ollut paikallaan?
(siis meiltä, jotka seurasimme tätä esitystä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheinen sukulainen on tällä hetkellä ilmeisesti suuttunut minulle ja perheelleni siitä, että elämässämme on alkanut vihdoin mennä hyvin. Sain unelmien työn, ostimme talon, remontoimme sitä mieleiseksi ja valmistun pian uuteen ammattiin. Lapsenikin on saanut menestystä koulussa ja harrastuksessa.
En ymmärrä miten se on pois tältä läheiseltä, emme ole millään tavalla "keulineet" näillä asioilla, vaan hän on saanut ne tietoonsa muuta kautta.
Hän laittoi meille viestin missä kertoi ettei ole ollut yhteyksissä yms- tulkitsin viestin sisällön passivis- agressiiviseksi purkaukseksi tai katkeraksi. Ilmeisesti hän olisi jollakin tavalla halunnut päästä sanomaan että onnemme on hänen ansiotaan, mutta koska oli pitänyt etäisyyttä- ei saanut tietoa ensimmäisten joukossa eikä päässyt ottamaan kunniaa näistä asioista.
En tiedä vielä miten vastaisin viestiin vai jätänkö vastaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa harrastaja-kuvataitelijoiden näyttelyssä.
Katselimme tauluja kahdestaan tilassa ja eräs rouva, joka oli itse yksi noista taitelijoista, oli valvomassa tilaa.
Tiedän ja tunnen jonkin verran kuvataidetta ja hiljaisella äänellä kritisoin joitakin töitä.
Sommittelu, värit, perspektiivi...
Ex suuttui. Hänen mielestään MITÄÄN EI SAA arvostella ellei itse tee työkseen tai harrasta kyseista asiaa.
Möksällään hän paineli pihalle.
Kysyin näyttelyä valvonneelta rouvalta, eikö näitä töitä tosiaan saakaan arvostella.
Hän sanoi hämmästyneenä: "Hyvänen aika, tottakai. Emmehän oppisi ikinä lisää, jos töitämme ei arvosteltaisi."
Tietysti tekijöitä ei ollut siinä paikalla mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.
Kerroin tämän rouvan terveiset mutta exä oli nyt kertakaikkiaan sitä mieltä että mitään ei saa arvostella.
Vähän niinkuin jos itse ei osaa tikata ammottavaa haavaa, sen huonosti tikannutta lääkäriä ei saa arvostella.
Mulla on 60-v tuttu joka pelasi joskus junnuissa. Kukaan ei saa arvostella jääkiekkoa tai edes kommentoida peliä, tulee heti "ootko ite joskus pelannut HÄH!!"
Ei sekään ole MM. Junnuja joskus valmensi kunnes heräsi epäilyksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erilaisista hatuista on tullut vihaa. Jännä juttu.
Ihmiset eivät siedä hattuja miehellä oikein, aina joku vinoilee.
Hattuviha nykyajan vitsaus hahaa
Minulle on useat ihmiset suuttuneet. En ole tuntenut heitä. Yleensä enole ollut heidän kanssaan missään tekemisissä. Yhtäkkiä vaan tulee räjähdys tai ainakin toisen naama alkaa vaihtaa väriä. Sitten on nämä naiset jotka eivät suostu hyväksymään sitä etten ole kiinnostunut.
Minulle ei sopinut omien aikataulujeni vuoksi tapaaminen pitkän kaavan mukaan ja siitä suivaantuneena "kaveri" haukkui mut pystyyn lähettämällä aika kirjavia haukkumisviestejä 2 päivän ajan, kunnes estin hänet kokonaan.
Tää vaan ei suostunut ymmärtämään että 19v bilesinkkuna elämä oli ihan erilaista kuin nyt perheellisenä ollessa, eikä kyllä ole enää edes tahtotilaa sellaiseen.
Toisaalta tämänkaltainen käytös oli kyllä se ihan oikea syy, miksi en halunnut vuosiin enää viettää tämän kanssa aikaa kuin muutaman tunnin kerrallaan, ja sekin mielummin julkisella paikalla. Oli erittäin vaikea ja ailahteleva tapaus. Tuolla kerralla tosin hän veti ihan pohjat. En ole ollut tekemisissä pariin vuoteen enkä todellakaan aio olla. Haukkui minua viimeisen kerran (ei ollut eka).
Nivala ammattikoulu vuonna 96. Luokallani oli eräs tyttö joka oli samalta paikkakunnalta kuin minä mutta emme tunteneet toisiamme. Tämä tyttö sepitti minusta tarinoita joka suuntaan, olim haukkunut milloin ketäkin kuulemma ( en ollut ikinä edes kuullut kyseisestä henkilöstä enkä tiennyt kuka on), väitti minun varastaneen (oli itse tämän asian takana), väitti minun tapailleen erästä vanhempaa opiskelijamiestä koska poikaystävälläni sattui olemaan sama etunimi.
Samainen mimmi ilmeisesti varasti tavaroitani soluasunnosta ja puhui luokkalaisilleni sekä muille kämppiksille minusta täyttä soopaa. Harmittaa että välit meni tämän myötä yhteen ihmiseen jota pidin ystävänäni.
Jätin koulun kesken, muutin pois ja menestyin oikein hyvin. Silti harmittaa että jotkut varmaan uskoi tämän ihmisen satuilua ja suuttui minulle niistä keksityistä tarinoista.
Terveiset Heidille, tunnistat varmaan itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on isokokoinen koira, joka kävelee ihan rauhallisesti vierelläni lenkillä. Aina välillä huomaa kun ihmisiä ärsyttää koirani, tuijottaa sitä todella ilkeästi kun kävellään ohi, kerran sitä kutsuttiin otukseksi. Ihan puhdasrotuinen kaunis koira ja alle vuoden ikäinen eli pentu vielä.
Minusta ainakin sinun koirasi kuulostaa ihanalta!
Minulle vieras mies kilahti, että ne koirankakat pitää kerätä pois. Olin juuri parhaillaan pussi kourassa poimimassa pökäleitä, kun tämä maailmaa mullistava keksintö karjaistiin.
Näitä riittää. Kerran murjaisin tällaiselle, että voi tulla tarkastamaan, jos pökäleet noin kiinnostaa. Meinasi naama punaisena tikahtua, kun ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa.
Sydämeni on leikattu vauvana, joten kehossani on iso leikkausarpi. Kaveri suuttui, kun hänen mielestään arpi on ruma, ja mun olisi pitänyt mennä poistattamaan se. Raivon lomassa laittoi hoitavien tahojen yhteystietoja ja hintoja.
Itteenihän ei oo ikinä arpi ulkonäöllisesti haitannut, se on tasainen ja menee suoraan rintojen välistä hieman navan yläpuolelle, missä on pieni kuoppa. Arpi ei myöskään muille näy, jos mulla ei oo avonaista paitaa, ja silloinkin heikosti koska on niin vaalea.
Muistan kun läheiseni oli kuollut ja miulta kysyttiin ei niin neutraaliin sävyyn että miksi mä en itke, miksi sitä tätä noin..eli en toisen mielestä näköjään surrut oikealla tavalla tai jotain..