Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Miespuolinen sukulainen suuttui siitä, että minä noudatin lakia. Mies luulee olevansa puolijumala (kaiken arvostelun yläpuolella) joten hän suuttuu lähes joka kerta, kun hänelle sanotaan, että homma X tehdään nyt tavalla Y, koska laki / asetus / määräys / direktiivi Z käskee toimimaan juuri näin.

Mies on luultavasti narsisti. Seinähullu ja henkisesti epäkypsä (5-vuotiaan tasolla) hän ainakin on, koska kapinoi jatkuvasti yhteiskunnan pelisääntöjä vastaan.

Täytyisi nyt sun löytää edes vähän sopivampi diagnoosi kuin se narsismi. Ei se ole mikään muotisana .

Opiskelin parikymppisenä aikuislukiossa, ja poltin tuolloin tupakkaa. Olin lähdössä koulusta, ja olin laittanut tupakan valmiiksi suuhun etsien kävellessäni sytytintä. Pari metriä ovelta minua vastaan käveli vahtimestari, joka alkoi rähjätä minulle:

Vaksi:"Eikö mene perille ettei koulun edustalla saa polttaa!"

Minä:"Siis enhän mä polta tässä"

Vaksi:"NIIN VARMAAN! SULLAHAN ON TUPAKKA SUUSSA!"

Minä:(Jo tiukemmin)"Palaako tämä tupakka? Ei, koska en polta tällä alueella vaan sytytän sen tuolla kauempana"

Vaksi:"NIIN VARMAAN! KYLLÄ MINÄ TEIDÄT NUORET TUNNEN! VALEHTELETTE KAIKKI! SINÄKIN NENÄKÄS SIINÄ!"

Sivumennen sanoen en koskaan rikkonut tupakointisääntöjä, vaan olin todella tarkka niistä. Olin kyllä aika hoomoilasena. Jos vaksi olisi vain sanonut tyylin, että:*Muistathan sitten polttaa tuolla kauempana", en olisi ollut moksiskaan. Heidän työtään on pitää asiat järjestyksessä. Mutta tuollainen huutaminen ja syyttely oli todella epäasiallista.

Up

Kaverini hankki itselleen kissanpennun, aivan ihanan Karvisen näköisen oranssin maukujan. Jouduin  sanomaan hänelle etten enää voi olla hänen luonaan pitkiä aikoja, koska olen allerginen kissoille, joten käyn hänen luonaan mutta lyhyesti. Tavataan paremmin kaupungilla tai meillä. Kaverini suuttui koska oli luullut että en ole oikeasti allerginen, hän oletti että en pitänyt yhdestä tutustamme ja pidin hänen kissaansa tekosyynä siihen etten koskaan ollut hänenkään luona pitkiä aikoja.

Ystäväperhe tuli meille viettämään uuttavuotta, perheen isä suuttui koska me ei oltu ostettu ilotulitteita.

Erilaisista hatuista on tullut vihaa. Jännä juttu.

Ihmiset eivät siedä hattuja miehellä oikein, aina joku vinoilee.

Ex suuttui kun en hänen äitinsä tarjoamia banaaneja ottanut evääksi matkalle. (olen allerginen), toinen suuttui kun sairastuin vappuaattona vatsatautiin ja oksensin 2 vrk, ruoat kuulema meni hukkaan, minä ne olin ostanut ja tehnyt. majoitus paikassa kysyttiin kahvia vai teetä johon vastasin kahvia, ukko suuttui koska hänen olisi pitänyt saada miettiä kumpaa ottaa ja vastata ensin.

Olin tykännyt Instassa erään huumoritilin postauksesta, minkä ystävä oli tykönään kokenut suorana loukkauksena. Oikeasti vähän jopa suututti, kun nykyään tuntuu että pitäisi jatkuvasti pahoitella ihan kaikkea. Kun muutenkin on turhankin varovainen, eikä ketään todellakaan haluaisi loukata, niin aina jostain ihan puskista silti kömpii joku mielensäpahoittaja. Niin ja ei, siitä tykkäämästäni postauksesta ei hän todellakaan tullut mieleeni, ei edes käynyt.

Kaaduin ja mursin kyynärvarren molemmat luut, jouduin leikkaukseen ja kipsi kouraan ja vielä oikea käsi, joten olin aika pulassa kotitöiden kanssa. Siskoni suuttui kun hänelle selvisi etten pysty tekemään jouluksi sukumme perinteisiä joulukarkkeja ja jälkiruokaa, huusi puhelimessa että pilasin joulun kun ne puuttuivat. Asumme molemmat omissa kodeissamme perheinemme ja hän on saanut ihan samat reseptit mummultamme, ei vain viitsi itse tehdä niitä. Siskoni ei edes kysynyt tarvinko apua mihinkään, onneksi sain palkattua siivoojan ja mieheni sai hoidettua jouluruuat yms. töidensä ohella.

Onhan noita.

Tulisi kirja jos alkaisin kaikki kertomaan.

Työhön liittyvä, uuden kollegan outo suuttuminen oli kun yt:n jälkeen uudelleenorganisoiduimme.

Olin hakenut ainoastaan sitä pestiä mitä siihenkin saakka olin tehnyt ja sain sen pestin (määritteenä oli vielä tietty valtakunnallinen alue joka luki selvästi allekirjoitetussa sopparissa).

Uusi kollega tuli puskista yt hen kuulumattomien ulkopuolelta, firman sisältä kuitenkin, kanssani saman toimiala tehtäviin mut eri maantieteelliselle alueelle ilmeisesti (en tiedä mitä hänelle soppariin oli kirjoitettu).

Esihenkilömme sanoi meille että sopikaa asiakkuudet keskenään. Siis mitä vit....a?

Kollegani esitti että neuvotellaan kuka hoitaa mitkäkin kohteet (eli siis olisi halunnut määräilevänä persoonana minun alueen, kotiaan lähempänä olevat, kohteet).

Ilmoitin ettei ole mitään sovittavaa, nimi on paperissa ja maantieteellinen alue siinä määritelty. En sovi kenenkään kansa mitään muuta aluetta (miksi ihmeessä niin tekisinkään), mistään toisella puolella valtakuntaa olevien kohteiden hoitamisesta vaan sen takia että kollegani ei halua niitä itselleen eikä halua matkustaa.

Hän suuttui ja kertoi koko tiimimme kuullen kaikille kuinka minä olen päättänyt mitä kohteita me tulemme hoitamaan. Suuttui eikä puhunut pitkään aikaan mitään minulle kun ei saanut tahtoaan läpi.

Kyllä oli daamilla otsaa.

No hän rr oli kyllä jatkossakin hyvin määräilevä persoona (jopa ihan naurettava) ja esihenkilömme per...n nuolija/pisteiden keräilijä.

Olemme asuneet ystäväni kanssa 25v sitten samassa kaupungissa. Hän jäi sinne, minä lähdin pääkaupunkiseudulle.

Muutin muutama kk sitten takaisin vanhaan "kotikaupunkiini". Tykkään seurata mediadta ja ihan jopa paperisedta paikallislehdestä kaupungin tapahtumia ja suumnitelmia (esim uusien aduinalueiden kaavoituksia) ym.

Hän ei seuraa mitään.

Ei hän nyt suuttunut mutta olen monesti huomannut hänen ärsyyntyvän kun tiedän paljon enemmän kaupungin asioista, tapahtumista ym ym kuin hän. Hän on jopa nokitellut minua siitä että no kylläpäs sä nyt oot kaikkitietävä....

johon yritän hämmentyneenä puolustautua että no mä nyt vaan satuin lukemaan tämän lehdestä.

Olen jopa muutaman kerran sanonut jostain "en tiedä tai en ole kuullutkaan" ihan vaan siksi ettei hän nyt tunne alemmuuskombleksia eikä hänelle tule sellaista oloa että tiedän asioista häntä enemmän. Vaikka oikeasti tiesin jo asian.

Minulla on tapana lahjoittaa rahaa eläinsuojille ja rescue-eläimillä ja katselen söpöjä kissa- ja koira-videoita, mutta minulla ei ole lemmikkejä allergiani vuoksi. Kaveripiirini tietää allergiastani, se ei ole ollut koskaan mikään ongelma meidän kesken. 

Nyt kuitenkin yksi tuttuni suuttui kun en ottanut kotiini väliaikaisesti kissanpentua, joka etsii kotia ja tarvitsee sijoituspaikan joksikin aikaa. Nyt yhtäkkiä allergiani oli muuttunut itsekkyydeksi ja tämä kissan tarjoaja  puhuu selkäni takana ja haukkuu minua tämän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tapana lahjoittaa rahaa eläinsuojille ja rescue-eläimillä ja katselen söpöjä kissa- ja koira-videoita, mutta minulla ei ole lemmikkejä allergiani vuoksi. Kaveripiirini tietää allergiastani, se ei ole ollut koskaan mikään ongelma meidän kesken. 

Nyt kuitenkin yksi tuttuni suuttui kun en ottanut kotiini väliaikaisesti kissanpentua, joka etsii kotia ja tarvitsee sijoituspaikan joksikin aikaa. Nyt yhtäkkiä allergiani oli muuttunut itsekkyydeksi ja tämä kissan tarjoaja  puhuu selkäni takana ja haukkuu minua tämän vuoksi.

Mulla samantapainen tilanne, allergiani on asia joka on lähipiirin ja tuttujen tiedossa, mutta yksi päätti vetää pultit kun en voinut ottaa pariksi viikoksi hänen koiraansa hoitoon. Toinen tuttu hermostui kun joutui kesällä jättämään koiransa meidän terasille, kun en antanut tuoda sitä sisälle. Argumenttina molemmilla: "Kyllähän sä tulet mun koiran kanssa toimeen".  Juu, tykkään koirista, mutta vähän on haittaa siitä että tukehdun jos olen lähellä liian pitkään.

Kuten monelle muullekin täällä, myös minulle on allergioiden takia suututtu. Kuulemma ei voi olla paha jos vähän vaan syö ja olenpa töykeä kun en suostu yhtään maistamaan ja vaikka mitä siihen päälle.

Miten ihmiset ei vieläkään ymmärrä miten me jotkut oikeesti voidaan kuolla allergian takia?

Kaverini suuttui kun minulla oli leopardi kuvioinen päiväpeitto. Aiheutan leopardien sukupuuton ja tykkään verellä silatuista sisustustavaroista! Kyseessä sileä puuvillainen kangas, jota ei kukaan voi edes ajatella turkikseksi, mutta kun siinä oli se pilkku-kuvio...

Vierailija kirjoitti:

Käräytin oudosti käyttäytyvän puolison feikkiprofiililla. Halusi heti lähteä tutustumaan vieraaseen naiseen treffeillä. Kuulemma sain mitä tilasin kun paljastin, että käry kävi. Loukkaantui verisesti. Kävi ilmi että sutinoita oli ollut enemmänkin

Upea mies! Jestas, hyvä että pääsit eroon

se kun et tiedä edes syytä 

Otsikosta minulle tulee mieleen pikkuvauva ajat, jolloin oltiin toisen armoilla.

Jos joku suuttuu nyt aikuisena, niin se on vain toisen vieraan ihmisen oma reaktio. Silloin pitää kysyä lisää, että mitä hänellä on sydämellään? Pelkkä reaktio ei vie asiaa eteenpäin, ehkä jopa tyssää koko kommunikaation.

Me emme osaa keskustella, emme osaa kuunnella, emnekä ole riittävän empaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini suuttui kun minulla oli leopardi kuvioinen päiväpeitto. Aiheutan leopardien sukupuuton ja tykkään verellä silatuista sisustustavaroista! Kyseessä sileä puuvillainen kangas, jota ei kukaan voi edes ajatella turkikseksi, mutta kun siinä oli se pilkku-kuvio...

Mun sisko joka aloitti vegatarismin suuttui mulle kun syön lihaa osallistun ja annan hyväksynnän kuulemma eläinten kidutukselle ja murhaamiselle, oli oikein prinsessa draamailija ainakun jääkaapissa jotakin tuotetta joka sisälti eläintä tai niiden osia. Kamalaa miten voi tärkeästä ihmisestä tulla rasittava ja ärsyttävä jonkun ruokavalion takia.

Olen aina ollut erittäin hyvä matematiikassa ja tästä sain kärsiä peruskoulussa.

Ollessani 3-luokalla sain huudot ja jälki-istuntoa, kun olin tunnilla annetut tehtävät tehtyäni ja muita odotellessani tehnyt matematiikan kirjaa eteenpäin. Opettaja huusi etten saa tehdä niitä, kun en voi osata niitä, kun ei hän ole niitä vielä opettanut. Totesi itsekkin niiden olevan oikein, mutta jatkoi siitä huolimatta huutoa kuinka en voi osata niitä. Sain lisäksi tunnin jälki-istuntoa rangaistuksena siitä, että osasin laskea laskut opettamatta. Syyksi kirjattiin huono käytös.