Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Kun en antanut hänen vaihtaa vauvansa ripulikakkavaippaa uudella ja kalliilla olohuoneen matolla mitä varten olin säästänyt rahaa. Ohjasin vessaan jossa oli matto joka olisi helppo ollut pestä. Ei kelvannut

Missä hää sitten vaihtoi vaipan? 😃

Vierailija kirjoitti:

Ostin kaupasta laktoositonta maitoa kun luokseni tuli lähemmäs 60-vuotias nainen, joka alkoi huutamaan minulle, että en saa laktoositonta maitoa ostaa, koska se on hänen maitoaan koska hänellä on se tauti että hän ei voi tavallista maitoa juoda. Kaikkien muiden pitää hänen mukaansa laktoosipitoista maitoa juoda koska kenelläkään muulla ei tautia, että täytyy juoda laktoositonta maitoa. Minä sanoin ihmeissäni, että laktoosi-intoreranssi on erittäin yleinen vaiva ja että minullakin on se. Sitten siinä ohi kulkenut mieskin sanoi, että hänelläkin on laktoosi-intoranssi. Nainen sitten huusi ja raivosi, että se on hänen tauti eikä sitä ole kenelläkään muulla ja lähti itkien pois paikalta.

Tulee jotenkin mieleen henkisesti sairastunut tai joku yksinkertainen..

Kerran junassa huomasin tummassa paidassani jotain vaaleahkoa mitä lie pölyä/puuteria ja yritin sitä vähän puhistaa. Vastapäätä istui vanhempi mies ja hää yhtäkkiä ärtyneen oloisena sanoi "ei siinä mitään likaa oo" minuu alkoi ihmetyttää ja ärsyttää, kun random tyyppi puuttuu tollaseen asiaan, niin lopetin paidan siistimisen. Ja kyllä, paidassa oli likaa, ei näköjään nähnyt mies sitä ja varmaa luuli että huvikseen siinä siistin 🤔 olisin kyllä voinut sanoa takaisin tyyliin on siinä likaa, siistin paitaa tms.

Otin kuivia pyykkejä pois narulta. Teinityttäreni repi leggarit kädestäni ja  huusi että "ne on mun!" vaikka koetin sanoa, etteivät ole (meillä on sama vaatekoko)

Meni 10 min ja huoneesta kuului "No hyi v""u jotku Lidlin leggarit!"  :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen soittoharrastuksessa opettaja haukkui lapsen jonkun toisen lapsen nimellä ja tekemisien vuoksi. Me molemmat jotenkin jäädyimme siinä tilanteessa. Minä tunsin liikaa myötähäpeää sanoakseni, että opettaja mäkättää nyt väärälle lapselle.

Kotimatkalla lapsi puhui asiasta ja minä sanoin, että aikuisilla voi tulla TIA-kohtauksia tai muita sairauskohtauksia, jolloin he ovat sekaisin ja eivät ymmärrä että puhuvat täysin väärille ihmisille väärästä asiasta.

Vetositko omalla kohdallasikin TIA-kohtaukseen, kun et puolustanut lastasi selkeästi vääriltä syytöksiltä?

Työkaveri suuttui, kun ilmoitin vaihtavani työpaikkaa. Oli suunniteltu, että hänen tehtäviään siirtyisi minulle. Rouva 60v pisti pystyyn ihan oikean mykkäkoulun eikä vastannut minun keskusteluyrityksiin. En palannut työhön myöskään myöhemmin, vaikka alunperin piti. Kiitos tämän rouvan käytöksen. Lapsellista!

Minulle on suututtu vaikka mistä. Olen varmaan joku suuttujien unelmakohde. Ehkä minussa onkin jotain ärsyttävää jota en itse huomaa.

Viimeksi kävi niin, että samassa kerrostalossa ja samassa rapussa asuva rouva pudotti taskustaan käsineen. Olin muutaman metrin päässä hänestä ja sanoin, että hei, teiltä putosi käsine.

Rouva katsoi minuun vihaisesti, nosti käsineen, tuhahteli ja meni menojaan.

Anteeksi, kun kerroin arvon rouvalle, että käsine tippui.

Vanha kaveri suuttui, koska halusin käyttää voita leivän päälle. Hän haluaa käyttää margariinia. Se onkin ok, koska hänellä on  sydänvika. Muutenkin olin väärässä kaikissa asioissa, enkä osannut puolustautua ja perustella mitään, koska menin ihan lukkoon. Mm lapsi ei voinut saada punkkia niskaansa pensaassa kiipeillessään, koska punkit ovat matalalla ruohikossa. Itselläni lämmin suihku auttoi kroonisesti kipeisiin käsivarsiin, mutta hänen mielestään vain kylmä auttaa. Niin kyllä, akuuttiin vammaan. No, hän sitten käveli pois kesken kaiken, kun yritin selittää mielipidettäni. Sen jälkeen emme ole olleet yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs joulu suunnittelin pikkujouluja kolmenkympin alkupäässä olevalle naisporukalle. Kaikille sopi laivareissu. Olin ajatellut että menemme Ruotsiin päin iltalaivalla Turusta, emme käy maissa (mielestäni se aika on niin lyhyt että se on ahdistavaa kellon kyttäystä), söisimme vasta seuraavana päivänä itsemme ähkyyn buffetissa ettei väsymys iske heti alkumetreillä, ja näkisimme paljon viihdyttäviä artisteja, kun on sentään kerran vuodessa pikkujoulut.

Porukassa on eräs joka haluaa aina, että muut tekevät kuten hän haluaa. Olen miljoona kertaa vuosien varrella joustanut hänen mielensä mukaan, ja niin ovat muutkin.

Tällä kertaa hän halusi lähteä Helsingistä Viroon päivälaivalla, syödä buffassa ähkyt alkuillasta, käydä maissa ja eikä mitään artisteja tarvita. Toisin sanoen olisimme tylsistyneet kuoliaiksi ja nukahtaneet jo alkuillasta. Se on ihan OK tavallisella laivareissulla, mutta pikkujoulujen kuuluisi mielestäni olla erilaiset. 2/3 porukasta oli hänen kanssaan samaa mieltä. 1/3 oli sitten minun mieltäni.

Pohdin asiaa pari päivää. Tulin siihen tulokseen, että on parempi että menemme eri laivoille, koska halusimme pikkujouluilta ihan eri asioita. Mielestäni ei ole kivaa joutua maksamaan asioista jotka eivät ole omaan mieleen. Ehdotin siis kaikille, että kukin menee sille laivalle mikä tuntuu mieluisimmalta. Että voimme sitten seuraavana vuonna juhlia kaikki yhdessä ja näin saada juuri haluamamme pikkujoulut.

Käytin viestissä pehmittäviä hymiöitä ja sanoin että on ihan OK että haluamme eri asioita, olimme eri elämänvaiheissa jne. Yritin tosissani että kaikille jäisi hyvä mieli.

Päällepäsmäri suuttui ja syytteli kuinka olen epäreilu jne. He eivät koskaan menneet sille laivareissulle eivätkä viettäneet muutenkaan yhteistä pikkujoulua. En tänä päivänäkään ymmärrä mikä päätöksessäni oli niin kamalaa? Jossain vaiheessa syyttelyä sitten totesin väliin, että hei mä olen ennen kyllä taipunut sinun tahtoosi, mutta nyt haluan tehdä oman pääni mukaan. Sen jälkeen alkoikin sitten yhä kestävä radiohiljaisuus ja tapaamme lähinnä yhteisten tuttujen järjestämissä pirskeissä. Ilmeisesti kukaan ei ollut koskaan asettanut hänelle rajoja.

Et tainnut huomata, että tässä sinä olit se, jonka pään mukaan olisi pitänyt tehdä. Enemmistö kannatti sitä toista suunnitelmaa, johon sinä et halunnut taipua. Sinulle oli tärkeämpää oman pääsi mukainen reissu kuin yhteinen pikkujoulu koko porukalla.

Jännä, että tää viesti on saanut alapeukkuja. Jos 2/3 haluaa lähteä Tallinnaan, niin demokratian pelisääntöjen mukaan se vaihtoehto valitaan.

Kun olin parempi kuin muut. Alkoi kateus ja ilkeät kommentit. Voi kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä suuttui kun istagramissa käsittelemätön pehmolelukuvani sai enemmän tykkäyksiä kuin hänen tosi paljon käsittelemä auringonlaskukuvansa jonka hän oli postannut omaan instaansa.

Kuvani sai noin parisataa tykkäystä, hänen kuvansa noin 50.

Ohis. Onko pehmelelut nykyään joku juttu myös aikuisilla? 

pesin liikaa pyykkiä kun sitä ei ollut enää pyykkikorissa.Mies 47 v

Isäpuoli kerran ärähti mulle kun äänekkäästi pelästyin hämähäkkiä joskus kun olin teini ja asuin vielä äidin ja isäpuolen kotona. Ei se suuttuminen ollut, mutta säikähdin hieman sitä reaktiota myös. Ymmärrän kyllä että ihminen joka ei pelkää hämähäkkejä ei välttämättä ymmärrä miksi joku toinen pelkää, mutta ei siitä ärähtää tarvitse, ainakaan mun mielestä. Muuten hän on kyllä mukava ihminen, hän on ollut mulle enemmän isä kuin mun biologinen isä.

Ystäväni, olkoon vaikka Maija, on totinen ja usein keskustelemme hänen kanssaan syvällisiä asioita. Ollessani hänen luonaan, yritän usein kannatella häntä hänen murheissaan, joista hän minulle kertoo. No. Kerran sitten tapasin toisen ystäväni, Mirjan, S-marketin edessä. Mirja on hyvin huumorintajuinen ja heittää vitsejä vähän joka väliin. Nauroimme Mirjan kanssa mahat kippurassa jollekin hänen jutulleen, johon vastasin toisella huumoripläjäyksellä - ja nauroimme lisää. Maija sattui kulkemaan meidän ohitsemme juuri silloin. Myöhemmin, ollessani Maijan luona, hän erittäin suuttuneena ja mustasukkaisen sävyisessä keskustelussa ärisi minulle, "mikset ole koskaan minun kanssani tuollainen"! Eiköhän kommunikaatio ole aina vastavuoroista 😂

Ollessamme puolisoni kanssa elokuvissa, söimme samalla leffateatterista ostettuja popcorneja pahvi-astioista (eivät edes rapise). Kun tämä "taide-elokuva" oli ohi, takanamme istunut vanhempi, tyylikkäästi pukeutunut rouva haukkui meidät täysin. Hän ei kuulemma voi ymmärtää, miten joku voi syödä leffassa jotain. Se häiritsi hänen leffan katsomistaan kuulemma kohtuuttomasti. Jos hän saisi päättää, meille annettaisiin ikuinen porttikielto elokuviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs joulu suunnittelin pikkujouluja kolmenkympin alkupäässä olevalle naisporukalle. Kaikille sopi laivareissu. Olin ajatellut että menemme Ruotsiin päin iltalaivalla Turusta, emme käy maissa (mielestäni se aika on niin lyhyt että se on ahdistavaa kellon kyttäystä), söisimme vasta seuraavana päivänä itsemme ähkyyn buffetissa ettei väsymys iske heti alkumetreillä, ja näkisimme paljon viihdyttäviä artisteja, kun on sentään kerran vuodessa pikkujoulut.

Porukassa on eräs joka haluaa aina, että muut tekevät kuten hän haluaa. Olen miljoona kertaa vuosien varrella joustanut hänen mielensä mukaan, ja niin ovat muutkin.

Tällä kertaa hän halusi lähteä Helsingistä Viroon päivälaivalla, syödä buffassa ähkyt alkuillasta, käydä maissa ja eikä mitään artisteja tarvita. Toisin sanoen olisimme tylsistyneet kuoliaiksi ja nukahtaneet jo alkuillasta. Se on ihan OK tavallisella laivareissulla, mutta pikkujoulujen kuuluisi mielestäni olla erilaiset. 2/3 porukasta oli hänen kanssaan samaa mieltä. 1/3 oli sitten minun mieltäni.

Pohdin asiaa pari päivää. Tulin siihen tulokseen, että on parempi että menemme eri laivoille, koska halusimme pikkujouluilta ihan eri asioita. Mielestäni ei ole kivaa joutua maksamaan asioista jotka eivät ole omaan mieleen. Ehdotin siis kaikille, että kukin menee sille laivalle mikä tuntuu mieluisimmalta. Että voimme sitten seuraavana vuonna juhlia kaikki yhdessä ja näin saada juuri haluamamme pikkujoulut.

Käytin viestissä pehmittäviä hymiöitä ja sanoin että on ihan OK että haluamme eri asioita, olimme eri elämänvaiheissa jne. Yritin tosissani että kaikille jäisi hyvä mieli.

Päällepäsmäri suuttui ja syytteli kuinka olen epäreilu jne. He eivät koskaan menneet sille laivareissulle eivätkä viettäneet muutenkaan yhteistä pikkujoulua. En tänä päivänäkään ymmärrä mikä päätöksessäni oli niin kamalaa? Jossain vaiheessa syyttelyä sitten totesin väliin, että hei mä olen ennen kyllä taipunut sinun tahtoosi, mutta nyt haluan tehdä oman pääni mukaan. Sen jälkeen alkoikin sitten yhä kestävä radiohiljaisuus ja tapaamme lähinnä yhteisten tuttujen järjestämissä pirskeissä. Ilmeisesti kukaan ei ollut koskaan asettanut hänelle rajoja.

Et tainnut huomata, että tässä sinä olit se, jonka pään mukaan olisi pitänyt tehdä. Enemmistö kannatti sitä toista suunnitelmaa, johon sinä et halunnut taipua. Sinulle oli tärkeämpää oman pääsi mukainen reissu kuin yhteinen pikkujoulu koko porukalla.

Jännä, että tää viesti on saanut alapeukkuja. Jos 2/3 haluaa lähteä Tallinnaan, niin demokratian pelisääntöjen mukaan se vaihtoehto valitaan.

Minusta paras vaihtoehto on, että 2/3 porukasta lähtee sinne ja 1/3 tonne. Mikä pakko kaikkien on samaan paikkaan mennä?

Vierailija kirjoitti:

Mulle suututtiin kun olin kuumeessa ja poissa töistä. Ilmeisesti sairaanakin pitää töitä tehdä. Kun olin mahataudissa niin tuli vaan kehuja kun olen töissä enkä kotona sairastamassa. Ei ole Suomesta.

Meillä työyhteisössä juhlissa eräs mahatautinen valmisteli tarjottavia. Seuraavalla viikolla oli useampi ihminen noroviruksessa, yksi joutui tiputukseen. Hienoa, kun jaksoi valmistella tarjottavia mahataudista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttui kerran joku autoilija, kun kävelin lenkillä punaisia päin. Outoa siinä oli se, ettei punaisia päin kävelyni liittynyt mitenkään häneen, eikä se häirinnyt ketään muutakaan; kävelin nimittäin yhden autokaistan yli odottelemaan valojen vaihtumista eri suuntiin kulkevien kaistojen välissä olevalle "seisoskelualueelle", kun sillä ensimmäisellä kaistalla ei kulkenut yhden yhtä autoa missään lähettyvillä. Takanani niin ikään punaisissa valoissa odotteleva auto tööttäsi tällöin pari kertaa. Kun näille hetken päästä vaihtui vihreät, tuo kyseinen auto kääntyi kaistalle, jonka edessä odottelin ja tuijotti minua koko matkan erittäin vihaisesti. Kai hänen mielestään sitten punaisia päin ei kuuluisi kävelijänäkään mennä, vaikka autotie olisi täysin hiljainen.

Ymmärrän, että aika pieni suuttumisen aihe, mutta rikoit silti lakia ja siksi sulle oltiin vihaisia.

Ketkään muut kuin suomalaiset eivät jää odottelemaan punaisen valon vaihtumista jos autoja ei näy mailla halmeilla.  Muualla tuollaista henkilöä pidettäisiin aivan tomppelina. Me olemme ylikuuliainen, tollo kansa.

Suomessa on rikesakon punaisia päin kävelijöille, ainakin teoriassa. Monessa muussa maassa ei.

Näin ainakin silloin kun asuin vielä Suomessa.

Terv. Ulkosuomalainen

Muutenkin täällä sakot ja pysäköintivirhemaksut ovat kohtuuttomat verrattuna moneen muuhun maahan, oli kyse rikesakoista tai päiväsakoista. Kyllä se pistää monesti miettimään, noudatanko punaista valoa vai en. Itse sain useamman kympin pysäköintivirhemaksun lähes tyhjällä parkkipaikalla, kun olin laittanut kiekkoon epähuomiossa lähtöajan.

Entinen miespuolinen työkaveri suuttui, kun sai kuulla, että olen alkanut seurustelemaan. Itse oli parisuhteessa. Se oli viimeinen niitti ystävyydelle. En vieläkään tajua, miksi ihmeen syystä suuttui. Minun mielestäni ystävyys ei saisi kaatua tuollaisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä suuttui kun istagramissa käsittelemätön pehmolelukuvani sai enemmän tykkäyksiä kuin hänen tosi paljon käsittelemä auringonlaskukuvansa jonka hän oli postannut omaan instaansa.

Kuvani sai noin parisataa tykkäystä, hänen kuvansa noin 50.

Ehkä olen jo liian vanha tähän, mutta oletteko te oikeasti näin lapsellisia ja huonolla itsetunnoll varustettuja että julkaisujen tykkäysten määrisyä suututaan tai joku luulee että toinen suuttuu kun toisen jutuista "tykätään" enemmän. Voi hyvänen aika, hankikaa elämä älkääkä vertailko noin tyhjänpäiväisiä asioita.

En ole vertaillut mitään. Enkä myöskään luullut että hän suuttui siitä määrästä, vaan hän ihan oikeasti suuttui ja päätti vetää siitä kilarit että kuvani sai enemmän tykkäyksiä kuin hänen kuvansa jonka editointiin oli käyttänyt kuulemma tuhottomasti aikaa ja haukkui minun kuvani pystyyn koska se oli editoimaton ja listasi liudan muitakin juttuja. En edes tiennyt että kuvani oli saanut enemmän tykkäyksiä kuin hänen kuvansa ennen kuin hän siitä minulle alkoi raivoamaan. Minulle itselleni on ihan yhdentekevää tykkäykset, insta on minulle vain paikka johon postaan nostalgiajuttuja 80-90 luvuilta, kuten esim. just tämä pehmo.