Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Olin kerran tulossa myöhään illalla Kansallisteatterista, Helsingin keskustan katuja kävelin kotiin. Yhtäkkiä kadunvarteen pysäköidystä autosta nousi mies, joka tarttui minuun ja alkoi raahata autoonsa. Pääsin jonkinmoisen kamppailun jälkeen pyristelemään irti ja lähdin juoksemaan.

Saavuin nyyhkyttäen ja pelästyneenä kotiin. Avomies suuttui toden teolla ja alkoi raivota: "MITÄ HELVETTIÄ SIINÄ ITKET, SUN PITÄISI OLLA ILOINEN JA HYMYILLÄ KUN PÄÄSIT TILANTEESTA PAKOON!" No sori, eipä tuntunut siinä tilanteessa siltä, että iloisena ja nauraen olisin muistellut, mitä juuri oli tapahtunut ja mitä olisi voinut tapahtua.

Serkkuni huusi minulle raivoissaan kesken kaiken "Nämä ovat minun juhlani, unohda ne allergiat nyt hetkeksi!!!" Olin juuri kieltäytynyt maistamasta leivosta, jonka päällä oli pähkinärouhetta ja se nähtävästi pilasi hänen 40v juhlansa. 

Mulle suututtiin kun olin kuumeessa ja poissa töistä. Ilmeisesti sairaanakin pitää töitä tehdä. Kun olin mahataudissa niin tuli vaan kehuja kun olen töissä enkä kotona sairastamassa. Ei ole Suomesta.

Olin joskus 13-14v ikäisenä kaverillani yötä ja kävin wc:ssä pesemässä hampaat ja otin piilolinssini pois. Silmälasini olivat aika vanhat enkä nähnyt niillä kovin hyvin, uudet oli jo tilattu. Olin kaverini kanssa vielä hereillä kun kaverini isä tuli karjuen huoneeseen ja kysyi kuka kävi viimeksi vessassa? Sanoin säihkähtäneenä että minä ja sain siitä hyvästä läimäisyn poskelleni, niin että silmälasini lensivät kasvoiltani ja toinen linssi irtosi. Samalla kaverini isä karjui minulle vessan lavuaarin rikkomisesta, se on halki. Kaverini äiti tuli siihen ja meni katsomaan lavuaaria, tuli sitten takaisin ja sanoi että lavuaari ei ole halki, siihen oli tippunut tumma hius... Mitään pahoitteluja en saanut, soitin itkien isäni hakemaan minut pois sieltä. Molemmat vanhempani tulivat ja nähtyään jäljen kasvoillani he ajoivat minut päivystykseen ja ilmoittivat poliisille. Jotain seuraamuksia lyöjälle kai tuli, koska minulta kyseltiin tarkkaan mitä tapahtui, ja kun kaverini vanhemmat tulivat myöhemmin kaupungilla vastaan, niin he kääntyivät samantien toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuntemani henkilö suuttui minulle kun kielsin häntä toistuvasti kutsumasta minua keksimällään "lempinimellä". Hän oli vääntänyt etunimestäni pilkkanimen, joka oli hänestä hirveän hauska vaikka se oli silkka pilkkaamistarkoituksessa keksitty nimi. En reagoinut siihen pilkkanimeen kun hän kutsui minua sillä ja sanoin hänelle useamman kerran, että mikä on etunimeni ja että minua pitää kutsua sillä nimellä eikä sillä pilkkanimellä. Lopulta hän alkoi itkemään, suuttui ja alkoi huutamaan, että olen lapsellinen ja huumorintajuton. Vielä enemmän hän suuttui ja uhriutui kun muutkin paikalla olijat tekevät hänelle selväksi, että nimittely on sopimatonta, hän kiusaa minua ja että hän ei ole huumorintajuinen vaan ilkeä. Hän on tosin lievästi kehitysvammainen ja se tarkoittaa ymmärryskyvyn heikkoutta, mutta luulisi jo lapsen tajuavan että jos kutsuu toista todella lapsellisella pilkkanimellä, niin tämä suuttuu ja pahoittaa mielensä. 

Ollaanko tunnettu sama henkilö? Vastaavanlaista sain kokea itsekin, kehitysvammainen hänkin. Laitoin välit poikki.

Työkaveri kehui paitaani ja sanoin "Kiitti, tää on sieltä *Haapakosken uudelta kirpparilta"

Alkoi huutaa "no mitä v tun väliä sillä on, onko kirpparivaatteet sitten huonompia kun muut, tuut tänne leuhkimaan melkein uuden näköisellä paidalla vaikka tiiät että me muut ollaan köyhiä"

Ja olin silloin kuntouttavassa, eli emme kovin rikkaita olleet kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttui kerran joku autoilija, kun kävelin lenkillä punaisia päin. Outoa siinä oli se, ettei punaisia päin kävelyni liittynyt mitenkään häneen, eikä se häirinnyt ketään muutakaan; kävelin nimittäin yhden autokaistan yli odottelemaan valojen vaihtumista eri suuntiin kulkevien kaistojen välissä olevalle "seisoskelualueelle", kun sillä ensimmäisellä kaistalla ei kulkenut yhden yhtä autoa missään lähettyvillä. Takanani niin ikään punaisissa valoissa odotteleva auto tööttäsi tällöin pari kertaa. Kun näille hetken päästä vaihtui vihreät, tuo kyseinen auto kääntyi kaistalle, jonka edessä odottelin ja tuijotti minua koko matkan erittäin vihaisesti. Kai hänen mielestään sitten punaisia päin ei kuuluisi kävelijänäkään mennä, vaikka autotie olisi täysin hiljainen.

Ymmärrän, että aika pieni suuttumisen aihe, mutta rikoit silti lakia ja siksi sulle oltiin vihaisia.

Ketkään muut kuin suomalaiset eivät jää odottelemaan punaisen valon vaihtumista jos autoja ei näy mailla halmeilla.  Muualla tuollaista henkilöä pidettäisiin aivan tomppelina. Me olemme ylikuuliainen, tollo kansa.

Suomessa on rikesakon punaisia päin kävelijöille, ainakin teoriassa. Monessa muussa maassa ei.

Näin ainakin silloin kun asuin vielä Suomessa.

Terv. Ulkosuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttui kerran joku autoilija, kun kävelin lenkillä punaisia päin. Outoa siinä oli se, ettei punaisia päin kävelyni liittynyt mitenkään häneen, eikä se häirinnyt ketään muutakaan; kävelin nimittäin yhden autokaistan yli odottelemaan valojen vaihtumista eri suuntiin kulkevien kaistojen välissä olevalle "seisoskelualueelle", kun sillä ensimmäisellä kaistalla ei kulkenut yhden yhtä autoa missään lähettyvillä. Takanani niin ikään punaisissa valoissa odotteleva auto tööttäsi tällöin pari kertaa. Kun näille hetken päästä vaihtui vihreät, tuo kyseinen auto kääntyi kaistalle, jonka edessä odottelin ja tuijotti minua koko matkan erittäin vihaisesti. Kai hänen mielestään sitten punaisia päin ei kuuluisi kävelijänäkään mennä, vaikka autotie olisi täysin hiljainen.

Ymmärrän, että aika pieni suuttumisen aihe, mutta rikoit silti lakia ja siksi sulle oltiin vihaisia.

Ketkään muut kuin suomalaiset eivät jää odottelemaan punaisen valon vaihtumista jos autoja ei näy mailla halmeilla.  Muualla tuollaista henkilöä pidettäisiin aivan tomppelina. Me olemme ylikuuliainen, tollo kansa.

Lontoossa käydessäni ihmettelin sitä punaisia päin kävelyä, silloinkin kun kadulla liikkui autoja. Järkytyksen oli suuri yhdessä risteyksessä. Siellä oli ihminen jäänyt auton alle, paikalla oli ambulanssi ja ensihoito. Tästä huolimatta jalankulkijoita harppoi kadun yli lähes uhrin yli punaisia päin autojen lomitse.

Mieluummin ylikuuliaiset kansalaiset ja hyvä liikennekuri kuin Lontoon malli.

En muista olenko jo kirjoittanut tämän kun ketju on niin pitkä. Nyt tulee ehkä toistoa.

Asun Briteissä. Yksi puolituttu alkoi kertoa kuinka hän on kiinnostunut Suomesta ja haluaisi matkustaa Suomeen ja nähdä revontulet. Siinä sitten jutelttiin Suomesta ja matkailusta. Jouduin oikaisemaan hänen käsityksiään ja kertomaan että revontulia ei yleensä voi nähdä missä ja milloin tahansa. On suotuisimmat paikat ja vuodenajat ja silloinkaan ei voi taata että tulia näkyy. Hän suuttui mulle. No anteeksi kamalasti kun en antanut väärää tietoa tai järjestänyt hänelle niitä revontulia kesäkuussa Turkuun.

Vanhin veljeni pyysi tulemaan järjestämäänsä juhliin yhden päivän varoitusajalla ja suuttui siitä, kun minulla oli tärkeä sovittu meno samalle päivälle. Kyseinen veli on ollut minuun yhteydessä, edellisen kerran tämän vuoden tammikuussa, tosin se ei haittaa yhtään, koska hän on hyvin vaikea ihminen, silloin kun hän ei saa tahtoaan läpi.

Lapsuudessani äitini suuttui minulle, kun edellä mainittu isoveli peruutti autolla pyörän päälle. Eihän se voinut tietenkään olla isoveljeni syytä, ettei hän tarkistanut, onko auton takana mitään. Syy oli ainoastaan minussa, kun jätin pyörän auton taakse.

Työkaveri suuttui kun huomautin hänelle vaivihkaa että housujen vetoketju oli jäänyt auki. Mä ainakin haluaisin että mulle sanotaan jos mulla on jotain huonosti tai väärin kuin että kulkisin koko päivä vetskari auki tai linnunkakka tukassa.

Nötkötti kirjoitti:

Vanhin veljeni pyysi tulemaan järjestämäänsä juhliin yhden päivän varoitusajalla ja suuttui siitä, kun minulla oli tärkeä sovittu meno samalle päivälle. Kyseinen veli on ollut minuun yhteydessä, edellisen kerran tämän vuoden tammikuussa, tosin se ei haittaa yhtään, koska hän on hyvin vaikea ihminen, silloin kun hän ei saa tahtoaan läpi.

Lapsuudessani äitini suuttui minulle, kun edellä mainittu isoveli peruutti autolla pyörän päälle. Eihän se voinut tietenkään olla isoveljeni syytä, ettei hän tarkistanut, onko auton takana mitään. Syy oli ainoastaan minussa, kun jätin pyörän auton taakse.

Auto oli vielä sellaisessa paikassa, että oli käytännössä mahdotonta olla huomaamatta, sen takana olevaa pyörää.

Naapurin rouva lähes suuttui, oli hyvin harmissaan ja moitti mua, kun sain opiskelupaikan toisesta kaupungista. Kuinka voikaan jättää vanhempani yksin!? Tällä rouvalla oli kaksi lasta joista kumpikin opiskeli kotipaikkakunnalla ja asui kotona. Hänen mielestä kaikkien pitäisi elää elämänsä kuten heidän perheensä ja minä olin vastuussa vanhempieni onnellisuudesta.

Nuorena teinityttönä ulkoilutin koiraani jolla oli juoksuaika. Puistossa oli myös vanha mies uroskoiransa kanssa. Uros ei ollut hihnassa. Se tietysti kiinnostui mun koirastani, kierteli sitä ja yritti nousta päälle. Jouduin työntämään koiran kauemmaksi jalallani monta kertaa. Tämä äijä sai hepulin ja alkoi huutaa mulle että muka potkin hänen koiraansa. Se oli pelottavaa koska olin nuori ja melko ujo. Jotenkin kokosin rohkeuteni ja huusin takaisin että pitäisi koiransa hihnassa ja en takuulla potkinut, kunhan työnsin pois oman juoksuaikaisen koirani luota. Pitäisihän aikuisen koiranomistajan ymmärtää nää koirien kukka ja mehiläisjutut.

Olin ennen myyjänä tavaratalossa. Meillä oli koulutusta työturvallisuudesta. Esim tikkaiden käytöstä varastossa. Ennen joulua saimme tietysti hirveästi tavaraa varastoon joulumyyntiä varten. Työkaveri pyysi mua hakemaan yhden tuotteen varastosta. Menin varastohuoneeseen mutta se oli niin täynnä että tikapuut eivät mahtuneet kallelleen vaan ne olivat lähes pystysuorassa. Sanoin työkaverille että varasto on liian täynnä eikä ole turvallista kiivetä hakemaan mitään ylähyllyltä. Työkaveri veti pultit ja mä sain huonon maineen. Se siitä työturvallisuuskoulutuksesta. Ilmeisesti piti tehdä koulutus vain sen takia että voidaan laittaa rasti ruutuun, itse turvallisuudesta viis.

Pikku juttu mutta tulipahan mieleeni.

Asun kehitysvammaisten asuntolassa ja tällä viikolla toinen asukas suuttui minulle, kun otin aamiaisella muroja puuron sijaan. Hänestä kun puuro on parempaa kuin murot. Ei sitten osannut ottaa huomioon sitä, että minä olen eri mieltä eikä hänelle kuulu mitään, että minä syön.

Paistoimme kaverin luona lättyjä lapsille ja oli minun vuoroni olla paistamassa. Kaverini mies hermostui kun kaadoin valmiin lätyn lautaselle niin että lättypannulla viimeiseksi alhaalla ollut puoli jäi lätyn alapuoleksi myös lautasella. Se olisi pitänyt kääntää niin että ensimmaisenä paistettu pinta jää alapuoleksi myös lautasella. Itse vain nauroin tuolle, mutta kaverini mies ei enää koskaan antanut minun paistaa lättyjä kun meillä oli jatkossakin yhteisiä illanviettoja.

Mulla oli jalka murtunut ja kaveri kysyi, että lähdenkö lenkille hänen kanssaan. Luonnollisesti kieltäydyin, niin tämä kaveri suuttui siitä, haukkui minut laiskaksi, kun kyllähän keppien kanssa on ihan helppo liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Kun en alkanut nuolla erästä tärkeää sukulaista. Suuttui minulle loppuiäkseen.

Nuolla??? Kuka pervo nyt omaa sukulaistaan...?

Mulle ollaan vihaisia sen takia mitä mun ystävä on tehnyt. Koska mä oon sen ystävä.