Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suuttui minulle, otti muhun etäisyyttä ja kieltäytyy kokonaan seksistä, kun päästelin hänen seurassaan liian paljon kunnon pieruja. Pyllyni rutisi kovaan ääneen ja aromikkaat tuoksut levisivät ympäristöön. En voi tälle mitään, kun olen kasvissyöjä ja minulla on ibs. Kyseessähän on täysin normaali kehontoiminto.

Poikarakkautta. Tuokin hyötyisi mt-hoidosta.

Keski-ikäinen ystävättäreni suuttui (loukkaantui tai oli kateellinen) kun aloin seurustella. Hän oli itse sinkku ja kaipasi parisuhdetta.

Minun oli pakko lopettaa hetkeksi yhteydenpito häneen kun jankutti aivan uuvuksiin asti, siis huomiota herättävän paljon, sitä ettei tuosta tule mitään ja kannattaako tuohon ryhtyä ja anna olla jos tuntuu yhtään vaikeelta, kantsisko sun jättää se nyt jo, ei toi tuu kestämään, kestätkö sitä pettymystä kun tuo sit loppuu, mä en ainakaan halua niitä pettymyksiä ja loukkaukia enää ...... jne. Yritti oikein kaksin käsin manipuloida minua.

Todella röyhkeää ja ilkeää käytöstä ihmiseltä jonka kanssa on tunnettu iät ja ajat. No, hän onkin täysin tunnekylmä, empatiakyvytön ja itsekeskeinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on allerginen mm. omenille.  Minulla on useampi omenapuu ja joka syksy kun alan tehdä omenamehua yms. laitan Tuijalle viestin että nyt ei kannata tulla, keittiöni ja koko talo on omenien vallassa muutaman viikon ja varmuuden vuoksi Tuija välttelee myös voimakasta hajua joka tulee mehustaessa. Tavataan sitten jossain muilla kavereilla tai kaupungilla, eikä mitään ongelmia ole ollut. 

Hän alkoi kesällä seurustella, poikakaveri oli ihan mukava ja vähän suojelevaa tyyppiä, eli on mm. todella tarkkana ettei ruuassa ole mitään allergeeneja. No laitoin Tuijalle viestin ja varoitin että meillä alkoi taas omena-kausi eli taloni ei nyt ole turvallinen hänelle. Tunti tämän jälkeen Tuija soitti että olen todella epäkohtelias ja ilkeä. Poikakaveri oli vetänyt herneen nokkaan tästä vuosia toimineesta käytännöstä ja päätti, että jos olen oikea ystävä, niin siivoen koko taloni alle tunnin varoitus ajalla, he tulevat nyt. Omenien pois vieminen ja täyssiivous kesken mehustuksen ja hillon keiton ei nyt ihan niin vain onnistu, joten hän päätti siiten poistaa minut kavereistaan ja aloittaa mykkäkoulun. 

Olenko ainoa jolle tulee mieleen että Tuijan kaveripiiri on todennäköisesti aika dramaattisesti supistunut uuden poikaystävän myötä? Ja että se sopii poikaystävälle paremmin kuin hyvin?

Tunsin yhden Tuijan joka oli draamailija ihan mistä tahansa saattoi suuttua, oli siis kaverin kaveri mutta ilmeisesti mt ongelmia taustalla.

Joo. Tuijat on pahimpia.

Kun ilmoitin, että vaihdan työpaikkaa

Sanoin olevani koruharakka kun rakastan erilaisia koruja ja kerään niitä. Kaverini hermostui etten voi sanoa niin kun on olemasa sen niminen yritys.

Yksi siihen aikoihin uusi kaveri, 30+ v, veti 10 kiloa herneitä nenään ja piti kuukauden mykkäkoulun, koska en muistanut häntä hänen nimipäivänään. Öö okei. Mistä hitosta minä olisin voinut teitää että on hänelle joku vuoden tärkein päivä kun siitä ei koskaan ollut puhuttu. 

Minulle suututaan kohta taas siitä, että haluan hoitoon. Kiva odotella, koska mies herää.

Ventovieras mies jäi jututtamaan kadulla ja kyseli, minne olen menossa. Kerroin iloisesti meneväni yliopistoon luennolle. Huhheijaa! Olisi voinut luulla, että kerroin suunnittelevani jotain hirvittävää. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla oleva oppilas kiusasi lastani koulussa. Kun asia selvisi ja sitä käsiteltiin, niin tuon kiusaajan vanhemmat suuttuivat lapselleni. Kun minä ja mieheni sitten tietysti puolustimme lastamme kun he kaksi aikuista hyökkäsivät 9-vuotiaan lapsen kimppuun ja tekivät raivoissaan selväksi, että se oli meidän lapsemme vika, että heidän poika kiusasi tätä ja että meidän tyttö oli se, jota olisi pitänyt rangaista.

Karseaa. Ei tarvitse kaukaa etsiä, miksi tuon perheen lapsi kiusasi...

Oudoin asia...taitaa olla se, kun erehdyin valittamaan kuolemisen seuraamisesta, kuolemasta ja kaikesta siihen liittyneestä kodin tyhjentämisestä alkaen. Viimeksi mainittuun avioliiton kautta sukua oleva oikein repäisi, että "kyllä minä olisin" jne.  Olisi varmaan, mutta kun en halunnut häntä kenenkään kotia penkomaan. Mutta hänpä ei ole sitä tyyppiä, joka uupuu myös henkisesti. -Onneksi ei ollut mitään jaettavaa tästä kuolinpesästä, olisin kaiketi ehdottanut tuhkienkin viemistä pesästä.

Yksi niistä älyttömistä suuttumuksista (tai loukkaantumisista) oli tilanne kun en mennyt ystävättäreni toisiin häihin johonkin toiselle puolelle Suomea josta en olisi tuntenut ketään muuta kuin morsiamen.

Olin itse joutunut eroamaan hiljattain ja ihan palasina siitä enkä todellakaan siinä mielentilassa voi mennä toisen häihin. Olisin taatusti itkenyt siellä vain silmät päästäni.

Hyvin itsekeskeisenä ihmisenä ystäväni suuttui tietysti tästä ja on maininnut (rivienvälistä syyllistänyt) tästä vielä useiden vuosienkin päästä, ettenkö voinut tulla ystävän vihkitilaisuuteen.

Vaikka joka kerta, kun tästä asiasta on maininnut selitin hänelle oman silloisen tilanteeni, hän vaikuttaa ymmärtävän etten olisi voinut olla hääseremoniassa, mutta siitä huolimatta hän on ilmeisesti loukkaantunut, siis kyvytön asettumaan toisen tunnetilaan vaan piti itseään tärkeämpänä...... no ihan sama minulle.

Jouduin eroamaan pitkästä, useamman vuoden seurustelusuhteesta joka teki tietysti kipeää. Erosta oli kulunut n 2kk ja olimme ystäväni kanssa matkalla, jonka aikana olin kuunnellut loputtomia tarinoita hänen ex miehestään ja ex seurustelukumppanistaan.... siis oikeasti tuntitolkulla olimme ruotineet heitä ja useaan otteeseen. Toki tiesin nämä tarinat jo entuudestaan koska hän oli kertonut niistä aikaisemminkin.

Itku silmässä kerroin joitain asioita kaipaavaan sävyyn exästäni ja surkuttelin jotain. Ystävättäreni oikein silmin nähden hermostui ja näpäytti närkästyneellä äänellä, että mitä sinä nyt enää häntä kaipaat ettehän te ees olleet pitkään yhdessä. Kai sä nyt tiesit ettei tosta ois voinu mitään tullakaan.

..... Miten ilkeä ja tunnevammainen ihminen voikaan olla.

Sillon kyllä kävi meikäläisen takahampaat yhdessä ja taisin sanoa pari harkitsematonta sanaa hänen empatiakyvyttömyykestään.

Asuin aikoinaan kerrostalossa jonka alakerrassa oli kauppa. Kyselin ystäviltäni toisiko joku särkylääkettä, kaupassa voisin toki käydä itse ja eräs kaveri sitten lupasi tuoda buranapaketin. Kipeä kun olin en jaksanut pukea vaan lähdin seppälän lepakkokuvioisissa yöhousuissa, puukengissä ja villatakissa kauppaan.  Olin palaamassa kotiin kun ystäväni ajoi parkkipaikalle ja suuttui että miksi kuljen sen näköisenä, mitä jos joku hänen tuttunsa näkee! Heitti buranat ikkunasta ja ajoi vihaisesti pois.

Narsisti-isäni mielestä en voi tehdä mitään oikein. On kilahtanut minulle aikuisenakin lukemattomista asioista, esim.

-keitin perunoita liian isossa kattilassa enkä näin osaa mitään. Tuli meille syömään ja valitti kaikesta ja haukkui lyttyyn. Ruuat kyllä maittoi.

- salaatti oli multainen joten huuhtelin sen, virhe.

- kuuli että postailen joskus ruokajuttuja ja veti kunnon kilarit siitä eikä ole sen jälkeen kertaakaan tarjonnut mitään itse tekemäänsä. Valtava epävarmuus siis mutta ulos tulee mua kohtaan raivona.

- suuttunut silmittömästi kun en suostu että kiroilee tai puhuu törkyä lasten kuullen. Pilaan lapset kuulemma ja ei ihme että yksi on "tuollainen". Lapsella eräs kehitykseen liittyvä haaste.

Olen rajannut todella paljon hänen kanssaan kanssakäymistä, mutta elämänmittainen asia tämä on. Tulipa surullinen olo.

Miulla kerran kiukkuili eräs vanhempi ventovieras mies kaupungilla. Poltin sähkötupakkaa tupakointipaikalla. Tämä paappa käveli ohitseni ja kiukkusesti tokas "pitääkö sitä puhkua ja puhista ku mikääki höyryveturi" ja jatkoi matkaansa??

Eikö oo miun oma asia poltanko vai en..

Ex miesystäväni hermostui kun ehdotin ettei hän polttaisi tupakkaa sisällä ja leikillisesti nappasin sytkärin käteeni. Mies nousi ja tinttasi minua kasvoihin, niin että huulesta alkoi tulla verta. Sai sytkärinsä ja se oli viimeinen kerta kun tavattiin. Osti vielä jotain reilun kaupan ruusuja jälkikäteen ja toi portaille, että olisin antanut anteeksi, mutta kiitos ei...

Vierailija kirjoitti:

Kun totean, että en pyytänyt neuvoja vaan apua.

Neuvominenkin on auttamista. Opettaja auttaa silloin kun neuvoo tehtävässä oppilasta. Vai puhutko nyt, että toisen olisi pitänyt tehdä fyysisesti jotakin auttaakseen?

Olimme pyörimässä pikku porukalla kaupoissa ja ystäväni osti nätin villapaidan. Kerroin että se on ihana, mutta itse en voisi sitä käyttää kun villavaatteet kutittavat ja saavat ihoni reagoimaan lanoliini allergian vuoksi. Olin siis lähinnä vähän harmissani / kateellinen kun en itse voisi ottaa käyttöön samanlaista kaunista ja lämmintä paitaa. Ystäväni veti ison herneen nokkaan ja väitti minun sanoneen etten halua hänen ostavan ja käyttävän paitaa ja muisti koko talven ilkeillä ettemme voi tavata kun hänellä on se villapaita päällä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttui kerran joku autoilija, kun kävelin lenkillä punaisia päin. Outoa siinä oli se, ettei punaisia päin kävelyni liittynyt mitenkään häneen, eikä se häirinnyt ketään muutakaan; kävelin nimittäin yhden autokaistan yli odottelemaan valojen vaihtumista eri suuntiin kulkevien kaistojen välissä olevalle "seisoskelualueelle", kun sillä ensimmäisellä kaistalla ei kulkenut yhden yhtä autoa missään lähettyvillä. Takanani niin ikään punaisissa valoissa odotteleva auto tööttäsi tällöin pari kertaa. Kun näille hetken päästä vaihtui vihreät, tuo kyseinen auto kääntyi kaistalle, jonka edessä odottelin ja tuijotti minua koko matkan erittäin vihaisesti. Kai hänen mielestään sitten punaisia päin ei kuuluisi kävelijänäkään mennä, vaikka autotie olisi täysin hiljainen.

Ymmärrän, että aika pieni suuttumisen aihe, mutta rikoit silti lakia ja siksi sulle oltiin vihaisia.