Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Muutama päivä sitten eräs tuntemani ihminen suuttui minulle, että minä join energiajuomaa, vaikka hän ei tykkää yhtään siitä. No, hän nyt sattuu suuttumaan ihan mistä tahansa. Vaikka siitä, että ohi ajava auto saattaa olla punainen eikä sininen tai että ulkona saattaa haukkua koira.

Vierailija kirjoitti:

Pikkukoira karkasi omsitajalta ja hyökkäsi minun isomman koirani kimppuun ihan tosissaan. Minun koirani katsoi vain kumissaan, että kuka siellä vetää persvilloista. En tiedä miksi, mutta pikkukoiran omistaja piti tapahtumaa minun syynäni :D Taisi se hänen koira tosenkin kerran lipsahtaa ja taas oli minun vika vihaisuudesta päätellen.

Se oli aika omituinen kokemus kyllä.

Minullekin kerran eräs toinen koiran omistaja suuttui, kun hänen koiransa hyökkäsi täysin yllättäen minun koirani kimppuun. Hänen mielestään minä olin pakottanut sen koirani kimppuun, vaikka minä vain kävelin siinä kadun reunaa pitkin koirani kanssa enkä edes huomannut sitä toista koiraa ennen kuin se hyökkäsi oman koirani kimppuun. Hän jäi sitten huutamaan, että pitikö minun sillä lailla hyökätä hänen koiransa kimppuun niin että sen täytyi puolustaa itseään ja että koiran olisi pitänyt repiä minulta naama irti.

Vein ison ja painavan paketin postiin ja mieheni auttoi sen aamulla pakettiautoni perään ennen kuin lähti töihinsä. Menin kauppaan jonka yhteydessä on posti, hain ostoskärryn autoni taakse ja aloin kammeta pakettia kärryyn. Hetken päästä luokseni tuli vartija joka kysyi tarvinko apua ja auttoi pitämään kärryä paikallaan että sain paketin siihen helpommin. Kun kiitin vartijaa avusta, hän kertoi että eläkeläis mummeli oli hakenut hänet vihaisena parkkipaikalle ja käskenyt sakottaa minua kun käytin ostoskärryä muuhun kuin ostosten kuljettamiseen... 

Siskoni suuttui, kun poikamme oppi kävelemään ennen kuin hänen muutamaa kuukautta vanhempi tyttönsä. Oli kuulemma asia, josta on turha leuhkia. Hän näki asian vierailulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.

On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D

No ei aikuiset peru sovittuja juttuja päänsäryn vuoksi vaan ottavat buranan ja hoitavat homman. Olet itsekäs kun ajattelet ettei ystävällesi ole aikataululla väliä.

Kommentista on aikaa mutta:

Migreenikohtaus ei ole mikään pikku päänsärky. Selvästi olet onnekas etkä itse sairasta migreeniä. Itse en pysty edes liikuttamaan päätä tyynyllä, tai puhumaan, kun paha kohtaus iskee. Kipu on jotain aivan hirvittävää. Kuin jotain isoa tankoa työnnettäisiin pään läpi.

Eikä kipu ole edes ainoa migreenin oire vaan niitä on monia: mm. aistiyliherkkyys, uneliaisuus ja pahoinvointi. Osalla auraoireet. Ja kyseessä siis on perinnöllinen neurologinen aivosairaus eikä se ole migreenikon itsensä kehittämä

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa on suututtu hyvän itseluottamuksen takia ja syytetty ylimieliseksi. En ole millään tavalla ylimielinen eikä hyvä itseluottamus ole keneltäkään pois, mutta kateellisia panettelijoita riittää aina.

Joo, tää on tuttua.

On myös selvästi loukkaannuttu (tai hetkeksi suutahdettu) siitä kun tiedän joistakin ko kaupungin asioista enemmän kuin kaverini joka on asunut 40v tässä paikassa, minä vasta 3kk. Hän ei seuraa mitään yleisiä asioita, minä olen taas kiinnostunut mitä ympärilläni tapahtuu.

Hän kokee selvästi muutenkin jotain ihme alemmuuskompleksia kanssani, joka näkyy monin ehkä vähän hassuin tavoin.

Onneksi en edes tiedä mistä mulle on suututtu!

Avomieheni petti minua nuorena joskus v -90 kertoi itse sen minulle ja sanoi että nyt on varmaan viisainta erota.

No minähän en jääny näppejäni nuolemaan vaan etsin melko pian uuden (toki vain laastarin ja exäni ärsytys kundin) ja näyttäydyin tieoisesti tämän kanssa pitkin kyliä ja levitin kavereitteni kautta sanaa että mulla on jo uusi mies kierroksessa.

Kostotoimenpide tepsi.

Exäni sai kauhean raivarin kun oli kuullut asiasta, soitti mulle perään ja haukku mut kun olin ollu jonku kans 😆.

Oi niitä aikoja, vai mitä J..i !

Menin illanvieton päätteeksi tapaamaan ystävääni(olkoon hän vaikka Nella) ja hänen ystäväänsä (Emmiä)baariin. En tilannut samanlaista ja yhtä isoa juotavaa kuin heillä oli valmiina, olivat siis tulleet paikalle ennen minua. Istuin kuitenkin heidän kanssaan keskustellen pilkkuun asti. Jälkikäteen heidät seuraavan kerran tavattuani, sain asiasta huudot, haukut ja saarnan päälle.

Tästä on aikaa useampi vuosi, mutta en vain voi ymmärtää.

Nella oli seurustellut muutaman kuukauden ajan ulkomailla asuvan miehen kanssa erottuaan juuri edellisestä seurustelu kumppanistaan.

Olin itse seurustellut reilun kuukauden verran

ja menimme silloisen miesystäväni kanssa käymään Nellan luona. Istuin jonkin aikaa miesystäväni sylissä ja varmasti näytimme vasta ihastuneilta.

Jossain vaiheessa Nella poistui toiseen huoneeseen puhumaan puhelua ja noin tunti puhelun jälkeen Emmi, joka oli ollut mukana räyhäämässä väärästä juomastani saapui paikalle viettämään kanssamme iltaa.

Seuraavana päivänä sain Nellalta pitkän tekstiviestin jossa hän haukkui minut lyttyyn itsekkyydestäni. Ihmetteli kuinka kehtaan istua hänen edessään miesystäväni sylissä kun hänen miehensä on ulkomailla. Kertoi viestissään että oli useaan kertaan pyytänyt meitä lopettamaan , mutta sitäkään en voinut kunnioittaa. (En edelleenkään tiedä näistä lopettamispyynnöistämitään.)

Kaiken lisäksi hän oli joutunut hälyttämään Emmin henkiseksi tueksi, koska käytökseni(tai käytökselle)oli niin röyhkeää.

Vastaavanlaisia juttuja Nellan kanssa on ollut useita.Nykyään olemme etäisiä kavereita. Näemme harvoin ja pikaisesti.

Ja hyvä niin. Huh huh.

Lääkäri suuttui minulle, kun joutui kuulemma minun takiani jäämään ylitöihin.

Vierailija kirjoitti:

Pikkukoira karkasi omsitajalta ja hyökkäsi minun isomman koirani kimppuun ihan tosissaan. Minun koirani katsoi vain kumissaan, että kuka siellä vetää persvilloista. En tiedä miksi, mutta pikkukoiran omistaja piti tapahtumaa minun syynäni :D Taisi se hänen koira tosenkin kerran lipsahtaa ja taas oli minun vika vihaisuudesta päätellen.

Se oli aika omituinen kokemus kyllä.

Tää oli ku omasta elämästäni.

Joskus taannoin mulla iso rauhallinen koira ja naapuritalon koku wannabe doobermanni jackrusseluros hyökkäsi 2 x koirani kimppuun tämän ollessa hihnassa (huom yletti ehkä just jonnekin kyynärpään korkeudelle). Rähisi ja yritti astua uroskoiraani.

Oma koirani pyöräytti etujaloillaan jackrasselin selälleen ja vain murahti sille jolloin jackrussel yllätys yllätys alistui.

Sen omistaja alko sättimään minua ja muka kouluttamatonta koiraani asiasta.

Jackrusselin omistaja oli mies ja häneen itseensä taisi sattua se että minun (nainen) koira alisti niinkin helposti ja vähäelkeisesti hänen testosteronia yhkuvan rähinärakkinsa joka terrorisoi kulmakunnan muita koiria.

Heh, että mä olin ylpeä itsestäni ja omasta koirastani.

Pitkään sinkkuna ollut iäkkäämpi ystävättäreni loukkaantui (ja ehkä jopa vähän suutahtikin) kun minä aloin seurustella.

Ei hän sitä suoraan sanonut tietenkään, mutta tokihan kuulin sen siitä mitä ja millä äänensävyllä hän puhui asiasta minulle. Joka ikinen kerta kun tavattiin hän jankutti samaa maneeria miten ei kyllä itse enää haluaisi niitä jatkuvia pettymyksiä parisuhteesta ja että ei kyllä kannata seurustella, on paljon helpompaa olla yksin, vaoitteli minua tulevasta erosta ja miten sitten taas sattuu jne....Hän jopa yritti kerran etten menisi mieheni kanssa viikonlopun viettoon toiselle paikkakunnalle. Ihan hassu käytöstä aikuiselta.

Sitten kun taas vuotta myöhemmin omin sinkku 😧 hän suutahti minulle kun sanoin surullisena kaipaavani tätä miestä vieläkin.

Sairas persoona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkukoira karkasi omsitajalta ja hyökkäsi minun isomman koirani kimppuun ihan tosissaan. Minun koirani katsoi vain kumissaan, että kuka siellä vetää persvilloista. En tiedä miksi, mutta pikkukoiran omistaja piti tapahtumaa minun syynäni :D Taisi se hänen koira tosenkin kerran lipsahtaa ja taas oli minun vika vihaisuudesta päätellen.

Se oli aika omituinen kokemus kyllä.

Tää oli ku omasta elämästäni.

Joskus taannoin mulla iso rauhallinen koira ja naapuritalon koku wannabe doobermanni jackrusseluros hyökkäsi 2 x koirani kimppuun tämän ollessa hihnassa (huom yletti ehkä just jonnekin kyynärpään korkeudelle). Rähisi ja yritti astua uroskoiraani.

Oma koirani pyöräytti etujaloillaan jackrasselin selälleen ja vain murahti sille jolloin jackrussel yllätys yllätys alistui.

Sen omistaja alko sättimään minua ja muka kouluttamatonta koiraani asiasta.

Jackrusselin omistaja oli mies ja häneen itseensä taisi sattua se että minun (nainen) koira alisti niinkin helposti ja vähäelkeisesti hänen testosteronia yhkuvan rähinärakkinsa joka terrorisoi kulmakunnan muita koiria.

Heh, että mä olin ylpeä itsestäni ja omasta koirastani.

Heh mäyräkoirauros hyökkäsi bernini kimppuun. Kävi suoraan kiinni kaulavilloihin. Mäyriksen omistaja juoksi meidän perässä ja huusi "älkää varastako minun koiraani". Pysähdyttiin ja mäyriksenomistajanainen tuli ottamaan koiraansa irti bernin kaulasta. Eikö mäyräkoira purrut emäntäänsä. Koko aikana berni ei reagoinut mitenkään, katseli vaan ympärilleen kuin ihmetellen mistä tuo ininä kuuluu. :D

Puoli tuttu jonka tapasin muiden kavereiden mukana suuttui kun sanoin olevani allerginen, ei suuttunut allergiastani, vaan siitä että olen allerginen myös hänen koiralleen, koska enhän minä voi olla allerginen niin söpölle eläimelle. Juu, allergiahan tosiaankin riippuu siitä kuinka söpö elain on.

Siskoni suuttui kun kananmunia keittäessä yksi muna halkesi ja sen valkuainen levisi kattilaan. Hirveän huudon kera kaikki munat suoraan roskikseen.

Joskus ajat sitten tuttu oli tulossa kylään, sanoin olevani tosi väsynyt pitkän työputlen päätteeksi, flunssainen ja jalkakin kipeä joten en jaksa kaupungilla rampata, enkä juuri muutakaan. Yritin vaikka millä verukkeella saada häntä tulemaan myöhemmin mutta hän kommentoi että ei haittaa ja itsepintaisesti päätti tulla tuolloin.

No sitten hän kiukutteli ja ihmetteli kun en hänen kanssaan juossut koko päivää millon missäkin ja takanapäin oli haukkunut että olen kuullemma joustamaton enkä voi ottaa vierasta huomioon.

Olin tekemässä voileipiä ja kysyin ottaako kukaan muu tomaattia kun olin sitä itselleni pilkkomassa. Siskoni poikakaveri sanoi ettei halua tomaattia, muut leivän päälliset kyllä kävivät. Muut tulivat sitten keittiöön rakentamaan leipiään vuorollaan ja siskon poikakaveri suuttui ja karjui että miksi pilkoin tomaattia, hänhän sanoi ettei halua sitä! Katsottiin kyllä siinä aika hämillään, sillä kaksi muuta lisäkseni oli sitä tomaattia ottamassa. Lopulta veljeni sanoi että niitä voileipiä ollaan tekemässä aika monelle ja monella eri tapaa ja käski kaverin häipyä ellei osaa käyttäytyä. Eipä tyyppi sitten jäänyt sitä tomaatitonta leipäänsä tekemään, ja ei hänellä ollut mitään allergioitakaan, koska salaatissa ollut tomaatti kyllä kelpasi.

Naapuripariskunta suuttui kun en antanut uroskoiraani heille lainaksi että saavat astuttaa oman narttukoiransa.  Olisivat maksaneet pienen summan rahaa/antaneet yhden pennuista vastineeksi eivätkä millään ymmärtäneet että en vaan halua alkaa siihen touhuun ja suuttuivat.

Työkaverini suuttui kun kysyin onko hänellä uusi auto. Jepjep. Eipä tarvi enää kysellä häneltä yhtään mitään 😄

Olimme syöneet lettuja ja laitoimme likaisia astioita tiskikoneeseen. Nuolaisin hillon jämät pois lusikasta ja kaverini sanoi minun olevan yököttävä ja heitti lopun purkissa olleesta hillosta roskiin. Kyse oli siis lusikasta, joka oli otettu jo pois hillopurkista, laitettu lautaselleni kun kannoin astiani keittiöön ja oli menossa tiskiin.