Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Teen itse viilimme ja kun menimme mökille kesällä, niin huomasin että olin ottanut mukaan liian vähän pikkupurkkeja joihin sen teen. Käymässä ollut veljeni suuttui kun pesin kaksi tyhjää kermaviilipurkkia ja käytin niitä. Olin kuulemmma tullut hulluksi hamstraajaksi jonka lapset saavat hävetä silmät päästään kun aikanaan tyhjentävät kaappejani.

Näitä mökkimuistoja! Serkkulauma halusi lapsuutensa lättyjä, sellaisia pitsireunaisia, vähän kärvähtäneitä. Mummin keittokirja esiin ja hommiin, mutta eihän siitä tullut mitään: Suvun painonvartija hermostui ettei niitä nyt niin hirveästi tarvi tehdä kun otin kaksi litraa maitoa ja vieläpä sinistä eikä mitään rasvatonta. Taikinaan olisi pitänyt sotkea jotain kasvisrasvaa ettei se tartu pannuun ja sokerin lisääminen reilulla mitalla sai aikaan mäkätyksen. Tein lopulta yhden pienen kevyt taikinan, että tapa-laihduttajakin sai herkkujaan, mummin ohjeen mukaisen taikinan lisäksi.

Paistaminen oli tyssätä alkuunsa kun margariini paketti ja valurautapannu katosivat ja tilalle ilmestyi jotain "terveellisempää öljyä" ja teflon pannu. No paistoin terveellisen pikku taikinan hänen öljyllään ja pannullaan ja sain huutohaukut: "Tämä ei maistu oikealle eikä siinä ole sitä rapeaa reunaa, et osaa yhtään mitään!!!". Lettulautanen iskettiin teatraalisesti pöytään ja vihdoinkin jäin hetkeksi yksin keittiöön. Oikea valurautapannu käyttöön, margariinikin löytyi ja mummin taikina tulille, niin johan alkoi tulla kunnollisia räiskäleitä. Ja jonoa ;) Painonvartija piti mykkäkoulua ja nyppi "kevytlettujaan", muut herkuttelivat mummin tekemän hillon ja oikean kerman kera. 

Naapurin mies suuttui kun en lainannut polkupyörääni.

Olen sitä joskus hänelle lainannut ihan ilman mitään ongelmaa, tällä kertaa hän oli niin kaatokännissä ettei tolpillaan meinanut pysyi millään, en halunnut kontoilleni sitä että mahdollisesti kännissä menee ja kaatuu pahasti pyörällä joten kieltäydyin lainaamasta tällä kertaa.

Sain kamalat huudot ja haukut.

Tuli kyllä pyytämään anteeksi seuraavana päivänä krapulaisena.

Olin syömässä valkosuklaa-Tobleronea, kun sukulainen tuli yllättäen käymään. Hän alkoi huutaa että valkosuklaa ei ole oikeaa suklaata ja vain tumma suklaa on kunnollista suklaata.

(En edes tarjonnut hänelle siksi koska olin itse haukannut suklaasta ja koskenut siihen sormin ja sitä oli muutenkin vain pari palaa jäljellä)

Väsytti pitkän työpäivän jälkeen ja menin petille makoilemaan. Mies tuli siihen ja tokaisi, että aina sä nukut, pitäisikö hänenkin nukkua koko ajan. Vastasin, että senkus. Ei puhunut viikkoon mitään.

Innoissani kyselin kaveriltani viestitse eräästä asiasta, joka tavallaan liittyi hänen harrastukseen ja myös muhun. Ei mitään utelias, ilkeilyä, ei mitään sellaista. Olin puhtaasti todella onnellinen ja iloinen kyseisestä asiasta. Tämä kaverini, joka oli siis todella läheinen ystäväni, suuttuikin mulle todella pahasti. Alkoi haukkumaan ja ruoti luonnettani, kaikki asiat jotka olin vuosien varrella hänelle kertonut hän käänsi ne ilkeästi mua vastaan. Arvosteli äitiyttäni, ammattiani, ihan kaikkea. Tästä jo vuosia ja suoraan sanoen järkytyin, kukaan ei ole koskaan suuttunut mulle noin pahasti. Pahoittelin hänelle, jos kerran olin häntä loukannut, mutta yhteistuumin taisimme lopettaa sen ystävyyden siihen, koska sen jälkeen emme olleet enää tekemisissä. Facebookissa ollaan kavereita, mutta sitä ei kumpikaan juuri edes käytä.

Olen tätä riitaa vuosien varrella käynyt sata kertaa läpi ja en vieläkään käsitä, mistä hän suuttui. Enkä oikeastaan ole asiaa enää edes miettinyt, tämä vain toi sen heti mieleen.

"Minun supisuomalaisesta nimestäni saa väännettyä fingerpori-tyyppisiä sutkauksia. Ei nyt ihan "Markus Tapani Karhu""

Selittäisikö joku, mikä juju tuossa nimessä on. En tajua. Kiitos avusta.

Vierailija kirjoitti:

"Minun supisuomalaisesta nimestäni saa väännettyä fingerpori-tyyppisiä sutkauksia. Ei nyt ihan "Markus Tapani Karhu""

Selittäisikö joku, mikä juju tuossa nimessä on. En tajua. Kiitos avusta.

Markusta pani karhu. Ole hyvä!

Vierailija kirjoitti:

En ole oikea tai vasen kätinen vaan käytän kumpaakin kättä yhtä hyvin ja varsinkin vanhalla tädilleni tämä on täysin käsittämätöntä.  Asia tuli ilmi kun tein jotain ruokaa ja pilkoin vihanneksi niin että veitsi oli vasemmassa kädessä, tätini mutisi jotain väärästä kädestä ja kysyi enkö voi käyttää oikeaa kättäni. Vaihdoin veitsen toiseen käteen ja asia oli silloin sillä ok. Nyt myöhemmin aina kun tätini näkee minun käyttävän "väärää" kättä ja hän ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena ja joskus jopa lähtee pois. Perhe on yrittänyt selittää että se on ominaisuuteni  mutta ei ole auttanut. Tiedän että aiemmin vasenkätisyyttä kitkettiin ja pidettiin väärärä, mutta aika on jo muuttunut.

No on ihmisillä ongelmat...ja puhun tästä tädistä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä mökkimuistoja! Serkkulauma halusi lapsuutensa lättyjä, sellaisia pitsireunaisia, vähän kärvähtäneitä. Mummin keittokirja esiin ja hommiin, mutta eihän siitä tullut mitään: Suvun painonvartija hermostui ettei niitä nyt niin hirveästi tarvi tehdä kun otin kaksi litraa maitoa ja vieläpä sinistä eikä mitään rasvatonta. Taikinaan olisi pitänyt sotkea jotain kasvisrasvaa ettei se tartu pannuun ja sokerin lisääminen reilulla mitalla sai aikaan mäkätyksen. Tein lopulta yhden pienen kevyt taikinan, että tapa-laihduttajakin sai herkkujaan, mummin ohjeen mukaisen taikinan lisäksi.

Paistaminen oli tyssätä alkuunsa kun margariini paketti ja valurautapannu katosivat ja tilalle ilmestyi jotain "terveellisempää öljyä" ja teflon pannu. No paistoin terveellisen pikku taikinan hänen öljyllään ja pannullaan ja sain huutohaukut: "Tämä ei maistu oikealle eikä siinä ole sitä rapeaa reunaa, et osaa yhtään mitään!!!". Lettulautanen iskettiin teatraalisesti pöytään ja vihdoinkin jäin hetkeksi yksin keittiöön. Oikea valurautapannu käyttöön, margariinikin löytyi ja mummin taikina tulille, niin johan alkoi tulla kunnollisia räiskäleitä. Ja jonoa ;) Painonvartija piti mykkäkoulua ja nyppi "kevytlettujaan", muut herkuttelivat mummin tekemän hillon ja oikean kerman kera. 

Laihduttamisen ikävin seuraus ei ole se, että on aina nälkä, vaan se että laihduttava ihminen muuttuu fatzillaksi.

Ystävä laittoi välit poikki kun en kertonut olevani raskaana. Pelkäsin keskenmenoa ja kohtukuolemaa, ainoastaan ihan lähipiiri tiesi asiasta. 

No oudoimpia on ne kerrat kun  MIESystäväni on suuttunut minulle siitä että haluan liikaa seksiä. ja tämä on totta.

Vierailija kirjoitti:

Satuin kulkemaan kaupassa jonkun minulle täysin tuntemattoman ihmisen ohi. Hän alkoi ihan yllättäen karjumaan minulle raivoissaan, että miten kehtaan kulkea siinä ja että se ei kuulu minulle mitään, että mihin hän on menossa ja että minä en saa hänen poikaystäväänsä yrittää pakottaa seurustelemaan itseni kanssa. En ollut siis edes katsonut häneen ja menin omiin ajatuksiini vaipuneena kohti maitohyllyä hakemaan piimää.

:D nämä vajaalla käyvät ihmiset on mitä suurinta viihdettä.

Pyysin tuttuni kylään, vietimme mukavaa iltaa mutta aivan yhtäkkiä hän alkoi haukkua asuntoani. Muutin myöhemmin keskustaan, josta tuttuni suuttui niin ettei puhunut minulle moneen viikkoon. Tutun kaverit tiesivät tämän halunneen aina itse asua keskustassa. Siis kuka suuttuu toiselle tuollaisesta? Emme ole enää tekemisissä.

Söimme firman juhlissa ravintolassa ja minullä oli allergian vuoksi erilainen pääruoka kuin muilla. Yksi työkaveri suuttui kun hän joutui syömään samaa ruokaa kuin muut ja minua kuulemma hemmoteltiin erikoisruualla.

Olin yksin mökillä ja päätin epiloida sääreni ja lakata kynnet yms. samalla kun otin aurinkoa terassilla, oli upea sää. Uskovainen tätini tuli yllättäen pihaan ja sai raivarin etten voi tehdä tuollaisia näkösellä, "on ihan likaista ja saastaista puuhaa" ja "nuo asiat hoidetaan sisällä niin ettei muiden tarvi katsoa". Suluissa suorat lainaukset. Se että olin bikineissä ei näköjään häirinnyt, mutta muutaman säärikarvan poistaminen ja kynsien lakkaaminen terassilla oli syntistä. Kun totesin tädilleni etteihän kukaan muu nähnyt mitään ennen kuin hän tuli pihaan, hän päätti soittaa vanhemmilleni ja sai äitini luulemaan että olin about orgioida pitämässä mökin pihalla...

Eräissä juhlissa serkkuni suuttui minulle kun pyysin häntä antamaan minulle laktoosittoman maidon ja hän ojensi minulle normimaitoa eli sitä, missä on laktoosia. Minä sanoin, että "Ei sitä, vaan sen laktoosittoman maidon". Hän alkoi huutamaan, että "Tämä on laktoositonta, kyllä sinä kahviin voit tätä laittaa" ja yritti kaataa sitä kahviini. Hän siis suuttui kun en suostunut ottamaan kahviin laktoosia sisältävää maitoa vaikka hän kovaan ääneen huusi sen olevan laktoositonta. Vielä myöhemmin hän mulkoili minua vihaisesti ja hoki, että "Tämä muistetaan, senkin laktoosipoika" ja kun hän huomasi, että muut vieraat katsoivat häntä ihmeissään, niin hän suuttui heillekin. Tuo serkkuni on aikuinen ja hänen sanotaan olevan autistinen ja heikkolahjainen, mutta minusta hän on kyllä enemmän luonnevikainen. 

Joskus vuosituhannen vaihteessa ollessani ammattikoulussani ollut tyttö / nuori nainen kysyi minulta, että katsonko minä televisiosta Uutisvuoto-nimistä televisio-ohjelmaa. Minä vastasin myöntävästi, että kyllä toisinaan, niin hän kysyi, että haluaisinko minäkin seurustella ja harrastaa seksiä siinä olevan Peter Nymanin kanssa. Minä vastasin ihmeissäni, että en halua. Silloin hän suuttui ja alkoi huutamaan, että ei hänen miesmaussaan ole mitään vikaa. No ei niin, mutta miksi pitää suuttua jos kaikilla ei ole samanlainen miesmaku?

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttui ja jätti kun toin soijanakkeja kaupasta. Onko ketään muuta hylätty yhtä pienestä syystä? Sanoi vielä hyvästiksi että tässä talossa ei asu soijapoikia. Kaduttaa hirveästi ja tunnen olevani sika.

Se varmaan luuli, että muuttuu homoksi jos syö niitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi vanha juttu, mutta yhä on paha mieli siitä. 

Oltiin leirintäalueella teltassa perheen kanssa, minä n. 6 V.

Isä antoi rahan, ja pyysi käymään kioskilta hakemassa maitopurkin. Kun lähdin takaisin, en löytänyt takaisin, eksyin täysin. Kaikki teltat oli samanlaisia keltaisia kupolitelttoja, ja olin jo aivan hysteerinen eksyksissä.

Hortoilin ympäri aluetta, ja olin aivan epätoivoinen, kunnes isoveli löysi minut jostain itkemässä. Saatteli sitten minut omalle teltalle.

Vaan mitenkäs siellä sitten otettiin vastaan pelästynyt ja kauhuissaan ollut itkevä lapsi...

Tajuton huuto ja tukkapöllyt--- Missä hitossa oot ollut, kaikki ovat sinua etsineet. että saa hävetä että muutkin ihmiset joutu sinua etsimään. Ei pienintäkään lohdutusta, että olet nyt täällä ja kaikki hyvin. Itkin koko yön hiljaa, mutta senkin tuo ukko kuuli, ja tokasi että lopeta tuo vollotus.

Olen pahoillani puolestasi, eikä se varmasti lohduta, että ihan perus lastenkasvatusta menneiltä vuosikymmeniltä. Se empatiakyvyn puute pientä lasta kohtaan on jotenkin karmaisevaa.

Ja vähän vastaava: Myös veljelleni suututtiin ja häntä lyötiin (isä : "lopeta se saatanan pelleily ja kävele normaalisti"), kun oli n. 3-vuotias, eikä "suostunut" kävelemään, vaan konttasi vaivalloisesti keittiössä. Sitten kävi ilmi, että hänellä oli akillesjänne(?) tms. tulehtunut toisessa jalassa niin, ettei pystynyt varaamaan painoa jalalle kun oli niin kipeä.

Minua ihan itkettää nämä kertomukset 😢