Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6335)
Isäni vaimo suuttui joskus siitä, kun olin menossa yksityislääkärille tutkimuksiin kilpirauhasongelmien takia. (Kunnallisella puolella oireet kuitattiin ensin masennuksena, ja sitten tilannetta vain "seurattiin".) Akka huusi minulle tunnin putkeen, että olin vain laiska ja siksi haluan lääkäriltä pillerin, joka parantaa kaiken, ja että hänen tuttunsa sairastaa kilpirauhasen liikatoimintaa eikä ole ikinä tarvinnut siihen lääkkeitä (??!) ja kilpirauhanen ei muutenkaan tartte mitään lääkkeitä koska semmoinen on vain tekosyy sille ettei tarvitse tehdä elämässään mitään, ja että oireeni johtuvat vain siitä etten ulkoile ja liiku tarpeeksi (mikä oli silloin hieman hankalaa, kun välillä jo kaupassa käyminen pyörrytti). Ja kun viimein suutuin ja sanoin, että minun ei tarvitse kuunnella tällaista ja että tuossa on ovi jos hän ei tajua pyytää sanojaan anteeksi, suuttui siitäkin ja marssi nokka pystyssä tiehensä.
Siellä lääkärissä sitten löytyi kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, diagnosoimaton keliakia ja vakava raudanpuute, eli eivät ne oireeni tainneet ihan laiska-diagnoosilla kuittaantua kuitenkaan. Anteeksipyyntöä en äitipuoleltani ole vielä 15 vuoden jälkeenkään saanut, enkä kyllä kaipaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kollega suuttui, kun tarjosin apuani, vaikka hän oli ensin koko päivän voivotellut ja kiukutellut sitä miten hukkuu töihinsä. Itse olin jo omat hommani tehnyt siltä päivältä ja oli luppoaikaa. Hän piti sitten viikon mykkäkoulun sen jälkeen, kun olin "yrittänyt pölliä hänen töitään". Enpä tarjoutunut auttamaan enää sen jälkeen, tyyppi sai ihan rauhassa surkutella suurta työmääräänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kun lopetin oman Netflixini. Ystäväni oli saanut mun tunnuksen että voi joskus katsella sitä, mutta hän oli mennyt jakelemaan niitä todella monelle (kai rahaa vastaan) kun suuttuessaan sanoi että hän joutuu maksaan takaisin rahoja ihmisille. Tai ainakin sen noin käsittäisin että oli jakanut niitä tunnuksia rajaa vastaan. Tästä opin sen että en ikinä anna tunnuksia kenellekään, en edes parhaimmille kavereille
Kannattaisi lukea Betflixin käyttöehdot, saako niitä tunnuksia jaella. Ainoa törkeä lainrikkoja tuossa olet sinä itse. Hyi, häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
50 markalla sai 25 kahden markan kahvikupillista ku 8,5 eurolla saa max neljä kahvikupillista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
savoooosta kirjoitti:
Tykkään puhua paljon puutaheinää, eli höpöttää. Johtuu varmaan savolaisesta verenperimästä ja kotikasvatuksesta, jossa kokoajan lasketaan jollain tavalla leikkiä. Ikäänkuin nokkelaa aivojumppaa.
No lähdettyäni kodin turvallisesta ympäristöstä maailmalle, olen tavannut erikoisen ihmistyypin "Vittuuntujat". Yhtäkkiä joku ihminen vain alkaa nälvimään tai kohtelemaan minua agressiivisesti tai käskee minun pitää turpani kiinni.
Nuorempana en ymmärtänyt että mikä ihme on että yhtäkkiä vain aletaan hyökkäämään toisen kimppuun, mutta kokemuksen myötä olen oppinut, että jatkuva leikinlaskuni koetaan "Paskanpuhumiseksi" ja se jostain syystä käy joillekkin (aina mies) hermoon.
En ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt sitä ajatuskuviota mikä siihen liittyy, eli jos ei pidä siitä että joku höpöttää kokoajan, eikö siitä voisi kohteliaasti tai asiallisesti huomauttaa?
Sen sijaan ollaan hiljaa ja kerätään jotain vitutusta kunnes räjähdetään yllättäen ja muututaan agressiiviseksi. Aivan ihmeellistä toimintaa.
Näitä vittuuntujia tahtoo olla aina isommassa porukassa vähintään yksi ja sen takia olen muuttunut varovaisemmaksi ja stressaantuneeksi, kun tapoihini kuuluu kuitenkin se hyväntuulinen leikinlasku kokoajan.
Olen itse sellainen helposti ihmisistä kuormittuva, eli aika läheistä sukua vittuuntujalle. Väittäisin että et ehken osaa lukea ihmisten elekielen merkkejä esim siitä että toiselle riittää jo sun pälätyksen kuuntelu. Tietysti sen toisen pitäisi sanoa asiallisesti jne. Mutta ehkä olet osan mielestä sellainen että viet vaan ilmasta hapen ja he joutuvat tavallaan suojelemaan omaa tilaansa. Varmasti, jos kiinnittäisit huomiota, niin huomaisit elekielessä ennen sitä ns. täysin yllättävää räjähtämistä välttelyä, poispäin katsomista, rintamasuunnan pois kääntämistä, puhinaa jne.
Mun sukulainen oli just tuollainen "välttelijä". Alkaa katsella muualle, ei kommentoi jne. Kun olen hiljaa ja annan toiselle tilaa puhua vuorostaan kuulumisensa niin mitään ei tapahdu. Todella raivostuttavaa käytöstä tuokin.
Eihän sitä ole pakko koko ajan jonkun olla äänessä. Vai onko sinun mielestäsi? Koko ajanko pitää kuulua jatkuvaa puhetta?
Yksi tuttu on sellainen, joka hereillä ollessaan puhuu suunnilleen jatkuvasti ja on väsyttävää yrittää pysyä perillä hänen ajatustensa juoksusta, kun hän yhtäkkiä vaihtaa puheenaiheenkin ihan johonkin toiseen kuin se, mistä äsken puhui.
Vanhempieni kodissa ei ollut tapana höpöttää jatkuvasti, joten sellainen tapa on tuntunut vaikealta itselle. Kun lapsena opetettiin, että puheissa pitäisi olla jokin logiikka , ettei saa puhua koko ajan ja mitä sylki suuhun tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin ukko loukkaantui/suuttui siitä, että soitimme miehen kanssa hänen naiselleen ambulanssin. Ovat ilmeisesti aika alkoholisoituneita molemmat ja eräs ilta löysimme naisen kaatuneena rapusta makaamassa omissa ulosteissaan. Saatoimme kotiin ja päätimme vielä soittaa ambulanssin siltä varalta että oli kolauttanut päänsä. Seuraavana päivänä mies tuli kaupalla vastaan ja kuittaili loukkaantuneena siitä, miten ambulanssin soitto maksoi heille rahaa. Mietin vain että onpa prioriteetit hukassa jos todella loukkaantuu siitä, että joku on hänen naisystävänsä voinnista huolehtinut. Olisimme kaiken lisäksi syyllistyneet heitteillejättöön jos olisimme vain jättäneet naisen sinne rappuun, pahimmillaan hän olisi voinut kaatua uudestaan ja oikeasti satuttaa itsensä.
Kyllä mäkin oon sitä mieltä, ettei heidän sitä kuulu maksaa kun ei ole tilanneetkaan. Ethän sä nyt voi mennä tilaan muille kotiinkuljetuksella ruokaakaan ja vaatia maksamaan sun tilauksia. Voi lapsi hyvä sentään.. yritäpä käyttää aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani suuttui MINULLE siitä, kun hänen kissansa kusi kenkäni pilalle.
Olin kylässä tämän tuttavani luona ja jätin normaaliin tapaan kenkäni eteiseen. Kun olin lähdössä kotiin, huomasin, että toinen kengistä oli märkä. Tuttavani kissa oli käynyt sinne lirauttamassa.
En nostanut asiasta meteliä, eihän sille enää mitään voinut.En vain ymmärrä, miten voi olla mahdollista, että tämä kissan omistaja suuttui minulle kissansa tempusta. Hän muuttui yhtäkkiä tosi töykeäksi minua kohtaan, ikäänkuin koko asia olisi ollut minun syytäni.
Kattia ei näkynyt missään koko iltana, joten en minä ainakaan sitä pelästyttänyt, jotta se olisi kostoksi käynyt lirauttamassa kenkääni.Kotiin lähdin jäätävissä tunnelmissa, talouspaperia kenkään tungettuna, jotta pääsin kotiin edes kengät jalassa. Roskiinhan ne meni. Tapauksen jälkeen tuo tuttavani ei ottanut minuun mitään yhteyttä, eikä vastannut ikinä enää puheluihini.
No, emme me mitään ylimpiä ystävyksiä olleetkaan.Tämä on joskus tullut mieleeni tosi outona tapauksena.
Olen nauranut ihan kippurassa näille. Tämäkin kissanomistaja - ihan seko? Miksi on olemassa näin hemmetin HULLUJA ihmisiä? :D Oikeasti, nykymaailmassa pääsee jo todella pitkälle pelkästään olemalla melko tavallinen järjeltään,henkisessä tasapainossa ja hyvillä käytöstavoilla, koska niin hulluja ja ilman käytöstapoja olevia ihmisiä on niin käsittämättömän paljon!
Minulla tuli lähinnä mieleen, että tuollaiset omista tai omiensa töpeksinnöistä syyttelevät eivät vain kykene ottamaan vastuuta asioistaan ja virheistään. Tiedosti ehkä jollain tasolla, että on kasvattanut kissan huonosti kun kenkiin kuseksii ja siitä se vastuun vieritys sitten toisaalle.
Aika vaikea sitä on eläintä kasvattaa niin että se ei koskaan mitään ikävää tekisi. Aivan mahdotonta on ennakoida minkälaisia päähänpistoja eläin voi saada, että ne voisi aivan kaikki yrittää estää. Jos vaikka on kissa joka ei ole koskaan lirutellut muualle kuin hiekkalaatikkoonsa, vaikea sitä on ennakoida että entä jos se nyt juuri tämän ihmisen kenkään pissaakin. Eläimen omistajan täytyy pystyä käsittelemään se, että vähän välillä saattaa hävettää. Vähän niinkuin lastenkin kanssa, kun lapsi vaikka möläyttää jotain ymmärtämättä että muutkin kuulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kv kirjoitti:
Isäni vaimo suuttui joskus siitä, kun olin menossa yksityislääkärille tutkimuksiin kilpirauhasongelmien takia. (Kunnallisella puolella oireet kuitattiin ensin masennuksena, ja sitten tilannetta vain "seurattiin".) Akka huusi minulle tunnin putkeen, että olin vain laiska ja siksi haluan lääkäriltä pillerin, joka parantaa kaiken, ja että hänen tuttunsa sairastaa kilpirauhasen liikatoimintaa eikä ole ikinä tarvinnut siihen lääkkeitä (??!) ja kilpirauhanen ei muutenkaan tartte mitään lääkkeitä koska semmoinen on vain tekosyy sille ettei tarvitse tehdä elämässään mitään, ja että oireeni johtuvat vain siitä etten ulkoile ja liiku tarpeeksi (mikä oli silloin hieman hankalaa, kun välillä jo kaupassa käyminen pyörrytti). Ja kun viimein suutuin ja sanoin, että minun ei tarvitse kuunnella tällaista ja että tuossa on ovi jos hän ei tajua pyytää sanojaan anteeksi, suuttui siitäkin ja marssi nokka pystyssä tiehensä.
Siellä lääkärissä sitten löytyi kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, diagnosoimaton keliakia ja vakava raudanpuute, eli eivät ne oireeni tainneet ihan laiska-diagnoosilla kuittaantua kuitenkaan. Anteeksipyyntöä en äitipuoleltani ole vielä 15 vuoden jälkeenkään saanut, enkä kyllä kaipaakaan.
Tämä sairaus, jota itsekin sairastan, on edelleen sekä naisten että miesten mielestä vain naisten draamaa ja hysteriaa, laiskuutta ja tyhmyyttä. Olen sen kuullut satoja kertoja. Tuollaiset kommentit kertoo enemmän siitä kommentoijasta eli kovin paljon ei ole elämän aikana luettu muuta kuin Harlekiineja :D
Sartsu kirjoitti:
Kommenttini katosi jonnekin.. No kirjoitan uuden. Mulle on suututtu mielipiteistäni. Se on omituista, koska nehän ovat vain mielipiteitä ja eivät määritä koko ihmistä. Jokaisessa on hyviä ja huonoja puolia. Täydellistä ihmistä ei ole vaikka jotkut saattavat niin itsestään kuvitellakin.
Kaikkia mielipiteitä ei todellakaan kannata sanoa ääneen. Mullakin on muutamasta aiheesta mielipide mikä ei ole enemmistön mielipiteiden mukainen. Pidän ne omana tietonani ettei synny kitkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on suuttunut, kun en käy isälleni kertomassa, kuinka paha ihminen tämä on. Vanhemmat erosivat ollessani 4v.
Jep, mun äitini suuttui kun vanhempieni eron jälkeen vielä kehtasin pitää yhteyttä isääni. Pisti ihan uuden puolisonsa soittamaan mulle ja pyytämään että katkaisen välit isääni. Puoliso ei varmaan keksinyt muuta kuin suostua kun äitini huutoraivosi ja itki taustalla. Tätä samaa asiaa jankattiin käytännössä koko äitini loppuelämä, noin 20 vuotta.
Markka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
50 markalla sai 25 kahden markan kahvikupillista ku 8,5 eurolla saa max neljä kahvikupillista
Kyl näin o ja 50 pennin kahvikupillisia olisi saanut sata, mutta toisaalta 8,5:llä eurolla saa viiden sentin kahvikupillisen peräti 170. Sellaisia vain ollut. Ei mene jakeluun, tämä markka-asia on kirjoitettu moneen kertaan. 2000-luvulla et saanut kahdella markalla kahvikupillista muualta kuin Sonkamuotkasta. Sotilaskodissakin kahvikupin hinta läheni kahta markkaa jo 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin uuden kotini pihalla tupakalla, taloyhtiön määrämällä tupakkapaikalla siis ja kaksi noin kuusikymppistä, alkoholisoituneen oloista naista alkoi huudella parvekkeelta että "se penkki on muuten k-18!" ja " Tietääkö äitis että poltat?" ym. Mainittakoon tässä välissä että olen 155cm ja siro, mutta naama on neljävitosen ketjupolttajan ja lisäksi minulla oli tuolloin silmässä vamma, jonka vuoksi silmä veresti ja katsoi kieroon... No kuitenkin, naiset huuteli aikansa ja kun on en reagoinut niin tulivat ulos asti valittamaan että oletko sä tyttö kuuro! Olin tässä vaiheessa istunut heihin selin. Kun nousin ja käännyin, naiset jähmettyivät ja toinen sanoi, en liioittele " hyi v""u!"
Hymähdin jotain että "Vai k-18" ja lähdin kävelemään sisälle, naiset tuijottivat. Toinen heistä otti kuitenkin erehdyksensä sen verran raskaaksi että yllätin potkimasta autoni renkaita ja kurkkimasta postiluukustani! Tuijotti minua myös aina todella murhaavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin ukko loukkaantui/suuttui siitä, että soitimme miehen kanssa hänen naiselleen ambulanssin. Ovat ilmeisesti aika alkoholisoituneita molemmat ja eräs ilta löysimme naisen kaatuneena rapusta makaamassa omissa ulosteissaan. Saatoimme kotiin ja päätimme vielä soittaa ambulanssin siltä varalta että oli kolauttanut päänsä. Seuraavana päivänä mies tuli kaupalla vastaan ja kuittaili loukkaantuneena siitä, miten ambulanssin soitto maksoi heille rahaa. Mietin vain että onpa prioriteetit hukassa jos todella loukkaantuu siitä, että joku on hänen naisystävänsä voinnista huolehtinut. Olisimme kaiken lisäksi syyllistyneet heitteillejättöön jos olisimme vain jättäneet naisen sinne rappuun, pahimmillaan hän olisi voinut kaatua uudestaan ja oikeasti satuttaa itsensä.
Kyllä mäkin oon sitä mieltä, ettei heidän sitä kuulu maksaa kun ei ole tilanneetkaan. Ethän sä nyt voi mennä tilaan muille kotiinkuljetuksella ruokaakaan ja vaatia maksamaan sun tilauksia. Voi lapsi hyvä sentään.. yritäpä käyttää aivoja.
Laskuhan annetaan sille, joka kyyditään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Markka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
50 markalla sai 25 kahden markan kahvikupillista ku 8,5 eurolla saa max neljä kahvikupillista
Kyl näin o ja 50 pennin kahvikupillisia olisi saanut sata, mutta toisaalta 8,5:llä eurolla saa viiden sentin kahvikupillisen peräti 170. Sellaisia vain ollut. Ei mene jakeluun, tämä markka-asia on kirjoitettu moneen kertaan. 2000-luvulla et saanut kahdella markalla kahvikupillista muualta kuin Sonkamuotkasta. Sotilaskodissakin kahvikupin hinta läheni kahta markkaa jo 1980-luvulla.
Meidän pikkukaupungin huoltiksella kahvi oli markan. Kun siirryttiin euroihin, hintalappuihin tuli mk:n sijaan vain € perään, eli kahvi oli euron. Kyllä siinä melkoinen hinnankorotus tuli, ja porukka lakkasi käymästä kahvilla siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin ukko loukkaantui/suuttui siitä, että soitimme miehen kanssa hänen naiselleen ambulanssin. Ovat ilmeisesti aika alkoholisoituneita molemmat ja eräs ilta löysimme naisen kaatuneena rapusta makaamassa omissa ulosteissaan. Saatoimme kotiin ja päätimme vielä soittaa ambulanssin siltä varalta että oli kolauttanut päänsä. Seuraavana päivänä mies tuli kaupalla vastaan ja kuittaili loukkaantuneena siitä, miten ambulanssin soitto maksoi heille rahaa. Mietin vain että onpa prioriteetit hukassa jos todella loukkaantuu siitä, että joku on hänen naisystävänsä voinnista huolehtinut. Olisimme kaiken lisäksi syyllistyneet heitteillejättöön jos olisimme vain jättäneet naisen sinne rappuun, pahimmillaan hän olisi voinut kaatua uudestaan ja oikeasti satuttaa itsensä.
Kyllä mäkin oon sitä mieltä, ettei heidän sitä kuulu maksaa kun ei ole tilanneetkaan. Ethän sä nyt voi mennä tilaan muille kotiinkuljetuksella ruokaakaan ja vaatia maksamaan sun tilauksia. Voi lapsi hyvä sentään.. yritäpä käyttää aivoja.
Niin joo, eli kun julkiseen erikoissairaanhoitoon ei voi itse tilata aikaa, vaan sinne laitetaan lähete perusterveydenhuollosta tms, ja myöhemmin tulee kutsu polille, sitäkään ei kuulu maksaa kun ei ole itse aikaa tilannut? Kyllähän se on niin, että palvelun käyttäjä palvelusta maksaa, ellei sitä ole lahjaksi saanut. Ja lanssikäyntejä ei tasan varmasti lahjaksi anneta/saada.
Siitä, että minulla on kissa.
Olin parikymppinen, juuri muuttanut omilleni, ja otin kissan lemmikiksi. Vanhempi sukulaistäti soitti, kyseli kuulumisia ja kilahti sitten ihan täysin, kun oli jostain kuullut uudesta lemmikistäni. Huusi että Afrikassa lapsia kuolee nälkään ja minä vaan syötän jotain kissaa. Tilanne oli niin absurdi, etten saanut sanottua oikein mitään. Miten Afrikan lapset ja kissani liittyivät toisiinsa, en vieläkään ymmärrä.
Minä en itse muista tätä mutta minulle on myöhemmin kerrottu tästä. Olin vähän yli vuoden ikäinen vanhempieni esikoinen kun meillä oli sukulaisperhe kylässä. Tämän perheen emäntä kertoi odottavansa lasta ja myös lapsen lasketun syntymäajan. Minun vanhempani tietysti onnittelevat heitä mutta minä en vielä osannut niin tehdä, olinhan vasta vähän aikaa sitten täyttänyt vuoden. Tästä tämä pariskunta pahastui minulle ja he olivat sanoneet minulle, että olen todella huonosti kasvatettu lapsi kun en onnitellut heitä.
Tuolla pariskunnalla oli itsellään ennestään lapsia joten heidän olisi pitänyt ymmärtää jo omasta kokemuksesta, että juuri vuoden täyttänyt vauva ei ole vielä sillä tasolla, että osaisi onnitella kun joku kertoo saavansa lapsen ja toisaalta eivät tuonkaan perheen lapset onnitelleet minun vanhempiani kun he noin puolen vuoden jälkeen kertoivat, että minun vanhemmilleni on tulossa toinen lapsi ja noista lapsista vanhimmat olivat jo reilusti yli 10-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupan kassalla työskennellessäni meitä työntekijöitä opastettiin / pakotettiin että aina pitää sanoa "hyvää päivänjatkoa" tai jos asiakas osti veikkauksen tuotteita piti sanoa "arpaonnea" tai "onnea" no yksi asiakas joka ennen tykkäsi siitä että toivotti hyvää päivänjatkoa, seuraavalla kerralla suuttui helvetisti ja siinä kassalla alkoi räyhätä nin että sylki lensi suusta "VIIME KERRALLA KUN TOIVOTIT HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA NIIN PÄIVÄNI OLI SITTEN NIIN HUONO. ÄLÄ AKKA ENÄÄN IKINÄ SANO NOIN" koko kauppa raikui.
No turha niistä toivotuksista on kilareita vetää, mutta oikeasti pidän tyhmänä nuo tuollaiset "hyvää päivänjatkoa" yms tyhjänpäiväiset heitot kaupan kassalla.
On suomalaiset sitten outoja. Keski-Euroopassa toivotetaan joka kaupassa hyvät päivänjatkot ja myös toisinpäin. Eikä kukaan ota kohteliaasta tavasta nokkiinsa.
Joskus kauan sitten pidin yhteyttä erääseen pikkuserkkuuni, koska meillä oli samanikäisiä lapsia ja olimme molemmat äitiyslomalla. Kerran hän ja lapsensa olivat meillä kylässä, ja esikoisemme leikkivät keskenään. Pian tyttäreni tuli itkien näyttämään, kuinka pikkuserkun lapsi oli repinyt pään ja kaikki raajat irti hänen barbiltaan. Pikkuserkku alkoi paasata kovaan ääneen, että katsos nyt, juuri tuon takia lapsille pitäisi ostaa vain kunnollisia leluja, ei tuollaiset leikeissä kestä. Tokaisin siihen "Ai jaa, kyllä ne vaan minun lasteni leikeissä ovat kestäneet ihan hyvin. Eikä tuo enää ihan miltään leikiltä vaikuta."
Tuosta kommentista pikkuserkku pahoitti mielensä niin, että lakkasi pitämästä yhteyttä, enkä ole kuullut hänestä sen koommin. Ei mitään pahoittelua tapahtuneesta tai puhettakaan siitä, että olisi korvannut rikotun barbin (ostin sitten itse tytölle uuden). No, eipä ole välien katkeaminen pahemmin harmittanut.
Vaikutat kyllä aika ylimieliseltä ja raskaalta ihmiseltä. Oli varmaan helpotus kaverillesi.