Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kun naama ei miellytä.

Sain kuulla, että siskolleni naureskeltiin selän takana, kun hän laittoi vähintään kerran viikossa Facebookiin pussailukuvia miehensä kanssa. Ja siksi siis naurut, että oli yleisessä tiedossa että tuolla miehellä oli jatkuvasti toisia naisia kierroksessa ja siskoni siis yritti ylläpitää vaaleanpunaisia kulisseja.

Tietenkin kerroin näistä siskolleni ja hän suuttui minuun lopullisesti. Olen kuulemma vain kateellinen k---pää. Just.

Vierailija kirjoitti:

Sain kuulla, että siskolleni naureskeltiin selän takana, kun hän laittoi vähintään kerran viikossa Facebookiin pussailukuvia miehensä kanssa. Ja siksi siis naurut, että oli yleisessä tiedossa että tuolla miehellä oli jatkuvasti toisia naisia kierroksessa ja siskoni siis yritti ylläpitää vaaleanpunaisia kulisseja.

Tietenkin kerroin näistä siskolleni ja hän suuttui minuun lopullisesti. Olen kuulemma vain kateellinen k---pää. Just.

Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti

Minullakin, kuten monella muulla, suuttumuksen aiheutti oman asunnon osto. Ostimme mieheni kanssa pitkän säästämisen ja kituuttamisen jälkeen rivarista asunnon, ja tästä sai lähisukulainen vedettyä valtavan palkokasvin nenäänsä ja välit meni poikki :D ihan oikeasti suuttui siitä, että muutimme omaan asuntoon emmekä asuneet vuokralla koska "hänkin tahtoo oman asunnon, miten ne kehtaa ostaa kun tietävät että itsekin haluan". Nelikymppisen ihmisen luulisi jo ymmärtävän asioita paremmin eikä olevan noin lapsellisen kateellinen.

Sartsu kirjoitti:

"Mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D"

Tää oli jotenkin ihana! Miten tilanne ratkesi ja juttelitteko asiasta, miksi kävi niin tunteisiin että laitoit pippurit kokonaisina keittoon? Oliko hän aiemmin maininnut, ettei pidä siitä että pippurit ovat keitossa kokonaisina? Jos oli niin ymmärrän häntä, että et ollut kunnioittanut hänen toivettaan olla laittamatta kokonaisia pippureita.

Mutta tässä oli loistava esimerkki miten pienestä melko vähäpätöisestä asiasta voi suuttua.

Itselleni suututaan yhtenään kärkevistä mielipiteistäni. Olen jo niin tottunut siihen. Olen myös siitä harvinaislaatuinen ihminen, että tuppaan sanomaan asiat suoraan päin naamaa ihmisille tiedostaen, että joudun siitä konflikteihin väistämättä, jos ei sanomani miellytä. Sanon sekä negatiiviset, että positiiviset asiat suoraan. Otetaan vaikka esimerkki: Joku on pannut päälle hameen, joka ei todellakaan imartele käyttäjäänsä. Sanon sen suoraan, vaikkakin koitan muotoilla sen niin, että sanon nätisti. Toinen osapuoli loukkaantuu ja sanon sen tietäen, että loukkaantuu. Sanotaan mullekin asioita usein suoraan. 

Junttia käytöstä on ilmaista mielipiteensä jos sitä ei kysytä. Toisen loukkaaminen tahallaan on puhtaasti ilkeyttä, sitä vaan on kiva perustella ”rehellisyydellä ja suoraan puhumisella”. Paitsi tietty jos on autismin kirjolla, silloin sille ei voi mitään. Ja jos kysytään, voisi miettiä jotain mukavaa tai neutraalia sanottavaa. Onko hameen kangas kaunis, tai hyvin laskeutuva? Upean värikäs, tai kauniin hillitty? Uusimpien trendien mukainen vai klassinen?

Vierailija kirjoitti:

Sain kuulla, että siskolleni naureskeltiin selän takana, kun hän laittoi vähintään kerran viikossa Facebookiin pussailukuvia miehensä kanssa. Ja siksi siis naurut, että oli yleisessä tiedossa että tuolla miehellä oli jatkuvasti toisia naisia kierroksessa ja siskoni siis yritti ylläpitää vaaleanpunaisia kulisseja.

Tietenkin kerroin näistä siskolleni ja hän suuttui minuun lopullisesti. Olen kuulemma vain kateellinen k---pää. Just.

Siitä puhe mistä puute (vanha sanonta) pätee kyllä usein! Yleensä ne jotka kauheasti alleviivaavat rakkauttaan somessa pusi pusi hali hali -tyyliin ovat oikeasti melko hataralla pohjalla. 

Tuollaiset jotka "rehellisyyden nimissä" ovat ilkeitä, olivat mun pahempia koulukiusaajia yläaste ja ammattikoulu aikana, sekä työpaikoilla näihin välillä törmännyt, näillä on todellakin heikot sosiaaliset taidot ja tilannetajuttomuutta asioissa! Eivät tietenkään itse siedä jos samalla tavalla heitä kohtaan oltaisiin rehellisyyden nimissä ilkeitä.

Tuttu suuttui, kun sairastuin enkä voinutkaan ottaa lastaan yön yli hoitoon.

Tuntui jotenkin hölmöltä kuunnella sitä raivoa, kun perusteluna käytettiin sitä, miten se Auli-Pauli oli niiiin kovasti odottanut ja nyt joutuu pettymään.

No eihän minusta ollut lapsen viihdyttäjäksi, kun hädin tuskin pysyin tolpillani.

Tutullani oli täysin "itsekäs" meno, ei mitään välttämätöntä, ja toisaalta hänellä oli useita muitakin tuttuja, jotka voivat huolehtia lapsesta. Kuten tapahtuikin. Piti vain vetää herneet, kun suunnitelmansa ei toteutunut juuri hänen tavallaan.

En aio enää edes tarjota apuani.

Kerjääjä kadulla suuttui tutulle , kun sai vain kymmenen euroa, ei kahtakymmentä.

Ihan normaalia. Jos työskentelet ravintola alalla olet joka juhlassa töissä joko keittiössä tarjoilemassa.

Onko tämä teidän mielestä niin kauhea juttu, että työkaverin piti mennä vessaan itkemään ja minun piti pyytää häneltä anteeksi halauksen kera. 

Joskus töissä oltiin ruokatauolla ja porukan pitkällä raskaudessaan ollut n. 25v ollut nainen "makasi tuolissaan" ruoan päätteeksi niin, että se raskauden takia iso maha oli pystyssä. Sanoin sitten, että mieti kun olisi tuommoinen maha aina niin miten hyvä olisi asettaa kalja siihen aina kun istuu sohvalla ja katsoo tv:tä. Veti itkuraivarit siitä ja kuinka häntä on nuorena kiusattu ylipainosta. Piti sitten pyytää anteeksi. Itse ajattelin silloin, että onpa ihme lumihiutale tuokin kun en siis tosiaankaan ollut ilkeä mistään ylipainosta.

Basbarduu90 kirjoitti:

Onko tämä teidän mielestä niin kauhea juttu, että työkaverin piti mennä vessaan itkemään ja minun piti pyytää häneltä anteeksi halauksen kera. 

Joskus töissä oltiin ruokatauolla ja porukan pitkällä raskaudessaan ollut n. 25v ollut nainen "makasi tuolissaan" ruoan päätteeksi niin, että se raskauden takia iso maha oli pystyssä. Sanoin sitten, että mieti kun olisi tuommoinen maha aina niin miten hyvä olisi asettaa kalja siihen aina kun istuu sohvalla ja katsoo tv:tä. Veti itkuraivarit siitä ja kuinka häntä on nuorena kiusattu ylipainosta. Piti sitten pyytää anteeksi. Itse ajattelin silloin, että onpa ihme lumihiutale tuokin kun en siis tosiaankaan ollut ilkeä mistään ylipainosta.

No, rehellisesti sanottuna mielestäni heittosi oli hiukan typerä työkaverille, vaikka kyllä hänenkin reaktionsa oli liioiteltu. Kaverit ovat sitten erikseen, ja heille tuollaista voisikin sanoa, työpaikalle tuollaiset jutut eivät (välttämättä) kuulu.

Käly tarjosi meille mattoa ruokapöydän alle. Sanoin etten halua laittaa sinne mattoa, koska lapset ovat niin pieniä, että sotkevat joka ruokailun aikana pöydänalusen ja on helpompaa siivota se kun ei ole mattoa. Käly inttää ja inttää, että maton on tosi helppo imuroida.

Sitten sanoin, etten halua pilata hänen mattoaan ruokatahroilla (mikä tapahtuu väistämättä). Käly siihen, että hän ei oikeasti tarvitse mattoa enää ja ei yhtään haittaa vaikka se menee pilalle.

Tämä keskustelu käytiinkolme-neljä kertaa kunnes kyllästyin ja sanoin, että hyvä on, voimme ottaa maton. Olin jo aiemmin oppinut, että käly ei lopeta ennen kuin saa tahtonsa läpi.

Laitoin maton ruokapöydän alle. Kahden ruokailun jälkeen tajusin, että siivoaminen oli ihan toivotonta ja vein maton varastoon.

Parin viikon kuluttua lapset tarvitsivat jotain maan suojaa pihaleikkiin, ja annoin maton heille käyttöön.

Käly kuuli asiasta ja veti herneen nenään.

äkänen akka kirjoitti:

Kaveri tuli yllättäen kylään ja kun en yllärivisiiteistä tykkää, niin sanoin, että olisi voinut soittaa, etten tykkä yllätyskyläilyistä, niin kuului vain kolahdus ja kaveri katosi ovesta ulos. Jälkeen päin kun nähtiin, oli kaveri kuin ei mitään olisi tapahtunut. Vähän nousi kulmat moisesta.

mitähän sen kaverin sitten olisi pitänyt tehdä?

Ja miksi on outoa että on ihan normaali?

Sartsu kirjoitti:

Kommenttini katosi jonnekin.. No kirjoitan uuden. Mulle on suututtu mielipiteistäni. Se on omituista, koska nehän ovat vain mielipiteitä ja eivät määritä koko ihmistä. Jokaisessa on hyviä ja huonoja puolia. Täydellistä ihmistä ei ole vaikka jotkut saattavat niin itsestään kuvitellakin.

Olen samaa mieltä, on mielenkiintoista keskustella eri mieltä olevien kanssa, mutta on myös hyvä huomioida miten asiat esittää

Kaveri laittoi tekstiviestin, jossa haukkui seksuaalista vähemmistöä. Vastasin, että ko. keskustelu ei kiinnosta minua eikä minulla ole mitään vähemmistöjä vastaan. Sai kauheat kilarit, kuinka olen huono ystävä kun en ole samaa mieltä.

Nimim. Omaa mieltä

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Jos työskentelet ravintola alalla olet joka juhlassa töissä joko keittiössä tarjoilemassa.

Älä suostu tai vaadi tuntuvaa korvausta, jos suostut.

Opiskeluaikana illanistujaisissa mainitsin (en muista miksi) että pirkkalaiset heimot verottivat lappalaisia joskus rautakaudella. Seurueessa ollut nainen kilahti täysin. Hän huusi, että sellaista ei ole tapahtunut, koska hänen setänsä on historian opettaja, eikä ole tämmöisestä koskaan maininnut (juu, en tajunnut asiayhteyttä).

Jäin vain haavi auki ihmettelemään. Enhän minä ketään syyttänyt, enkä solvannut. Olipahan vain kiintoisa tosiseikka suomen varhaisesta historiasta. En ymmärrä, enkä ymmärrä vieläkään. (Tuolloin ei ollut nettiä, josta asian olisi voinut tarkistaa heti).

m56

Vierailija kirjoitti:

savoooosta kirjoitti:

Tykkään puhua paljon puutaheinää, eli höpöttää. Johtuu varmaan savolaisesta verenperimästä ja kotikasvatuksesta, jossa kokoajan lasketaan jollain tavalla leikkiä. Ikäänkuin nokkelaa aivojumppaa.

No lähdettyäni kodin turvallisesta ympäristöstä maailmalle, olen tavannut erikoisen ihmistyypin "Vittuuntujat".  Yhtäkkiä joku ihminen vain alkaa nälvimään tai kohtelemaan minua agressiivisesti tai käskee minun pitää turpani kiinni. 

Nuorempana en ymmärtänyt että mikä ihme on että yhtäkkiä vain aletaan hyökkäämään toisen kimppuun, mutta kokemuksen myötä olen oppinut, että jatkuva leikinlaskuni koetaan "Paskanpuhumiseksi" ja se jostain syystä käy joillekkin (aina mies) hermoon.

En ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt sitä ajatuskuviota mikä siihen liittyy, eli jos ei pidä siitä että joku höpöttää kokoajan, eikö siitä voisi kohteliaasti tai asiallisesti huomauttaa?  

Sen sijaan ollaan hiljaa ja kerätään jotain vitutusta kunnes räjähdetään yllättäen ja muututaan agressiiviseksi.  Aivan ihmeellistä toimintaa.

Näitä vittuuntujia tahtoo olla aina isommassa porukassa vähintään yksi ja sen takia olen muuttunut varovaisemmaksi ja stressaantuneeksi, kun tapoihini kuuluu kuitenkin se hyväntuulinen leikinlasku kokoajan.

Olen itse sellainen helposti ihmisistä kuormittuva, eli aika läheistä sukua vittuuntujalle. Väittäisin että et ehken osaa lukea ihmisten elekielen merkkejä esim siitä että toiselle riittää jo sun pälätyksen kuuntelu. Tietysti sen toisen pitäisi sanoa asiallisesti jne. Mutta ehkä olet osan mielestä sellainen että viet vaan ilmasta hapen ja he joutuvat tavallaan suojelemaan omaa tilaansa. Varmasti, jos kiinnittäisit huomiota, niin huomaisit elekielessä ennen sitä ns. täysin yllättävää räjähtämistä välttelyä, poispäin katsomista, rintamasuunnan pois kääntämistä, puhinaa jne.

Mun sukulainen oli just tuollainen "välttelijä". Alkaa katsella muualle, ei kommentoi jne. Kun olen hiljaa ja annan toiselle tilaa puhua vuorostaan kuulumisensa niin mitään ei tapahdu. Todella raivostuttavaa käytöstä tuokin.

Eksä suuttui, kun otin punkkirokotteen. Se on kuulemma "äm mien naurettavaa kotkotusta" ja häntäkään ei edfes vauvana/lapsena ole koskaan rokotettu ollenkaan. Asuin maaseudulla alueella jossa punkkeja oli runsaasti.