Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6335)
Seisoin kaverini kanssa ostoskeskusken kulmalla, kun joku tuntematon mies rupesi ärisemään
Ette sitten voi vanhempianne auttaa. Ei nuorilla ole käytöstapoja.
Oltiin ensin ihan ihmeissään, että mistä tuo nyt oikein keuhkoaa, sitten mies meni selkäni takana seisseen vanhemman miehen luo ja nosti hänelle maasta jotain.
Lähtiessään vielä mutisi jotain kakaroista, enkä itse ollut edes huomannut takani ollutta miestä :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiattomat ihmiset usein suuttuu totuuden sanomisesta. Jos mietin kaikkein vihaisimpia ihmisiä, joita olen koskaan nähnyt, yleensä kaikki on johtunut totuudesta, joka ei miellytä. Tyyliin painat vaa'an mukaan 70 kiloa. Ulkona sataa, ei paista aurinko. Tai minä päivänä jokin asia tapahtui. Tarkistan sen jostain luotettavasta lähteestä, totean ääneen ja kerron hänelle, ja hän tekee kolmoisvoltin sivuttain koska en vain ottanut hänen sanomaansa asiaa totena.
On kai sanomattakin selvää, että itsestäni yhtään välittävänä ihmisenä en ole päästänyt tällaisia ihmisiä jatkoon.
Totuuden sanoakseni vaikutat ikävältä tyypiltä. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla se kerta kun kaveri suuttui kun pidin häntä hyvännäköisenä enkä läskinä rumana lehmänä.
En kertakaikkiaan voi edelleenkään ymmärtää miten voi suuttua siitä että pitää ystävää viehättävänä ja mukavana ihmisenä.
Noinko sen ilmaisit hänelle: "Minun mielestäni sinä olet hyvännäköinen etkä läski ruma lehmä..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelinmyyjä suuttui, kun sanoin jo puhelun alkumetreillä, etten tilaa mitään. Hän huusi vihaisesti että mun on pakko kuunnella tarjous loppuun. Että sellaista :D
Sama tapahtunut minulle. Myyjä haukkui minut idiootiksi, nimitteli ja huusi puhelimeen kun en halunnut lehteä. Ja se myyjä vielä sai ylikiltin nuoren sekä itkemään että tilaamaan lehden näin. Minulla on vähän enemmän selkärankaa nykyään.
Opetelkaa lyömään luuri korvaan heti! Tai jos ei siihen löydy selkärankaa niin vaihtaa sitten numeronsa ja laittaa sen salaiseksi. Eihän tuollaista tarvitse kenenkään sietää, hyvän tähden. Itseään pitää osata puolustaa. Opettakaa se lapsille. Numeron esto on turhaa sillä soittavat kuitenkin eri numerosta seuraavan kerran.
Hiljennän nykyisin kotipuhelimeen tulevat vieraat numerot. Joskus googlaan numeron ja aina se löytyy sieltä "häiritsevä"-otsikon alta.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana kaverini suuttui minulle siitä, kun hän sai kokeesta vitosen. Oli kuulemma minun vika, että hänen numeroksi tuli viisi.
Aikoinani kävin iltalukion abiluokalla luokkatoverin kanssa psykologian suullisessa tentissä, jossa oli mahdollisuus korottaa arvosanaa. Kullekin oli oma, vain yksi kysymys.
Minä vastasin kysymykseeni omasta mielestäni hyvin ja opettaja oli ilmeisesti samaa mieltä, koska arvosana nousi kasista ysiin.
Tämä kaveripa ei osannitkaan vastata omaan kysymykseensä, joten hänen arvosanansa pysyi ysinä. Kymppiä tavoitelleen pettymys oli ymmärrettävää.
Silti tuntui keljulta, kun hän kotimatkalla sekä haukkui opettajan perin pohjin että kertoi hyvin suorasukaisesti, että olisi osannut vastata minun kysymykseeni paremmin kuin minä olin vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan valokuvausta. Kerran sanoin kuvattaville (pariskunta ja lapsi) sovitussa kuvaustilanteessa omasta mielestä small talkina, että näytättepä kuvauksellisilta. En antanut ohjeita, enkä "vuodattanut" kehuja enempää, totesin vain. Suuttuivat että oksat pois. Sitä paitsi kuvauksellisuus, vaikka yhä oli hyvä valo jne. meni siinä ärhentelyssä. En tänäkään päivänä tajua, mistä se reagointi.
Kuulivatko kenties jotain väärin? Vai onko niin, ettei kaikki tiedä mitä sana "kuvauksellinen" tarkoittaa?
Kuulivat näyttävänsä "kuvatuksilta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni Mikon exä Maija suuttui siitä, kun hänen avopuolisonsa Pertti jätti hänet. Maija oli sitä mieltä, että minä olin aiheuttanut eron. Maijan ja Mikon aikuinen lapsi Sami kun oli meillä käymässä silloin, kun Pertti jätti Maijan. Jos Sami ei olisi ollut meillä kylässä (koska olin tietysti juonitellut ja pyytänyt Samin käymään ihan vain siksi, että Pertti jättäisi Maijan), olisi Sami mennyt äitinsä Maijan luo kylään. Tuolloin Pertti ei olisi jättänyt Maijaa.
Ja tämähän kaikki oli minun syytäni.
Erohan on tietenkin ikävää, mutta minä nyt vaan hymyilen tässä tätä logiikkaa.
Tuossa kuviossa on todella selkeintä, että valitaan vain yksi syylliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran bussimatkalla kyytiin oli nousemassa pienikokoinen ja todella raihnas ja heiveröinen mummeli rollaattorinsa kanssa. Nousin auttaakseni häntä nostamalla rollaria kyytiin, niin siitäkös mummopaha aloitti hillittömän sättimisen kuinka hän itse kyllä pääsee. Toisen en ole tarjonnut apuani kelleen.
Tarjoa vain. Minä ainakin hymyilen ja kiitän aina nätisti.
Olin ompelemassa ja tiputin katkaistut langanpätkät ompelupöydän vetolaatikossa olevaan roskapussiin, kaverini luuli minun tiputtavan ne lattialle ja suuttui kun olen niin epäsiisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leivoin ihan tavallista kanelipullaa ja mieheni kaverini ei tykänyt kun tein asiat eri tavalla kuin hänen äitinsä! Ei nyt ehkä ihan suuttunut, mutta kertoi kyllä auliisti miten ne oikeasti pitää tehdä: käytin kuivahiivaa, kun piti olla tuoretta, jätin taikinan liian löysäksi, nostatin taikinaa liian kauan astiassa ja annoin valmiiksi leivottujen raakojen pullien kohota vielä hetken ennen paistamista! Paistamisessakin oli jotain väärin.
Luulin jo etteivät kelpaa syötäviksi, mutta hyvin upposivat ja tyyppi viitsi vielä ihmetelle miten isoja + pehmeitä pullia tein. Äitinsä pullat olivat jostain kumman syystä aina kovia...
Eräällä tutullani oli tapana puhua yhdestä ystävästäni aina todella halventavaan sävyyn, joten kielsin häntä enää kyselemästä minulta mitään ystäväni elämään liittyvää. Ei ymmärtänyt, vaan alkoi inttää, ettei muka ole koskaan ollut epäkunnoittava (mitä nyt aina sanoo, ettei saa ystäväni puheesta mitään selvää ja kritisoi päälle ystäväni töitä).
Lisäksi onnistun aina satunnaisesti suututtamaan jonkun olemalla eri meiltä tai puhumalla suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka mistä. Psykopaattiäitini saattaa seota jo pelkästä katseesta.
Ystäväni haukkui jos miestään (joka ei itse ollut paikalla); valitti muun muassa, kuinka laiska tämä on, kun ei jaksanut pahemmin osallistua heidän häidensä suunnitteluunkaan. Totesin siihen: "joo, tollanen on kyllä aika rasittavaa". Kaveri alkoi rähjätä: "mitä v*ttua sä mun miestä haukut, omasi on niin paljon parempi vai"?
En ihan tajunnut miksi hän suuttui, kun totesin noin. Tuskin olisi ollut yhtään parempi, jos olisin sanonut: "Älä nyt, ei tuo musta ole paha juttu ollenkaan, ihan hyvä vaab ettei osallistunut teidän häävalmisteluihin!" tjsp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenystäväni on mestari loukkaantumaan minulle oudoista asioista. Ne ovat asioita, jotka ärsyttävät häntä ja hän purkaa ne sitten minulle kiukutteluna. Tässä muutama:
- Kun lukio loppui, ja hain kotikaupungistamme muualle opiskelemaan. Kaveri ei koskaan onnitellut minua opiskelupaikasta, vaan raivosi ja heitti ivallisia kommentteja kuten "ai tää kaupunki ei oo tarpeeksi hyvä sulle, vai". Hänen äitinsä paljasti minulle, että kaveri vain oli surullinen lähdöstäni, mutta oli liian ylpeä myöntääkseen sen. Myöhemmin kaveri muutti perässäni samaan kaupunkiin.
- Monestikin kun olemme olleet shoppailemassa, ja olen esimerkiksi pyytänyt häntä sovituskopista tuomaan minulle uuden koon. Joskus muistutin, että kokoni on 36, jolloin hän tiuskaisi "ei sun tarvi sillä leveillä".
- Joskus mainitsin hänelle, että vanhempieni luona on kovin ahdasta, kun olemme esim. jouluisin sisarusteni kanssa siellä yhtä aikaa. Kaveri alkoi huutaa: "No pitikö sun porukoiden muuttaa sellaiseen pikku rotanloukkoon, mähän sanoin jo silloin että se oli p*ska idea!"
- Kaveri alkoi odottaa lasta, ja pari kuukautta myöhemmin selvisi, että veljeni vaimoineen odottaa myös. Kun kerroin tästä kaverille, hän ei puhunut minulle kahteen viikkoon.
Top 4 satunnaisessa järjestyksessä.
1) työkaveri suuttui kun käänsin radiota pienemmälle niin, että se oli silti lujalla mutta ei särkisi korvia. Kääntyi työpisteeltä pois ja seistä pönötti selkä työpistettä kohti (ikää jotain +50v)
2) kaveri suuttui kun kerroin aprillipilana etten saisikaan suunnittelemaani koiraa. Ei olla senkoommin oltu väleissä.
3) äiti suuttui ja kertoi, että olin pilannut hänen päivänsä, kun kielsin arvostelemasta ulkonäköäni.
4) silloinen pomo suuttui, kun olin siivoojana tehnyt päivän isoimman työn ja lähdin tämän jälkeen huonovointisena kotiin. "Kuka ne työt tekee, en minä ainakaan", muistan ihan sanatarkkaan hänen huutaneen. (Ohi aiheen, samainen pomo söi mun eväät jääkaapista.)
2375 jatkaa, koirani kasvattaja - jota luulin ystäväkseni - suuttui minulle siitä että lähdin viikonloppulomalle ja joku muu hoiti koiriani. Tässä vaiheessa siitä tuli yllättäen kaupan ehto mitä olin rikkonut jättäessäni koirani hoitoon. Sama daami ilmeisesti suuttui myös siitä että kerroin tämän koiran sairaudesta (en milloinkaan ole syyttänyt häntä siitä), ja katkaisi välit niinkin aikuismaisesti että ei koskaan vastannut enää yhteydenottoihini. Jälkikäteen ajateltuna, ei ole ikävä noin sekaisin olevaa ihmistä.
No tässä just yks päivä kävelin kauppaan, ja kävelytietä vastaan tuli vanha mummeli. Kävelin aivan tien (joka oli siis erittäin leveä) reunassa, ja hän vastakkaisessa. Silti kun olimme rinnakkain, hän ärjäisi minulle "PIDÄ SE TURVAVÄLI!"
Mikä oli aika helkkarin turha pyyntö, koska välillämme oli ainakin 2 metriä...
Olen hoitoalan opiskelija ja teen tällä hetkellä töitä hoivakodissa. Alalla on paljon räväköitä ja puheliaita kälättäjiä, joista osa on myös melkoisia päällepäsmäreitä. Nämä huohottavat niskaan ja arvostelevat harjoittelijan jokaista askelta. Kontrollointi yltää myös hoivakodin asukkaisiin: asukkaiden pitäisi toimia kuin nappia painamalla.
Kerran muuan räväkkä hoitaja kysyi minulta asukkaiden ruokailun loppuvaiheessa, onko sen ja sen astiat haettu. (Asukkaat siis ruokailevat huoneissaan.) Vastasin käyneeni katsomassa mutta että en ottanut astioita, koska asukkaalla oli vielä syöminen kesken. Hoitaja alkoi ärjyä minulle, että vieläkö se muka syö ja miksi se on niin hidas, jne. Vaikka omasta mielestäni kyseinen asukas ei edes syönyt mitenkään erityisen hitaasti. Ihmetytti toki sekin, miksi hoitaja koki tarpeelliseksi huutaa asiasta minulle.
Vastaavia pikkuesimerkkejä on lukuisia. Päällepäsmäriä v*tuttaa, kun asukkailla on oma tahto.
Alue: Aihe vapaa
Toistakymmentä vuotta sitten kaveerasin sellaisen tyypin kanssa, johon olin tutustunut jo joskus 1985 tai 1986.
Vailla vakituista osoitetta olevana hän sitten ykskaksniksnaks keksi mennä laittamaan itsensä kirjoille minun osoitteeseen. Ihmettelin, kun alkoi tulla outoa postia ja kelasta lappua, että taloudessani on ruokakunnan koko muuttunut yhdestä kahteen. Meinasi meikäläiseltä lähteä asumistuet, joten minun piti sitten juosta maistraatissa ja kelassa selvittämässä asiaa, että ihan yksin asun.
Tästä kun sitten annoin kaverille palautetta, niin siitäkös hän veti herneet nenään. Minä olin siinä sitten se järkeä vailla oleva, jonka olisi pitänyt opetella älyä käyttämään. Homman nimi oli muutenkin se, että hän teki kaikenlaista paskaa minulle ja muille ja häntä oli sitten loukattu ja syytelty suotta, kun hänelle palautetta annettiin.
Kerran oli tulossa yhen tutun kanssa kylään mun luokse, niin en päästänyt sisälle, koska seura ei kiinnostanut. Sitten kuuntelin, kuinka hän kaverilleen rappukäytävässä jupisi. Selvisi sitten sekin, että taannoin, kun hän oli luokseni tulossa ja minulla sattui olemaan menoja, ettei hänen vierailunsa sopinut, niin siitä hän oli mielensä pahoittanut. Meikäläistä sitten kaverilleen haukkui tuosta asiasta. Itse aina teki kaikkea, mistä hänelle olisi pitänyt suuttua, niin homma menikin niin päin, että hän se niistä suuttui. Huh huh.
Ihan täysi narsisti, psykopaatti, varas, patologinen valehtelija, kaksinaamainen yms. koko kaveri. Onneksi eletään nykyisin eripuolilla maata, eikä ole nähty sitten vuoden 2008. Jos vastaan sattuisi tulemaan, tekisin äkkikäännöksen ja pakenisin juosten henkeni edestä.