Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6320)
Äiti suuttui minulle, kun ostin itselleni julisteen, jossa oli kuva söpöstä kissanpennusta, ja ripustin sen julisteen sänkyni yläpuolelle. Pidimme molemmat kissoista, joten pyysin hänet katsomaan julistetta. Hän haukkui minut itsekkääksi ja omahyväiseksi. Se tuli täysin yllätyksenä, koska yleensä tulimme toimeen hyvin. Kuulemma luulin olevani yhtä söpö kuin se kissa.
Tuosta on nyt yli 30 vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
50 markkaa 2001 vastaa nykyrahassa 10,64 € - eli aika alakanttiin oli arvioitu.
Puhe oli 90-luvusta, joten mennään sillä. 50 mk 1990 vastasi 13,12 € 2019.
Naapurin ukko loukkaantui/suuttui siitä, että soitimme miehen kanssa hänen naiselleen ambulanssin. Ovat ilmeisesti aika alkoholisoituneita molemmat ja eräs ilta löysimme naisen kaatuneena rapusta makaamassa omissa ulosteissaan. Saatoimme kotiin ja päätimme vielä soittaa ambulanssin siltä varalta että oli kolauttanut päänsä. Seuraavana päivänä mies tuli kaupalla vastaan ja kuittaili loukkaantuneena siitä, miten ambulanssin soitto maksoi heille rahaa. Mietin vain että onpa prioriteetit hukassa jos todella loukkaantuu siitä, että joku on hänen naisystävänsä voinnista huolehtinut. Olisimme kaiken lisäksi syyllistyneet heitteillejättöön jos olisimme vain jättäneet naisen sinne rappuun, pahimmillaan hän olisi voinut kaatua uudestaan ja oikeasti satuttaa itsensä.
Työpaikallani pomolla oli valtavan iso ja pelottava saksanpaimenkoira. Se makoili missä halusi ja kerran ohitin koiran ja vahingossa hipaisin sen päätä. Koira pompahti pystyyn ja alkoi rähjätä. Pomo ryntäsi paikalle ja suuttui minulle koska olin kuulemma polkaissut koiran päälle, ei se kuulemma muutoin olisi alkanut rähjätä.
Kerroin miespuoliselle ystävälleni, että harrastan joskus miesten kanssa seksiä rahasta. Hän suuttui, sillä en suostunutkaan hänen kanssaan sänkypuuhiin, edes rahaa vastaan, koska hän oli ystäväni. Hänestä minun olisi kuulunut tehdä hänelle "palveluksia" ystävyyteemme vedoten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin normaalisti hölkkäämässä ja törmäsin kaveriini ja hänen uuteen miesystäväänsä. Tervehdin heitä ja sanoin, että nyt on pakko jatkaa matkaa, koska on kiire. Jälkeenpäin kaveri laittoi vihaisen viestin että olin juossut hänen miesystäväänsä karkuun siksi, kun hän oli tum*aih*inen (anteeksi, tuota sanaa ei voi tänne enää muuten kirjoittaa tai po**te*taan)
Vierailija kirjoitti:
Minä vedin hillittömät kilarit, kun mies toi väärää leipää kaupasta. Jälkeenpäin ajateltuna olin kyllä kohtuuton, koska tarkoitus oli hyvä, vaikka väärin menikin. Lisäksi kauppaan on alle kilometrin matka! Joskus vaan mieli, hormonit, kuu tai mikä lie on erittäin epäedullisessa positiossa...
Sääliksi käy sun miesparkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys sisältää vuorovaikutuksen ongelman. Kukaan ei ole vastuussa toisen teoista, mutta jokainen on vastuussa omistaan.
Koetko ettet ole vastuussa mistään ja kaikki on aina muiden syytä. Loukkaat muita ja ne muut on hulluja.
Vai syyttääkö joku sinua omista teoistaan?
Jokainen voi parantaa vuorovaikutusta ottamalla vastuun teoistaan. Narsismia, jossa ollaan edesvastuuttomia, ei kannattaisi narsistin itsensäkään ruokkia. Kiitti jos jaksoit lukea näin pitkän.Tää kommentti on saanut ihan turhaan alapeukkuja. Sen sijaan mt-resurssi-kommentti sai täysiä yläpeukkuja, mikä kertoo aika paljon.
Joskus erikoisesti reagoivalla voi toki olla jokin mt-häiriö tai vaikka persoonallisuushäiriö taustalla, mutta ei aina enkä usko että edes suurimassa osassa.
Todennäköisesti paljon yleisempää on, että vuorovaikutuksessa on ollut jo pitkään ongelmia, mikäli hlöt ovat tunteneet pitkään. Esimerkiksi perumisesta hyväkin kaveri voi suuttua siksi, että sulla on tapana perua asioita usein tai sun kanssa on vaikea sovittaa aikatauluja. Siksi hlö saattaa ajatella että sairastuminen, unohdettu meno tai vastaava on vain tekosyy. Ja koska me ihmiset alitajuisesti usein unohdamme tämmöiset omat tapamme unohtaa muut ym negatiiviset tapamme (mieli suojelee aina positiivista kuvaa itsestään), häkellymme kun joku suuttuukin "yhtäkkiä".
Toki takana voi olla väärinkäsityksiä, esimerkiksi tuo mainittu kamerajuttu voi olla sellainen, jossa kommentti on koettu sarkasmina. Kuvattava on saattanut kokea ettei ole laittautunut/valmistautunut juhliin kiireessä kunnolla ja että kaikki näkevät sen. Esimerkiksi jos kokee että tukka on aamulla sekaisin ja paita ryppyinen, saattaa "näytät hyvältä" -kommentti kuulostaa sarkasmilta, vaikka kommentoija ei olisi edes kyseisiä asioita edes huomannut.
Ihmisey voivat myös kokea toisen läheisemmäksi kaveriksi kuin toinen itse kokee hänet, johtuen esim. perhekulttuurista. Täten odotukset voivat olla erilaisia. Paikkakuntakin voi vaikuttaa siihen mitä odotetaan puolitutulta.. suuttuminen voi johtua siitäkin, että itsellä on paineita jostakin asiasta, esimerkiksi työpaikanvaihdoksesta, opiskelemaanlähtemusestä tai vaikka siitä kesämökin rakentamisesta. Ihminen voi olöa myös vihainen itselleen ja purkaakin suuttumuksensa vaikka siihen puolisoon, joka ei tehnyt lottoa, koska hän oli itse kieltänyt sen.
Tässä mun arvailuja.
NÄIN. Myös roolit, jotka syntyvät lapsuudessa pysyvät tiukasti esim.sisarusten välillä. Tasa-arvo on silloin hyvin kaukainen kaiku.
Olin uuden kerhotoiminnan vetäjänä, ja paikallisradio halusi tehdä kerhosta jutun. Kun juttu tuli ulos, samalla alueella toimivan yhdistyksen työntekijä haukkui minut pystyyn, koska en ollut maininnut heidän toimintaansa. Hän oli aivan valtavan raivon vallassa ja meni henkilökohtaisuuksiin painottaen, että minä olin tahallisesti sabotoinut ja sivuuttanut heidän työnsä. Tosiasiassa se ei vain ollut juolahtanut mieleeni, eikä meillä ollut muutenkaan mitään keskinäisen mainostamisen diiliä. Mielenkiintoista käytöstä työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä lukiessa on aika ilmiselvää että pettymys ja turhautuminen triggeröi suuttumisen mikä sitten kanavoituu viestin tuojaan tai vain johonkuhun joka on lähellä kun pettymys iskee vasten kasvoja.
Joku ei saa poikaa lastenlapseksi vaikka on salaa odottanut, joku ei pääse omista läskeistä eroon, joku ei opi matikkaa vaikka haluaisi.
Itse suutun narsistisille yms ihmisille. Olen tehnyt aivan älyttömästi töitä jotta elämäni olisi mukavaa ja tasapainoista ja ihmissuhteet terveitä epävakaan lapsuuden jälkeen. Näen kuitenkin punaista huomatessani että joku tuollainen on edelleen päässyt kiemurtelemaan elämääni vaikka teen kaikkeni ettei niin tapahtuisi enää ikinä. Niille jotka ei noita käärmeitä tunnista suuttumus saattaa vaikuttaa siltä että johtuu jostain pienestä asiasta, minulle se pieni asia on se mistä tunnistan käärmeen.
Kaupan kassajonossa edessäni oli vanhempi hieno rouva, jolla oli ostostensa maksun aika. Rouva ei millään löytänyt oikeaa maksukorttia ja koitti tarjota jos mitä kirjastokorttia kassalle. Kassa oli hyvin ymmärtäväinen ja odotti kärsivällisesti, että rouva löytää oikean kortin. Itse odottelin myös ihan rauhassa, koska huomasin että nyt taitaa olla jostakin muistisairaudesta kysymys, koska oli niin haparoivaa se meno. En siis millään tavalla mulkoillut rouvaa tms. Yhtäkkiä tämä rouva alkoikin mullistelemaan minua ja sanoi isoon ääneen, että hän kyllä löytää omat korttinsa toisin kuin "eräät" eli minä ja tuhahteli että kaikenlaisia sitä onkin liikkeellä..No, olen töissä vanhusten parissa ja pahemminkin on joskus sanottu:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla taisi huomenta Suomessa olla se supernanny, joka peräänkuulutti "koko kylä kasvattaa" meininkiä takaisin. Juu hieno ajatus, mutta esim. 80-90-luvulla nämä huutajat, suuttujat ja loukkaantujat oli ihan arkipäivää lastenkasvatuksessa. En todellakaan halua että omille lapsille joku talonmies käy ärjymässä hippaleikistä "yhteiskasvatuksen" nimissä tai heidän mummo kokee oikeudekseen itkeskellä kuinka lapset nyt loukkasivat kun eivät halunneet juoda mehua.
Nimenomaan! Olin lapsi tuolloin 80-90 -lukujen taitteessa ja aina oli joku aikuinen huutamassa, sättimässä ja paheksumassa. Liian hiljainenkaan ei saanut olla, koska siitä oli heti joku täti närppimässä, että mikä tuota vaivaa kun on niin hiljainen. Sitten taas normaalia hippailua, majanrakentamista tai muuta leikkiä pidettiin jonninjoutavana kiljumisena ja häiriköintinä.
Suomi ei ole osannut kohdella lapsiaan kunnioittavasti ja rakkaudella. Toivottavasti tuoreemmat sukupolvet osaavat. Vaikka syntyvyys laskeekin, niin mikäli vain nyt syntyvillä ja varttuvilla lapsilla on paremmat olot entisiin verrattuna, niin minulle on ihan sama, kuinka paljon tai vähän niitä lapsia syntyy. Loppujen lopuksi tasapainoinen ja kannustavassa ympäristössä kasvanut lapsi tulee mitä todennäköisimmin olemaan myös tuottava aikuinen työelämässä.
Tämä niin paljon. Ihan sama minkänäköinen tai miten käyttäytyvä lapsi olit, aina sait joltain aikuiselta haukut niskaan. Lapsia myös pyrittiin nolaamaan ja heidän kustannuksellaan naurettiin.
Kehuja harvemmin sai "ettei vaan ylpisty"
Ja jos aikuinen puhui ystävällisesti järkeä, löytyi joka pihalta joku täysin hirviö lapsi. Hän joka nolasi sen aikuisen.
Entinen vuokralainen raivostui, kun pidätimme vuokravakuudesta lukon uudelleensarjoituskulun, kun rouva ei palauttanut kaikkia saamiaan avaimia. Raivosi siis siksi, että ”eihän hän voi todellakaan tietää , kenellä se kadonnut avain on!”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
50 markkaa 2001 vastaa nykyrahassa 10,64 € - eli aika alakanttiin oli arvioitu.
Siihen aikaan esimerkiksi litra vaniljajäätelöä pahvipaketissa maksoi 10mk. Eli tuolla rahalla olisi saanut viisi litraa jäätelöä Citymarketista.
Ystävä suuttui erittäin pahasti, kun järjestimme hänelle yllätyssynttärit. Vaati heti pääsyä suoraan kotiin kun oltiin menty erääseen baariin kauemmas kotoa katsomaan esiintyjiä joista tiesimme hänen pitävän. Noh vietiin kotiin kun niin toivoi ja oli monta päivää hyvin vihainen.
Tässä opittiin kantapään kautta ettei hän kestä tämäntyyppisiä yllätyksiä vaan haluaa tietää mihin ollaan menossa reilusti etukäteen. Oma oli vikamme kun jekutimme että mentiin ihan lähelle vaan ja käskettiin pitämään silmät kii ajon ajan, vaan oli se silti hurjaa miten pahasti ihminen voikaan suuttua yllätysjuhlista.
Lukioiässä vuotta vanhempi kaverini suuttui pahasti kun pukeutumiseni alkoi muistuttamaan hänen pukeutumistyyliään ja aloin kuuntelemaan samoja bändejä kuin hän. Välit oli täysin poikki yli vuoden ajan, ensin tosin teki hyvin selväksi miten kiukkuinen tästä oli. Onneksi lopulta saatiin puheyhteys auki ja sovittiin se juttu.
Äiti haukkui kun pienenä leikkasin saksilla vielä olkkarissa roikkuvista verhoista peittoja barbeille, keskeltä verhoa tietenkin. Äiti aina haukkui niitä verhoja rumiksi, joten en ymmärtänyt, miksi se suuttui.
Olen tavannut yhden todella häiriintyneen ihmisen. Kaveri toisesta kaupungista tuli käymään. Muutaman päivän päästä lähetin hänet matkoihinsa, koska en halunnut enää lainata rahaa tai vaatteita, kantaa ruokaa kaupasta ja pyytää miesystävääni kuskailemaan. Reaktio: hän alkoi uhkailla poliisilla??? yritti soittaa sata kertaa ja lähetti uhkailuviestejä. Kun kerran poliisista puhuttiin, kysyin sieltä neuvoa ja neuvoivat säilyttämään kaikki uhkailu/häirintäviestit. Kun tekstiviestillä ilmoitin, että nämä viestit sitten otetaan talteen, seurasi autuas hiljaisuus.
Kaikkea muutakin hän puuhasi, kyseessä oli ilmeisesti maaninen episodi, jollaista en ollut ennen nähnyt. Soitin tämän naisen äidille, ja äiti kiitti kun soitin. Tyttärensä oli näet jättänyt lapsensa mummolaan hoitoon jo päiväkausia sitten, eikä tämä äiti/mummo edes tiennyt missä tytär luuhaa.
Olin parikymppisenä kaverini kanssa samassa kesätyöpaikassa. Meillä oli molemmilla samalle viikonlopulle eri menoa. Ennen kesätyön alkua soitin pomolleni, ja toivoin kyseistä viikonloppua itselleni vapaaksi. Kaverini suuttui, ja piti minulle mykkäkoulua, sillä minun olisi kuulemma pitänyt toivoa tätä viikonloppua hänellekin vapaaksi.
Alue: Aihe vapaa
Exä suuttui verisesti, kun en antanut hänen ostaa 15-vuotiaalle serkkutytölleen kossupulloa. Olisi kuulemma pitänyt saada ja että olen vanhanaikainen nipottaja. Minä lähinnä mietin, että 15v likan ei tartte kiskoa kossua kaksin käsin ja kaatokännissä noin nuorelle voi sattua mitä tahansa ikävää, vaikkapa r**skaus. Sattuu sitä vanhemmillekin...