Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6320)
Vierailija kirjoitti:
Aamulla taisi huomenta Suomessa olla se supernanny, joka peräänkuulutti "koko kylä kasvattaa" meininkiä takaisin. Juu hieno ajatus, mutta esim. 80-90-luvulla nämä huutajat, suuttujat ja loukkaantujat oli ihan arkipäivää lastenkasvatuksessa. En todellakaan halua että omille lapsille joku talonmies käy ärjymässä hippaleikistä "yhteiskasvatuksen" nimissä tai heidän mummo kokee oikeudekseen itkeskellä kuinka lapset nyt loukkasivat kun eivät halunneet juoda mehua.
Nimenomaan! Olin lapsi tuolloin 80-90 -lukujen taitteessa ja aina oli joku aikuinen huutamassa, sättimässä ja paheksumassa. Liian hiljainenkaan ei saanut olla, koska siitä oli heti joku täti närppimässä, että mikä tuota vaivaa kun on niin hiljainen. Sitten taas normaalia hippailua, majanrakentamista tai muuta leikkiä pidettiin jonninjoutavana kiljumisena ja häiriköintinä.
Suomi ei ole osannut kohdella lapsiaan kunnioittavasti ja rakkaudella. Toivottavasti tuoreemmat sukupolvet osaavat. Vaikka syntyvyys laskeekin, niin mikäli vain nyt syntyvillä ja varttuvilla lapsilla on paremmat olot entisiin verrattuna, niin minulle on ihan sama, kuinka paljon tai vähän niitä lapsia syntyy. Loppujen lopuksi tasapainoinen ja kannustavassa ympäristössä kasvanut lapsi tulee mitä todennäköisimmin olemaan myös tuottava aikuinen työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla taisi huomenta Suomessa olla se supernanny, joka peräänkuulutti "koko kylä kasvattaa" meininkiä takaisin. Juu hieno ajatus, mutta esim. 80-90-luvulla nämä huutajat, suuttujat ja loukkaantujat oli ihan arkipäivää lastenkasvatuksessa. En todellakaan halua että omille lapsille joku talonmies käy ärjymässä hippaleikistä "yhteiskasvatuksen" nimissä tai heidän mummo kokee oikeudekseen itkeskellä kuinka lapset nyt loukkasivat kun eivät halunneet juoda mehua.
Nimenomaan! Olin lapsi tuolloin 80-90 -lukujen taitteessa ja aina oli joku aikuinen huutamassa, sättimässä ja paheksumassa. Liian hiljainenkaan ei saanut olla, koska siitä oli heti joku täti närppimässä, että mikä tuota vaivaa kun on niin hiljainen. Sitten taas normaalia hippailua, majanrakentamista tai muuta leikkiä pidettiin jonninjoutavana kiljumisena ja häiriköintinä.
Suomi ei ole osannut kohdella lapsiaan kunnioittavasti ja rakkaudella. Toivottavasti tuoreemmat sukupolvet osaavat. Vaikka syntyvyys laskeekin, niin mikäli vain nyt syntyvillä ja varttuvilla lapsilla on paremmat olot entisiin verrattuna, niin minulle on ihan sama, kuinka paljon tai vähän niitä lapsia syntyy. Loppujen lopuksi tasapainoinen ja kannustavassa ympäristössä kasvanut lapsi tulee mitä todennäköisimmin olemaan myös tuottava aikuinen työelämässä.
Tämä niin paljon. Ihan sama minkänäköinen tai miten käyttäytyvä lapsi olit, aina sait joltain aikuiselta haukut niskaan. Lapsia myös pyrittiin nolaamaan ja heidän kustannuksellaan naurettiin.
Kehuja harvemmin sai "ettei vaan ylpisty"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla taisi huomenta Suomessa olla se supernanny, joka peräänkuulutti "koko kylä kasvattaa" meininkiä takaisin. Juu hieno ajatus, mutta esim. 80-90-luvulla nämä huutajat, suuttujat ja loukkaantujat oli ihan arkipäivää lastenkasvatuksessa. En todellakaan halua että omille lapsille joku talonmies käy ärjymässä hippaleikistä "yhteiskasvatuksen" nimissä tai heidän mummo kokee oikeudekseen itkeskellä kuinka lapset nyt loukkasivat kun eivät halunneet juoda mehua.
Nimenomaan! Olin lapsi tuolloin 80-90 -lukujen taitteessa ja aina oli joku aikuinen huutamassa, sättimässä ja paheksumassa. Liian hiljainenkaan ei saanut olla, koska siitä oli heti joku täti närppimässä, että mikä tuota vaivaa kun on niin hiljainen. Sitten taas normaalia hippailua, majanrakentamista tai muuta leikkiä pidettiin jonninjoutavana kiljumisena ja häiriköintinä.
Suomi ei ole osannut kohdella lapsiaan kunnioittavasti ja rakkaudella. Toivottavasti tuoreemmat sukupolvet osaavat. Vaikka syntyvyys laskeekin, niin mikäli vain nyt syntyvillä ja varttuvilla lapsilla on paremmat olot entisiin verrattuna, niin minulle on ihan sama, kuinka paljon tai vähän niitä lapsia syntyy. Loppujen lopuksi tasapainoinen ja kannustavassa ympäristössä kasvanut lapsi tulee mitä todennäköisimmin olemaan myös tuottava aikuinen työelämässä.
Itsekin olin lapsi tuohon aikaan, mutta mitään tuollaista ei koskaan kenenkään naapurin, sukulaisen, kaverin perheenjäsenen tai muunkaan taholta esiintynyt vaan päinvastoin, muistot on erittäin mukavia ja sai leikkiä varsin vapaasti. Asuimme tosin vähän paremman väen alueella, liekö vaikuttanut asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kai kukaan hullu laita kokonaisia mustapippureita keittoon. Siskonmakkarakeittoon voi laittaa kokonaisia, mutta vain koska se on perinne ja siinä käytetään maustepippuria, eikä kukaan käytä maustepippuria niin usein, että sille olisi erikseen oma rouhin. Ihan syystä mies sai raivarit kyllä tässä.
Siis mitä ihmettä. Kauhea potti alapeukkua tästä. Siis kyllähän se kokonainen pippuri lusikassa on ihan oikea ongelma. Ei niitä kukaan halua syödä. Ne pitää joko siivota pois keitosta tai lusikoiminen menee todella vaikeaksi, kun joka lusikallisella joutuu väistelemään pippureita. Tilanne vaan vaikeutuu mitä lähemmäs kulhon pohjaa pääsee.
Vähän ohis, mutta mä tykkään kokonaisista pippureista keitoissa.
Kokeile sitten vaikka dipata jäätelöä hiekkaan rannalla. Saa sen rapean master chef elementin siiihen luomuna.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
Aivan. Lähempänä 8,33 € eli kyllä tässä taas joku panee Markkaa halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin lapsi oli meillä leikkimässä meidän muksun kanssa, kunnes poika alkoi ikävöidä äitiään. Soitin kaverilleni, että mitäs tehdään kun poika täällä itku silmässä haluaisi kotiin tuutteko hakemaan. Kaverini suuttui tästä toden teolla minulle ja myöhemmin sain kuulla, että 'taisit kuvitella koko jutun'.
Tuli vaan mieleen, että poikaparka ei varmaan uskaltanut tunnustaa vanhemmilleen autossa, että ikävä yllätti. Sen suloisen pojan pitäisi varmaan vanhempiensa mielestä olla reipas ja iloinen koko ajan...
Tästä on vuosia ja sen jälkeen tipahdin kaverini arvoasteikolla ö-mappiin eikä olla paljoakaan enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys sisältää vuorovaikutuksen ongelman. Kukaan ei ole vastuussa toisen teoista, mutta jokainen on vastuussa omistaan.
Koetko ettet ole vastuussa mistään ja kaikki on aina muiden syytä. Loukkaat muita ja ne muut on hulluja.
Vai syyttääkö joku sinua omista teoistaan?
Jokainen voi parantaa vuorovaikutusta ottamalla vastuun teoistaan. Narsismia, jossa ollaan edesvastuuttomia, ei kannattaisi narsistin itsensäkään ruokkia. Kiitti jos jaksoit lukea näin pitkän.
Tää kommentti on saanut ihan turhaan alapeukkuja. Sen sijaan mt-resurssi-kommentti sai täysiä yläpeukkuja, mikä kertoo aika paljon.
Joskus erikoisesti reagoivalla voi toki olla jokin mt-häiriö tai vaikka persoonallisuushäiriö taustalla, mutta ei aina enkä usko että edes suurimassa osassa.
Todennäköisesti paljon yleisempää on, että vuorovaikutuksessa on ollut jo pitkään ongelmia, mikäli hlöt ovat tunteneet pitkään. Esimerkiksi perumisesta hyväkin kaveri voi suuttua siksi, että sulla on tapana perua asioita usein tai sun kanssa on vaikea sovittaa aikatauluja. Siksi hlö saattaa ajatella että sairastuminen, unohdettu meno tai vastaava on vain tekosyy. Ja koska me ihmiset alitajuisesti usein unohdamme tämmöiset omat tapamme unohtaa muut ym negatiiviset tapamme (mieli suojelee aina positiivista kuvaa itsestään), häkellymme kun joku suuttuukin "yhtäkkiä".
Toki takana voi olla väärinkäsityksiä, esimerkiksi tuo mainittu kamerajuttu voi olla sellainen, jossa kommentti on koettu sarkasmina. Kuvattava on saattanut kokea ettei ole laittautunut/valmistautunut juhliin kiireessä kunnolla ja että kaikki näkevät sen. Esimerkiksi jos kokee että tukka on aamulla sekaisin ja paita ryppyinen, saattaa "näytät hyvältä" -kommentti kuulostaa sarkasmilta, vaikka kommentoija ei olisi edes kyseisiä asioita edes huomannut.
Ihmisey voivat myös kokea toisen läheisemmäksi kaveriksi kuin toinen itse kokee hänet, johtuen esim. perhekulttuurista. Täten odotukset voivat olla erilaisia. Paikkakuntakin voi vaikuttaa siihen mitä odotetaan puolitutulta.. suuttuminen voi johtua siitäkin, että itsellä on paineita jostakin asiasta, esimerkiksi työpaikanvaihdoksesta, opiskelemaanlähtemusestä tai vaikka siitä kesämökin rakentamisesta. Ihminen voi olöa myös vihainen itselleen ja purkaakin suuttumuksensa vaikka siihen puolisoon, joka ei tehnyt lottoa, koska hän oli itse kieltänyt sen.
Tässä mun arvailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme vauvan joulun alla ja olimme viettämässä joulua kotipaikkakunnallani keskisuuressa kaupungissa. Serkkuni oli tullut viettämään joulua kotikulmilleen noin 70 km kaupungistamme syrjään ja hänen piti tulla omille kotikulmilleen sekä mennen että tullen kotipaikkakuntamme kautta, koska lähin juna- asema oli siellä.
Soittelin hänelle ja hän halusi ehdottomasti nähdä vauvan siten, että olisimme käyneet tapanina vauvan kanssa hänen kotonaan talvikelillä pienen vauvan kanssa 140 km mutkin. Muut päivät eivät sopineet. Tiesin hänen lähtevän tapanina ja kuten jo aiemmin sanoin kotipaikkakuntani kautta. Ehdotin, että hän voisi käydä meillä tapanina ennen lähtöään, kun tiesin veljensä tuovan hänet kuitenkin junalle. Se ei missään nimessä sopinut hänelle, koska silloin hänen pitäisi aikaistaa parilla tunnilla lähtöään. Ilmoitin, etten lähde vartavasten vauvaa näyttämään, kun hän kuitenkin tulee kotipaikkakuntani kautta. Sain luurin korvaani ja yhteydenpito on sen jälkeen ollut minimaalista, vaikka aiemmin olimme paljonkin tekemisissä. Tätä on jatkunut jo 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhlissa tuli vanha sukulaisnainen raivoamaan lihavuudestani. Että ei hänen sukupolvensa ole nähnyt vaivaa meidän oikeuksien eteen, että voisin olla tämännäköinen.
Oi miksi hyvät comebackit keksii vasta muöhemmin? Olisi pitänyt sanoa, että tuskin kukaan on halunnut nähdä vaivaa sen eteen, että tämä kurppa pääsee muita haukkumaan. Tai että eipä kukaan lääketieteen edelläkävijäkään nähnyt vaivaa, jotta tämä solvaava mamma pyörisi muita tölvimässä eläkepäivinään.
Saattoi olla alkavan dementian oire. Eräs hyvä ystäväni karkoitti kaikki kaverinsa, minut mukaan lukien, ympäriltään haukkumalla heidät ja syynä oli juuri tuo dementoituminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys sisältää vuorovaikutuksen ongelman. Kukaan ei ole vastuussa toisen teoista, mutta jokainen on vastuussa omistaan.
Koetko ettet ole vastuussa mistään ja kaikki on aina muiden syytä. Loukkaat muita ja ne muut on hulluja.
Vai syyttääkö joku sinua omista teoistaan?
Jokainen voi parantaa vuorovaikutusta ottamalla vastuun teoistaan. Narsismia, jossa ollaan edesvastuuttomia, ei kannattaisi narsistin itsensäkään ruokkia. Kiitti jos jaksoit lukea näin pitkän.Tää kommentti on saanut ihan turhaan alapeukkuja. Sen sijaan mt-resurssi-kommentti sai täysiä yläpeukkuja, mikä kertoo aika paljon.
Joskus erikoisesti reagoivalla voi toki olla jokin mt-häiriö tai vaikka persoonallisuushäiriö taustalla, mutta ei aina enkä usko että edes suurimassa osassa.
Todennäköisesti paljon yleisempää on, että vuorovaikutuksessa on ollut jo pitkään ongelmia, mikäli hlöt ovat tunteneet pitkään. Esimerkiksi perumisesta hyväkin kaveri voi suuttua siksi, että sulla on tapana perua asioita usein tai sun kanssa on vaikea sovittaa aikatauluja. Siksi hlö saattaa ajatella että sairastuminen, unohdettu meno tai vastaava on vain tekosyy. Ja koska me ihmiset alitajuisesti usein unohdamme tämmöiset omat tapamme unohtaa muut ym negatiiviset tapamme (mieli suojelee aina positiivista kuvaa itsestään), häkellymme kun joku suuttuukin "yhtäkkiä".
Toki takana voi olla väärinkäsityksiä, esimerkiksi tuo mainittu kamerajuttu voi olla sellainen, jossa kommentti on koettu sarkasmina. Kuvattava on saattanut kokea ettei ole laittautunut/valmistautunut juhliin kiireessä kunnolla ja että kaikki näkevät sen. Esimerkiksi jos kokee että tukka on aamulla sekaisin ja paita ryppyinen, saattaa "näytät hyvältä" -kommentti kuulostaa sarkasmilta, vaikka kommentoija ei olisi edes kyseisiä asioita edes huomannut.
Ihmisey voivat myös kokea toisen läheisemmäksi kaveriksi kuin toinen itse kokee hänet, johtuen esim. perhekulttuurista. Täten odotukset voivat olla erilaisia. Paikkakuntakin voi vaikuttaa siihen mitä odotetaan puolitutulta.. suuttuminen voi johtua siitäkin, että itsellä on paineita jostakin asiasta, esimerkiksi työpaikanvaihdoksesta, opiskelemaanlähtemusestä tai vaikka siitä kesämökin rakentamisesta. Ihminen voi olöa myös vihainen itselleen ja purkaakin suuttumuksensa vaikka siihen puolisoon, joka ei tehnyt lottoa, koska hän oli itse kieltänyt sen.
Tässä mun arvailuja.
Ja en nyt tarkoita etteikö näissä tapauksissa vois ollakin niin että toinen on pitänyt lupauksistaan kiinni tms mut jos esim kaverilla on paljon sellaisia ystäviä ym joilla on tapana perua (vaikka itselläsi ei olisi), voi tämä pettymys purkautua sinuun kun olet ikään kuin osa sitä kollektiivista ihmisten joukkoa jotka eivät hänestä välitä (vaikka todellisuudessa välittäisitkin).
Appiukko tuli huutamaan pää punaisena kun olin kuulemma loukannut heidän lellipentua (ei miestäni).
Naapurikin kuuli käytävään huudon ja ihmetteli kun tuollain haukkui vaikka minulla oli vauvammekin sylissä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri suuttui mulle ja toiselle kaverille, kun ei lähdetty juhannuksen jälkeisessä darrassa sen MUMMON synttäreille! Oltiin parikymppisiä ja palaamassa tän samaisen kaverin mökiltä juhannuksen vietosta kahdella autolla. Toisessa autossa kaikki tämän mummon sukulaisia ja toisessa minä ja toinen kaveri. Ei ikinä tajuttu, miksi meidän olisi pitänyt muka lähteä huonovointisina tuntemattoman mummon kahvipöytään. 😂
Vierailija kirjoitti:
140 jatkaa kun näitä muistui mieleen tuosta kirppis maljakko tapauksesta vielä
Oma äitini on raivostunut/suuttunut verisesti/huutanut itkien minulle koska :
- Aina kun lapsena kaadoin vahingossa lasin ruokaillessa.
- Oksensin kun pakotti minut monen tunnin kylmän ruoka-annoksen edessä istumisen jälkeen syömään inhokkiruokani.
- En ole kuin hänen tuttaviensa jälkikasvu (kaunis, älykäs, ja kaveeraa hänen kanssaan enkä tee asioita kuten hänen mielestään pitäisi)
- Viimeisimpänä koska "en aio hoitaa häntä kun hän on vanhus"
Oletko sisarukseni? :D meilläkin äiti suuttui vahingoista plus asioista joita luuli minun tehneen, eikä uskonut etten ollut tehnyt, tyyliin lyönyt siskoa, vaikkei sisko edes väittänyt että olisin lyönyt, muttei uskaltanut sanoa vastaankaan kun äiti niin keksi väittää yhtäkkiä. Kerran koulussa minulle suututtiin siitä että olin ollut hiljaa kun joku opettaja oli kysynyt miksi olin vielä koulussa, kun päivä oli jo päättynyt. No juttu muuttui niin että olinkin sanonut jotain ja siitä oltiin vihaisia ja vaadittiin anteeksipyyntöä, en tiedä siis kummasta, hiljaa olemisesta vai puhumisesta :D no en pyytänyt anteeksi ja lopulta sain lähteä kotiin, äiti sanoi että ihan oikein teit ja soitti kouluun selvittääkseen asiaa, kyseessä oli väärinkäsitys... minulta ei tietenkään kukaan pyytänyt anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini osti meille (pyytämättä) tosi kalliit lastenrattaat. Niistä hajosi pieni osa, ja pyysin takuukuittia huoltoa varten. Siitä seurasi itkuraivarit kuinka hän osaa ostaa vain p*skaa ja viikon mykkäkoulu... No sillävälin mies kävi ostamassa kyseisen alle parinkympin osan ja sai korjattua itse.
Olin pysähtynyt suojatien eteen ja juoppo tuli ärhentelemään autoni luo, karjui että ajan muka väärään suuntaan ja taas näkee kuin on nainen ratissa... Yritin näyttää että katoppa tuo tuossa autoni oikealla puolen on kolmio, ja tuossa ajosuunnat maalattu katuun, mutta ei mennyt jakeluun.
Narsistien kanssa eläessä on saanut kuulla olevansa syyllinen kaikkeen, lähes yliluonnollisella tavalla ehdin kuulemma pilaamaan kaikki.
Lapsena saatu sijaiskärsijän rooli jäi aivojen välittäjäaineisiin ja alistettuna olemisesta tuli perusasetus. Eli olen ollut superyliturbosyyllinen aivan kaikkeen vielä myöhemmikin, läheisten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupan kassalla työskennellessäni meitä työntekijöitä opastettiin / pakotettiin että aina pitää sanoa "hyvää päivänjatkoa" tai jos asiakas osti veikkauksen tuotteita piti sanoa "arpaonnea" tai "onnea" no yksi asiakas joka ennen tykkäsi siitä että toivotti hyvää päivänjatkoa, seuraavalla kerralla suuttui helvetisti ja siinä kassalla alkoi räyhätä nin että sylki lensi suusta "VIIME KERRALLA KUN TOIVOTIT HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA NIIN PÄIVÄNI OLI SITTEN NIIN HUONO. ÄLÄ AKKA ENÄÄN IKINÄ SANO NOIN" koko kauppa raikui.
Minäkin olin kaupassa myyjänä muutamia vuosia sitten. Eräs asiakas oli ilmeisesti mt-ongelmainen eikä koskaan suvainnut sitä että myyjä puhutteli häntä, ei saanut hei-tä sanoa eikä varsinkaan tarjota apua. Kerran sitten en tunnistanut häntä selkäpuolelta kun saapui kauppaan ja näin kuinka hän yritti epätoivoisesti saada jotain tuotetta hyllystä. Tapani mukaan rauhallisesti ystävällisesti kysyin voisinko auttaa. Hän veti kourallisen herneitä nenään ja alkoi huutaa ja huusi oveltakin vielä "EIKÖ TÄÄLLÄ SAA KATSELLA RAUHASSA MITÄÄN!". Samaisessa kaupassa toisena päivänä toinen asiakas, vanhempi rouva, astui ovesta sisään, käveli 5m kassalle ja alkoi heti räyhäämään "EIKÖ TÄÄLLÄ SAA PALVELUA OLLENKAAN, PUOLI TUNTIA SAANUT ODOTTAA!". Ihan ei mennyt puolta tuntia kun käveli sen 5m ovelta kassalle.
Ajattelisin, että tämä kirjoitus on liioittelua ellen olisi itse ollut töissä kaupassa ja kokenut samaa. Kerran eräs nainen käveli myymälään sisään ja alkoi huutaa suoraa huutoa, kun kauppakeskuksen remontin takia hän ei ollut päässyt tavanomaista reittiään myymälään.
Minun supisuomalaisesta nimestäni saa väännettyä fingerpori-tyyppisiä sutkauksia. Ei nyt ihan "Markus Tapani Karhu" tai "Suvi Saa riston... " tai "Pekka Karvonen", mutta idean ymmärrätte. Eräs tuttava ei millään ymmärtänyt, että en ole koskaan hetkeäkään edes harkinnut vaihtavani nimeäni! Hän suuttui, että enkö minä ihmisparka tajua millaisen riesan olen saanut osakseni, kun tuollaisella nimellä on paiskattu, enkä ymmärrä edes hävetä sitä! Lisäksi vielä "mitähän ne ihmiset ajattelee" tai "miten ulkomaalaiset tuon ymmärtää" nalkutusta.
Uskomatonta mutta totta, isä sai kauheen kilarin siitä, että mulla ei ollut 17-vuotiaana poikaystävää toisin kuin 16-vuotiaalla naapurintytöllä :D Huusi niin, että koko kaksikerroksinen omakotitalo raikui. Ja siis vielä selvinpäin!
Kivat isälle, olen edelleen melkein 40-vuotiaana sinkku. Pari lyhyttä suhdetta takana, muttei koskaan mitään vakavampaa. Viihdyn keskenäni, mies ei edelleenkään ole mikään elämän prioriteeti, joskaan en pistä pahaksi, jos sopiva sattuu tulemaan vastaan. JOS.
Et menettänyt mitään.