Miksi psykologi puolisona pelottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenkasvatus ei heiltä onnistu. Liian lepsuja. Aina keskustellaan liikaa taaperon kanssa, vaikka pitäisi olla jämäkkä rajojen asettaja.  Koulumaailmassa psykologin lapset ovat pahimpia häiriköitä. Tuota väitettä en nuorena opettajana uskonut, mutta neljän vuosikymmenen jälkeen allekirjoitan itsekin tuon kollegoitteni lauseen.

Tämä on totta. Lapset ja ennen kaikkea nämä ”vanhemmat” ovat kaikkien opettajien kauhuja. Täysin eri planeetalta.

Äläs nyt. He ovat Tiedostavia Vanhempia. Heidän jatkuva päsmäröintinsä on Rakentavaa Keskustelua. Myös pieni Petri-Aulikki on tuleva Rakentava Keskustelija ja ainakin diplomaatti. Nyt hengität sisään - ja sitten ulos. On vain tämä hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alalle hakeutuu epätasapainoista sakkia kuten hoitoalallekin.

Kyllä kelpaisi jos on puolisoainesta muutenkin.

Ei sinne pääse "vinksahtaneet"

Ainakaan ennen ei päässyt

Psykoterapeutti

Jopa Jyväskylälin poisti ensi kevään soveltuvuustestit. Että sekopäät siellä mellastaa traumoineen. Onnea vaan.

Kateellisten panettelua! Sekä lääkikseen että psykologiaa opiskelemaan on todella vaikea päästä, ei sinne mitkään sekopäät pääse. No saa panetella vapaasti, jos siitä tulee parempi mieli.

Älyn ja mielenterveysongelmien/persooonallisuushäiriöiden kesken ei ole mitään problematiikkaa ellet ole paskaksi lääkitty skitso. Päin vastoin, kovimmat sekopäät menevät varmasti läpi. Minähän sen tiedän.

Tunnen erittäin sairaan itsemurhaa yrittäneen psykologiaa Jyväskylässä opiskelleen. Tiedän myös muita mieleltään järkkyneitä psykologeja. Jyväskylästä.

Jyväskylä nyt muutenkin on mielenterveysongelmaisten mekka, mutta minäkin tiedän sieltä ongelmaisia ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Lastenkasvatus ei heiltä onnistu. Liian lepsuja. Aina keskustellaan liikaa taaperon kanssa, vaikka pitäisi olla jämäkkä rajojen asettaja.  Koulumaailmassa psykologin lapset ovat pahimpia häiriköitä. Tuota väitettä en nuorena opettajana uskonut, mutta neljän vuosikymmenen jälkeen allekirjoitan itsekin tuon kollegoitteni lauseen.

Aika jännä, kuulin aina itse että opettajien lapset on pahimpia t. Open lapsi ja psykologi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenkasvatus ei heiltä onnistu. Liian lepsuja. Aina keskustellaan liikaa taaperon kanssa, vaikka pitäisi olla jämäkkä rajojen asettaja.  Koulumaailmassa psykologin lapset ovat pahimpia häiriköitä. Tuota väitettä en nuorena opettajana uskonut, mutta neljän vuosikymmenen jälkeen allekirjoitan itsekin tuon kollegoitteni lauseen.

Aika jännä, kuulin aina itse että opettajien lapset on pahimpia t. Open lapsi ja psykologi

Niinhän sitä luulisi. Joko olet laukannut marisemassa?

Vaikea sanoa, kun ei omaa miestä mitenkään pelottanut. Ja on 25 vuotta tuossa vierellä kestänyt. Lapsistakin tuli psykologiäidistä huolimatta ihan tavallisia, opiskelijoita nyt jo molemmat.

Vierailija kirjoitti:

mulle ne ois varmaa liian monimutkasii persoonii :D oon itekki analysoija, enkä mä kestäis vielä "pahempaa" sellasta. :D Haluun kumppanin joka on suora ja avoin, en koulutettua manipuloinnin/pään sisään menijän ammattilaista. :D tietenki sellanen vois olla hyvälläki asialla, mut en mä nää sitä etupäässä positiivisessa valossa että joku vaikuttaa ihmisiin. tottakai siin ammatis ainaki PITÄIS vaikuttaa hyvällä lailla, mut no jaa... :D

mieluummin joku raksamies :D

Ihan samanlaisia ihmisiä ne on kuin muutkin ongelmineen, epävarmuuksineen ja heikkouksineen. Potilas ei tietenkään ammattitaitoisen psykologin vastaanotolla tätä tavoita. Itse työni kautta tunnen monta psykologia ja psykoterapeuttia, ihan ystäviäkin näiden joukossa on. Ammattiminän takana on ihan ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kliinistä työtä tekevänä psykologina kiinnosta pätkän vertaa, mitä joku miettii ammatistani ainakaan parisuhdemielessä. Jos se (psykologityö) on jollekin miehelle turn off, niin se ja sama. Toisaalta voin vakuuttaa, että itse (samoin kuin suurin osa kollegoistani) ei oikeasti ole yhtään kiinnostuneita vapaa-ajalla vatvomaan toisten ihmisten asioita. Vai luuletteko, että putkimies on iloinen jos häntä pyydetään lauantai-iltana vähän talkootöihin remppaa tekemään? Sama juttu meillä psykologeillakin, ei todellakaan tulla iloisiksi siitä jos kutsut meidät lauantaina viinille ja tilität koko illan parisuhdedraamaasi, höystettynä vielä perinteisellä "sano sinä nyt psykologina". Joo en sano kun en ole töissä vaan vapaalla.

No tuota nämä jotka täällä kommentoivat ovat tietääkseni enemmänkin naisia. Miespsykologina allekirjoitan tuon että minun ei kannattanut sanoa ammattiani, eli naiset taustaani kammoksuivat. Samaa sanoivat miespuoliset kolleegani. Sen sijaan naispsykologien en ole tätä huomannut sanovan, eli miehet eivät kait niin paljon tuota ammattia kumppanimarkkinoilla vavahda?

Tosin nyt olen erittäin onnellisesti parisuhteessa eli kyllä se miespsykologi sentään jollekin oikein hyvin kelpasi. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenkasvatus ei heiltä onnistu. Liian lepsuja. Aina keskustellaan liikaa taaperon kanssa, vaikka pitäisi olla jämäkkä rajojen asettaja.  Koulumaailmassa psykologin lapset ovat pahimpia häiriköitä. Tuota väitettä en nuorena opettajana uskonut, mutta neljän vuosikymmenen jälkeen allekirjoitan itsekin tuon kollegoitteni lauseen.

Aika jännä, kuulin aina itse että opettajien lapset on pahimpia t. Open lapsi ja psykologi

Niinhän sitä luulisi. Joko olet laukannut marisemassa?

Nyt en ymmärtänyt. Missä olisi pitänyt laukata ja mitä tekemässä?

Itseäni hirvittää jostain syystä ajatus siitä että puoliso olisi kirurgi :D Lääkärikin on jo vähän hrr...

Psykologeilla onn yleeensä isot tissit ja se on empaatttisuuden merkki.

Vierailija kirjoitti:

Psykologeilla onn yleeensä isot tissit ja se on empaatttisuuden merkki.

Miksi minä ”tunnen” vain A-kuppisia. Ja sentään paljon ”alalla asioinut”! 😐

M54

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun ei omaa miestä mitenkään pelottanut. Ja on 25 vuotta tuossa vierellä kestänyt. Lapsistakin tuli psykologiäidistä huolimatta ihan tavallisia, opiskelijoita nyt jo molemmat.

Minullakin on suvussa kaksi psykologia, toinen on ihana ihminen, vakaa ja luotettava, toinen manipuloiva, epävakaa ja mieleltään sairas. On teissä poikkeuksiakin. "Poikkeus vahvistaa säännön."

Kokemusta on psykiatrista. Aamulla ihmetteli: "Miksi löin yöllä?"

Hömh.. kirjoitti:

Psykologia ei ole varsinaisesti TIEDETTÄ. Enemmän uskomusoppia.

Jos menet katsomaan maailman arvostetuimmista tiedejulkasuista "nature" ja "science" niin kyllä siellä kuule ihan kiitettävästi arviointiseulan läpäisseitä loistolaatuisia kokeellisia psykologisia tutkimuksia on vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alalle hakeutuu epätasapainoista sakkia kuten hoitoalallekin.

Kyllä kelpaisi jos on puolisoainesta muutenkin.

Ei sinne pääse "vinksahtaneet"

Ainakaan ennen ei päässyt

Psykoterapeutti

Jopa Jyväskylälin poisti ensi kevään soveltuvuustestit. Että sekopäät siellä mellastaa traumoineen. Onnea vaan.

Kateellisten panettelua! Sekä lääkikseen että psykologiaa opiskelemaan on todella vaikea päästä, ei sinne mitkään sekopäät pääse. No saa panetella vapaasti, jos siitä tulee parempi mieli.

Älyn ja mielenterveysongelmien/persooonallisuushäiriöiden kesken ei ole mitään problematiikkaa ellet ole paskaksi lääkitty skitso. Päin vastoin, kovimmat sekopäät menevät varmasti läpi. Minähän sen tiedän.

Tunnen erittäin sairaan itsemurhaa yrittäneen psykologiaa Jyväskylässä opiskelleen. Tiedän myös muita mieleltään järkkyneitä psykologeja. Jyväskylästä.

Psykologina tiedän erittäin monista ammateista itsemurhaa yrittäneitä ihmisiä. Tiedän ystävistäni muuten myös syöpälääkärin, joka sairastui syöpään ja kätilön jolla on lapsettomuusongelma. Lisäksi sukumme ainoa rakennusalan insinööri osti hometalon. Voi ihme ja kumma!

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on psykiatrista. Aamulla ihmetteli: "Miksi löin yöllä?"

Psykiatrilla ja psykologillahan on täysin eri koulutustausta, tiesit varmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun ei omaa miestä mitenkään pelottanut. Ja on 25 vuotta tuossa vierellä kestänyt. Lapsistakin tuli psykologiäidistä huolimatta ihan tavallisia, opiskelijoita nyt jo molemmat.

Minullakin on suvussa kaksi psykologia, toinen on ihana ihminen, vakaa ja luotettava, toinen manipuloiva, epävakaa ja mieleltään sairas. On teissä poikkeuksiakin. "Poikkeus vahvistaa säännön."

Luulisin pikemminkin, että "meissä" on ihan yksilöitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyseisiä ihmisiä epäilyttävinä.

Jos joku lähtee lukemaan kyseistä pseudotiedettä ja uskoo kaiken, henkilöllä ei ole kriittistä ajattelukykyä eikä hän ole kovinkaan luotettava.

Missään tieteessä ei kuulu uskoa kaikkea, vaan nimenomaan kyseenalaistaa.

Sikäli totta, että jotkut ikivanhat Freudin huuhaateoriat on yhä voimissaan. Että pahantekijä tuntee syyllisyyttä, vaikka olis vain ylpeä teoistaan jne.

Meidän vuosikurssilta ja lähivuosilta kaikki kollegat ovat kyllä pariutuneet. Ja lapsilla ei näytä olevan vaikeuksia koulussa, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on psykiatrista. Aamulla ihmetteli: "Miksi löin yöllä?"

Psykiatrilla ja psykologillahan on täysin eri koulutustausta, tiesit varmaan?

Meinasit että lääkärit ovat enemmän sm-henkisisä - ilmoittamatta asiasta etukäteen kumppanille?