Saiko sun lapsuudessasi käydä jääkaapilla?

Ainoastaan silloin ei saanut käydä jääkaapilla kun äiti teki ruokaa.

Pelko oli ettei ruoka olisi enää maistunut.

Muuten sai syödä kaiken minkä käsiinsä löysi. Ei ollut mitään rajoja.

Lisään vielä että meillä on parhaillaan lapsien kavereita viikonlopun vietossa ja huomaan että ovat ihan onnessaan kun laitetaan yhdessä iltapalaa ja aamiaista, katetaan pöytään kaikkea ja siitä saa ottaa omalle lautaselle ja mennä sohvalle yhdessä syömään ja katsomaan leffaa. Onko sellainen kummallista toimintaa?

Aina löytyy ruokaa myös käymässä oleville kavereille.

En tykkää siitä jääkaapilla ramppaamisesta jos oikeaa evästä on tarjolla säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut. Ruoka-ajat. Ja kavereita ei ruokittu.

Tämä kiinnostaa. Arvelinkin näillä kahdella olevan suhde toisiinsa, sillä ettei ruokaa voi muille tarjota ja että jääkaappia vahditaan sairaanloisesti.

Onko tämä yleistäkin vai onko kyseessä mielenhäiriö? Ihmeellistä mikäli kyse on kulttuurista kun monissa muissa maissa vieraamvaraisuus on normaalia ja ruoka tarkoittaa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa usein ja ruokaan liitetään hyviä asioita, sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä ja nautintoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan silloin ei saanut käydä jääkaapilla kun äiti teki ruokaa.

Pelko oli ettei ruoka olisi enää maistunut.

Muuten sai syödä kaiken minkä käsiinsä löysi. Ei ollut mitään rajoja.

1977

Teininä sitten mikään ruoka ei tahtonut riittää kasvupyrähdyksen aikaan. Tein monesti pitsaa ja saatoin syödä kolmekin suurta lautasellista muroja kerralla. Pakastimestakin sulatin itselleni syötävää tarvittaessa. Pakastetut kuivakakut ja pullat maistui hyvin. Kaikki vierastava meni parempiin suihin.

Ei jääkaapilla käyty itsekseen tai muutenkaan naposteltu (s. 1976). Marjapuskista sai syödä marjoja, omppuja puista ja raparpereja.

Ei jääkaapissa edes ollut oikein mitään naposteltavaa. Aina syötiin "kunnon ruokaa". Aamulla ja illalla puuro (ei siis syöty leipää). Muroja näin jossain leirillä ekan kerran.

Ei minulle tullut lapsena varmaan mieleenkään, että lapset kävisivät omatoimisesti jääkaapilla.

En muista että olisi ollut rajoituksia, taisin aina syödä kaikki kurkut ja tomaatit, siinäpä ne herkut mitä jääkaapista löytyi. Vm. 65

Minä sain käydä jääkaapilla ja opin tosi nuorena laittamaan ruokaa. Sitten kun minulla on omia lapsia, varaan jääkaappiin alemmalle hyllyille jotain, mistä he voivat itse halutessaan tehdä ruokaa.

No sai, mutta en kyllä yleensä käynyt. Meillä syötiin ruoka-aikoina. Koulun jälkeen jos olin yksin kotona tein jotain leipää tms.

Eikä meilläkään lapset juokse jääkaapilla närppimässä. Saavat syödä nälkään, tottakai, mutta vähän katsotaan perään ettei iltaruoka katoa kesken päivää tms.

Vierailija kirjoitti:

No totta kai sai. Ja saa. Todella hullua, ettei saa syödä, kun on nälkä. Varmaan nämä, jotka lapsena ovat joutuneet anelemaan ja odottamaan ruokaa, lihovat sitten aikuisina helpommin.

Eiköhän tuo jääkaapin vahtaaminen usein myös liity muuhun sairaalloiseen pihiyteen, kontrollointiin ja henkiseen väkivaltaan. Muistelisin, että näin vaikutti olevan ainakin siinä pitkässä ketjussa perheiden omituista säännöistä.

Näin oli. Äiti on vieläkin äärimmäisen pihi ja saita. Ei siellä jääkaapissa välttämättä ollut muuta kuin valo ja voipaketti.

Ap

Mansikoita ei saanut ottaa pellolta eikä myöskään herneitä

Äiti myi niitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No totta kai sai. Ja saa. Todella hullua, ettei saa syödä, kun on nälkä. Varmaan nämä, jotka lapsena ovat joutuneet anelemaan ja odottamaan ruokaa, lihovat sitten aikuisina helpommin.

Eiköhän tuo jääkaapin vahtaaminen usein myös liity muuhun sairaalloiseen pihiyteen, kontrollointiin ja henkiseen väkivaltaan. Muistelisin, että näin vaikutti olevan ainakin siinä pitkässä ketjussa perheiden omituista säännöistä.

Nälkä ei ole mikään maankaatava tunne, niin että sitä pitäisi viimeiseen asti vältellä. Minusta on ihan tervettä, että ennen seuraavaa ruoka-aikaa voi tulla pieni nälkä, ja sitten maltetaan kuitenkin odottaa sitä ruoan valmistumista. Samalla oppii itsehillintää, ettei heti tarvitse vetää napaan kaikkea, mitä kaapista/kaupasta löytyy. Ruokaa ei meillä tarvitse anella. Kun on sellainen, monelle ilmeisen tuntematon asia, kuin säännölliset ruoka-ajat, niin tietää kyllä koska sitä on tarjolla. Ja tietää syödä kunnolla, kun on selvää että välissä ei täytetä mahaa leivällä.

Työskentelen neuvolassa, ja voi kuinka usein keskustelen vanhempien kanssa siitä, että lapselle ei ruoka maistu ja vanhemmat ovat huolissaan. Ja sitten käy ilmi, että jo kaksivuotias (!) käy omatoimisesti hakemassa nakkia/keksiä/jogurttia/hedelmää. Missä vanhemmuus?

Ei saanut. Meillä nyt oli muutenkin niin, että kaikki oli kiellettyä mikä ei ei ollut erikseen sallittua. Sitä säästöjen määrää, oli ihan mahdotonta muistaa kaikkea.

Mukamas sai, mutta oikeasti ei saanut. Jos ruoka-ajan ulkopuolella äiti kuuli jääkaapin oven käyvän, alkoi heti kaakatus, että "mitä sä nyt TAAS sieltä haet". Eikä siellä todellakaan rampattu.

Olisi hyvä jos syntymävuosi ilmenisi näistä, koska luen sillä olevan paljon merkitystä.

Itse olen syntynyt 1970 enkä muista yhtään kuinka ruokailimme ja uskoisin, että on saanut syödä mitä haluaa.

Oikeastaan järkytys etten muista miten meillä syötiin ollessani lapsi.

Meillä oli jääkaappi lukossa. Äiti määräsi ruokailuajat. Kaapissa oli näkkileipää siltä varalta, että lapsille tulee ”ylimääräinen nälkä”, eli ei meitä sentään nälässä pidetty.

En tiedä mistä tämä johtui, ehkä jonkinlaisesta tiukan järjestyksen ihannoimisesta. Rahasta ei ollut puutetta, vaikka ei rikkaitakaan oltu. Isä oli tehtaalla työnjohtajana ja äiti kotona. Äiti oli aika varakkaasta suvusta ja asunto oli peritty äidin isomummulta.

N59

Mitä?? Tottakai sai käydä jääkaapilla kun halusi, en ole ikinä ennen kuullutkaan, että jossain perheessä ei saanut. Sai ottaa ihan mitä halusi jos oli nälkä, tai vaikka vedellä kylmää kaakaota jos mieli teki. Jo ala-asteikäisenä tehtiin usein kavereiden kanssa esim. muffinsseja tai lettuja koska ne on hyviä, kaikki ruoka-aineet vapaassa käytössä. Sama serkkujeni ja kavereideni luona. Eikä kukaan ollut ylipainoinen ja ihan ruoka-ajatkin oli olemassa.

Ei tulis pieneen mieleenkään kieltää lapsiani syömästä, wtf. Onhan tämä heidänkin kotinsa.

Olen syntynyt vuonna 1980.

Vierailija kirjoitti:

Viiden jälkeen ei saanut muuta kuin pullaviipaleen ja leipää jossa voita päällä.

Ap

Tutkitusti pitempi  yöpaasto on hyvä juttu elimistön kannalta. Kyllä vanha kansa tiesi.

Ei saanut. Leipä ja tee iltapalaksi, leivän päälle voita ja juustonsiivu. Viikonloppuisin yksi yhteisateria, ei saanut santsata. Oli aina kamala nälkä. Rahasta ei ollut pula, varsinkin kun säästettiin lapsien menoissa. Omia lapsiani en pidä nälässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä?? Tottakai sai käydä jääkaapilla kun halusi, en ole ikinä ennen kuullutkaan, että jossain perheessä ei saanut. Sai ottaa ihan mitä halusi jos oli nälkä, tai vaikka vedellä kylmää kaakaota jos mieli teki. Jo ala-asteikäisenä tehtiin usein kavereiden kanssa esim. muffinsseja tai lettuja koska ne on hyviä, kaikki ruoka-aineet vapaassa käytössä. Sama serkkujeni ja kavereideni luona. Eikä kukaan ollut ylipainoinen ja ihan ruoka-ajatkin oli olemassa.

Ei tulis pieneen mieleenkään kieltää lapsiani syömästä, wtf. Onhan tämä heidänkin kotinsa.

Olen syntynyt vuonna 1980.

Itse en ainakaan uskaltanut puhua kenellekään kotioloistani. Kavereiden luona oli erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut. Ruoka-ajat. Ja kavereita ei ruokittu.

Tämä kiinnostaa. Arvelinkin näillä kahdella olevan suhde toisiinsa, sillä ettei ruokaa voi muille tarjota ja että jääkaappia vahditaan sairaanloisesti.

Onko tämä yleistäkin vai onko kyseessä mielenhäiriö? Ihmeellistä mikäli kyse on kulttuurista kun monissa muissa maissa vieraamvaraisuus on normaalia ja ruoka tarkoittaa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa usein ja ruokaan liitetään hyviä asioita, sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä ja nautintoa. 

Sairaalloisesti, ei  sairaanloisesti, jookos?

Ei kyse ole mielenhäiriöstä vaan siitä että ennen ruoka maksoi  enemmän, ihmiset tienasivat vähemmän ja äidit suunnittelivat mitä kunakin päivänä syödään  . Ei ainoankaan kaverin perheessä muiden lapsia ruokittu ja kaikille oli opetettu että kun kaveri jonka luona on leikkimässä kutsutaan syömään on itsekin aika lähteä kotiin koska kotonakin on ruoka-aika. Kas  kun siihen aikaan se ruoka-aika oli 17-17.30 välissä suurimmalla osalla tuttavaperheistä ja luokkatovereista.

Siksi ei kukaan edes ihmetellyt jos ruokaa ei  tarjottu. Itsestäänselvää myös oli  ettei jääkaapilla juostu  vaan aterialla syötiin tarpeeksi. Nyt puhutaan Suomesta, ei muista maista tai kulttuureidta joten niiden tapojen vertaaminen  johonkin 1970/80-luvun  Suomeen on turhaa ja tarpeetonta.Sä koitat sen lisäksi tunkea tähän sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden yms. jutut joita harrastettiin ehkä maaseudulla muttei kaupungeissa pienissä asunnoissa.Maataloissa oli isot kylmäkomerot joihin mahtui ruokaa vaikka rykmentille, kaupunkiasunnoissa ei.

Nautinnosta sen verran että ruokaa syötiin jotta masu tulee täyteen, ei nautinnon takia.

Kun tuli vieraita kauempaa ne toki  ruokittiin, mutta silloinhan asiasta olikin etukäteen sovittu ja varauduttu.