Saiko sun lapsuudessasi käydä jääkaapilla?

Vierailija kirjoitti:

Tietysti sai käydä.

Synt. -70

Sai käydä, mutta hain vain jäätelöä ja marjoja pakastimesta hyvin harvoin. 

Hoikkia oltiin tuohon aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä?? Tottakai sai käydä jääkaapilla kun halusi, en ole ikinä ennen kuullutkaan, että jossain perheessä ei saanut. Sai ottaa ihan mitä halusi jos oli nälkä, tai vaikka vedellä kylmää kaakaota jos mieli teki. Jo ala-asteikäisenä tehtiin usein kavereiden kanssa esim. muffinsseja tai lettuja koska ne on hyviä, kaikki ruoka-aineet vapaassa käytössä. Sama serkkujeni ja kavereideni luona. Eikä kukaan ollut ylipainoinen ja ihan ruoka-ajatkin oli olemassa.

Ei tulis pieneen mieleenkään kieltää lapsiani syömästä, wtf. Onhan tämä heidänkin kotinsa.

Olen syntynyt vuonna 1980.

Itse en ainakaan uskaltanut puhua kenellekään kotioloistani. Kavereiden luona oli erilaista.

Ymmärrän, mutta tarkoitin sitä, että olin itse paikan päällä, eli kavereideni luona sai myös suoraan painella jääkaapille ja paistaa vaikka mokkapaloja. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen nainen kirjoitti:

Ei saanut, lupa piti kysyä ja äiti määräsi mitä sai ottaa ja käyttää. Sama se on meillä nytkin, nälkään saa ottaa leipää ja hedelmiä mutta mitään lihoja, makkaroita ja sellaisia ei tarvii ladten mennä omin päin ottamaan koska minä suunnittelen ruokapolitiikan.

Miksi? Kuunteletko toiveita? Mihin tällaisella kasvatuksella pyritään?

No vaikka siihen että on rutiinit (ruoka ajat) joka on parempi hampaille ja koko perhe istuu alas syömään. Myös siihen että jos äiti on tekemässä nappisoppaa niin siellä sitten on niitä nakkeja eikä kukaan ole syönyt niitä aamupalaksi.

Ei missään tapauksessa. Jääkaappi oli kielletty alue ja erityisen kielletty oli pakastin. Mutsi oli (jälkikäteen ajateltuna) täysin pakkomielteinen kontrolloija. 

Tämä uloittui kaikkeen. Siivous, ruoanlaitto, KAHVINKEITTO, pyykinpesu yms. Sauna oli poikkeus ja sen sai muutkin lämmittää (meillä oli siis puusauna). Saunan pesun osasi vain yksi henkilö tehdä oikein. Muistan monta kertaa lauseen, tämä on "MINUN KOTINI". Hmm... kyllä meitä muitakin siellä asui. 

No periytyikö tämä. Ei, vaan omat lapseni saavat keittää kahvia, tehdä ruokaa, käydä jääkaapilla silloin kun heitä huvittaa. 

Eli saako käydä jääkaapilla oli täyttä todellisuutta 70-luvun lapsille, joiden vanhemmat olivat pula-aikojen kasvatteja. 

Totta kai sai ! Olihan se minunkin kotini.

Jos ei olisi käynyt, niin ilman ruokaa olisi jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiden jälkeen ei saanut muuta kuin pullaviipaleen ja leipää jossa voita päällä.

Ap

Tutkitusti pitempi  yöpaasto on hyvä juttu elimistön kannalta. Kyllä vanha kansa tiesi.

Taidat vitsailla. Yksi sisaruksistani muistaa menneensä nälkäisenä nukkumaan.

Oli pitkä väli seuraavaan ruokaan joka oli seuraavana päivänä koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut. Ruoka-ajat. Ja kavereita ei ruokittu.

Tämä kiinnostaa. Arvelinkin näillä kahdella olevan suhde toisiinsa, sillä ettei ruokaa voi muille tarjota ja että jääkaappia vahditaan sairaanloisesti.

Onko tämä yleistäkin vai onko kyseessä mielenhäiriö? Ihmeellistä mikäli kyse on kulttuurista kun monissa muissa maissa vieraamvaraisuus on normaalia ja ruoka tarkoittaa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa usein ja ruokaan liitetään hyviä asioita, sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä ja nautintoa. 

Sairaalloisesti, ei  sairaanloisesti, jookos?

Ei kyse ole mielenhäiriöstä vaan siitä että ennen ruoka maksoi  enemmän, ihmiset tienasivat vähemmän ja äidit suunnittelivat mitä kunakin päivänä syödään  . Ei ainoankaan kaverin perheessä muiden lapsia ruokittu ja kaikille oli opetettu että kun kaveri jonka luona on leikkimässä kutsutaan syömään on itsekin aika lähteä kotiin koska kotonakin on ruoka-aika. Kas  kun siihen aikaan se ruoka-aika oli 17-17.30 välissä suurimmalla osalla tuttavaperheistä ja luokkatovereista.

Siksi ei kukaan edes ihmetellyt jos ruokaa ei  tarjottu. Itsestäänselvää myös oli  ettei jääkaapilla juostu  vaan aterialla syötiin tarpeeksi. Nyt puhutaan Suomesta, ei muista maista tai kulttuureidta joten niiden tapojen vertaaminen  johonkin 1970/80-luvun  Suomeen on turhaa ja tarpeetonta.Sä koitat sen lisäksi tunkea tähän sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden yms. jutut joita harrastettiin ehkä maaseudulla muttei kaupungeissa pienissä asunnoissa.Maataloissa oli isot kylmäkomerot joihin mahtui ruokaa vaikka rykmentille, kaupunkiasunnoissa ei.

Nautinnosta sen verran että ruokaa syötiin jotta masu tulee täyteen, ei nautinnon takia.

Kun tuli vieraita kauempaa ne toki  ruokittiin, mutta silloinhan asiasta olikin etukäteen sovittu ja varauduttu.

Hyvä vastaus. Kiinnosti siksi, että olen koko lapsuuteni kasvanut toisessa maassa keskituloisessa perheessä eikä Suomen tavat ole tuttuja. Edelleen näkyy heikompi kielitaito, joten kiitos korjaamisesta. Totta kai köyhyydellä oli osansa asiaan sehän on itsestäänselvää. Lähinnä mietin, oliko sama tapa myös hyvin toimeentulevissa perheissä?

Tottakai. Aika pirun kova nälkä olisi ollut, jos olisi saanut syödä ensimmäisen kerran vasta kuudelta illalla, kun vanhemmat pääsee töistä.

Totta kai. Aina.

Eikö jonkun kotona saa? Outoa.

Ruokaa sai ottaa omin päin, makeaa ei.

oli pakko ,kun tuli nälkä, ei äiti kokannu ku oli töissä

Sai. Mun vanhemmat oli hyvin pienituloisia, joten meillä ei mitään hienoja leluja eikä vimpaimia ollut, mutta vanhemmat piti aina huolen, että meillä oli hyvät kouluvaatteet ja -tarvikkeet ja ruokaa. 

Ei saanut. Ruokaa oli tarjolla ruoka-aikoina jolloin koko perhe söi yhdessä. Sitten meni ovet kiinni keittiöstä.

Meillä sai vapaasti käydä ottamassa ruokaa, mutta jos meillä oli joskus harvoin vaikka jotain makeita leivonnaisia tai pakastimessa jäätelöä, niin niitä ei saanut ilman lupaa ottaa.

Pääateria syötiin aina yhdessä pöydän ääressä.

Teininä usein valvoin myöhään, kun muut olivat jo menneet nukkumaan, tein voileipiä ja katselin tv:tä.

Sai käydä, mutta oikeuden menetti muutamaksi päiväksi jos ruoka-aikana ei ruoka kelvannut. Syömisiä ei siis varsinaisesti säännöstelty mutta kannustihan tuo omaan ajatteluun. Syy-seuraussuhde tuli tutuksi kun pupelsi yhtenä päivänä vanukasta tai keksiä ja seuraavina päivinä ruokaa saikin "vain" ruoka-aikoina, eikä herkkuja herunut. Opin siihen että herkuttelu on ok kunhan ei jatkuvasti ole jotain nassuttamassa. Ikää mittarissa kohta 40 vuotta ja vielä normaali paino.

Meillä oli säännölliset ruokailut viidesti päivässä. Aamiainen, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltakahvi. Maatalossa tehtiin kovaa työtä ja ruoka oli ravitsevaa. Muulloin ei ollut tarjolla ruokaa. Kellarissa ja kylmäkomerossa oli ruokatarvikkeita, mutta ei tullut kuuloonkaan mennä ilman lupaa sinne. Omenoita ja marjoa sai syödä kesällä mielinmäärin, mansikoita ei. Muista kyllä joskus hiihtolenkiltä tultua, että vatsani murisi nälästä, mutta piti odotella ruuan valmistumista.

Ukko36 kirjoitti:

Minun lapsuudessani ei meillä ollut jääkaappia.

Maakellarissa oli iso jääkuutio, joka oli peitetty valtavalla määrällä sahanpurua.

Söittekö te sitä sahanpurua?