Saiko sun lapsuudessasi käydä jääkaapilla?

Ei tietenkään.

Ei ollu jääkaappia.

Sai. Ei tosin ollut tarvetta istua kotona ja rampata jääkaapilla, vaan ruoka-aikoina oli nälkä, ja silloin oli ruoka pöydässä. Muu aika viiletettiin muitten lasten kanssa leikkimässä. Läksyt tehtiin heti kun tultiin kotiin, ja syötiin välipala, seuraava ruoka oli klo 16-17, ja sitten iltapala. Ei tarvinnut istua koneella ja mussuttaa koko ajan jotakin.

Ukko36 kirjoitti:

Minun lapsuudessani ei meillä ollut jääkaappia.

Maakellarissa oli iso jääkuutio, joka oli peitetty valtavalla määrällä sahanpurua.

Se oli teidän jääkaappinne. Ja mitä suurrimmissa määrin oikea sellainen, koska siellä oli oikeaa jäätä.

Mummolassa meillä myös oli maakellari, jossa oli ihna keskikesälläkin jäätä ja sahanpuruja.

Vierailija kirjoitti:

Ukko36 kirjoitti:

Minun lapsuudessani ei meillä ollut jääkaappia.

Maakellarissa oli iso jääkuutio, joka oli peitetty valtavalla määrällä sahanpurua.

Se oli teidän jääkaappinne. Ja mitä suurrimmissa määrin oikea sellainen, koska siellä oli oikeaa jäätä.

Mummolassa meillä myös oli maakellari, jossa oli ihna keskikesälläkin jäätä ja sahanpuruja.

Ja hiihtelitte kouluun kesät talvet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiden jälkeen ei saanut muuta kuin pullaviipaleen ja leipää jossa voita päällä.

Ap

Tutkitusti pitempi  yöpaasto on hyvä juttu elimistön kannalta. Kyllä vanha kansa tiesi.

Taidat vitsailla. Yksi sisaruksistani muistaa menneensä nälkäisenä nukkumaan.

Oli pitkä väli seuraavaan ruokaan joka oli seuraavana päivänä koulussa.

En vitsaile, on  oikeasti todettu tämä asia ihan tieteellisissä tutkimuksissa. Se ettei teidän perheessä saanut aamupalaa ei mitätöi tuota tutkimustulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut. Ruoka-ajat. Ja kavereita ei ruokittu.

Tämä kiinnostaa. Arvelinkin näillä kahdella olevan suhde toisiinsa, sillä ettei ruokaa voi muille tarjota ja että jääkaappia vahditaan sairaanloisesti.

Onko tämä yleistäkin vai onko kyseessä mielenhäiriö? Ihmeellistä mikäli kyse on kulttuurista kun monissa muissa maissa vieraamvaraisuus on normaalia ja ruoka tarkoittaa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa usein ja ruokaan liitetään hyviä asioita, sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä ja nautintoa. 

Sairaalloisesti, ei  sairaanloisesti, jookos?

Ei kyse ole mielenhäiriöstä vaan siitä että ennen ruoka maksoi  enemmän, ihmiset tienasivat vähemmän ja äidit suunnittelivat mitä kunakin päivänä syödään  . Ei ainoankaan kaverin perheessä muiden lapsia ruokittu ja kaikille oli opetettu että kun kaveri jonka luona on leikkimässä kutsutaan syömään on itsekin aika lähteä kotiin koska kotonakin on ruoka-aika. Kas  kun siihen aikaan se ruoka-aika oli 17-17.30 välissä suurimmalla osalla tuttavaperheistä ja luokkatovereista.

Siksi ei kukaan edes ihmetellyt jos ruokaa ei  tarjottu. Itsestäänselvää myös oli  ettei jääkaapilla juostu  vaan aterialla syötiin tarpeeksi. Nyt puhutaan Suomesta, ei muista maista tai kulttuureidta joten niiden tapojen vertaaminen  johonkin 1970/80-luvun  Suomeen on turhaa ja tarpeetonta.Sä koitat sen lisäksi tunkea tähän sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden yms. jutut joita harrastettiin ehkä maaseudulla muttei kaupungeissa pienissä asunnoissa.Maataloissa oli isot kylmäkomerot joihin mahtui ruokaa vaikka rykmentille, kaupunkiasunnoissa ei.

Nautinnosta sen verran että ruokaa syötiin jotta masu tulee täyteen, ei nautinnon takia.

Kun tuli vieraita kauempaa ne toki  ruokittiin, mutta silloinhan asiasta olikin etukäteen sovittu ja varauduttu.

Hyvä vastaus. Kiinnosti siksi, että olen koko lapsuuteni kasvanut toisessa maassa keskituloisessa perheessä eikä Suomen tavat ole tuttuja. Edelleen näkyy heikompi kielitaito, joten kiitos korjaamisesta. Totta kai köyhyydellä oli osansa asiaan sehän on itsestäänselvää. Lähinnä mietin, oliko sama tapa myös hyvin toimeentulevissa perheissä?

Perheeni  ei ollut köyhä vaan keskituloinen.

Outo kysymys. En lapsena tietenkään "huvikseni" halunnut käydä jääkaapilla. Jääkaapissa oli ruokatarvikkeita, joista muutenkin piti tehdä ruokaa ruoka-ajoiksi. Tytöt tietenkin auttoivat äitiä. En siis ruoka-aikojen välissä halunnut kokkailla. Nälässä ei oltu, vaikka keittiössä ei luuhattu turhaan. Lasten tuli olla joko huoneissaan tai mieluiten ulkona.

N42

Äitini oli kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka teki useampaa työtä ja pitkiä päiviä.

Hän lähti monesti aamulla töihin jo klo 04-06 välillä ja saapui illalla kotiin vasta klo 20-23 aikaan, joten jos me lapset emme olisi saaneet käydä jääkaapilla, niin olisimme varmaan kuolleet nälkään, koska saattoi mennä useampikin päivä ettemme edes nähneet äitiämme kun olimme nukkumassa hänen ollessaan kotona.

Aamupalaksi yksi söi leipää, toinen puuroa ja kolmas ei mitään. Koulun jälkeen söimme usein ihan ruokaa (äitimme teki pari kertaa viikossa ison satsin, jota sitten söimme niin kauan kuin riitti). Ja iltapalaksi otimme leipää, jogurttia tai hedelmää.

Ei meillä ollut mitään herkkuja mitä olisi tullut mässäiltyä, vaan ihan perusruokaa, joten ruoka säilyi hyvin ja kaikki söimme vain nälkäämme. Kaksi meistä kolmesta lapsesta oli alipainoisia ja yksi normaalipainoinen, joten ei se vaikka saa itse ottaa ruokaa tee kenestäkään lihavaa.

Ja kun mietin omaa lapsuuttamme, jossa äitimme teki yötä päivää töitä emmekä häntä joka päivä edes nähneet, ja ainoa pelkoni minullakin lapsena oli että äitimme kuolee työmatkalla (kolarissa) tai saa sydänkohtauksen stressin takia ja me lapset jäämme orvoiksi. Niin en vaan oman lapsuuteni takia osaa samaistua tämän päivän ihmisiin jotka valittavat "köyhyyttä" kun eivät edes tee töitä ja elävät vain muiden verorahoilla herroiksi. Ei minun lapsuudessani meidän perhe tiennyt mistään toimeentulotuista tmv ja siksi äitimme oli aina töissä.

Sai, mutta isä joskus kommentoi että "taasko syöt" ja että "miksi sitä ruokaa pitää kokoajan lapata naamaan, eihän tuommoinen voi tehdä hyvää". Tuntui aikanaan pahalta. Hankin netistä "salaa" heraproteiinia jota sitten join iltaisin.

Olin siis nuori urheilija, joka harjoitteli viikossa n.20-25h. Nykyään syön kun tekee mieli. En edelleenkään ole läski.