Lue keskustelun säännöt.
En ole mieheni suurin rakkaus
05.01.2019 |
Olemme olleet yhdessä yli 10v. Naimisissa, lapsia. Olen aina tuntenut, ettei mieheni rakasta minua niinkuin pitäisi, jotenkin vihjannut riidellessä niin, ja kyllähän sen tuntee. Nyt lopulta myönsi että näin on.
Hän rakastaa minua, mutta on rakastanut jotakin enemmän kuin minua. Minulle tämän pitäisi olla ok, koska ei hän enää tätä toista rakasta. Ei ymmärrä, miksi tämä minua satuttaa. Ei ymmärrä, miksi olisin halunnut olla hänen elämänsä suurin rakkaus. (Jos en vielä ole, en kyllä sellaiseksi enää voi muuttua.)
Joo, jättäisin se sian, ellei se olisi minun elämän suurin rakkaus.
Kommentit (282)
Minä olen mieheni suurin rakkaus ja hän minulle. Vain kuolema meidät erottaa, ellei sitten Helsingin kaupunki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valivalivali, sinulla on asiat hyvin.
Etkö itse haluaisi olla puolisosi elämän suurin rakkaus? Ap
Vhän riippuu..jos kyseessä olisi Jonny Depp..niin eiköhän tuon kestäisi ;)
Tunteet laimenee vanhemmiten.
Ei se lempi tunnu 50v naisella samalta kuin 17v tyttösellä, jolla hormoonit hyrrää.
Höhheli höh...
Miehesi haluaa satuttaa sinua sanoilla
Nyt vastaat miehelle: haista pitkä ja ruskea , miksi haluat satuttaa minua.
Ja: exäni penis oli lepotilassakin sun m..kkuasi isompi..
Voit myöhemmin kun taas p.iruilee katsoa merkitsevästi haaroväliin
Mitäs tämä miehen elämän suuri rakkaus nykyään puuhailee?
Varmaan levinny kuin pullataikina.
Sitäpaitsi eipä äijäsi sille kelvannut..YMMÄRRETTÄVISTÄ SYISTÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut jätti elämäni suurin rakkaus ja nyt olen ollut yksin. Monessa asiassa olen vaatimaton mutta rakkaudessa en suostu tyytymään. Olen ehkä pitkäänkin yksin vaikkei se sovi minulle, olen vähän reppana ja monilla säälittää. Taas näin koko pitkän yön unia joissa sain halailla ja minua pidettiin hyvänä, muuta ei ole tarjolla meille jotka emme tyydy. Molemminpuolinen järjetön rakkaus on harvinaista. Inhoan myös laihaa kahvia. Oletko sinä Ap valmis olemaan yksin?
En todellakaan haluaisi olla yksin. Kaiken muun olen hyväksynyt mutta tätä en pysty hyväksymään. Tunnen itseni petetyksi, loukatuksi, idiootiksi. Kaikki nämä vuodet ovat olleet valetta. Olen tuhlannut elämäni. Ap
Ymmärrän ap sinua täysin. En itsekään haluaisi olla se johon joudutaan tyytymään kun ei saatu sitä mitä halusi. Mies on sen jopa suoraan sinulle sanonut, mitä pidän raukkamaisena. Hänen olisi kuulunut kertoa se sinulle ennen kuin sitoudut häneen.
Tämä juuri, miksei hän kertonut minulle ajoissa? Olen kysynyt, muttei suostu enää puhumaan tästä asiasta kanssani. Ap
Ihmiset sanoo riidellessä välillä asioita ,joita eivät oikeasti tarkoita.
Halusin mersun..tyydyin ladaan.
Halusin omakotitalon..tyydyin vuokrakaksioon
Halusin oman yrityken..olen alepan kassa.
Halusin elämäni rakkauden isotissi blondin tyydyin AP:hen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies kirjoitti:
Halusin mersun..tyydyin ladaan.
Halusin omakotitalon..tyydyin vuokrakaksioon
Halusin oman yrityken..olen alepan kassa.
Halusin elämäni rakkauden isotissi blondin tyydyin AP:hen
Mitä..miksi tyytyä?
Mitä ihmettä????
Mies kävi töissä toisessa kaupungissa ja tapaili siellä asuvaa naista, joka tiesi vaímosta ja nieli perinteisen "jätän kyllä vaimoni jonan päivänä, olet elämäni rakkaus"-satuilun. Suhde tuli ilmi kun ehkäisy petti, tai sen pettäminen järjestettiin ja nainen oletti ilman muuta että nyt viimeistään mies ottaa sen lupaamansa eron, kun ei ottanut alkoi ahdistella miestä ja vaimo sai tietåä.
Ystäväni mies kyseessä. Ystävä antoi anteeksi ja ovat yhä yhdessä, itse olisin kyllä potkinut äijän pellolle !
Siitä en tiedä, miten sen toisen naisen ja vauvansa kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko se kirjoittaja, jonka mies syö sillijäätelöä, laittaa tänne reseptin.
Monella on varmasti noin kun ap:n miehellä eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Yleensä se "suurin rakkaus" on tapahtunut nuorena kun rakastuminen on ollut sellaista mustavalkoista. Usein se suurin rakkaus on lähinnä illuusio siitä toisesta henkilöstä. Ehkä se rakkaus ei enää olisikaan se suurin jos yhdessä olisi jatkettu ja todella tutustuttu siihen toiseen huonoine puolineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap nillittää turhasta. Mitä valhetta siinä on jos mies on mennyt naimisiin rakkaudesta ap:ta kohtaan? Eri asia olisi jos mies ei olisi koskaan rakastanut ap:ta vaan valehdellut että rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut jätti elämäni suurin rakkaus ja nyt olen ollut yksin. Monessa asiassa olen vaatimaton mutta rakkaudessa en suostu tyytymään. Olen ehkä pitkäänkin yksin vaikkei se sovi minulle, olen vähän reppana ja monilla säälittää. Taas näin koko pitkän yön unia joissa sain halailla ja minua pidettiin hyvänä, muuta ei ole tarjolla meille jotka emme tyydy. Molemminpuolinen järjetön rakkaus on harvinaista. Inhoan myös laihaa kahvia. Oletko sinä Ap valmis olemaan yksin?
En todellakaan haluaisi olla yksin. Kaiken muun olen hyväksynyt mutta tätä en pysty hyväksymään. Tunnen itseni petetyksi, loukatuksi, idiootiksi. Kaikki nämä vuodet ovat olleet valetta. Olen tuhlannut elämäni. Ap
Ymmärrän ap sinua täysin. En itsekään haluaisi olla se johon joudutaan tyytymään kun ei saatu sitä mitä halusi. Mies on sen jopa suoraan sinulle sanonut, mitä pidän raukkamaisena. Hänen olisi kuulunut kertoa se sinulle ennen kuin sitoudut häneen.
Tämä juuri, miksei hän kertonut minulle ajoissa? Olen kysynyt, muttei suostu enää puhumaan tästä asiasta kanssani. Ap
Ihmiset sanoo riidellessä välillä asioita ,joita eivät oikeasti tarkoita.
Se on aika tyhmää touhua se, ja jos siitä seuraa jotakin, voi syyttää vain itseään. Sanat satuttavat. Eihän meillä muuta tapaa ole jakaa ajatuksiamme toiselle. Jokainen sanottu sana vaikuttaa toiseen. Toisto vahvistaa viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän te tarkoitatte suurella rakkaudella?
Jos se on kiihkeää ja sekapäistä, onhan se tavallaan suurta, mutta ei syvintä ja kestävintä.
Minä en edes tiedä, kuka on ollut mieheni suuri rakkaus aikanaan, eikä kiinnosta. Tiedän, että hän oli niistä kaikista eronnut minut tavatessaan, eli eivät ne kauhean kestävällä pohjalla ole olleet.
Minulle riittää, että olen miehelle nyt paras, ainoa ja viimeinen, niinkuin hän minulle.
Me näemme nyt rakkauden ja hyvän suhteen aivan erilailla, kuin silloin nuorena, kun olemme rakastuneet suuresti ja päättömästi ilmeisen vääriin ihmisiin.
Suuri rakkaus on lopulta sellainen, jonka kanssa on hyvä ja yhä parempi olla vuosien myötä, ja rakentaa elämää yhdessä. Sellaista, joka on rakentavaa ja hyväksi molemmille.
"Suuri" rakkaus taas on usein rakastumista johonkin mielikuvaan, joka hiipuu vuosien myötä, ja jäljelle jää vain syvä erilaisuus ja ristiriidat. Minä ainakaan en edes haluaisi enää sellaista.
Tikahdun uteliaisuudesta kirjoitti:
Voisiko se kirjoittaja, jonka mies syö sillijäätelöä, laittaa tänne reseptin.
Mitään reseptiä en tunne, enkä usko sellaista mistään löytyvän, mutta mies laittaa tehosekoittimeen litran vaniljajäätelöä, poimii sipulisillipurkista 3-4 sillifileen palaa (katsoo huolellisesti, että mukaan ei tule sipulinpaloja), pyörittää tehosekoitinta puolisen minuuttia ja sillipehmis on siinä.
Kukaan muu perheestä ei ole suostunut tätä sotkua syömään, joten hän napostelee yksin koko litran ja on tyytyväinen.
Pikkujuttuhan tämä on, mutta kyllästyttää...
Suuri rakkaus on sellainen, jossa sen maata järisyttävän rakastumisen myötä päädytään yhteen ja kun se suurin huuma arkistumisen myötä hiljalleen heikkenee, niin tilalle on jo ehtinyt alkaa rakentumaan se elämänmittainen rakastaminen - joka tietenkin hyvässä suhteessa kasvaa ja kehittyy loputtomiin.
Rakastuminen on sellainen kemikaalipakkosyöttö joka ajaa ihmisiä vimmalla yhteen, jotta nämä pääsisivät tosissaan toiseen aidosti tutustumaan. Eräänlainen rakkauden starttibuusteri.
Aina voi mennä vikaan missä tahansa vaiheessa. Ne tapaukset eivät sitten ole suuria rakkauksia välttämättä. Rakastuminen on tietenkin hakuammuntaa jossain määrin, kun eiväthän poloiset hormonimme ja geenimme mitenkään voi tuntea sitä kohdetta ennalta. Sen tarkoitus onkin päästä vain riittävän lähelle yrittämään potentiaalisen ihmisen kanssa. Se luo motiivin, tarpeen, halun.
Kuuleman mukaan rakastua voi samaankin ihmiseen yhä uudelleen. Arvatenkin silloin on kyse erityisen suuresta rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valivalivali, sinulla on asiat hyvin.
Etkö itse haluaisi olla puolisosi elämän suurin rakkaus? Ap
Egosi haluaa olla puolisosi suurin rakkaus.
Halusi on puhdasta egoismia. Mies teki kyllä typerästi kun myönsi, mutta jos oot vuosikausia asiaa tivannut niin varmaan vähemmästäkin menee myöntämään.
Ei kukaan ole 10v toisen kanssa jos ei halua. Mieti sitä..
Ja rakkautta on niin monenlaista..usko itseesi ja omaan yksilöllisyyteesi. Tunne empatiaa miestäsi kohtaan, voimakkaan rakkauden menettäminen voi olla traagista. Häntä on ehkä satutettu. Olosuhteet erottaneet.. nuorena rakkaus tuntunut erilaiselta. Sinä kuulostat epäkypsältä kun takerrut tähän.
Voimakas rakkaus voi olla myös tuhoavaa..liian intensiivistä, eikä se kestä.
Juuri näin. Ja ap kuulostaa juuri epäkypsältä ja epävarmalta, jos on jankannut tätä miehelleen ja nyt meille.
Minullakin oli elämäni rakkaus 17-vuotiaana. Ei hän kyllä ollut yhtään sellainen kuin silloin luulin, enkä nykyään haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Mutta rakkauden tunne oli kieltämättä valtaisa ja sekoitti pään.
Nykyään ajattelen, että se on nuoren hormonimyrskyä ja kuuluu asiaan, kai luonto varmistaa sillä suvunjatkumista. Mitään tekemistä aikuisen oikean rakkauden kanssa sillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet laimenee vanhemmiten.
Ei se lempi tunnu 50v naisella samalta kuin 17v tyttösellä, jolla hormoonit hyrrää.
Tästä olen täysin eri mieltä.
Mun vanhemmat ehtivät olemaan perushyvässä avioliitossa 48v. Äidin kuoleman jälkeen 74v:nä mun isäni rakastui tulisesti ja intohimoisesti ikäiseensä naiseen. Se oli todellista teinirakkautta:)
Itse lähentelen kuuttakymmentä mutta kyllä vain hormonit hyrrää ja perhoset lepattaa kuin teininä:)
Sillijäätelömiehen vaimo kirjoitti:
Tikahdun uteliaisuudesta kirjoitti:
Voisiko se kirjoittaja, jonka mies syö sillijäätelöä, laittaa tänne reseptin.
Mitään reseptiä en tunne, enkä usko sellaista mistään löytyvän, mutta mies laittaa tehosekoittimeen litran vaniljajäätelöä, poimii sipulisillipurkista 3-4 sillifileen palaa (katsoo huolellisesti, että mukaan ei tule sipulinpaloja), pyörittää tehosekoitinta puolisen minuuttia ja sillipehmis on siinä.
Kukaan muu perheestä ei ole suostunut tätä sotkua syömään, joten hän napostelee yksin koko litran ja on tyytyväinen.
Pikkujuttuhan tämä on, mutta kyllästyttää...
Vaikuttaa hyvältä. Yhteisestä sillijäätelöhetkestä voi alkaa elämänikänen suuri rakkaus.
Mä sanoisin myös että on aika itsekästä vaatia että olisi puolisonsa ainut tosirakkaus. Useimmilla on elämässään yksi tai useampi parisuhde, joista joku saattaa olla sellainen johon on jäänyt kiinni kuin haavekuvaan - se ei kestäisi todellisuutta.
Miehesi on halunnut olla kanssasi ja haluaa olla edelleen - eikö se ole rakkautta? Mitä vikaa on arkirakkaudessa, sinä että pitää toista kädestä ja on läsnä niinä hyvinä ja huonoina päivinä?
Ei rakkaus ole pelkkää huumaa ja intohimoa, vaan enemmän sitä että tahtoo omalle puolisolleen hyvää. Turhaan vertaat itseäsi johonkin miehen exään. Hän on kanssasi nyt, eikä exän kanssa.