Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?

Kerroin aiemmin, että ainakin Etelä-Euroopan maissa saa kevytnukutuksen automatic. Kerroin, että Suomessa ei sellaista saa. Kauhistelivat barbaareiksi.

Vierailija kirjoitti:

en itse hoitajana haluaisi saada kuulovauriota sen takia, että potilas huutaa. varsinkin, jos kyseessä ns. perusterve aikuinen. hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, väkivaltaa, uhkailua jne

No kyllä on kylmä ja tyly asenne hoitajalla. Tuskin siellä kukaan huvikseen huutaa, vaan todella kovissa tuskissa. En todellakaan haluaisi joutua hoidettavaksesi saati tutkittavaksi. Täysin eri asiasta puhutaan, kun on kyseessä potilaan uhkaava ja väkivaltainen käytös.

Vierailija kirjoitti:

JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.

Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.

Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.

No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(

Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.

Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.

Voin sanoa että siitä esilääkityksestä ei ollut mulle hyötyä. Huusin itsekin ja vedet valui väkisin silmistä. Toimenpide keskeytettiin. Multaki kysyttiin, sattuuko sua todellakin noin paljon.. en olisi halunnut luovuttaa kun tyhjentyminen oli se mullakin hilkulla että sain ajoissa tehtyä. Onneksi sanoivat lopulta suoraan ettei he halua sitä tehdä.

Kaikille se ei satu, esim. joitakin läheisiäni ei ole sattunut. Niille joille on sattunut, se on ollut todella kivulias. Sanoisin että jos ilmavaivat aiheuttaa kovia vatsakipuja, niin todennäköisesti toimenpide sattuu (pumppaavat ilmaa suoleen). Ja se sattuu enemmän kuin ne kovat ilmavaivat. En todellakaan itsekään osannut odottaa, en edes pelännyt toimenpidettä millään tavalla.. odotin vaan sitä hetkeä että jes kohta se on ohi niin saan taas syödä normaalisti sen viikon paastoamisen jälkeen..

Lohdutuksena voin kertoa että nukutuksen jälkeen mulla ei ollut edes jälkikäteen niitä vatsakipuja mitkä ensimmäisen toimenpiteen jälkeen tuntui useampana päivänä.. oli siis niinku ois samantien herännyt heräämöstä. Nukutusta ei kannata pelätä, se on vaan semmonen ns. humaus. Olin tosi tyytyväinen siihen nukutuksessa tehtyyn tutkimukseen ja että lääkäri päätökseen laittaa minut siihen, sillä tutkimuksessa selvisi miksi toimenpide oli ollut niin vaikea ja lääkärillekin se oli ollut siten ymmärtääkseni helpompi suorittaa.

Itse hämmennyin myös siitä että hoitohenkilökunta ei välttämättä tiedä kuinka kivulias tuo tähystys voi olla.. varsinkaan kun kaikki eivät koe kipua.

Vai että ihan korviin sattuu.. :D melkein naurattaa kun ajattelee sitä omaakin kivun määrää siinä. Totesin että jos synnytys sattuu näin paljon niin kannattaako mun sittenkään perustaa perhettä.. koska se sattui niin että luulin että henki lähtee.

Kävin paksusuolen tähystyksessä Marraskuun puolessavälissä Kampin Terveystalossa. 33v mies. Kysyivät etukäteen että haluaisinko kipulääkettä, vastasin reippaasti että eiköhän tämä nyt ilmankin mene.

Joku vartti tähystyksen alusta, suoliston mutkakohdissa, kipu ja paineentunne oli aivan järkyttävä, juuri kuten alkuperäisessä viestissä kuvasit. Tuntui että vatsa räjähtäisi sisältäpäin. En pystynyt olemaan hiljaa kun kävi niin kipeää ja huutoa varmasti lähti. Lopulta jotenkin vaan murruin itkemään. Hoitaja otti kädestä kiinni ja silitti olkavarttani, ja lohdutti että jos vähän verran kestän että päästään mutkakohdista yli. Lääkäri ehdotti että voidaan pitää tauko ja voidaan vielä laittaa opiaatit tipasta, jos se helpottaisi. En siltikään uskaltanut, tilanne tuntui nololta ja hävettävältä ja halusin äkkiä pois, joten sanoin että jatketaan vaan ilman, jos se olisi nopeasti pois. Siinä lääkäri sitten vei letkua eteenpäin samalla kun itkua tihrustin. Käteni puutuivat kesken toimenpiteen, hoitaja sanoi sen johtuvan liian nopeasta hengittämisestä, ja yritti opastaa rauhallisempaa hengitystä. En muista kuinka äänekkäästi huusin, mutta hiljaa en kyllä ollut.

Paikalla oli seuraamassa n. 20v lääketieteen opiskelija, joka pysyi hyvin kaukana nurkassa.

Kiitokset Terveystalon henkilökunnalle hyvästä toiminnasta, he kohtelivat asiakasta arvostaen ja tunnetajuisesti. Ketjun avaajalle peukut pystyyn että koetulokset tulevat takasi suotuisina. Ymmärrän kuinka pieneksitekevä ja oman identiteetin päältä kävelevä kokemus tähystys voi olla, ja vieläpä varmasti kun henkilökunta kohteli huonosti. Voimia ja vahvuutta sinulle antaa anteeksi ikävälle henkilökunnalle, jolla ei ollut kykyä pitää ihmisestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.

Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.

Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.

No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(

Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.

Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.

Itse hämmennyin myös siitä että hoitohenkilökunta ei välttämättä tiedä kuinka kivulias tuo tähystys voi olla.. varsinkaan kun kaikki eivät koe kipua.

Vai että ihan korviin sattuu.. :D melkein naurattaa kun ajattelee sitä omaakin kivun määrää siinä. Totesin että jos synnytys sattuu näin paljon niin kannattaako mun sittenkään perustaa perhettä.. koska se sattui niin että luulin että henki lähtee.

Muualla tuo tehdään mahdollisen kovan kivun takia aina nukutuksessa, joten kyllä ne sen tietää :D Suomessa ei vaan säästösyistä haluta nukutusta, siksi esitetään ettei se nyt niin voi sattua.

Mulle tehtiin pari vuotta sitten eka tähystys esilääkityksen kanssa ja oli täysin kivuton.

Nyt äskettäin tehtiin toinen tähystys ilman esilääkitystä, koska en kokenut sitä tarpeelliseksi ottaa ja toimenpide tuntui suolen mutkakohdissa vain vähän.

Eniten sattui se ilma, joka jäi suoleen, mutta vessassa kotona välittömästi helpotti.

M 30+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sairaanhoito on Suomessa monessa suhteessa erittäin hyvällä tolalla muuhun maailmaan verrattuna, kivunlievitykseen ei täällä vielä suhtauduta riittävän vakavasti. Siitähän on tehty paljon tutkimuksia, että kivuttomuus edesauttaa toimenpiteiden onnistumista ja potilaan toipumista. Meillä tuntuu vielä olevan vallalla joku käsittämätön ajatus ihmistä jalostavasta kärsimyksestä. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Huoh..

Sairaalaolosuhteissa ja saattohoidossa kivunhoitoa pitäisi toki tehostaa Suomessa, mutta toivottavasti ei päädytä samalaiseen opiaattiriippuvuusepidemiaan kuin jenkeissä. Siellä opiaatteja määrätään ihan kaikkiin pikkukolotuksiinkin, ihmiset jäävät niihin helposti riippuvaiseksi ja lopulta siirtyvät halvempaan vaihtoehtoon eli heroiiniin.

Kyllä, tarkoitin nimenomaan sairaalaolosuhteita. Erilaisiin kolotuksiin Suomessa määrätään jo nyt aika kovia lääkkeitä, jos verrataan vaikka Etelä-Euroopan maihin. Niistä on sitten vaikea päästä eroon.

No kipuun ei nimeomaan määrätä. Masennukseen ja unettomuuteen yms. annetaan kovia päätä sekoittavia nappeja, mutta kipua hoidetaan pienellä annoksella parasetamolia. Tai sitten lääkäri diagnosoi kivun johtuvan masennuksesta ja siihenkin saa ne psykoosilääkkeet.

Esim. kotona saattohoidossa oleville syöpäpotilaille, joilla on muutamia päiviä elinaikaa jäljellä, ei määrätä kunnon kipulääkkeitä, koska niihin voi muodostua riippuvuus. Ihan kuin se riippuvuus olisi ongelma kuolleelle.

Herranjumala! Sain ite kaikenmoiset lääkitykset ja kovat kipulääkkeet, ei tuntunut missään. Ihan hirveä kokemus sulla!!!

Oot varmaan ollut käytännössä kipushokissa. Ihan perusjuttuja pitäis olla henkilökunnan osaaminen onnistuneen toimenpiteen takaamiseksi. Jäi varmaan traumat.

Synnyttäneet naiset ei kuulemma saa lääkitystä koska heidän ajatellaan kestävän kipua. Oletko synnyttänyt?

Tottakai aloittaja huusi tutkimuksessa, koska hänhän HUUTAA täälläkin aloituksessaan.

Se, että hän kipua lievittääkseen puree itseään, viittaa johonkin muuntyyppiseen ongelmaan.

Aloittaja taitaa olla hyvin huomionhakuinen henkilö (histrioninen persoonallisuushäiriö), joka nyt tässä pitkässä ketjussa saa sen huomion, mitä vaille hän kokee jääneensä sairaalassa tutkimuksessa ollessaan. Oletan, että on kuitenkin aikuinen, muussa tapauksessahan kolonoskopia olisi tehty nukutuksessa.

Ap:lla ei ole ollut kanttia kertoa, missä toimenpide tehtiin. Tehtiinkö ollenkaan? Vai tehtiinkö ap:n mielikuvituksessa?

Terveisin

Itsekin kaksi kuukautta sitten kolonoskopiassa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten pitäisi toimia, että saa esilääkityksen? Pitääkö soittaa etukäteen? Mennä aiemmin paikalle? Nimim. parin viikon päästä tähystykseen menossa..

Järkyttävä kokemus sinulla, ap :(

Aiemmin paikalle ehdottomasti jotta lääke ehtii vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai aloittaja huusi tutkimuksessa, koska hänhän HUUTAA täälläkin aloituksessaan.

Se, että hän kipua lievittääkseen puree itseään, viittaa johonkin muuntyyppiseen ongelmaan.

Aloittaja taitaa olla hyvin huomionhakuinen henkilö (histrioninen persoonallisuushäiriö), joka nyt tässä pitkässä ketjussa saa sen huomion, mitä vaille hän kokee jääneensä sairaalassa tutkimuksessa ollessaan. Oletan, että on kuitenkin aikuinen, muussa tapauksessahan kolonoskopia olisi tehty nukutuksessa.

Ap:lla ei ole ollut kanttia kertoa, missä toimenpide tehtiin. Tehtiinkö ollenkaan? Vai tehtiinkö ap:n mielikuvituksessa?

Terveisin

Itsekin kaksi kuukautta sitten kolonoskopiassa ollut.

Jännä tarve ilkeillä sinulla. Mistähän voisimme puoskaroiden arvailla sen johtuvan?

V-mäinen persoonallisuus anaalisin piirtein?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai aloittaja huusi tutkimuksessa, koska hänhän HUUTAA täälläkin aloituksessaan.

Se, että hän kipua lievittääkseen puree itseään, viittaa johonkin muuntyyppiseen ongelmaan.

Aloittaja taitaa olla hyvin huomionhakuinen henkilö (histrioninen persoonallisuushäiriö), joka nyt tässä pitkässä ketjussa saa sen huomion, mitä vaille hän kokee jääneensä sairaalassa tutkimuksessa ollessaan. Oletan, että on kuitenkin aikuinen, muussa tapauksessahan kolonoskopia olisi tehty nukutuksessa.

Ap:lla ei ole ollut kanttia kertoa, missä toimenpide tehtiin. Tehtiinkö ollenkaan? Vai tehtiinkö ap:n mielikuvituksessa?

Terveisin

Itsekin kaksi kuukautta sitten kolonoskopiassa ollut.

Mielenterveysongelmaiset kokoontuu aina tällä palstalla. Siis puhun lainaamastani henkilöstä en ap:sta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.

Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.

Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.

No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(

Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.

Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.

Itse hämmennyin myös siitä että hoitohenkilökunta ei välttämättä tiedä kuinka kivulias tuo tähystys voi olla.. varsinkaan kun kaikki eivät koe kipua.

Vai että ihan korviin sattuu.. :D melkein naurattaa kun ajattelee sitä omaakin kivun määrää siinä. Totesin että jos synnytys sattuu näin paljon niin kannattaako mun sittenkään perustaa perhettä.. koska se sattui niin että luulin että henki lähtee.

Muualla tuo tehdään mahdollisen kovan kivun takia aina nukutuksessa, joten kyllä ne sen tietää :D Suomessa ei vaan säästösyistä haluta nukutusta, siksi esitetään ettei se nyt niin voi sattua.

Kaikki vääriä väittämiä.

Tähystykseen pitää kyllä aina olla tarjolla myös kovat kipulääkkeet kanyylin kautta.

Jos tähystyksen tekijä on osaava ja hänellä on uusimmat laitteet käytössään, niin ei tarvita välttämättä mitään kipulääkkeitä.

Itselleni tehty monta kertaa. Yleensä kovien kipulääkkeiden kera mutta viimeisimmällä kerralla ei käytetty mitään lääkkeitä. Kanyyli miuistaakseni laitettiin kyllä siltä varalta että tarvitaan.

Ihan perheestä tommonen!

Kävitkö Pohjois-Karjalassa? täällä on yks sadisti tähystäjä mies.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai aloittaja huusi tutkimuksessa, koska hänhän HUUTAA täälläkin aloituksessaan.

Se, että hän kipua lievittääkseen puree itseään, viittaa johonkin muuntyyppiseen ongelmaan.

Aloittaja taitaa olla hyvin huomionhakuinen henkilö (histrioninen persoonallisuushäiriö), joka nyt tässä pitkässä ketjussa saa sen huomion, mitä vaille hän kokee jääneensä sairaalassa tutkimuksessa ollessaan. Oletan, että on kuitenkin aikuinen, muussa tapauksessahan kolonoskopia olisi tehty nukutuksessa.

Ap:lla ei ole ollut kanttia kertoa, missä toimenpide tehtiin. Tehtiinkö ollenkaan? Vai tehtiinkö ap:n mielikuvituksessa?

Terveisin

Itsekin kaksi kuukautta sitten kolonoskopiassa ollut.

Hienoja sanoja näköjään tiedät, mutta et jostain syystä sitä, että hallitun kivun aiheuttaminen itselleen (pään hakkaaminen seinään, pureminen, raapiminen) on hyvin yleinen tapa yrittää vähentää kipua jota ei voi itse kontrolloida, eikä pelkästään ihmislajilla.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai aloittaja huusi tutkimuksessa, koska hänhän HUUTAA täälläkin aloituksessaan.

Se, että hän kipua lievittääkseen puree itseään, viittaa johonkin muuntyyppiseen ongelmaan.

Aloittaja taitaa olla hyvin huomionhakuinen henkilö (histrioninen persoonallisuushäiriö), joka nyt tässä pitkässä ketjussa saa sen huomion, mitä vaille hän kokee jääneensä sairaalassa tutkimuksessa ollessaan. Oletan, että on kuitenkin aikuinen, muussa tapauksessahan kolonoskopia olisi tehty nukutuksessa.

Ap:lla ei ole ollut kanttia kertoa, missä toimenpide tehtiin. Tehtiinkö ollenkaan? Vai tehtiinkö ap:n mielikuvituksessa?

Terveisin

Itsekin kaksi kuukautta sitten kolonoskopiassa ollut.

Itsensä pureminen/suun tukkiminen nyt on luonnollinen keino yrittää vaimentaa huutoa, jos ei akuutissa stressireaktiossa hallitse itseään muuten. Täysin normaalia, ihan turha vihjailla mistään persoonallisuushäiriöstä ap:n kohdalla (sinusta en olisi niin varma).

Mä en lukenut ketjua läpi, mutta on ollut kyllä kamala kokemus sinulla.

Kenen tehtävä on huolehtia esilääkityksestä? Mistä kummasta potilas osaa lähteä kyselemään esilääkitystä: sieltä sairaalan käytäviltä, eri huoneista, apteekista, mistä tietää mitä voi esilääkitykseksi ottaa? Onko se potilaan vai hoitajan tehtävä huolehtia siitä? Tee valitus! Marssi paikalle ja vaadi selitys.