Lue keskustelun säännöt.
Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?
04.01.2019 |
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.
Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Kommentit (313)
Jos lääkäri/hoitaja ei kykene tuntemaan enää empatiaa kivuista kärsivää potilasta kohtaan, on korkea aika jäädä sairaslomalle. Myötätunnon katoaminen ei ole normaalia, vaan kertoo uupumuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai aloittaja huusi tutkimuksessa, koska hänhän HUUTAA täälläkin aloituksessaan.
Se, että hän kipua lievittääkseen puree itseään, viittaa johonkin muuntyyppiseen ongelmaan.
Aloittaja taitaa olla hyvin huomionhakuinen henkilö (histrioninen persoonallisuushäiriö), joka nyt tässä pitkässä ketjussa saa sen huomion, mitä vaille hän kokee jääneensä sairaalassa tutkimuksessa ollessaan. Oletan, että on kuitenkin aikuinen, muussa tapauksessahan kolonoskopia olisi tehty nukutuksessa.
Ap:lla ei ole ollut kanttia kertoa, missä toimenpide tehtiin. Tehtiinkö ollenkaan? Vai tehtiinkö ap:n mielikuvituksessa?
Terveisin
Itsekin kaksi kuukautta sitten kolonoskopiassa ollut.
MITEN SINÄ EDES KEHTAAT LAUKOA TÄLLAISIA DIAGNOOSEJA IHMISESTÄ, JOTA ET TUNNE LAINKAAN! HÄPEÄ, MIETI SANOJASI JA MENE ITSEESI.
HYI
Vierailija kirjoitti:
Av-mammojen kollektiivinen ratkaisuehdotus:
Valittaminen.
Mitäs sitten ehdotat? Eihän mitään ongelmaa voi ratkaista jos sitä ei edes tuo esille. Harva täällä voi tehdä mitään muuta tilanteen parantumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en lukenut ketjua läpi, mutta on ollut kyllä kamala kokemus sinulla.
Kenen tehtävä on huolehtia esilääkityksestä? Mistä kummasta potilas osaa lähteä kyselemään esilääkitystä: sieltä sairaalan käytäviltä, eri huoneista, apteekista, mistä tietää mitä voi esilääkitykseksi ottaa? Onko se potilaan vai hoitajan tehtävä huolehtia siitä? Tee valitus! Marssi paikalle ja vaadi selitys.
Yksityisellä se annetaan suoraan suoneen tutkimuksen aikana, jos tarvetta.
Arvaukseni on, että julkisella puolella ei varata tarpeeksi aikaa ja vastahakoisesti jätetään homma kesken, koska missä kaukana on seuraava mahdollisuus ja jonoa on muutenkin.
Tee valitus siitä miten huonosti sua kohdeltiin kivunlievityksen osalta ja huonosta kohtelusta muutenkin. Älä enää mene ko toimenpiteeseen ilman nukutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuu sellaiset jotka eivät ole käyneet, minä olen ja kahdesti ja itsehillintä riitti vaikka sattui, mutta keskityin läähättämään niin kuin käskettiin. Siis keskityin, keskityin koska tiesin, että tutkimus on omaksi parhaakseni eikä se kauaa kestä. On hyvä ihmisen opetella hillitsemään itseään, niinkin voi opetella itsetuntemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en itse hoitajana haluaisi saada kuulovauriota sen takia, että potilas huutaa. varsinkin, jos kyseessä ns. perusterve aikuinen. hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, väkivaltaa, uhkailua jne
Kuules hoitsu. Se että hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, on tarkoittanut sitä että SINULLE HUUDETAAN KOSKA MUUTEN EI TUNNU MENEVÄN JAKELUUN YKSINKERTAINENKAAN ASIA. Kuvittele että huusin tuon. Sellaista ei tarvitse kestää.
Jos potilas huutaa tuskasta, niin hoitajana sinun tulisi tehdä asialle jotain ettei toimenpide auheuta sietämätöntä, vältettävissä olevaa kipua. Olet täysin väärässä anmatissa jos alat potilaan kuullen narisemaan. Epäammattimaista käytöstä.
Hyvin kiteytetty.
Hoitajan ei tarvitse kestää HÄNEEN kohdistuvaa väkivaltaa tai huutoa. Potilas joka huutaa kivusta, ei yleensä huuda kiusatakseen hoitajaa. Ammattitaitoinen hoitaja erottaa varmasti kyllä milloin ihminen on aidosti tuskissaan..
On eria asia
- virtsata alleen tahallaan kuin vahingossa
- potkaista tai raapaista tahallaan kuin vahingossa
-rikkoa jokin hoitolaite tahallaan kuin vahingossa
-huutaa tahallaan tai vahingossa
-sanoa sekavia asioita lääkehuuruissa kuin ilman niitä
Toinen on tahdosta riippumaton reaktio, toinen on tietoinen päätös. Kivusta huutaminen on reaktio, joka ei vaadi päätöstä huutamisesta.
Oma mummonikin vaikersi ennen kuolemaansa kaikesta morfiinista ja kivunlievityksestä huolimatta, vaikka ei ollut edes enää ns. läsnä eikä huomannut muita ihmisiä.
Moni ihminen kiljaisee vahingossa säkäihtäessään tai kovasta kivusta, vaikka kuinka yrittäisivät tehdä guinnessin hiljaisuuden maailman ennätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en lukenut ketjua läpi, mutta on ollut kyllä kamala kokemus sinulla.
Kenen tehtävä on huolehtia esilääkityksestä? Mistä kummasta potilas osaa lähteä kyselemään esilääkitystä: sieltä sairaalan käytäviltä, eri huoneista, apteekista, mistä tietää mitä voi esilääkitykseksi ottaa? Onko se potilaan vai hoitajan tehtävä huolehtia siitä? Tee valitus! Marssi paikalle ja vaadi selitys.
Vastaanottavan hoitajan tehtävä on huolehtia esilääkityksestä, toimenpiteen aikaisen kipu- ja rauhoittavan annostelee hoitajan lääkärin määräyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Puhuu sellaiset jotka eivät ole käyneet, minä olen ja kahdesti ja itsehillintä riitti vaikka sattui, mutta keskityin läähättämään niin kuin käskettiin. Siis keskityin, keskityin koska tiesin, että tutkimus on omaksi parhaakseni eikä se kauaa kestä. On hyvä ihmisen opetella hillitsemään itseään, niinkin voi opetella itsetuntemusta.
Ja kuvittelet kaikkien kokevan juuri yhtä paljon kipua kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuu sellaiset jotka eivät ole käyneet, minä olen ja kahdesti ja itsehillintä riitti vaikka sattui, mutta keskityin läähättämään niin kuin käskettiin. Siis keskityin, keskityin koska tiesin, että tutkimus on omaksi parhaakseni eikä se kauaa kestä. On hyvä ihmisen opetella hillitsemään itseään, niinkin voi opetella itsetuntemusta.
Ja kuvittelet kaikkien kokevan juuri yhtä paljon kipua kuin sinä?
Miksi väännät sanani. Noihin kertomuksiin verraten koin kipua vähän, koska hyvin pystyin itseni hillitsemään.
Ei ihmisestä tule sankaria kipua kestämällä, mutta oppii tuntemaan omaa käytöstään. Nuorien on hyvä opetella, me vanhat konkarit jo osaamme. Minusta on viisaampaa pysyä aina ja kaikessa kohtuudessa, eikä minulla ole mitään tarvetta esiintyä huomiotaherättävän äänekkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee valitus siitä miten huonosti sua kohdeltiin kivunlievityksen osalta ja huonosta kohtelusta muutenkin. Älä enää mene ko toimenpiteeseen ilman nukutusta.
Luuletko, että saliaikoja varaillaan kolonoskopiapotilaille? Ei. Ne ovat anestesiaa vaativille yl. leikkaushoitoa tarvitseville potilaille.
Vaatiahan aina voi muttei julkisella puolella näin menetellä.
Tämä on vaan tosiasia.
Noin kävi mullekin, tähystys tosin keskeytettiin kun olin niin tuskissani. Minä en huutanut äänekkäästi eikä kielletty huutamasta, olin kylmässä hiessä koko ajan ja itkin. En saanut mitään lääkitystä (työterveyden lähetteellä) ja hävetti kamalasti kun en kestänyt "loppuun asti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuossa operaatiossa n. 7 vuotta sitten julkisella puolella keskussairaalassa. Kohtelu todella asiallista, varoiteltiin kivuista ja epämiellyttävistä tuntemuksista etukäteen. Kovempia kipuja oli vain "tiukimmassa mutkassa" ja ne kesti vain muutaman sekunnin. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta huutamaan.
En yritä väittää että olisi tuntunut hyvältä missään vaiheessa tutkimusta, mutta kivuliasta ei tosiaan ollut kuin yhdessä vaiheessa. Toimenpiteen aikana poistettiin pari polyyppia suolesta, ei mitään kipuja siinäkään vaiheessa.
Voin kyllä kuvitella, että jos olisin huutanut kurkku suorana toimenpiteen ajan ja jännittänyt kehon äärimmilleen, olisi varmaan kivutkin olleet paljon pahemmat.
216 lisää:
Sitoo anestesiahenkilökuntaa ja vaatii jälkiseurannan heräämössä tuo nukutus. Ja heräämön henkilökunnan sitoo myös.
Eli liian kallista terveydenhoidolle.
Tämä vaan tosiasia. Ei puolesta eikä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sairaanhoito on Suomessa monessa suhteessa erittäin hyvällä tolalla muuhun maailmaan verrattuna, kivunlievitykseen ei täällä vielä suhtauduta riittävän vakavasti. Siitähän on tehty paljon tutkimuksia, että kivuttomuus edesauttaa toimenpiteiden onnistumista ja potilaan toipumista. Meillä tuntuu vielä olevan vallalla joku käsittämätön ajatus ihmistä jalostavasta kärsimyksestä. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Huoh..
Sairaalaolosuhteissa ja saattohoidossa kivunhoitoa pitäisi toki tehostaa Suomessa, mutta toivottavasti ei päädytä samalaiseen opiaattiriippuvuusepidemiaan kuin jenkeissä. Siellä opiaatteja määrätään ihan kaikkiin pikkukolotuksiinkin, ihmiset jäävät niihin helposti riippuvaiseksi ja lopulta siirtyvät halvempaan vaihtoehtoon eli heroiiniin.
Kyllä, tarkoitin nimenomaan sairaalaolosuhteita. Erilaisiin kolotuksiin Suomessa määrätään jo nyt aika kovia lääkkeitä, jos verrataan vaikka Etelä-Euroopan maihin. Niistä on sitten vaikea päästä eroon.
No kipuun ei nimeomaan määrätä. Masennukseen ja unettomuuteen yms. annetaan kovia päätä sekoittavia nappeja, mutta kipua hoidetaan pienellä annoksella parasetamolia. Tai sitten lääkäri diagnosoi kivun johtuvan masennuksesta ja siihenkin saa ne psykoosilääkkeet.
Esim. kotona saattohoidossa oleville syöpäpotilaille, joilla on muutamia päiviä elinaikaa jäljellä, ei määrätä kunnon kipulääkkeitä, koska niihin voi muodostua riippuvuus. Ihan kuin se riippuvuus olisi ongelma kuolleelle.
Enpä usko, yrität provota. Oma äitini kuoli syöpään kotona, ja viimeiset 3 kk oli niin kova kipulääkitys, että hän oli muissa maailmoissa levollisena suurimman osan vuorokaudesta. Mummo nukkui pois rintasyöpään. Kotona oli melkein loppuun asti, riittävällä kipulääkityksellä ja saattohoitokodissa vain muutaman päivän morfiinipumpun kanssa. Me, siis suku, haluttiin, että mummo pääsee saattohoitokotiin, koska meillä oli oma epävarmuus, että loppu tulee, kukaan ei ehdi olla läsnä 24/7 ja jos tuleekin kotona yksin kovat kivut. Jälkikäteen ajateltuna se meidän omaisten ajatus oli hölmö. Siirtää vanha ihminen täysin vieraaseen paikkaan kuolemaan.. Minä sanoin miehelleni, että jos minutkin syöpä korjaa pois, niin antakaa kuolla kotona,,vaikka sitten yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee valitus siitä miten huonosti sua kohdeltiin kivunlievityksen osalta ja huonosta kohtelusta muutenkin. Älä enää mene ko toimenpiteeseen ilman nukutusta.
Luuletko, että saliaikoja varaillaan kolonoskopiapotilaille? Ei. Ne ovat anestesiaa vaativille yl. leikkaushoitoa tarvitseville potilaille.
Vaatiahan aina voi muttei julkisella puolella näin menetellä.
Tämä on vaan tosiasia.
Eihän anestesiaa varten leikkaussalia tarvita, ei se vaadi sen kummempaa kuin ihan tavallisen toimenpidehuoneen ja anestesialääkärin. Onnistuuhan se hammaslääkärinkin hoitohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USAssa saa aina kevyen nukutuksen, ei tarvitse karsia kipuja. Ehka Suomessa ei osata antaa asianmukaista nukutusta.
Liekö nukutus aineineen hintava toimenpide? Voi olla, että vaaditaan jonkinlaista anestesian osaamista myös? Suomessa kytätään noita kuluja niin mustasukkaisesti julkisella puolella, että taitaa jäädä haaveeksi.
Itse muistan, että Suomessa porattiin hampaita innolla ja antaumuksella ilman mitään puudutuksia vielä 90-luvun alkuun saakka. Sitten alkoi tulla vastaan näitä hammaslääkäreitä, jotka kysyivät, että laitetaanko piikki.
Minä olen elänyt lapsuuden ja nuoruuden just 90-luvulla. Porattiin ja juurihoidettiin julkisella hampaita ilman puudutuksia. Huusin tuskissani ja hammaslääkäri vaan vihaisena karjuu takaisin, että lakkaa huutamasta.
Nyt onkin sitten lapsuudesta niin jumalattoman paha hammaslääkärifobia, että joudun käymään julkisilla pelkopotilaisiin erikoistuneella hammaslääkärillä ja siltikin pelottaa.
Kivuton laserporaus on keksitty jo ajat sitten, mutta kappas vaan, kun sitä ei vieläkään ole saatavilla.
Suomessa on kyllä aivan käsittämätön luterilainen kärsimyksen ihannoinnin kulttuuri...!
Aina on näitä prinsessakohtelun vaativia naisia, mutta onneksi heidän osuus on vain noin 2 %.
Tavanomaiset menetelmät sopii 98 %:lle.
Av-mammojen kollektiivinen ratkaisuehdotus:
Valittaminen.