Lue keskustelun säännöt.
Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?
04.01.2019 |
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.
Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Kommentit (313)
Luin tuossa muutamia kommentteja ja aattelinpa sanoa muutaman sanaisen minäkin. Kyseinen toimenpide ei todellakaan ole mikään miellyttävä. Kuitenkin omalla kohdallani olen kyllä kokenut sen tyhjennyksen kaikkein epämiellyttävimmäksi kyseisessä operaatiossa, ne viimeiset litrat kun ei tahdo mennä millään alas. Toki omista kokemuksistani jo toistakymmentä vuotta aikaa ja on mahdollista, että litkut ovat niistä ajoista muuttuneet hieman paremman makuisiksi.
Minulla on kokemusta useammista tähystyksistä ja en ainakaan pikaisella ketjun selailulla huomannut, että erästä seikkaa olisi nostettu esiin. Nimittäin sitä, että lääkäreissä on todella isoja eroja. Ei siis pelkästään sen suhteen, kuinka ystävällisiä, tai vähemmän ystävällisiä ovat, vaan sen suhteen, kuinka vähällä kivulla onnistuvat operaation hoitamaan.
Kipuhan johtuu ainoastaan siitä, kuinka paljon ilmaa, sinne suoleen pumpataan. Toinen lääkäri onnnistuu menemään tiukista mutkista pienemmällä ilmalla, kuin toinen. Tai sanotaanko niin, että toinen lääkäri näkee enemmän vaivaa sen suhteen, että saa sen mutkan kuljettua mahdollisimman pienellä ilman pumppauksella. "Sadistilääkäriä" ei taas hirveästi potilaan kivut kiinnosta, niinpä hän töräyttelee mutkissa suruttomasti ilmaa, se kun helpottaa hänen duuniaan.
Minulla oli parilla ensimmäisellä kerralla todella kivulias operaatio. Niinpä kolmannella kerralla mennessä olin taas kauhusta jäykkänä, mitä tuleman pitää. Kuitenkin uuden lääkärin tekemä operaatio tuntui lähes lastenleikiltä aikaisempiin verrattuna. Kyse oli vain siitä, että hän ei heti mutkan tullen lasettanut tuutin täydeltä ilmaa, vaan todella tehtiin duunia sen eteen, että päästiin mutkasta läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi minkään toimenpiteen pitäisi sattua 2000-luvulla? Varmasti on keinot ja tabletit estää kivut. Moni jättää menemättä kun ei halua kokea kipua.
Ihmisistä on tullut nössöjä. Ei pienintäkään kipua siedetä.
Etpä ole yksin. Minuulla on tutkittu suolisto Skövdessä täällä Ruotsissa herttainen vanha mieslääkäri, kaikki meni todella hianosti, hoitaja piti kädestä kiinni ja lohdutti vieressä. Mutta annas olla kun kävin toisen kerran Eskilstuunassa, siellä ylimielinen nuori lääkäri, teki työtä olantakaa, hoitaja seisoo ovella , niinkuin olisi karkuun lähdössä,, kaiken huippu se lekuri pyöräytti sen slangin siellä suolistossa, menasi kyllä vintti pimetä, en edes tiedä onko hoitava lääkäri saanut kuulla mitä tämä lekuri näki siellä, näytteitä piti ottaa, vaan mitään ei ole kuulunut, ilmeisesti kaikki hyvin. Seuraavan kerran saavat nukuttaa tai ainakin vaadin naislääkärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minkään toimenpiteen pitäisi sattua 2000-luvulla? Varmasti on keinot ja tabletit estää kivut. Moni jättää menemättä kun ei halua kokea kipua.
Ihmisistä on tullut nössöjä. Ei pienintäkään kipua siedetä.
Miksi pitäisi sietää?
Kolonoskopia meni minulla ihan hyvin, pelkäsin turhaan etukäteen. Mutta siihen vaikutti varmasti saamani lääkitys. Toimenpiteen aika vain heitti reilusti, lähes tunnilla ja kun olin niellyt sen pienen pillerin ja odottelin siinä, niin olin varma, että vaikutus ehtii mennä ohi. Mutta itse asiassa taisin nukahtaa heti toimenpiteen alussa, heräsin siihen kun letku vedettiin ulos. Joten hyvin meni.
Mutta kun sama tehtiin yläkautta, niin voi taivas. Se tehtiin kahdesti ja ensimmäinen kerta jo oli kauhea, saati sitten toinen. Minua myös kiellettiin yökkimästä, koska se aiheutti sen letkun heilahtelemista tai jotain, mutta miten muka pystyin. Tuntui, etten saa henkeä vedetyksi, kun koko ajan vain limaa ja vaahtoa työntyi suustani ulos ja oksennusreaktiot seurasi toinen toistaan koko ajan. Pakkohan siinä oli kouristella. Vettä valui silmistä ja räkää nenästä ja suusta tunki limaa, mun tukka oli niskaan asti litimärkä ja puseron kaulus myös. Siitä vaan käskettiin samantien lähteä menemään, olin varmaan ihan kamalan näköinen kun lähdin, puoliksi sekopäänä. En kyllä vapaaehtoisesti mene siihen enää. Lääkärin en muista mitään sanoneen, mutta hoitaja komenteli ja äyski kun en pysynyt rentona ja paikallani.
Synnytyksessä joskus silloin kauan sitten kätilö oli minulle vihoissaan, kun en pysynyt paikoillani hänen kursiessaan alapäätäni kokoon ilman puudutusta. Huonosti se tulikin ommelluksi, vaikka aikaa on vuosikymmeniä, niin vieläkin se ommeltu haava joskus ns. kiristää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en itse hoitajana haluaisi saada kuulovauriota sen takia, että potilas huutaa. varsinkin, jos kyseessä ns. perusterve aikuinen. hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, väkivaltaa, uhkailua jne
No hoitaja on hyvä ja hoitaa kivun pois niin joudu pelkäämään kuulovauriota.
Vierailija kirjoitti:
Oliko Jyväskylässä? 85- vuotiaalle syöpäsairaalle äidilleni tehtiin sama 4-5 kertaa. Hän ei pystynyt huutamaan kun kurkunpää ruhjoutui verille. Kuiva suu, kuiva letku. Ääni pois viikon joka kerta.
Ei ole asiallista tuo, tee valitus.
Keskustelun alku on kyllä tehty paksunsuolen tähystyksestä sitä ei tehdä suun kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kauanko se kokonaisuudessaan ees kesti? Synnyttäessä pyllistetään ja ähkitään joskus jopa vuorokauden ja sekään henkeä uhkaa. Mietin vaan,että onko nyt tehty kärpäsestä härkänen ?
muistaakseni noin 15min , vatsatähystys oli hyvinkin sama kestoltaan .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en lukenut ketjua läpi, mutta on ollut kyllä kamala kokemus sinulla.
Kenen tehtävä on huolehtia esilääkityksestä? Mistä kummasta potilas osaa lähteä kyselemään esilääkitystä: sieltä sairaalan käytäviltä, eri huoneista, apteekista, mistä tietää mitä voi esilääkitykseksi ottaa? Onko se potilaan vai hoitajan tehtävä huolehtia siitä? Tee valitus! Marssi paikalle ja vaadi selitys.
Vastaanottavan hoitajan tehtävä on huolehtia esilääkityksestä, toimenpiteen aikaisen kipu- ja rauhoittavan annostelee hoitajan lääkärin määräyksellä.
Tätä esilääkitystä ap ei käsittääkseni saanut. Hän oli kivulias, huusi ja puri tuskissaan. Ei ainakaan potilaan vika, jos kerran tarvittavasta lääkityksestäkään ei ole huolehdittu. Törkeää käytöstä hoitohenkilökunnalta vielä sanoa että olla huutamatta sekä syyllistää, kun ei sitä esilääkitystäkään ei ollut. On varmasti ollut kipeä!
Tee ap valitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USAssa saa aina kevyen nukutuksen, ei tarvitse karsia kipuja. Ehka Suomessa ei osata antaa asianmukaista nukutusta.
Liekö nukutus aineineen hintava toimenpide? Voi olla, että vaaditaan jonkinlaista anestesian osaamista myös? Suomessa kytätään noita kuluja niin mustasukkaisesti julkisella puolella, että taitaa jäädä haaveeksi.
Itse muistan, että Suomessa porattiin hampaita innolla ja antaumuksella ilman mitään puudutuksia vielä 90-luvun alkuun saakka. Sitten alkoi tulla vastaan näitä hammaslääkäreitä, jotka kysyivät, että laitetaanko piikki.
Minä olen elänyt lapsuuden ja nuoruuden just 90-luvulla. Porattiin ja juurihoidettiin julkisella hampaita ilman puudutuksia. Huusin tuskissani ja hammaslääkäri vaan vihaisena karjuu takaisin, että lakkaa huutamasta.
Nyt onkin sitten lapsuudesta niin jumalattoman paha hammaslääkärifobia, että joudun käymään julkisilla pelkopotilaisiin erikoistuneella hammaslääkärillä ja siltikin pelottaa.
Kivuton laserporaus on keksitty jo ajat sitten, mutta kappas vaan, kun sitä ei vieläkään ole saatavilla.
Suomessa on kyllä aivan käsittämätön luterilainen kärsimyksen ihannoinnin kulttuuri...!
Aivan sama kokemus. Kouluhammaslääkärikäynnit vielä 90-luvun puolivälissä ja lähellä vuosituhannen vaihdetta olivat järkyttävää sadismia. Koskaan ei saanut puudutusta poratessa ja siskoltani revittiin maitohammas 4-vuotiaana ilman puudutusta. Hammaslääkärit olivat todella tympeitä ja ilkeitä ja minullekin huudettiin poratessa, että mitäs syöt karkkia. Ala-asteella hammaslääkäriin vielä lähdettiin porukalla koulusta ja sen voi kuvitella, minkälaisia kauhutarinoita odotushuoneessa kerrottiin. Kaikilla tuntemillani ikäisilläni (n. 30 v.) on paha hammaslääkäripelko. Itse en käy hammaslääkärissä ollenkaan.
Onko jopa hoitovirhe olla antamatta tällaisessa toimenpiteessä esilääkitystä ja tarvittavan mukaista kivunlievitystä? Kuka tietää? Toki jos potilas itse kieltäytyy, on asia toinen, mutta tässä harmillisessa tapauksessa ei ole luultavasti ollut sellaista taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu kävi tähystyksessä joka tehtiin suun kautta ja lääkäri alkoi kuulemma hoitsulle heittämään jotain suikkari-huumoria kun tämä siinä yökki letku suussa.
Tuo on epämiellyttävä tutkimus, mutta osaava henkilökunta voi tehdä sen niin, ettei siitä muodostu kauhukokemusta. Tuttavapiirissänikin on ihmisiä joiden tähystys on keskeytetty ja päätetty yrittää myöhemmin uudestaan, kun tilanne on käynyt tähystettävälle liian tukalaksi. Olen ollut tähystyksessä kahdesti. Esilääkitystä ei ole tarjottu, mutta peräaukko puudutettiin salvalla. Ensimmäinen kerta oli vuosia sitten yksityisellä lääkäriasemalla. Lääkäri oli kokenut ja asiallinen. Siinä vaiheessa kun tuntui että alan olla kestokyvyn rajoilla hän kertoi, että tämä on hankala mutka, mutta kohta ollaan perillä ja lähdetään takaisin päin. Tiesin että pian helpottaa, ja keskityin hengittämään syvään. Jos tähystäjä olisi ollut ärtynyt ja vain runnonut letkua eteenpäin, olisi varmasti paniikki iskenyt. Puolisen vuotta sitten tähystettiin taas. Tiesin jo että edessä ei ole huviretki, mutta onneksi tiesin myös aikaisemman kokemuksen perusteella ettei tutkimus ole ylivoimainen. Tässä kohden annan arvosanan kymmenen plus Malmin sairaalan rauhalliselle, hyväntuuliselle lääkärille ja hoitajille. Tunnelma oli erittäin rauhallinen ja turvallinen. Minulle kerrottiin koko ajan mitä tehdään, missä mennään ja että hyvin menee, ja pystyin itsekin seuraamaan tähystystä monitorista. En ollut tilanteessa pelkkä suolisto. Hoitaja paineli vatsaa niin, että tähystin pääsi paremmin etenemään suolistossa. Lääkäri ja hoitajat rupattelivat leppoisasti niitä näitä, ja saivat minut hetkittäin melkein unohtamaan missä toimenpiteessä olen. Heistä sai vaikutelman että ihmisten suolten tutkiminen on toivetyötä :). Totta kai toimenpide tuntui, mutta on suuri merkitys sillä, miten potilaaseen suhtaudutaan ja miten turvallisissa käsissä hän tuntee olevansa. Joku täällä kommentoi että halvalla ei voi saada parasta. Minä sain tuosta huipputason ammattitaidolla tehdystä toimenpiteestä alle neljänkympin laskun. Katsoin edellisellä kerralla käyttämäni yksityisen lääkäriaseman sivuilta, että hinnaksi olisi tullut reilut 800 euroa (miinus varmaan pieni kelakorvaus). Sekä potilaita että lääkäreitä on tietenkin erilaisia. "Että kehtasitkin huutaa" ja "ennenkin on kestetty" -tyyppiset kommentit ovat asiattomia. Ihmettelen ettei aloittajan tapauksessa ole pidetty vaikka tuumaustaukoa ja pyritty rauhoittamaan tilannetta jotenkin. Paniikki - ja sen myötä kipu - vain pahenee, jos potilasta kohdellaan tylysti, ja hänen annetaan ymmärtää olevan hankala tapaus. Myötätuntoni aloittajalle, toivottavasti edessä on parempia kokemuksia. Minua onnisti, ja koin olevani tyytyväinen veronmaksaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko Jyväskylässä? 85- vuotiaalle syöpäsairaalle äidilleni tehtiin sama 4-5 kertaa. Hän ei pystynyt huutamaan kun kurkunpää ruhjoutui verille. Kuiva suu, kuiva letku. Ääni pois viikon joka kerta.
Ei ole asiallista tuo, tee valitus.
Keskustelun alku on kyllä tehty paksunsuolen tähystyksestä sitä ei tehdä suun kautta.
Menes siitä pikku palstapoliisi jo muualle nillittämään.
Vierailija kirjoitti:
No aika lapsellista käytöstä sinulta. Aikuinen ihminen huutaa, kun joku kakara. Mieti: toiset synnyttävät! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin käyttäytynyt kuin 6v lapsi. Sua on pyydetty olemaan hiljaa ja jatkat huutamista hysteerisenä. Kyllä aikuinen ihminen pystyy vähän hillitsemään. Huutaminen ei kipuun auta.
Et ole tainnut synnyttää? Tai olla tähystyksessä? Kun et tiedä ettei näitä kahta voi verrata keskenään. Mutta jos pakko on verrata molemmat kokeneena ja valita, menisin synnyttämään. Tähystyksessä vaikeroin tuskasta, ei lopulta edes onnistunut. Jäi epäselväksi onko mitä vikaa. Synnytyksessä en kyllä edes inahtanut vaikka olikin pitkä ja suht vaikea.
Saman kokenut Tampereella. Esilääkityksestä sanottiin lapussa, mutta enhän minä edes tiennyt, mitä se tarkoittaa niin en osannut pyytää. Teininä tosiaan olin tähystyksessä. Onneksi todella kivuliaita kohtia oli vain viitisen kappaletta ja tuolloin ulvahtelin. Siihen sain juurikin tuollaista vittuilua vastaukseksi.
Osaava henkilökunta rauhoittaa kirjoitti:
Tuo on epämiellyttävä tutkimus, mutta osaava henkilökunta voi tehdä sen niin, ettei siitä muodostu kauhukokemusta. Tuttavapiirissänikin on ihmisiä joiden tähystys on keskeytetty ja päätetty yrittää myöhemmin uudestaan, kun tilanne on käynyt tähystettävälle liian tukalaksi. Olen ollut tähystyksessä kahdesti. Esilääkitystä ei ole tarjottu, mutta peräaukko puudutettiin salvalla. Ensimmäinen kerta oli vuosia sitten yksityisellä lääkäriasemalla. Lääkäri oli kokenut ja asiallinen. Siinä vaiheessa kun tuntui että alan olla kestokyvyn rajoilla hän kertoi, että tämä on hankala mutka, mutta kohta ollaan perillä ja lähdetään takaisin päin. Tiesin että pian helpottaa, ja keskityin hengittämään syvään. Jos tähystäjä olisi ollut ärtynyt ja vain runnonut letkua eteenpäin, olisi varmasti paniikki iskenyt. Puolisen vuotta sitten tähystettiin taas. Tiesin jo että edessä ei ole huviretki, mutta onneksi tiesin myös aikaisemman kokemuksen perusteella ettei tutkimus ole ylivoimainen. Tässä kohden annan arvosanan kymmenen plus Malmin sairaalan rauhalliselle, hyväntuuliselle lääkärille ja hoitajille. Tunnelma oli erittäin rauhallinen ja turvallinen. Minulle kerrottiin koko ajan mitä tehdään, missä mennään ja että hyvin menee, ja pystyin itsekin seuraamaan tähystystä monitorista. En ollut tilanteessa pelkkä suolisto. Hoitaja paineli vatsaa niin, että tähystin pääsi paremmin etenemään suolistossa. Lääkäri ja hoitajat rupattelivat leppoisasti niitä näitä, ja saivat minut hetkittäin melkein unohtamaan missä toimenpiteessä olen. Heistä sai vaikutelman että ihmisten suolten tutkiminen on toivetyötä :). Totta kai toimenpide tuntui, mutta on suuri merkitys sillä, miten potilaaseen suhtaudutaan ja miten turvallisissa käsissä hän tuntee olevansa. Joku täällä kommentoi että halvalla ei voi saada parasta. Minä sain tuosta huipputason ammattitaidolla tehdystä toimenpiteestä alle neljänkympin laskun. Katsoin edellisellä kerralla käyttämäni yksityisen lääkäriaseman sivuilta, että hinnaksi olisi tullut reilut 800 euroa (miinus varmaan pieni kelakorvaus). Sekä potilaita että lääkäreitä on tietenkin erilaisia. "Että kehtasitkin huutaa" ja "ennenkin on kestetty" -tyyppiset kommentit ovat asiattomia. Ihmettelen ettei aloittajan tapauksessa ole pidetty vaikka tuumaustaukoa ja pyritty rauhoittamaan tilannetta jotenkin. Paniikki - ja sen myötä kipu - vain pahenee, jos potilasta kohdellaan tylysti, ja hänen annetaan ymmärtää olevan hankala tapaus. Myötätuntoni aloittajalle, toivottavasti edessä on parempia kokemuksia. Minua onnisti, ja koin olevani tyytyväinen veronmaksaja.
Tuollainen on ihannetilanne ja hän on onnekas, joka saa noin hyvää kohtelua. Yleensä lääkäri on juro ja mykkä ja hoitajat eivät hekään puhu mitään. Jos joku sanoo jotain, niin se on juurikin tuo "ennenkin on kestetty". En ihmettele näitä kauhukokemuksia, kun tässä maassa ei osata kohdata ihmistä ihmisenä. Täällä ei osata hoitaa kipua eikä pelkoa. Juuret täytyy olla jossain luterilaisessa kärsimysmentaliteetissa. se alkaa jo heti syntyessä, kun synnytys mennään samassa kärsimysmentaliteetissa. Ja loppuu siihen, kun ihminen kuolee tuskissaan, koska kipulääkkeet aiheuttavat riippuvuutta.
Olen lääkäri ja minulle tehtiin paksusuolen tähystys.Olin ottanut kotona ohjeen mukaisen esilääkkeen. Toimenpide oli siitä huolimatta niin kivulias, että kyyneleet valuivat ja tuntui, että skooppi tulee vatsanpeitteiden läpi. Sain toimenpiteen aikana kovemman kipulääkkeen suuhun ja sillä päästiin finaaliin. Toimenpide voi olla esilääkityksestä huolimatta erittäin kivulias ja kyse ei ole tekijän ammattiatidon puutteesta. Toiset selviävät vähillä kivuilla mutta on vaikea ennustaa, kuka reagoi mitenkin. Samalla potilaalla seuraava tähystys voi olla helpompi. Nukutuksessa tehtävään tähystykseen liittyy korkeampi suolen puhkeaman riski ja jos käytetään nukutusta, tarvitaan myös anestesiologi, mikä nostaa toimenpiteen hintaa.
Ikävää kohtelua lääkäriltä ja hoitajalta :(
Itse olen kokenut myös toimenpiteen erittäin kivuliaana pelkän esilääkkeen kanssa, vaikka korkea kipukynnys (synnytykset ilman kivunlievitystä).
Tähystettin yksityisklinikalla, lääkärinä keskussairaalan dosentti eli kokemusta taatusti oli. Mutkapaikat sattuivat ilmaa lisätessä järjettömästi, tuskanhiki päällä ja tunne, että kohta vatsa repeää. Kipulääkitystä ei silti annettu, liekö syynä työterveyden lähete? Olisin kyllä lääkkeen itse mieluusti maksanut, jos olisi annettu.
Lääkärin ja hoitajien (joita haettiin lisää kääntelemään ym.) käytös oli kuitenkin hyvin asiallista ja lopuksi kerrottiin ettei mitään hälyyttävää löytynyt ja tuskin tarvitsee ainakaan seuraavaan 10 vuoteen uudelleen tulla - vastasin, että hyvä. Sanoi myös, että suolistoni niin kurvikas, että mutkat todella vaikeita hänellekin, joten varmasti vaikeaa myös minulle.
Siitä sitten muutamaksi tunniksi tarkkailuun ja ilta oli vielä kivulias, mutta helpotti kun loppukin kaasu poistui.
Minä olen synnyttänyt 4 kertaa, en huutaut.
Tähystyksessä kävin kerran, ja vaikka huusin ja itkin, eivät lopettaneet, se oli pahoinpitely. En koskaan mene vatsakipujen vuoksi enää lääkäriin, minua ei tähystetä koskaan enää, kuolen mielummin.
Jos saan syövän, saan loppuajan kipuihin kipulääkityksen, joten valitsen sen.
Jorvissa vanhempi mieskirurgi on hullu sadisti, paikalla ollut lääkäriharjoittelijamies oli aivan kauhuissaan ja itku silmässä. Hoitaja myös.