Yhteiset rahat, mies ei anna ostaa mitään

tossun alla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on yhteiset rahat, tietenkin niiden käytöstä sovitaan aina erikseen eikä noin vain ostella. Mitä itse miettisit, jos mies menisi ostamaan vaikka uudet turvasaappaat, vaikka entiset ei ole vielä hajalla. Jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa ja jos olet jo kolmatta kertaa raskaana, niin eikö sille vauvalle muka jo ole tarpeeksi rompetta?

Edellisestä hoitovapaasta on aikaa 7v, ei todellakaan ole kaikkia tavaroita tallessa.

Itse en pahastu jos mies ostaa itselleen jotain tarpeellista kysymättä minulta, ja esimerkiksi rintaliivit ovat omasta mielestäni tarpeellisia jos vanhat ovat käyneet pieniksi.

Ei todellakaan ole mukava pitää liivejä, joiden kaarituet painavat rintoihin punaiset, kipeät painaumat.

Onko miehesi sinun holhoojasi kun et osaa/saa tehdä mitään ostopäätöksiä itse?

Kuten kirjoitin, meillä on yhteiset rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain idiootit pitävät yhteistä taloutta. Omat rahat molemmille, kaikki yhteiset kulut suoraan 50/50 ja loppu omaan käyttöön. Ainoa reilu tapa nykymaailmassa.

Näin. Paitsi meillä ruokakulut jaetaan 30/70, parimetrinen kookas mies syö moninkertaisesti enemmän kuin minä, 50-kiloinen hento nainen. 

Kannattaa sitten alkaa punnitsemaan ruuatkin. Pienenä ihmisenä viet vissiin näköjään vähemmän tilaakin, joten jos olette vuokralla, maksat varmaan vähemmän vuokraakin.

Ei punnita eikä eurojen tarkkuudella lasketa mitään kuluja. Mutta jos jatkuva tilanne on sen että tehdään ruoka ja syön siitä 1/4, miksi maksaisin siitä puolet? Onneksi mieskin ymmärtää tämän eikä halua jatkuvasti syödä minun kustannuksellani. 

Kannattaisi varmaan ostaa ihan omat ruuat. Minä en tuollaiseen suostuisi tai sitten laihduttaisin sinun tasollesi.

Vierailija kirjoitti:

tossun alla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on yhteiset rahat, tietenkin niiden käytöstä sovitaan aina erikseen eikä noin vain ostella. Mitä itse miettisit, jos mies menisi ostamaan vaikka uudet turvasaappaat, vaikka entiset ei ole vielä hajalla. Jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa ja jos olet jo kolmatta kertaa raskaana, niin eikö sille vauvalle muka jo ole tarpeeksi rompetta?

Edellisestä hoitovapaasta on aikaa 7v, ei todellakaan ole kaikkia tavaroita tallessa.

Itse en pahastu jos mies ostaa itselleen jotain tarpeellista kysymättä minulta, ja esimerkiksi rintaliivit ovat omasta mielestäni tarpeellisia jos vanhat ovat käyneet pieniksi.

Ei todellakaan ole mukava pitää liivejä, joiden kaarituet painavat rintoihin punaiset, kipeät painaumat.

Onko miehesi sinun holhoojasi kun et osaa/saa tehdä mitään ostopäätöksiä itse?

Kuten kirjoitin, meillä on yhteiset rahat.

Ette kai te nyt vttu joka asiasta puhu ja yhdestä päätä. Aika rasittavalta kuulostaa teidän yhteinen elämänne.

Suosittelen systeemiä, jossa molemmilla on omat tilit ja lisäksi yhteinen tili, jolle molemmat siirtävät osuutensa kuukausittain ja josta maksetaan kaikki yhteiset ja lasten kulut. Omilta tileiltä henkilökohtaiset menot, esim. vaatteet ja harrastukset. Yhteiselle tilille siirrettävä summa lasketaan etukäteen arvioiden tulevan kuukauden menot. Sähkö-, vesi-, vakuutus- ym. maksuja varten, joita maksetaan useammalta kuukaudelta kerrallaan voi siirtää aluksi isommat summat ja jatkossa per kk, jolloin syntyy puskuri tulevia maksuja varten. Äitiys-, vanhempain- ja mahdollisen hoitovapaan ajalta työssä käyvä puoliso maksaa suhteessa toisen osapuolen ansiomenetykseen enemmän yhteiselle tilille. Näin meillä on homma toiminut jo yli 10 vuotta. Ei tarvitse tapella, kun yhteistä tiliä käytetään vastuullisesti siihen, mitä tarvitaan ja esim. lasten menoihin, syntymäpäiviin ja muihin juhliin varataan myös rahaa. Näin tilille kertyy myös vähitellen ylijäämää, jota voi käyttää yllättäviin menoihin tai joskus myös turhuuteen.

Nyt oikeasti yhteinen tili vttuun ja valta molemille oman tilin käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain idiootit pitävät yhteistä taloutta. Omat rahat molemmille, kaikki yhteiset kulut suoraan 50/50 ja loppu omaan käyttöön. Ainoa reilu tapa nykymaailmassa.

Näin. Paitsi meillä ruokakulut jaetaan 30/70, parimetrinen kookas mies syö moninkertaisesti enemmän kuin minä, 50-kiloinen hento nainen. 

Kannattaa sitten alkaa punnitsemaan ruuatkin. Pienenä ihmisenä viet vissiin näköjään vähemmän tilaakin, joten jos olette vuokralla, maksat varmaan vähemmän vuokraakin.

Ei punnita eikä eurojen tarkkuudella lasketa mitään kuluja. Mutta jos jatkuva tilanne on sen että tehdään ruoka ja syön siitä 1/4, miksi maksaisin siitä puolet? Onneksi mieskin ymmärtää tämän eikä halua jatkuvasti syödä minun kustannuksellani. 

Kannattaisi varmaan ostaa ihan omat ruuat. Minä en tuollaiseen suostuisi tai sitten laihduttaisin sinun tasollesi.

Et suostuisi maksamaan omaa osuuttasi ruoasta ja haluat että puolisi maksaa sinun syömisiäsi jatkuvasti? Ok. Meillä molemmat on varsin tyytyväisiä tilanteeseen :)  Parimetrisen miehen tuskin kannattaa laihduttaa itseään 50-kiloiseksi. 

Sinä varmaankin tykkäät siitä yhteisestä tilistä kun sinulla on pienmmät tulot. Yllätys! Ja sitten esität alistuvaa raha-asioissa kun sinulla tosiaan on ne pienemmät tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain idiootit pitävät yhteistä taloutta. Omat rahat molemmille, kaikki yhteiset kulut suoraan 50/50 ja loppu omaan käyttöön. Ainoa reilu tapa nykymaailmassa.

Näin. Paitsi meillä ruokakulut jaetaan 30/70, parimetrinen kookas mies syö moninkertaisesti enemmän kuin minä, 50-kiloinen hento nainen. 

Kannattaa sitten alkaa punnitsemaan ruuatkin. Pienenä ihmisenä viet vissiin näköjään vähemmän tilaakin, joten jos olette vuokralla, maksat varmaan vähemmän vuokraakin.

Ei punnita eikä eurojen tarkkuudella lasketa mitään kuluja. Mutta jos jatkuva tilanne on sen että tehdään ruoka ja syön siitä 1/4, miksi maksaisin siitä puolet? Onneksi mieskin ymmärtää tämän eikä halua jatkuvasti syödä minun kustannuksellani. 

Kannattaisi varmaan ostaa ihan omat ruuat. Minä en tuollaiseen suostuisi tai sitten laihduttaisin sinun tasollesi.

Ei meillä ruuassa lasketa puoliksi. Se on koskematonta aluetta. Molemmilla yhtä isot tulot.

Et suostuisi maksamaan omaa osuuttasi ruoasta ja haluat että puolisi maksaa sinun syömisiäsi jatkuvasti? Ok. Meillä molemmat on varsin tyytyväisiä tilanteeseen :)  Parimetrisen miehen tuskin kannattaa laihduttaa itseään 50-kiloiseksi. 

Rintaliivit ovat kyllä tarpeelliset, mutta vauvan untuvapussi täysin turha. Jos ulkona on niin kylmä, että äitiyspakkauksen makuupussi ei riitä, ei vauvaa pidä viedä ulos. Itse naisena en kyllä ikinä suostuisi luopumaan omasta tilistä ja omista rahoista.

En ole koskaan kuullutkaan että laihempi maksaa vähemmän ruuasta. Kaikkea sitä kuulee ja näkeekin.

Voisikohan olla ihan vaan niin, että mies on vähän huolissaan raha-asioista? Vaikkei varsinaisesti mitään hätää olisikaan, niin luohan se miehelle paineita, jos on jonkin aikaa enemmän vastuussa taloudesta. Ei siinä tarvi välttämättä olla mitään sen kummempia asioita taustalla.

Kun on yhteiset rahat, on pakko myös olla yhteinen budjetti joka sovitaan ja jota tarkkaillaan. 

Sopimisvaiheessa menopuolelle lisätään esim apn tilanteessa uuden vauvan kulut mukaanlukien äitiyskulut (vaatteet, jälkivuotosuojat jne), katsotaan mihin on varaa, ja budjetoidaan se osa noille tarpeille. 

Moni yhteistaloudessa oleva myös budjetoi yhteisestä potista omat humpuukivarat" joilla voi kukin sitten ostaa mitä huvittaa. Perustalous on kuitenkin selvillä ja ylijäämän voi sitten käyttää miten haluaa. 

Sivuhuomautuksena aplle- muista eläkkeesi. Jos kotiäitivuosilta ei kerry eläkettä, ottakaa vakuutus ja maksakaa sitä yhdessä nyt kun saatte tuloa. 

Olet ollut jo paristi hoitovapaalla. Onko tämä mies lastesi isä, vai miten tämä piheys tuli sinulle näin yllätyksenä?

Tietääkö kumpikin teistä oikeasti taloudellisen tilanteenne? Onko mies täysin tietoinen siitä, kuinka vähän sinulla on rahaa käytettävissä ja mitä kaikki maksaa, eli oliko 7 vuotta sitten enemmän rahaa käytettävissä? Silloin ei ehkä huomannutkaan, mitä kaikki maksaa.

Otsikkosi ei vastaa sitä, mitä kirjoitit aloitukseen. Otsikon perusteella voisi päätellä, että mies ei anna sinulle tarpeeksi rahaa , jotta voisit ostaa mitään yhteisillä rahoillanne.  Kun aloituksen lukee, kyse onkin siitä, että mies nalkuttaa siitä, kun joutuu antamaan sinulle omista rahoistaan nyt, kun sinun tulosi ovat yhteisen lapsenne vuoksi tavallista pienemmän.

Minä olen asunut miehen kanssa yhteisessä taloudessa kohta 30 vuotta, ja meillä on ollut toisinaan todella vähän rahaa. Silti raha on se, josta meillä ei ole juuri ollut riitaa. Meillä on samanlainen käsitys rahankäytöstä eikä kumpikaan tuhlaa.  Mies on pihimpi, mutta hänen motkotuksensa "liian kalliista" ostamisista kuitataan lähinnä vitsinä eikä mieleeni olisi koskaan tullut väittää että "mies ei anna ostaa mitään". Olen vaan ostanut mitä olen katsonut tarpeelliseksi ja sillä selvä. Kummallakin on oma tili, mutta molempien rahat on aina käytetty enemmän tai vähemmän yhteisymmärryksessä, joko yhteisiin hankintoihin tai toisen tarpeellisiiin.

Mulla on kerran ollut yhteinen tili miehen kanssa. Sopimus oli, että tililtä on aina löydyttävä rahat laskujen maksuun, muuten saa ostella mitä haluaa.

Palsta menee kohta sulki, en ehdi avata meidän kulurakennetta. Välillä mies lähti renttuilemaan ja paloihan siinä rahaa. Jos tili näytti nollaa, ostin visalla. Ilmoitin sitten vaan, että ensi kuussa erääntyy 500 euron visalasku. Koskaan ei ollut maksun kanssa ongelmia.

Raha ei oo mun valuuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Te joilla yhteiset rahat puolison kanssa, kuinka päätätte hankinnoista?

Meillä on aina ollut yhteinen talous, ajatuksella että se maksaa jolla rahaa. Mies on aina käynyt töissä, itse ollut paristi hoitovapaalla.

Olen tällä hetkellä varhennetulla äitiyslomalla, ja ennen tätä olin pari kuukautta sairaslomalla jonka vuoksi tulot pienet. Ollaan sovittu että makselemme kummankin tileiltä laskuja, lainanlyhennystä ja kauppaostoksia ym.

Nyt kuitenkin huomaan että mies on alkanut kitsastella minun hankinnoissani. Ilmoitin taannoin tarvitsevani vielä loppuraskaudelle uudet liivit sekä valmiiksi imetysliivit, ja mies päivitteli hintoja ja sitä miten kalliita ovat. "Etkö sä millään löytäisi halvempia?"

En ole saanut äitiysvaatteita koko aikana yksiä mammahousuja lukuunottamatta, ja senkin jälkeen mies totesi että kyllä sä nyt pärjäät kun noin kalliit housutkin sait.

Taannoin ostin ominpäin vauvalle untuvapussin ja vaunuverhon, ja mies valitti kun maksoivat kuulemma liikaa.

Kun otan asian puheeksi, mies sanoo ettei ole koskaan kieltänyt minua ostamasta mitään. Kuitenkin on aika vaikea tehdä hankintoja, kun toinen aina niistä napisee.

Mitä mieltä olette, ovatko nämä oikeasti ihan turhia hankintoja vai onko mies liian pihi?

Minusta turhia nuo olleet - mikä ihme on vaunuverho (ikinä kuullutkaan??) ja mikset käytä äitiyspakkauksen pussia. Missä ovat edellisten raskausten aikaiset tarvikkkeet, mikset käytä vanhoja? Oikeasti, äitiysvaatteiksi ei kovin kummoisia rytkyjä tarvi (halpisvaatteet prismasta riittää) koska käytät niitä lopunpelin aika vähän aikaa. Liivit on ainoat järkevät ostokset noista luetelluista mutta ei kai niidenkään tarvi olla kalleimmista päästä... Ymmärsin ettei rahaa liiemmin ole. Miehesi ilmeisesti huolissaan rahojen riittävyydestä.

Minulla itsellä alle puoli vuotias vauva.

Eihän noi ole mitkään yhteiset rahat jos mies on aina se joka tienaa ja sinä vain kulutat. Ihan ymmärrettävää, että kismittää elättää toista aikuista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän noi ole mitkään yhteiset rahat jos mies on aina se joka tienaa ja sinä vain kulutat. Ihan ymmärrettävää, että kismittää elättää toista aikuista ihmistä.

Silmiin sattuu lukea tällaista. On se harmi, että miehet eivät voi synnyttää, pääsisivät nauttimaan naisen elätettävänä olosta.

Meillä on yhteiset rahat eikä mies ole koskaan napissut mun ostoksista. Itse se ei juuri muuhun käytä rahaa kuin auton tankkaukseen. Esim vaatekaupoille hänet täytyy pakottaa tai sitten minä ostan. Hoidan talousasiat yksin. Toki isommista hankinnoista jutellaan ensin.

Ei nykyparisuhteissa yhteisiä rahoja ole kellään. Enintään yhteinen tili, johon laitetaan yhdessä sovittu SAMA summa, jolla maksetaan asuminen ja mahdollisesti ruoat. Herätkää tähän päivään naiset!! 

Yhteinen tili on juuri siksi hyvä että hankinnoista tulee keskustelua. jos susta tuntuu että mies napisee sun haluamista hankinnoista etkä saa sanottua että ne on ostettava niin et ilmeisesti oikeasti tarvitse niitä.

Minulla on neljä lasta, en ole koskaan tarvinnut imetysliivejä. Jo heti synnytyksen jälkeen kun rinnat olivat kunnon meijerit niin riitti sellainen halpis alustoppi henkkamaukalta joka venyi ja paukkui joka suuntaan. Ne muuten kestivät kaikki neljä imetystä. Minulla oli niitä kaksi. Ihonvärisiä. Ei kipeitä painaumia mutta hyvin tukivat. Neljännen jälkeen pistin roskiin.