Lue keskustelun säännöt.
Yhteiset rahat, mies ei anna ostaa mitään
04.01.2019 |
Te joilla yhteiset rahat puolison kanssa, kuinka päätätte hankinnoista?
Meillä on aina ollut yhteinen talous, ajatuksella että se maksaa jolla rahaa. Mies on aina käynyt töissä, itse ollut paristi hoitovapaalla.
Olen tällä hetkellä varhennetulla äitiyslomalla, ja ennen tätä olin pari kuukautta sairaslomalla jonka vuoksi tulot pienet. Ollaan sovittu että makselemme kummankin tileiltä laskuja, lainanlyhennystä ja kauppaostoksia ym.
Nyt kuitenkin huomaan että mies on alkanut kitsastella minun hankinnoissani. Ilmoitin taannoin tarvitsevani vielä loppuraskaudelle uudet liivit sekä valmiiksi imetysliivit, ja mies päivitteli hintoja ja sitä miten kalliita ovat. "Etkö sä millään löytäisi halvempia?"
En ole saanut äitiysvaatteita koko aikana yksiä mammahousuja lukuunottamatta, ja senkin jälkeen mies totesi että kyllä sä nyt pärjäät kun noin kalliit housutkin sait.
Taannoin ostin ominpäin vauvalle untuvapussin ja vaunuverhon, ja mies valitti kun maksoivat kuulemma liikaa.
Kun otan asian puheeksi, mies sanoo ettei ole koskaan kieltänyt minua ostamasta mitään. Kuitenkin on aika vaikea tehdä hankintoja, kun toinen aina niistä napisee.
Mitä mieltä olette, ovatko nämä oikeasti ihan turhia hankintoja vai onko mies liian pihi?
Kommentit (84)
Mieti niitä miehiä joille nainen napisee kaikesta. Minusta sinun tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä ja sinun tulee kestää kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootit pitävät yhteistä taloutta. Omat rahat molemmille, kaikki yhteiset kulut suoraan 50/50 ja loppu omaan käyttöön. Ainoa reilu tapa nykymaailmassa.
Erittäin fiksua, varsinkin AP:n tapauksessa tilanteessa, jossa rahantarve johtuu lastenhankkinasta.
Vierailija kirjoitti:
Te joilla yhteiset rahat puolison kanssa, kuinka päätätte hankinnoista?
Meillä on aina ollut yhteinen talous, ajatuksella että se maksaa jolla rahaa. Mies on aina käynyt töissä, itse ollut paristi hoitovapaalla.
Olen tällä hetkellä varhennetulla äitiyslomalla, ja ennen tätä olin pari kuukautta sairaslomalla jonka vuoksi tulot pienet. Ollaan sovittu että makselemme kummankin tileiltä laskuja, lainanlyhennystä ja kauppaostoksia ym.
Nyt kuitenkin huomaan että mies on alkanut kitsastella minun hankinnoissani. Ilmoitin taannoin tarvitsevani vielä loppuraskaudelle uudet liivit sekä valmiiksi imetysliivit, ja mies päivitteli hintoja ja sitä miten kalliita ovat. "Etkö sä millään löytäisi halvempia?"En ole saanut äitiysvaatteita koko aikana yksiä mammahousuja lukuunottamatta, ja senkin jälkeen mies totesi että kyllä sä nyt pärjäät kun noin kalliit housutkin sait.
Taannoin ostin ominpäin vauvalle untuvapussin ja vaunuverhon, ja mies valitti kun maksoivat kuulemma liikaa.
Kun otan asian puheeksi, mies sanoo ettei ole koskaan kieltänyt minua ostamasta mitään. Kuitenkin on aika vaikea tehdä hankintoja, kun toinen aina niistä napisee.
Mitä mieltä olette, ovatko nämä oikeasti ihan turhia hankintoja vai onko mies liian pihi?
Minusta kuulostaa siltä, ettei teillä olet yhteiset rahat, vaan olet jotenkin päätynyt tilanteeseen, jossa annat rahasi miehellesi ja hän on sinun ’edunvalvojasi’ Ja kitsas sellainen.
Miten niin”en ole saanut muuta kuin yhdet housut” - jos rahat on yhteiset niin sitten sinä ostat mitä tarvitset (kunhan se on kohtuuslinjassa sen kanssa mitä mies ostaa etkö ostat että vararikkoon) - eihän yhteiset rahat tarkoita sitä, että sen ilmeisesti enemmän tienaava kontrolloi kaikkia rahoja.
Suosittelen myös, että kun saat rahaa tilillesi nostat suht heti joka kk vaikkapa 100€ omaan helmaan itsellesi hätäkassaksi ennen kuin mies maksaa sillä laskuja!
Jos on yhteiset rahat niin ei sieltä ominpäin tehdä hankintoja ellei ole sovittu että näin voi tehdä. Miehelläsi on oikeus olla huolissaan sinun ostoksistasi.
Meillä on yhteiset rahat olleet 15 vuotta. Joskus jostain hankinnoista on juteltu vähän pidempään muttei meille kummallekaan tulis mieleen ostaa mitään mainitsematta siitä toiselle. Mun miehessä on nitkun vikaa ja aluksi olin ärsyyntynyt mutta aikaa myöten kiitollinen. meillä ei ole huolenpäivää eikä myöskään puutu mitään siksi että rahaa on säästynyt enkä alkuaikoina ostanut kaikkea mitä halusin jonka olisin tehnyt jossei meillä olis ollut yhteisiä rahoja. Olisin pistänyt omani menemään " koska tarvitsen tai vauva tarvitsee". Ei oikeasti tarvittu.
No onhan se ikävää jos ei ole rahaa ja nyt alkaa kokretisoitua kuinka paljon kaikki maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen tili. En minä mieheltä kysy saanko ostaa itselleni liivit. Jos sellaiset tarvin, niin menen kauppaan ja ostan.
Ei näissä keskusteluissa oleellista ole tilimuodot. Vaan jos rahankäyttötottumuksissa on suuria eroja tai jos raha ei riitä, niin se ajaa riitaan ihan kaikilla tilisysteemeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootit pitävät yhteistä taloutta. Omat rahat molemmille, kaikki yhteiset kulut suoraan 50/50 ja loppu omaan käyttöön. Ainoa reilu tapa nykymaailmassa.
Erittäin fiksua, varsinkin AP:n tapauksessa tilanteessa, jossa rahantarve johtuu lastenhankkinasta.
Kyllä, todella fiksua olis olla omat rahat ja kulut 50/50 kun toinen voi käydä töissä ja toinen on raskaana kotona ja sen jälkeen hoitaa vauvaa. "Nykymaailmassa" kyllä yhä edelleen perhe lasketaan perheeksi virallisestikin mm. puolisoiden tulot vaikuttaa tukiin. Yksin asuessa tuossa tilanteessa saisi asumistukea, korotettua lapsilisää isommista lapsista, elarit, toimeentulotukea jos vieläkin rahaa olisi liian vähän... Nyt miehen takia noita ei tule, mutta naisen pitäisi silti elää 50/50 tuossa? Se ei ole nykymaailmaa, se on mielipide mikä ei perustu mihinkään. En jaksa edes mainita muista raskauden riskeistä naisen terveydelle, urakehitykselle, eläkkeeseen jne.
Myöskin tuo, että toinen ei saisi ostaa alusvaatteita itselleen kysymättä toiselta ei kuulosta ihan tasa-arvoiselta suhteelta. Oletan, että rahat ei nyt niin tiukassa kuitenkaan ole, että joka sentti pitäisi laskea, kun on hoitovapaallakin oltu aiemmin. Mutta, ei mielestäni tuossa mies sitä vaatinutkaan tai kieltänyt. Pihiksi sanoisin ja siitä johtuvaa napinaa, ei sen kummempaa. Kuulostaa ihan exältäni. Ei meillä ollut rahasta tiukkaa, mutta oli pihi kaikesta. Ei siis ostanut itselleenkään ikinä mitään, vaikka kengät alkoi hajota niin vielä pystyi käyttämään. Mulle myös kommentoi välillä ostoksia, mutta jos asiasta ihan vakavasti puhuttiin niin sanoi tuon saman, että ei ole ikinä kieltänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiysvaatteita saa käytettynä mutta liivit oltava uudet, selitä hänelle.
Ei tuo systeemi ole yhteisiä rahoja nähnytkään vaan sinä kulutat yhteisiä rahoja kuten omiasi. Ottakaa suosiolla omat tilit käyttöön ja erikseen asumiskulut. Olen nähnyt monta avioeroa jossa täysin erilaiset rahankäyttötavat omaavat ihmiset tappelevat jatkuvasti niistä yhteisistä rahoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noi ole mitkään yhteiset rahat jos mies on aina se joka tienaa ja sinä vain kulutat. Ihan ymmärrettävää, että kismittää elättää toista aikuista ihmistä.
Silmiin sattuu lukea tällaista. On se harmi, että miehet eivät voi synnyttää, pääsisivät nauttimaan naisen elätettävänä olosta.
Eihän se aloittajan lapsi ole edes syntynyt vielä! Silti sitä on eletty puolison siivellä jo vuosien ajan. Ihan turhaa uhriutumista aloittajalta. Parempi olisi ottaa vastuuta itse omasta elämästä.
Miksi on tekemässä lapsia jos ei pysty edes omia vaatteitaan itse ostamaan?
Vierailija kirjoitti:
Te joilla yhteiset rahat puolison kanssa, kuinka päätätte hankinnoista?
Meillä on aina ollut yhteinen talous, ajatuksella että se maksaa jolla rahaa. Mies on aina käynyt töissä, itse ollut paristi hoitovapaalla.
Olen tällä hetkellä varhennetulla äitiyslomalla, ja ennen tätä olin pari kuukautta sairaslomalla jonka vuoksi tulot pienet. Ollaan sovittu että makselemme kummankin tileiltä laskuja, lainanlyhennystä ja kauppaostoksia ym.
Nyt kuitenkin huomaan että mies on alkanut kitsastella minun hankinnoissani. Ilmoitin taannoin tarvitsevani vielä loppuraskaudelle uudet liivit sekä valmiiksi imetysliivit, ja mies päivitteli hintoja ja sitä miten kalliita ovat. "Etkö sä millään löytäisi halvempia?"En ole saanut äitiysvaatteita koko aikana yksiä mammahousuja lukuunottamatta, ja senkin jälkeen mies totesi että kyllä sä nyt pärjäät kun noin kalliit housutkin sait.
Taannoin ostin ominpäin vauvalle untuvapussin ja vaunuverhon, ja mies valitti kun maksoivat kuulemma liikaa.
Kun otan asian puheeksi, mies sanoo ettei ole koskaan kieltänyt minua ostamasta mitään. Kuitenkin on aika vaikea tehdä hankintoja, kun toinen aina niistä napisee.
Mitä mieltä olette, ovatko nämä oikeasti ihan turhia hankintoja vai onko mies liian pihi?
Mies on pihi ja tuo on taloudellista väkivaltaa. Suosittelen että palaat töihin niin pian kuin voit, et neuvottele hlökohtaisista hankinnoistasi miehen kanssa ja katsot hyvin tarkkaan että myös hän osallistuu lapsen kuluihin koska nähtävästi hän pitää raskautta ja lapsia täysin sinun projektinasi.
Eli: unohda hoitovapaa, palaa äitiysloman jälkeen töihin ja kerää itsellesi varakassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rintaliivit ovat kyllä tarpeelliset, mutta vauvan untuvapussi täysin turha. Jos ulkona on niin kylmä, että äitiyspakkauksen makuupussi ei riitä, ei vauvaa pidä viedä ulos. Itse naisena en kyllä ikinä suostuisi luopumaan omasta tilistä ja omista rahoista.
Se että sinulle untuvapussi on turha, ei se kaikille ole turha. Jos en olisi ostanut sitä, kylmillä säillä ulos menot olisi hankaloituneet jolleivat jopa muuttuneet mahdottomiksi. Kaikilla kun ei ole autoa käytössä, joten kauppareissut ym sairaala- ja neuvolareissut on helpommat kun vauvan saa topattua lämpimästi, mutta helposti riisuttavaksi kun saapuu sisätiloihin.
Äitiyspakkauksen makuupussi on söpö pikkupussi, mutta pakkasilla siitä ei oo apua.
Noniin, en nyt jaksa lukea koko ketjua mutta päivitän tilannetta.
Keskustelin miehen kanssa asiasta ja ilmoitin, että haluan molemmille omat rahat. Haluan päättää itse äitiyspäivärahani käytöstä ja ostaa vauvalle ja isommille lapsille sekä itselleni vaatteita, vitamiineja ja tarvittavia tavaroita kyselemättä lupaa. Lasten harrastusmaksut haluan kuitenkin puolittaa.
Sovimme että jaamme laskut, asumiskulut ja lainanlyhennykset tasapuolisesti (mies haluaisi puolittaa) mutta sanoin että tarkoista summista täytyy vielä sopia sillä mies saa kuukaudessa 1000e enemmän kuin minä, minkä vuoksi haluan että myös talousmenojen prosentuaalinen summa saa olla suurempi kuin minulla.
Mies tietysti loukkaantui tästä, mutta uskon tämän olevan lopulta parempi ratkaisu.
Nyt minun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa miehen rahoilla elämisestä, eikä mies myöskään voi päättää omien päivärahojeni käytöstä kieltämällä minua ostamasta omasta mielestään tarpeettomia asioita.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noi ole mitkään yhteiset rahat jos mies on aina se joka tienaa ja sinä vain kulutat. Ihan ymmärrettävää, että kismittää elättää toista aikuista ihmistä.
Silmiin sattuu lukea tällaista. On se harmi, että miehet eivät voi synnyttää, pääsisivät nauttimaan naisen elätettävänä olosta.
Eihän se aloittajan lapsi ole edes syntynyt vielä! Silti sitä on eletty puolison siivellä jo vuosien ajan. Ihan turhaa uhriutumista aloittajalta. Parempi olisi ottaa vastuuta itse omasta elämästä.
Miksi on tekemässä lapsia jos ei pysty edes omia vaatteitaan itse ostamaan?
Meillä on kaksi lasta ennestään, toinen jo teini-ikäinen.
Olen kyllä kantanut korteni kekoon talouden osalta, mutta olen pienipalkkaisessa työssä joten palkkani on pienempi.
Jouduin jäämään melkein heti raskauden alussa sairauslomalle, ja nyt ollut erityisäitisvapaalla jonka vuoksi tuloni ovat tippuneet.
Kyllä minä omista rahoistani vaatettaisin sekä itseni että lapseni, mutta en ole saanut tehdä päätöksiä rahankäytöstä sillä tähän saakka kaikki rahat ovat olleet nk yhteiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaliivit ovat kyllä tarpeelliset, mutta vauvan untuvapussi täysin turha. Jos ulkona on niin kylmä, että äitiyspakkauksen makuupussi ei riitä, ei vauvaa pidä viedä ulos. Itse naisena en kyllä ikinä suostuisi luopumaan omasta tilistä ja omista rahoista.
Se että sinulle untuvapussi on turha, ei se kaikille ole turha. Jos en olisi ostanut sitä, kylmillä säillä ulos menot olisi hankaloituneet jolleivat jopa muuttuneet mahdottomiksi. Kaikilla kun ei ole autoa käytössä, joten kauppareissut ym sairaala- ja neuvolareissut on helpommat kun vauvan saa topattua lämpimästi, mutta helposti riisuttavaksi kun saapuu sisätiloihin.
Äitiyspakkauksen makuupussi on söpö pikkupussi, mutta pakkasilla siitä ei oo apua.
Minä olen se, jonka mielestä untuvapussi on turha. Olen kolmen jo aikuisen lapsen äiti, eikä perheessäni ole koskaan ollut autoa. Jos ulkona on niin kylmä, että villavaatteet, äitiyspakkauksen haalari ja makuupussi eivät riitä, niin silloin vauvaa ei voi viedä ulos, vaan esim. neuvolaan mennään taksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaliivit ovat kyllä tarpeelliset, mutta vauvan untuvapussi täysin turha. Jos ulkona on niin kylmä, että äitiyspakkauksen makuupussi ei riitä, ei vauvaa pidä viedä ulos. Itse naisena en kyllä ikinä suostuisi luopumaan omasta tilistä ja omista rahoista.
Se että sinulle untuvapussi on turha, ei se kaikille ole turha. Jos en olisi ostanut sitä, kylmillä säillä ulos menot olisi hankaloituneet jolleivat jopa muuttuneet mahdottomiksi. Kaikilla kun ei ole autoa käytössä, joten kauppareissut ym sairaala- ja neuvolareissut on helpommat kun vauvan saa topattua lämpimästi, mutta helposti riisuttavaksi kun saapuu sisätiloihin.
Äitiyspakkauksen makuupussi on söpö pikkupussi, mutta pakkasilla siitä ei oo apua.
Höpöhöpö, toppapussi se on ja ihan riittävä.
Ihmettelen, etkö ole säästänyt edellisistä raskauksista noita juttuja?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo systeemi ole yhteisiä rahoja nähnytkään vaan sinä kulutat yhteisiä rahoja kuten omiasi. Ottakaa suosiolla omat tilit käyttöön ja erikseen asumiskulut. Olen nähnyt monta avioeroa jossa täysin erilaiset rahankäyttötavat omaavat ihmiset tappelevat jatkuvasti niistä yhteisistä rahoista...
Nainenko ei saisi käyttää yhteisiä rahoja, mutta mies saa? Mitä jos minä kieltäisin miestä käymästä harrastuksissa, parturissa ja ulkona syömässä, olisiko se reilua?
Siksikö että tuon itse tuloja yhteiselle tilillemme vain hieman toistatuhatta euroa, en saisi ostaa itselleni esim. alusvaatteita, raskausvitamiineja tai 5e maksavaa naamarasvaa?
Vaikka tilanteeni vuoksi tienaan vähän, näkisin että myös minulla olisi kuitenkin oikeus käyttää rahaa muuhunkin kuin ruokaan ja pyykinpesuaineisiin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaliivit ovat kyllä tarpeelliset, mutta vauvan untuvapussi täysin turha. Jos ulkona on niin kylmä, että äitiyspakkauksen makuupussi ei riitä, ei vauvaa pidä viedä ulos. Itse naisena en kyllä ikinä suostuisi luopumaan omasta tilistä ja omista rahoista.
Se että sinulle untuvapussi on turha, ei se kaikille ole turha. Jos en olisi ostanut sitä, kylmillä säillä ulos menot olisi hankaloituneet jolleivat jopa muuttuneet mahdottomiksi. Kaikilla kun ei ole autoa käytössä, joten kauppareissut ym sairaala- ja neuvolareissut on helpommat kun vauvan saa topattua lämpimästi, mutta helposti riisuttavaksi kun saapuu sisätiloihin.
Äitiyspakkauksen makuupussi on söpö pikkupussi, mutta pakkasilla siitä ei oo apua.
Asun pohjoisessa ja täällä on todella kylmää talvisin. Riitti ihan hyvin jokaiselle lapselle se toppapussi. Ja ei, ei ollut minullakaan omaa autoa siinä vaiheessa, joten kävellen kuljettiin kaikki matkat. Toki meillä ei silloin nuorena rahaa ollut paljon, joten käytetyt vaunut, toppapussi ja viltti siihen päälle ja vaunujen suojaksi joku shaali tms. ilmasta riippuen. Imetysliivejä ei myöskään ollut, vaan käytin ihan toppia minäkin.
Meillä on myös ollut aina yhteiset rahat. Minä huolehdin rahataloudesta pääpiirteittäin ja on vaurastuttu pikku hiljaa ja saatu kerättyä säästöjä ja talokin maksettua. Mutta se on vaatinut keskusteluja ostoista ja miettimistä, voisiko jonkin asian saada halvemmalla tai hoitaa edullisemmin. Kaikkea, mitä halutti ostaa, ei oikeasti tarvinnut, joten keskustelujen jälkeen todettiin, että jätetään ostamatta, koska sitä rahaa tarvitsee myöhemminkin.
Meillä sama. Mies syö tosi paljon ja itse en. Sinkkuvuosina tein aina ison satsin ja söin siitä 4-5 päivää. Nyt kun tekee saman satsin, niin mä otan eka ja mies syö loput.
Meillä on myös niin, että ostan omilla rahoilla itselleni hyviä juustoja jääkaappiin ja otan palan silloin tällöin. Mies saa ottaa niitä vaan mun luvalla. Tästä olen ehdoton, sillä se muuten syö ne kaikki yhdessä illassa aina muka vahingossa.
Yhdessä me yleensä kaupassa käydään, joten voi ostaa omat kun näkee mun ostavan. Se on siis ihminen, joka ei pysty säästämään hyvää ruokaa tai herkkuja vaan sen on ne syötävä pois, itse taas tykkään että on jotain hyvää aina varalla ja otan silloin kun mieli tekee. Esimerkkinä mulla ne juustot kestää useamman viikon, samoin esim. vierasvarat säilyy kaapissa (ne piilotan kokemuksesta mieheltä). Sitten kun kaupassa sanon että ota nyt säkin jotain herkkuja itsellesi niin ei ota tai sitten syö kaikki heti. Joskus oon ostanut 20 e karkkia sille, jotta voisi osan säästää. Meni kaikki samana viikonloppuna vaikka osan laittoi "säästöön".