Kamalin pettämis tarina minkä olet kuullut

Kaverini vaimo petti miestää 13 vuotta, panemalla exänsä kanssa aina silloin tällöin, kun tämä exä otti yhteyttä. Vaimo meni kuin pässi narussa. Erohan siitä tuli.

Pariskunta oli ollut yhdessä jo yli 20 vuotta, kunnes vaimo ajautui sänkyyn itseään huomattavasti nuoremman (ulkomaalaistaustaisen) miehen kanssa. Kertoi pettämistä miehelleen ja esitti katuvaa. Kohta sama tapahtui uudestaan toisen miehen kanssa. Kohta olikin tilanne että nainen toi sänkykumppaneitaan pariskunnan yhteiseen kotiin. Mies vaan katseli hommaa vieressä. Lopulta nainen oli se joka otti eron ukosta. Kummallinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pettämistarinat ovat hirveitä sen petetyn puolison ja lasten näkökulmasta katsottuna. Minä sinnittelen ja pinnistelen viimeisiä voimiani käyttäen ja yritän kovasti unohtaa ja antaa anteeksi. Puhun lapsille isästä hyviä asioita ja koetan saada heidät välillä edes puhumaan isälleen inhimillisesti. Meillä pitkäaikainen mieheni sivusuhde tuli esiin todella julkisesti ja julmasti sekä minua että lapsia kohtaan. Meiltä kaikilta putosi pohja elämältä ja ihan perusturva katosi yhdessä hetkessä. Ihan oikeasti välillä mietin, että onko se vieras sukuelin niin mahtavan ihana ja kaiken sen arvoinen, että pystyy kuusi elämää tuhoamaan sitä himoitessaan.

Mitenkään en hyväksy pettämistä, mutta on tuo toinenkin äärilaita aika heikko esitys, nimittäin se, kun petetyt ratsastavat lapsilla ja esittävät, että lastenkin elämä on pilalla. Parhaat vielä väittää, että lapset halveksii pettäjävanhempaansa eivätkä anna ikinä anteeksi.

Lapset jätetään pettämiskuohujen ulkopuolelle. Lasten ja vanhemman suhde on aivan omansa, eikä vanhemman rakkaus lapseensa ole riippuvainen siitä, onko hän pettäjä vai petetty, eikä myöskään lapsen rakkaus vanhempaansa.

Kuuden elämän pilaaminen on liioittelua. Pettäminen loukkaa ja rikkoo, mutta lähinnä sen petetyn.

Etkö todella ole kuullut koskaan että lapset eivät myöskään hyväksy vanhempansa pettämistä?

Minä olen kyllä kuullut useitakin tapauksia. Tietenkään ei ole kyseessä silloin kovin pienet lapset.

Mutta pettäjä , varsinkin isä, laiminlyö lapsiaankin usein ja se tuntuu lapsista kokonaisvaltaiselta petokselta koko perhettä kohtaan.

Vieras p***u kun tuppaa viemään mieheltä koko huomion.

Välit paranevat usein myöhemmin jonkin verran mutta ei aina suinkaan ennalleen.

Nyt sekoitat asioita.

En puhunut hyväksymisestä mitään. Puhuin halveksimisesta ja siitä, etteivät lapset muka ikinä anna anteeksi, ja että lastenkin elämä menee pilalle. Ei mene. Lapset eivät välttämättä halveksi pettävää vanhempaansa. Ehkä säälivät, ihmettelevät tai jopa ymmärtävät. Lapset antavat anteeksi, sikäli kun heitä vastaan edes on rikottu. Lapsille ei ole seksuaalista uskollisuuslupausta tehty, eivätkä vanhempien seksiasiat kuulu heille millään tavalla.

Petetty usein rikkoo lasten mieltä pahemmin, jos levittelee kaikki pettämisen surkeat yksityiskohdat suuressa järkytyksessään lapsillekin. Lapset eivät välttämättä halua tietää.

Nyt jään odottamaan mammapalstan seuraavaa vakioargumentaatiovirhettä, eli että koska näin puhun, olen tietysti itse pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen , joka väittää, ettei pettäminen vaikuta lapseen ja varsinkaan isompaan esim. teiniin, on todennäköisesti itse se pettäjä joka ei ymmärrä toisten tunteista yhtään mitään. Oma mieheni petti ja jätti ja kyllä ihan omat teini-ikäiset ovat suoraan sanoneet isälleen, että on toiminut niin kuvottavasti, etteivät tiedä haluavatko olla missään tekemisissä enää. Ja ei, minä en ole heidän päähänsä istuttanut ajatusta, vaan , kun minulle tuli tämä suhde ilmi, niin mies ihan itse ilmoitti lapsilleen mitä on tapahtunut. Kun se pettäjä ei siinä rakkaudenhuumassaan näköjään osaa ajatella yläpäällään ja tajuta, että kyllä siinä muitakin ihmisiä loukkaantuu, kuin vain se petetty kumppani.

Jaah, tämä oli jo tullutkin. Luin viestejä järjestyksessä, joten en huomannut.

Tämäkin kirjoittaja on lukenut väärin sanomaani, mikäli viittasi viestiini. Minähän en väittänyt, ettei pettäminen vaikuta lapseen, vaan puhuin halveksunnasta ja elämän pilaamisesta.

Tiedän paljon pettäjiä, joilla on erinomaiset suhteet lapsiinsa. Lapset eivät halveksi vanhempaansa, eikä heidän elämänsä ole pilalla.

Joskus hävettää myös petettyjen puolesta. Ensikriisissä järkytys on tietysti niin suuri, että ajattelu on mustavalkoista. Mutta jos ei ajankaan kanssa opi näkemään eri sävyjä, niin sitten on jo itsessä vikaa. Eri sävy on esimerkiksi sen näkeminen, että pettäjä saattaa olla aivan hyvä isä tai äiti. Hän ei ole itse saatana, vaikka kuinka tekisi mieli demonisoida koko ihminen.

Narsistit ja psykopaatit sitten erikseen.

Kaverillani oli suhde naimisissa olevaan mieheen. He suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja olivat niin kauhean rakastuneita. Mies aikoi jättää vaimonsa. Suhdetta kesti aika pitkään, koska mies venytti eroa vaimostaan milloin milläkin verukkeella. Lopulta suhde paljastui vaimolle, mutta vaimo halusikin pitää pettäjä ukkonsa. Tämä mieskin lopulta halusi jäädä avioliittoonsa.

Jälkeenpäin olen kuullut, että paljastui, että mies käyttikin kaveriani vain hyväkseen. Vaimon kanssa kun ei heppi seissyt, mutta toisen naisen kanssa kyllä. Eli tämä mies oli kusettanu kaveriani yli vuoden ajan ja uskotellut heillä olevan sitä suurta rakkautta, jotta sai omia tarpeitaan tyydytettyä.

Kaverini oli ihan hajalla pitkän aikaa. Käskin mennä puhumaan ammatti-auttajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen , joka väittää, ettei pettäminen vaikuta lapseen ja varsinkaan isompaan esim. teiniin, on todennäköisesti itse se pettäjä joka ei ymmärrä toisten tunteista yhtään mitään. Oma mieheni petti ja jätti ja kyllä ihan omat teini-ikäiset ovat suoraan sanoneet isälleen, että on toiminut niin kuvottavasti, etteivät tiedä haluavatko olla missään tekemisissä enää. Ja ei, minä en ole heidän päähänsä istuttanut ajatusta, vaan , kun minulle tuli tämä suhde ilmi, niin mies ihan itse ilmoitti lapsilleen mitä on tapahtunut. Kun se pettäjä ei siinä rakkaudenhuumassaan näköjään osaa ajatella yläpäällään ja tajuta, että kyllä siinä muitakin ihmisiä loukkaantuu, kuin vain se petetty kumppani.

Jaah, tämä oli jo tullutkin. Luin viestejä järjestyksessä, joten en huomannut.

Tämäkin kirjoittaja on lukenut väärin sanomaani, mikäli viittasi viestiini. Minähän en väittänyt, ettei pettäminen vaikuta lapseen, vaan puhuin halveksunnasta ja elämän pilaamisesta.

Tiedän paljon pettäjiä, joilla on erinomaiset suhteet lapsiinsa. Lapset eivät halveksi vanhempaansa, eikä heidän elämänsä ole pilalla.

Joskus hävettää myös petettyjen puolesta. Ensikriisissä järkytys on tietysti niin suuri, että ajattelu on mustavalkoista. Mutta jos ei ajankaan kanssa opi näkemään eri sävyjä, niin sitten on jo itsessä vikaa. Eri sävy on esimerkiksi sen näkeminen, että pettäjä saattaa olla aivan hyvä isä tai äiti. Hän ei ole itse saatana, vaikka kuinka tekisi mieli demonisoida koko ihminen.

Narsistit ja psykopaatit sitten erikseen.

En jaksa käsittää, miksi lapsille pitää kertoa koko totuus aikuisten asioista. Meillä mieheni löysi uuden rakkauden, kun olimme vielä aviossa. Muutto yhteisestä kodista uuden naisen luo tapahtui "lennossa". Tavarat kannettiin suoraan kodistamme naapuriin. Kerroimme lapsille vain oleellisen, isi ei ole rakastanut äitiä enää pitkään aikaan ja isi on löytänyt uuden rakkauden. Jätettiin tietenkin kertomatta, että isillä oli ollut suhde tähän naiseen äidin tietämättä jo vuoden ajan.

Maalaisjärkeä saa käyttää, vaikka kuinka tekisi mieli haalia kaikki ihmiset "omalle puolelleen" ja saada kaikki mahdollinen sympatia itselleen. Kyllä lapset tulee säästää turhalta tiedolta.

Tiedän tapauksen, jossa petetyksi tullut vaimo raahasi lapsensa tämän toisen naisen työpaikalle ja sanoi (huusi) lapsilleen, että katsokaa tuota naista. Sitä isänne on pannut viimeiset puolivuotta. Tuon naisen takia isiä ei ole kotona näkynyt. No, kassatäti, tämä toinen nainen, soitti vartijan paikalle ja äiti talutettiin kaupasta ulos. Koko kauppa oli hiljentynyt. Lapset olivat olleet ihan reppanoita ja sääliksi käy, että heidät piti vetää siihen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen , joka väittää, ettei pettäminen vaikuta lapseen ja varsinkaan isompaan esim. teiniin, on todennäköisesti itse se pettäjä joka ei ymmärrä toisten tunteista yhtään mitään. Oma mieheni petti ja jätti ja kyllä ihan omat teini-ikäiset ovat suoraan sanoneet isälleen, että on toiminut niin kuvottavasti, etteivät tiedä haluavatko olla missään tekemisissä enää. Ja ei, minä en ole heidän päähänsä istuttanut ajatusta, vaan , kun minulle tuli tämä suhde ilmi, niin mies ihan itse ilmoitti lapsilleen mitä on tapahtunut. Kun se pettäjä ei siinä rakkaudenhuumassaan näköjään osaa ajatella yläpäällään ja tajuta, että kyllä siinä muitakin ihmisiä loukkaantuu, kuin vain se petetty kumppani.

Jaah, tämä oli jo tullutkin. Luin viestejä järjestyksessä, joten en huomannut.

Tämäkin kirjoittaja on lukenut väärin sanomaani, mikäli viittasi viestiini. Minähän en väittänyt, ettei pettäminen vaikuta lapseen, vaan puhuin halveksunnasta ja elämän pilaamisesta.

Tiedän paljon pettäjiä, joilla on erinomaiset suhteet lapsiinsa. Lapset eivät halveksi vanhempaansa, eikä heidän elämänsä ole pilalla.

Joskus hävettää myös petettyjen puolesta. Ensikriisissä järkytys on tietysti niin suuri, että ajattelu on mustavalkoista. Mutta jos ei ajankaan kanssa opi näkemään eri sävyjä, niin sitten on jo itsessä vikaa. Eri sävy on esimerkiksi sen näkeminen, että pettäjä saattaa olla aivan hyvä isä tai äiti. Hän ei ole itse saatana, vaikka kuinka tekisi mieli demonisoida koko ihminen.

Narsistit ja psykopaatit sitten erikseen.

En jaksa käsittää, miksi lapsille pitää kertoa koko totuus aikuisten asioista. Meillä mieheni löysi uuden rakkauden, kun olimme vielä aviossa. Muutto yhteisestä kodista uuden naisen luo tapahtui "lennossa". Tavarat kannettiin suoraan kodistamme naapuriin. Kerroimme lapsille vain oleellisen, isi ei ole rakastanut äitiä enää pitkään aikaan ja isi on löytänyt uuden rakkauden. Jätettiin tietenkin kertomatta, että isillä oli ollut suhde tähän naiseen äidin tietämättä jo vuoden ajan.

Maalaisjärkeä saa käyttää, vaikka kuinka tekisi mieli haalia kaikki ihmiset "omalle puolelleen" ja saada kaikki mahdollinen sympatia itselleen. Kyllä lapset tulee säästää turhalta tiedolta.

Tiedän tapauksen, jossa petetyksi tullut vaimo raahasi lapsensa tämän toisen naisen työpaikalle ja sanoi (huusi) lapsilleen, että katsokaa tuota naista. Sitä isänne on pannut viimeiset puolivuotta. Tuon naisen takia isiä ei ole kotona näkynyt. No, kassatäti, tämä toinen nainen, soitti vartijan paikalle ja äiti talutettiin kaupasta ulos. Koko kauppa oli hiljentynyt. Lapset olivat olleet ihan reppanoita ja sääliksi käy, että heidät piti vetää siihen mukaan.

Kunnioitukseni sinulle, miten hienosti hoidit asian vaikeassa tilanteessa. Lapsille voi selittää asian niin, ettei heille tule turvaton olo.

Tuossa toisessa, kaupassa sattuneessa tapauksessa on vähän samanlainen ilmiö kyseessä kuin laajennetussa itsemurhassa. Koska minä kärsin, niin ratkaisen asian ottamalla mukaan kaikki, joista olen vastuussa. Erittäin minäkeskeistä ja kypsymätöntä toimintaa.

Vaikka on ymmärrettävää, että ihminen saattaa petettynä ensijärkytyksessään tehdä lapsillekin vahingollisia tekoja, esimerkiksi huutaa ja nimitellä kumppania lasten kuullen, niin joku raja siinäkin pitäisi olla. Ja siksi "kuuden elämän pilaaminen" kuten edellä joku kirjoitti, kuulostaa mielestäni erittäin oireelliselta. Kuka pilaa ja miten?

Palander ja eukko nielee koko satsin. Julistaa lehdissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä pettämisissä ei koskaan käytetä ehkäisyä? Tiedän ainakin 5 tapausta ja kaikissa se toinen nainen tullut raskaaksi. Onko vahinkoja vai tarkoituksellista, että rakkaudesta mennään niin sekaisin että se mukula halutaan väkisin, vaikka salalapseksi.

En tiedä onko vastattu, mutta itse epäilen että näissä tavallaan halutaan lopulta jäädä kiinni. Helppo ero, ei itse tarvitse laittaa tikkua ristiin. Onhan niitä tuollaisia helppoja merkkejä, ilman raskauksiakin joita piilotellaan aika huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pettämistarinat ovat hirveitä sen petetyn puolison ja lasten näkökulmasta katsottuna. Minä sinnittelen ja pinnistelen viimeisiä voimiani käyttäen ja yritän kovasti unohtaa ja antaa anteeksi. Puhun lapsille isästä hyviä asioita ja koetan saada heidät välillä edes puhumaan isälleen inhimillisesti. Meillä pitkäaikainen mieheni sivusuhde tuli esiin todella julkisesti ja julmasti sekä minua että lapsia kohtaan. Meiltä kaikilta putosi pohja elämältä ja ihan perusturva katosi yhdessä hetkessä. Ihan oikeasti välillä mietin, että onko se vieras sukuelin niin mahtavan ihana ja kaiken sen arvoinen, että pystyy kuusi elämää tuhoamaan sitä himoitessaan.

Mitenkään en hyväksy pettämistä, mutta on tuo toinenkin äärilaita aika heikko esitys, nimittäin se, kun petetyt ratsastavat lapsilla ja esittävät, että lastenkin elämä on pilalla. Parhaat vielä väittää, että lapset halveksii pettäjävanhempaansa eivätkä anna ikinä anteeksi.

Lapset jätetään pettämiskuohujen ulkopuolelle. Lasten ja vanhemman suhde on aivan omansa, eikä vanhemman rakkaus lapseensa ole riippuvainen siitä, onko hän pettäjä vai petetty, eikä myöskään lapsen rakkaus vanhempaansa.

Kuuden elämän pilaaminen on liioittelua. Pettäminen loukkaa ja rikkoo, mutta lähinnä sen petetyn.

Etkö todella ole kuullut koskaan että lapset eivät myöskään hyväksy vanhempansa pettämistä?

Minä olen kyllä kuullut useitakin tapauksia. Tietenkään ei ole kyseessä silloin kovin pienet lapset.

Mutta pettäjä , varsinkin isä, laiminlyö lapsiaankin usein ja se tuntuu lapsista kokonaisvaltaiselta petokselta koko perhettä kohtaan.

Vieras p***u kun tuppaa viemään mieheltä koko huomion.

Välit paranevat usein myöhemmin jonkin verran mutta ei aina suinkaan ennalleen.

Nyt sekoitat asioita.

En puhunut hyväksymisestä mitään. Puhuin halveksimisesta ja siitä, etteivät lapset muka ikinä anna anteeksi, ja että lastenkin elämä menee pilalle. Ei mene. Lapset eivät välttämättä halveksi pettävää vanhempaansa. Ehkä säälivät, ihmettelevät tai jopa ymmärtävät. Lapset antavat anteeksi, sikäli kun heitä vastaan edes on rikottu. Lapsille ei ole seksuaalista uskollisuuslupausta tehty, eivätkä vanhempien seksiasiat kuulu heille millään tavalla.

Petetty usein rikkoo lasten mieltä pahemmin, jos levittelee kaikki pettämisen surkeat yksityiskohdat suuressa järkytyksessään lapsillekin. Lapset eivät välttämättä halua tietää.

Nyt jään odottamaan mammapalstan seuraavaa vakioargumentaatiovirhettä, eli että koska näin puhun, olen tietysti itse pettäjä.

Tiedätkö tämän kokemuksesta vai toivotko vaan että näin on?

Ja mitä asioita minä sekoitan?

Jos ei hyväksy, siitä seuraa halveksunta ja se ettei anna anteeksi.

Jos lapset ovat pieniä , näin ei niinkään helposti käy jos seuraa ero ja tilanne nopeasti rauhoittuu ja normalisoituu.

Mutta isommat lapset eivät useimmiten hyväksy ja saattavat olla todella vihaisia pettävälle vanhemmalleen.

Välit palautuvat kyllä useimmiten mutta ei välttämättä tule enää oikeasti läheisiä välejä.

Ehkä pettäjä ei siitä aina edes piittaa.

Ei tietenkään aina mene lapsen elämän lopullisesti pilalle mutta kyllä siitä voi aiheutua monenlaista ongelmaa, hylätyksi tulemisen pelkoa, vaikeuksia omiin parisuhteisiin jne.

Eli seurauksensa näillä jutuilla on.

Olen nähnyt tämän niin monta kertaa elämän varrella että uskon mieluusti itseäni ( ja muita kommentoijia) kuin sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen , joka väittää, ettei pettäminen vaikuta lapseen ja varsinkaan isompaan esim. teiniin, on todennäköisesti itse se pettäjä joka ei ymmärrä toisten tunteista yhtään mitään. Oma mieheni petti ja jätti ja kyllä ihan omat teini-ikäiset ovat suoraan sanoneet isälleen, että on toiminut niin kuvottavasti, etteivät tiedä haluavatko olla missään tekemisissä enää. Ja ei, minä en ole heidän päähänsä istuttanut ajatusta, vaan , kun minulle tuli tämä suhde ilmi, niin mies ihan itse ilmoitti lapsilleen mitä on tapahtunut. Kun se pettäjä ei siinä rakkaudenhuumassaan näköjään osaa ajatella yläpäällään ja tajuta, että kyllä siinä muitakin ihmisiä loukkaantuu, kuin vain se petetty kumppani.

Jaah, tämä oli jo tullutkin. Luin viestejä järjestyksessä, joten en huomannut.

Tämäkin kirjoittaja on lukenut väärin sanomaani, mikäli viittasi viestiini. Minähän en väittänyt, ettei pettäminen vaikuta lapseen, vaan puhuin halveksunnasta ja elämän pilaamisesta.

Tiedän paljon pettäjiä, joilla on erinomaiset suhteet lapsiinsa. Lapset eivät halveksi vanhempaansa, eikä heidän elämänsä ole pilalla.

Joskus hävettää myös petettyjen puolesta. Ensikriisissä järkytys on tietysti niin suuri, että ajattelu on mustavalkoista. Mutta jos ei ajankaan kanssa opi näkemään eri sävyjä, niin sitten on jo itsessä vikaa. Eri sävy on esimerkiksi sen näkeminen, että pettäjä saattaa olla aivan hyvä isä tai äiti. Hän ei ole itse saatana, vaikka kuinka tekisi mieli demonisoida koko ihminen.

Narsistit ja psykopaatit sitten erikseen.

En jaksa käsittää, miksi lapsille pitää kertoa koko totuus aikuisten asioista. Meillä mieheni löysi uuden rakkauden, kun olimme vielä aviossa. Muutto yhteisestä kodista uuden naisen luo tapahtui "lennossa". Tavarat kannettiin suoraan kodistamme naapuriin. Kerroimme lapsille vain oleellisen, isi ei ole rakastanut äitiä enää pitkään aikaan ja isi on löytänyt uuden rakkauden. Jätettiin tietenkin kertomatta, että isillä oli ollut suhde tähän naiseen äidin tietämättä jo vuoden ajan.

Maalaisjärkeä saa käyttää, vaikka kuinka tekisi mieli haalia kaikki ihmiset "omalle puolelleen" ja saada kaikki mahdollinen sympatia itselleen. Kyllä lapset tulee säästää turhalta tiedolta.

Tiedän tapauksen, jossa petetyksi tullut vaimo raahasi lapsensa tämän toisen naisen työpaikalle ja sanoi (huusi) lapsilleen, että katsokaa tuota naista. Sitä isänne on pannut viimeiset puolivuotta. Tuon naisen takia isiä ei ole kotona näkynyt. No, kassatäti, tämä toinen nainen, soitti vartijan paikalle ja äiti talutettiin kaupasta ulos. Koko kauppa oli hiljentynyt. Lapset olivat olleet ihan reppanoita ja sääliksi käy, että heidät piti vetää siihen mukaan.

Riippuu lasten iästä. Ei pidä aliarvioida lasten tietämystä ja ymmärrystä.

Tuttavapiirissäni eräässä tapauksessa teini- ikäinen tytär kertoi äidilleen että isä pettää. Äiti ei tiennyt.

Tietenkään lapsia ei saa ottaa pelinappuloiksi.

Lennulle terveiset kirjoitti:

No minäpä oon kuullut tällaisen:

Eräs poliitikko Länsi-Suomesta alkoi tapailla 17-vuotiasta satakuntalaistyttöä, vaikka oli naimisissa.

Poliitikon vaimo saatuaan kuultua suhteesta, ajoi tahallaan kuolonkolariin.

Hauki O kala.

Ei kauhein mutta oudoin. Lapseton nelikymppinen tuttavani sai 2,5 vuotta sitten tietää, että hänen miehensä oli tietoisesti hankkinut lapsen muutama vuosi sitten reilusti yli nelikymppisen brassinaisen kanssa joka oli ottanut hedelmällisyyshoitoja jotta tärppäisi. Asiasta oli sovittu ainakin vuotta aiemmin ja mies joka oli ammatiltaan matematiikan tutkija oli sitten hakenut apurahaa Brasiliaa varten ja päässyt täällä johonkin yliopistoon vierailijaksi. Reissun aikana sitten olivat touhunneet. Myös nainen oli matemaatikko joten ammattinsa kautta olivat tutustuneet. Miehen ei ollut tarkoitus jättää tuttavaani vaan hän eli kaksoiselämää vuosikaudet. Brassi oli toivonut miehen muuttavan luokseen mutta kun näin ei käynyt, hän kieltäytyi antamasta yhteisestä lapsesta tietoja miehelle. Vuosikaudet olivat sitten viikottain useita kertoja skypettäneet, mies oli ruinannut tietoja ja nainen oli niitä pimittänyt. Joskus oli jonkun kuvan lähettänyt. Tuttavani oli ihmetellyt kun mies oli aina kiireinen ja kireä mutta ajatellut että kyse on työkiireistä. Juttu paljastui 2,5 vuotta sitten kesällä kun mies oli yllättäen rakastunut työmatkallaan serbinaiseen joka on myös matemaatikko ja oli tälle kertonut salalapsestaan. kun serbinainen oli ymmärtänyt, mies oli niin helpottunut kun ei tarvinnut elää enää valheessa ja oli vakuuttunut että serbi on hänen elämän nainen. Läheisille mies on kertonut että kasvoi vaimon kanssa erilleen mutta tällainen kuvio siinä kyllä taustalla oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pettämistarinat ovat hirveitä sen petetyn puolison ja lasten näkökulmasta katsottuna. Minä sinnittelen ja pinnistelen viimeisiä voimiani käyttäen ja yritän kovasti unohtaa ja antaa anteeksi. Puhun lapsille isästä hyviä asioita ja koetan saada heidät välillä edes puhumaan isälleen inhimillisesti. Meillä pitkäaikainen mieheni sivusuhde tuli esiin todella julkisesti ja julmasti sekä minua että lapsia kohtaan. Meiltä kaikilta putosi pohja elämältä ja ihan perusturva katosi yhdessä hetkessä. Ihan oikeasti välillä mietin, että onko se vieras sukuelin niin mahtavan ihana ja kaiken sen arvoinen, että pystyy kuusi elämää tuhoamaan sitä himoitessaan.

Mitenkään en hyväksy pettämistä, mutta on tuo toinenkin äärilaita aika heikko esitys, nimittäin se, kun petetyt ratsastavat lapsilla ja esittävät, että lastenkin elämä on pilalla. Parhaat vielä väittää, että lapset halveksii pettäjävanhempaansa eivätkä anna ikinä anteeksi.

Lapset jätetään pettämiskuohujen ulkopuolelle. Lasten ja vanhemman suhde on aivan omansa, eikä vanhemman rakkaus lapseensa ole riippuvainen siitä, onko hän pettäjä vai petetty, eikä myöskään lapsen rakkaus vanhempaansa.

Kuuden elämän pilaaminen on liioittelua. Pettäminen loukkaa ja rikkoo, mutta lähinnä sen petetyn.

Etkö todella ole kuullut koskaan että lapset eivät myöskään hyväksy vanhempansa pettämistä?

Minä olen kyllä kuullut useitakin tapauksia. Tietenkään ei ole kyseessä silloin kovin pienet lapset.

Mutta pettäjä , varsinkin isä, laiminlyö lapsiaankin usein ja se tuntuu lapsista kokonaisvaltaiselta petokselta koko perhettä kohtaan.

Vieras p***u kun tuppaa viemään mieheltä koko huomion.

Välit paranevat usein myöhemmin jonkin verran mutta ei aina suinkaan ennalleen.

Nyt sekoitat asioita.

En puhunut hyväksymisestä mitään. Puhuin halveksimisesta ja siitä, etteivät lapset muka ikinä anna anteeksi, ja että lastenkin elämä menee pilalle. Ei mene. Lapset eivät välttämättä halveksi pettävää vanhempaansa. Ehkä säälivät, ihmettelevät tai jopa ymmärtävät. Lapset antavat anteeksi, sikäli kun heitä vastaan edes on rikottu. Lapsille ei ole seksuaalista uskollisuuslupausta tehty, eivätkä vanhempien seksiasiat kuulu heille millään tavalla.

Petetty usein rikkoo lasten mieltä pahemmin, jos levittelee kaikki pettämisen surkeat yksityiskohdat suuressa järkytyksessään lapsillekin. Lapset eivät välttämättä halua tietää.

Nyt jään odottamaan mammapalstan seuraavaa vakioargumentaatiovirhettä, eli että koska näin puhun, olen tietysti itse pettäjä.

Tiedätkö tämän kokemuksesta vai toivotko vaan että näin on?

Ja mitä asioita minä sekoitan?

Jos ei hyväksy, siitä seuraa halveksunta ja se ettei anna anteeksi.

Jos lapset ovat pieniä , näin ei niinkään helposti käy jos seuraa ero ja tilanne nopeasti rauhoittuu ja normalisoituu.

Mutta isommat lapset eivät useimmiten hyväksy ja saattavat olla todella vihaisia pettävälle vanhemmalleen.

Välit palautuvat kyllä useimmiten mutta ei välttämättä tule enää oikeasti läheisiä välejä.

Ehkä pettäjä ei siitä aina edes piittaa.

Ei tietenkään aina mene lapsen elämän lopullisesti pilalle mutta kyllä siitä voi aiheutua monenlaista ongelmaa, hylätyksi tulemisen pelkoa, vaikeuksia omiin parisuhteisiin jne.

Eli seurauksensa näillä jutuilla on.

Olen nähnyt tämän niin monta kertaa elämän varrella että uskon mieluusti itseäni ( ja muita kommentoijia) kuin sinua.

Tiedän kokemuksesta. Oma vanhempani petti, aika monenkin kanssa. Eipä sillä suurempaa vaikutusta meidän lasten elämään ollut, koska vanhemmat eivät hirveästi asiasta riidelleet eikä toinen ollut täysin hajalla, kun osasi suhteuttaa tapahtuneen kokonaistilanteeseen. En halveksi tuota vanhempaani, joka petti. Ihmisille sattuu ja tapahtuu elämässä. Näistä on tarkoitus ottaa opiksi ja kasvaa.

Tuollainen ydinperhe- tai ydinsuhdeideologia, jossa ripustaudutaan toiseen, on mätä. Alkuvaiheessa suhteessa on tietysti sellainen intiimiys, jonka rikkominen on hirvittävää. Mutta sitten, jos on jo useampia lapsia ja kymmenen, kaksikymmentä vuotta yhteiseloa. Työmatkoja, koulutuksia, ehkä erillään asumisiakin etätyön vuoksi... niin eipä niistä kypsä aikuinen jaksa hanuriaan repiä, jos nyt toinen on hetken elänyt nuoruuttaan uudelleen.

Huomaa selvästi miten vanhempasi pettäminen on sinuun vaikuttanut - et usko itse enää uskollisemmin parisuhteeseen tai liittoon. Vaikka se on täysin mahdollista.

Sulle on normaalia pettäminen. Siinä ne suurimmat vaikutukset.

Tämä on hirvein pettämistapaus omasta elämästäni. Olin silloin teini ja kotonamme vietettiin syntymäpäiviäni sukulaisten kesken kahvitellen. Yhtäkkiä ovesta lappasi sisään nuori tummahiuksinen nainen jota en tuntenut ja tämä meni isäni luokse tuttavallisesti, ja nämä alkoivat avoimesti flirttailemaan. Kuulin hänen olevan isäni serkku, jota en vaan ollut koskaan tavannut. Ja miksiköhän? Äitini tuli keittiöstä kiukusta kihisten ja halusi että se nainen poistuu. Isäni vain lällätti takaisin ja tää nainen kikatteli vieressä. En tiennyt taustoista mitään, mutta se tuska ja epätoivo äitini silmissä särki myös mun sydämeni. Että semmonen synttärilahja. Joskus myöhemmin löysin myös mun kylpypyyhkeestäni mustan pitkän hiuksen joka ei voinut kuulua kenellekään perheestämme. Hyi ttu. Serkkunsa n*ssija. Aloin halveksimaan isääni, vaikka vanhempani pysyivät yhdessä ja äiti puolusti isää aina viimeiseen asti. Ajattelen sen niin ettei äiti osaa lähteä kun oma isänsä eli mun ukki oli myös sarjapettäjä ja väkivaltanen. Oppinut sieltä mikä on ”naisen paikka”.

Joku täällä oli sitä mieltä ettei pettäminen vaikuta lapseen. Rohkenen olla eri mieltä. Vanhemmat esimerkillään näyttävät parisuhteen mallin lapsilleen. Siksi multa puuttuu perusturvallisuuden tunne kokonaan. En luota ihmisiin, olen sairaalloisen mustasukkainen, ja pelkään kuollakseni petetyksi ja jätetyksi tulemista. Pahat muistot isästä, äidin epätoivoinen ilme tulee mieleen aina kun joku mainitseekaan jotain pettämiseen liittyvää. Itseluottamus nolla. Se on pilannut monta suhdettani, enkä usko kykeneväni parisuhteeseen, sillä se jatkuva stressi rikkoo mielenterveyteni.

Siksi haluan vedota kaikkiin vanhempiin: Älkää pettäkö. Erotkaa mahdollisimman siististi jos on pakko, mutta älkää pettäkö. Ei ne lapset ole sokeita, pienikin lapsi voi ymmärtää mitä on meneillään. Ja se on ihan hirvittävää katsoa sivusta kun vanhempi, jota rakastaa ja kunnioittaa, yhtäkkiä tahallisesti satuttaa toista vanhempaa ja haluaa rikkoa perheen. Se ei ole sen arvoista, että oma lapsi alkaa vihaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin tietämäni: (nimet muutettu!) Mira ja Olli seurustelivat nelisen vuotta ja asuivat yhdessä. Mira alkoi odottaa ja oletti tulevan isän avioituvan kanssaan. Raskaus ja avioliiton odotus jatkuivat. Yhtenä päivänä Olli  alkoi puhua asunnon olevan liian pieni kolmelle hengelle (tilava kaksio) ja muutaman viikon kuluttua ilmoitti muuttavansa pois, avioituvansa Ellen kanssa, joka sattumoisin oli myös raskaana Ollille.

Olli häipyi uuteen liittoonsa ja Miran raskaus oli jo niin pitkällä, että abortin saaminen olisi ollut jo lainvastaista, mutta Mira sekosi tilanteesta niin paljon, että sai abortin, tosin se oli tehty jonakin "pienenä keisarinleikkauksena(?)".

Mira hurahti johonkin uskonlahkoon ja muutti kommuunintapaiseen asumaan, lihoi ja muuttui entistä oudommaksi.  

En tiedä, mitä Miralle nykyään kuuluu.

Mikä abortti muka tehdään leikkauksena?

Miran kertoman mukaan raskaus oli jo niin pitkällä, ettei muu tullut kysymykseen. Taisi olla jo viidennellä kuulla. En tiedä asiasta enempää.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa selvästi miten vanhempasi pettäminen on sinuun vaikuttanut - et usko itse enää uskollisemmin parisuhteeseen tai liittoon. Vaikka se on täysin mahdollista.

Sulle on normaalia pettäminen. Siinä ne suurimmat vaikutukset.

Onpa taas omavaltaista luentaa. Kyllä kouluissa pitäisi opettaa paremmin lukemisen ja tulkinnan taitoja.

Toki uskon parisuhteeseen. Pettäminen ei ole minulle normaalia – puhu vain omasta puolestasi.

Kovin on mustavalkoista mamman ajattelu. Jos ei demonisoi pettäjää ja pettämistä, niin sitten hyväksyy pettämisen. Jos ei hyväksy pettämistä, niin ei voi antaa anteeksi ja alkaa halveksia pettäjää. Jos oikeasti elämässänne näin ajattelette ja sen näytätte, niin en ihmettele jos kumppaninne alkaa suorastaan tehdä mieli pettää teitä.

Paradoksaalisesti kuitenkin nämä mustavalkoajattelijat eivät sitten itse, kun joutuvat petetyksi, kuitenkaan päätä suhdetta vaan jäävät siihen "kipuilemaan" sen jälkeen kun "elämältä on pohja pudonnut". Näitä vuodatuksia saadaan sitten täälläkin lukea sivutolkulla. Tuskaahan se tuottaa, yrittää nyt sovittaa mustavalkoisia ihanteitaan oikeaan elämään: takertua pettäjään ja vahtia tämän teknistä uskollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hirvein pettämistapaus omasta elämästäni. Olin silloin teini ja kotonamme vietettiin syntymäpäiviäni sukulaisten kesken kahvitellen. Yhtäkkiä ovesta lappasi sisään nuori tummahiuksinen nainen jota en tuntenut ja tämä meni isäni luokse tuttavallisesti, ja nämä alkoivat avoimesti flirttailemaan. Kuulin hänen olevan isäni serkku, jota en vaan ollut koskaan tavannut. Ja miksiköhän? Äitini tuli keittiöstä kiukusta kihisten ja halusi että se nainen poistuu. Isäni vain lällätti takaisin ja tää nainen kikatteli vieressä. En tiennyt taustoista mitään, mutta se tuska ja epätoivo äitini silmissä särki myös mun sydämeni. Että semmonen synttärilahja. Joskus myöhemmin löysin myös mun kylpypyyhkeestäni mustan pitkän hiuksen joka ei voinut kuulua kenellekään perheestämme. Hyi ttu. Serkkunsa n*ssija. Aloin halveksimaan isääni, vaikka vanhempani pysyivät yhdessä ja äiti puolusti isää aina viimeiseen asti. Ajattelen sen niin ettei äiti osaa lähteä kun oma isänsä eli mun ukki oli myös sarjapettäjä ja väkivaltanen. Oppinut sieltä mikä on ”naisen paikka”.

Joku täällä oli sitä mieltä ettei pettäminen vaikuta lapseen. Rohkenen olla eri mieltä. Vanhemmat esimerkillään näyttävät parisuhteen mallin lapsilleen. Siksi multa puuttuu perusturvallisuuden tunne kokonaan. En luota ihmisiin, olen sairaalloisen mustasukkainen, ja pelkään kuollakseni petetyksi ja jätetyksi tulemista. Pahat muistot isästä, äidin epätoivoinen ilme tulee mieleen aina kun joku mainitseekaan jotain pettämiseen liittyvää. Itseluottamus nolla. Se on pilannut monta suhdettani, enkä usko kykeneväni parisuhteeseen, sillä se jatkuva stressi rikkoo mielenterveyteni.

Siksi haluan vedota kaikkiin vanhempiin: Älkää pettäkö. Erotkaa mahdollisimman siististi jos on pakko, mutta älkää pettäkö. Ei ne lapset ole sokeita, pienikin lapsi voi ymmärtää mitä on meneillään. Ja se on ihan hirvittävää katsoa sivusta kun vanhempi, jota rakastaa ja kunnioittaa, yhtäkkiä tahallisesti satuttaa toista vanhempaa ja haluaa rikkoa perheen. Se ei ole sen arvoista, että oma lapsi alkaa vihaamaan.

Vielä kerran (yritän olla kärsivällinen): en ole nähnyt kenenkään väittävän, ettei pettäminen vaikuta lapseen. Itse olen todennut, ettei vanhemman pettäminen pilaa lapsen elämää.

En usko, että tuosta yhdestä tapauksesta johtuisi se, että itseluottamuksesi on nolla. Mutta onhan tuo helppo kohde.

Elämässä on tarkoitus mennä eteenpäin, kehittyä. Traumaattisia tapauksia voi tässä kehityksessä käyttää hyväkseen, ei takertua niihin kaiken selityksinä. Itse on otettava vastuu.

Poikaystävä piti kahta tyttöystävää yhtäaikaa. Melkein kahden vuoden ajan. Tyttöystävä sopi tämän miehen kanssa avioliitosta, vihkikaavan olin jo katsonut ja lasten nimet oltiin päätetty.

Kerran löytyi sitten somesta yhteiskuvia miehestäni toisen naisen kanssa. Mies kielsi kaiken. Yhdessä jatkoivat mutta nainen epäili kunnes löytyi lisää kuvia. Otti toiseen naiseen yhteyttä ja kuuli, että hänelle oli samat tulevaisuudensuunnitelmat luvattu ja yhdessä oli oltu sama aika molempien kanssa. Mies menetti sitten molemmat tyttöystävänsä.