Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen työtön ja yksinäinen, olen kauhun vallassa!!!
04.01.2019 |
Ei ole mitään odotettavaa, muutosta ei näy. Päivästä toiseen yksin kotona puhumatta yhtään kellekkään. Olen sekoamassa ja on pahaolo minulla on täysin hajoamassa elämäni.
Yöllä en nuku ollenkaan koska tiedän että herään tähän samaan, päivät ovat loputtomat, meen lenkille mutta 2h päästä palaan takasin tyhjään kotiin istumaan. Auttakaa!! Miten selviydyn edes sen verran että saan asioita hoidettu.
Vatsa ja keho ei toimi ollenkaan. Ollut viikon ummetuksessa ja valtava turvotus. Tämä stressi paisuttaa. Syön tervellisesti.
Päivät täysin tyhjät, en ole 2 viikkoon tehnyt mitään kun olen pakokauhun vallassa,ei paikka mihin mennä, ei ihmisiä, ei mitään!!!
Ihannetilanne olisi että saisin itseäni rauhalliseksi niin että kykenisin opiskella ja etdimään töitä. Tämä tyhjyys ja yksinäisyys ja olemattomat tulevaisuuden näkymät sekä aktiivimalli nakertavat minua lopullisesti!
Olen hajoamassa täysin! Olen täysin tavallinrn 28v nainen. En käsitä miten olen tässä tilanteessa. Suku eri puolella Suomea/maailma.
En kykene enää kantaa itseäni!
Kommentit (35)
Itse olen töissä, mutta yksinäinen. Valitettavasti en asu Helsingissä vaan Keski-Suomessa. Kutsuisin sinut mielelläni tänne viettämään viikonloppua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys minkä olen kohdannut on kehittänyt minulle muurin mikä estää kohtaamasta muita ihmisiä. Ei minulla olisi rahakaan siihen takuueläkkeellä olen ja kotona istun pelkään kaikkea. Tätä on mennyt kaksi vuotta. Ihmiset eivät tajua mitä on yksinäisyys... Se tuhoaa ihmisen vie kaiken elämästä.
Olen työelämässä, ja yksinäinen, eikä mitään odotettavaa.
Se on itsestä kiinni miten elämänsä elää, eikä sillä ole asian kanssa mitään tekemistä onko työtön vai ei.
Moni työtönkin on onnellinen, jos on löytänyt parin ja sosiaalista elämää.
Anna mä arvaan, sulla on silti mies ja asutte yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
38 vuotta yksin ja 15 vuotta työttömänä. Ennen pelotti, ahdisti ja hävetti. Nyt en enää tunne mitään, olen vain. Kukaan ei ole pitkään aikaan välittänyt minusta. Miksi minäkään siis enää välittäisin itsestäni?
Jos et välitä niin miksi olet vielä täällä? Eikö tuossa ole ristiriita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tILAA AIKA TERKKARISTA, selitä että haluat äkkiä päästä psykiatrisen hoitajan juttusille.
sITÄ kautta löytyy sitten muutakin tukiverkostoa.
Kyllä nyt pitää jotain apua löytää. Onko sinulla äitiä tai isää elossa?
Tulee surullinen olo kun luin, olen itse kärsiny nuoresta asti samoista ongelmista ja mt-ongelmista, onneksi minulla on hyvä äiti ja sisko ollut tukemassa ja auttamassa, ja noita mukavia viranomaisia, hoitajaa ja kuntoutusohjaajaa (olen myös työkkärin kirjoilla kun eläkkeelle en pääse) mutta siis olet sen ikäinen että sinulle kyllä löytyisi jotain ohjelmaa varmasti jos haluaisit nähdä muita ihmisiä. sOITA ROHKEESTI TERKKARIIN, PLIIIIS!!!
Voimia ja iloa elämääsi toivottelen, varmasti joku tie aukeaa että löydät elämään sisältöä.
n46
Jos sulla on välit kunnossa perheen kanssa niin lähtisin sinne siksi aikaa, että rauhoitut. Sitten suunnitelmaa laatimaan miten päästä elämässä eteenpäin. Pienin askelin edes. Tsemppiä sinulle ja hyvää uutta vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkää pyytää apua. Mene terveyskeskukseen ja kerro oireistasi. Tsemppiä kyllä se siitä helpottaa <3
Psyykenlääkkeitä nyt ei ainakaan kannata alkaa syömään! Itselleni niistä tuli pysyviä haittoja, ne tuhosivat elämäni. Niiden takia olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tämä on totuus. Keskusteluapu asia erikseen, se saattaa jopa auttaakin.
mieti, mitä muuta elämä voisi sinulle tarjota kuin työtä. tee vaikka unelmakartta, jossa voit päästä mielikuvituksesi valloilleen: mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista? sitten kun sinulla on joku käsitys siitä, alat joka päivä tehdä vaikka miten pieniä asioita jotka vievät sinua kohti päämäärää. älä anna rahattomuuden olla liikaa esteenä, jos vaikka unelmoit matkustamisesta niin sitä voi tehdä pienelläkin budjetilla ja kotimaassakin on paljon nähtävää. sitten voit laajentaa näkökulmaa vähän omaa elämääsi laajemmalle ja miettiä mitä hyvää voisit tarjota muille ja maailmalle. muiden auttaminen lisää tutkitusti omaakin hyvinvointia ja sitä kautta voit tutustua uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea saada merkityksellisyyden tunnetta elämään. tsemppiä! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä olisin muutaman kk ajan työtön, niin mulla olisi paljon tekemistä, esim. Matkustelua ja urheilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkää pyytää apua. Mene terveyskeskukseen ja kerro oireistasi. Tsemppiä kyllä se siitä helpottaa <3
Psyykenlääkkeitä nyt ei ainakaan kannata alkaa syömään! Itselleni niistä tuli pysyviä haittoja, ne tuhosivat elämäni. Niiden takia olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tämä on totuus. Keskusteluapu asia erikseen, se saattaa jopa auttaakin.
No mulle ne taas ovat olleet pelastus. Olemme erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 vuotta yksin ja 15 vuotta työttömänä. Ennen pelotti, ahdisti ja hävetti. Nyt en enää tunne mitään, olen vain. Kukaan ei ole pitkään aikaan välittänyt minusta. Miksi minäkään siis enää välittäisin itsestäni?
Jos et välitä niin miksi olet vielä täällä? Eikö tuossa ole ristiriita?
On siinä. En siis enää mieti mitä muut ajattelevat, en enää mieti mikä olisi minulle parasta. Ajelehdin tunteettomuuden laaksossa, välittämättä mistään mitään. Haluaisin tietenkin jotain muuta kuin mitä olen nyt, mutta koska en sitä saa, enkä siihen pysty niin paras on vain olla ja antaa olla.
28-vuotiaana ehtii tehdä vaikka mitä. En minäkään tuossa iässä ollut tehnyt kuin kolme vuotta töitä vasta.
Mitä jos pikakouluttautuisit johonkin alalle jossa on työ tekijöistä pulaa, vaikka lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi? Yliopistoon hakeutuminenkaan ei ole myöhäistä.
Sanon saman kuin mitä sanottiin mulle 24- vuotiaana opiskelijana joka ei ollut tehnyt päivääkään töitä: myöhäistä aloittamista ei kannata surra, kyllä niitä töitä ehtii kylliksi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus rakastaa sua ap! Jumalalla on suunnitelma elämällesi.
Monet seurakunnat järjestävät ilmaisia ruokailuja ja toimintaa työttömille. Ks. Esim. Kaivo pk-seudulla, helluntaiseurakunnan ja vapaakirkon työttömien ruokailut, yms.
Jeesus on elävä Jumala, kun annat hänen johdattaa, löydät elämäntarkoituksesi. Hakeudu kristillisen seurakunnan yhteyteen, rukoile ja lue rukoillen Raamattua! Siunausta! Oot niin ihana ja upea ja ainutlaatuinen elävän Jumalan rakas ihme!!!
Alue: Aihe vapaa
38 vuotta yksin ja 15 vuotta työttömänä. Ennen pelotti, ahdisti ja hävetti. Nyt en enää tunne mitään, olen vain. Kukaan ei ole pitkään aikaan välittänyt minusta. Miksi minäkään siis enää välittäisin itsestäni?