Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Eipä juuri mitään. Enkä sano tätä nyt siinä positiivisessa mielessä, eli ettei sillä olisi seurauksia.
Entisen puolisoni kohdalla se, etten enää vaan hoitanut, johti mm. hänen väliensä katkeamiseen omiin vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Kun ahdisti kaikki sellainen yhteydenpito.
Kun mä en yhteyksiä hänen puolestaan pitänyt - loppuivat kyläilytkin, jopa joululta tms.
Lopetin myös lahjojen, korttien yms hankkimisen hänen puolestaan, ja kerroin kyllä, että nyt kun mennään _sinun_ ystäväsi synttäreille, _sinä_ hoidat muistamisen.
Ei vaan hoitanut. Ei korttia, lahjaa, mitään. Nada.
Kaiken tämän vuoksi onkin eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avovaimoni ei halua siivota, joten meillä käy säännöllisesti siivousyritys. Minulle kertyy enemmän pyykkiä, ja molemmat pesevät vain omat pyykkinsä. Avovaimollani on tapana kasata tiskejä tiskialtaaseen, vaikka meillä on astianpesukone. Usein käy niin, että minä olen laittanut omat tiskini koneeseen, ja kun kone alkaa sopivasti täyttyä, laitan koneen käyntiin. Avovaimon tiskit jäävät altaaseen. Kummankaan ei tarvitse valittaa, että joutuisi passaamaan toista. Ei ole nalkutusta.
Päivällä syödään töissä ja illalla usein ResQ Clubin kautta hankittua ruokaa tai jotain valmispakastetta + pussitettua salaattisekoitusta. Ruokakaan ei aiheuta kinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että AP ajattelee ja stressaa aivan liikaa. Hellitä vähän niin yhteiselo sujuu paremmin.
Ei, päinvastoin. Ennen ajattelin ihan liian vähän. Stressasin ihan liian vähän. Olin kuin kynnysmatto ja minun päältäni sai kävellä. Nyt kun havaitsen näitä asioita, pystyn puolustamaan itseäni oli se sitten kotona tai töissä. Amerikassa on vissiin kouluissa näitä väittely-kursseja, joissa opetellaan argumentointia. Olisi varsin fiksua myös tänne vaatimattomaan pohjolaan. Että ei jäisi tämä kiltti tyttö -meininki päälle, ja että kaikkia tarvitsee miellyttää oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Ap
Jatkuva hössöttäminen ei ole puolustamisen ja väittelyn arvoinen asia. Koita löytää merkityksellisempiä kohteita suunnata energiasi.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
No ainakin ylläpitämä varmasti aika paljon. Jos on lapsia, niin ihan ymmärrettävää. Itse olen sinkku mies, enkä osta lainkaan lahjoja, enkä myöskään saa. En osta edes kummilapselle tai veljen lapsille mitään, koska he ovat varakkaita ja lapset hukkuvat muutenkin romuun. Lisäksi vanhemmat osaavat itse harkiten ostaa kehittäviä leluja ja lasten toivomia tavaroita.
Jos myt olisi sellainen jouluaddikti tyttöystävä, niin kyllä se aika varmasti juuri johonkin viimetingan ostokseen varmaan jäisi. Kokisin sen silti merkittävänä rakkaudenosoituksena ja symbolisena tekona tyttöystävää kohtaan, että olen vakmis osallistumaan tähän joulun aiheuttamaan ympäristökatastrofiin hänen vuokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee taas mieleen, miten tärkeää on myös kasvattaa tyttöjä vahvoiksi. Ja opettaa lapsille omien rajojen puolustus. Että toiset ei saa kohdella ihan miten vaan.
Ap
Ei nyt enää kannata majailla jossain meneisyydessä ajoissa jollin on itse saanut kasvatuksen. Tänä päivänä tytöt on useinkin poikia vahvempia joskus jopa fyysisesti.
Menneisyys vaikuttaa yhä tähän päivään. Harva nuori tyttö tai poika on vielä ehtinyt perustaa perhettä.
Kyllä tuo vahvuus näkyy jo nuorten parien elämässä. Toki varmasti tulevaisuudessa vielä enemmän.
Minkä ikäisiä ihmisiä nyt tarkoitat? Aika perinteisen oloista työnjakoa on monella parikymppisellä avioparilla.
Parikymppisistä noin viiskymmentä +. Eikä se tietenkään tarkoita että missään ei perinteistä työnjakoa olisi. Osalle se jopa sopii.
Enemmän ajattelen tuon olevan kiinni yhteiskunnan muutoksista kuin kasvatuksesta. Mm. siitä että naiset kouluttautuvat ja siitä että naiset ovat työelämässä. Nuo taas vaikuttaa siihen että naiset eivät ole samalla tavalla riippvaisia miehistä kuin ennen. Koulutus lisää myös taitoja hallita ja mm. delegoida asioita ja laajentaahan se maailmankuvaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siisteydellä voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Tässä pari esimerkkiä.
P*skan keskellä asuminen tarkoittaa jotain tällaista. Joka paikassa kerros pinttynyttä likaa, syytä olla huolissaan terveydestä homeitiöiden vuoksi.
https://answersafrica.com/wp-content/uploads/2015/03/1522690719-9941-dirty-house.png
Tässä tavallistakin tavallisempi olkkari. Ei sävy sävyyn-designiä, mutta kaikki ehjää. Lattioilta ja pinnoilta saattaa löytyä pölyä ja vähän likaa sieltä täältä, mutta ei mitään sen kummallisempaa.
http://www.carrofotos.com/img/2018/03/normal-living-room-standard-design-designs-decorating-ideas-with-hardwood-floors-small-modern-a-fireplace-grey-sofa-interior-pictures-simple-on-budget-electric-fireplaces-sitting-h.jpg
Tässä lähtökohtaisesti tosi siisti huone. Seinät, laittiat, ym melko vimpan päälle. Lattialla kuitenkin lojuu tavaroita, ja varmaan sitä pölyäkin löytyy. Normi lapsiperhearkea.
https://www.verywellmind.com/thmb/rZHCnRORSPo_LIpvjwztfMJ5j94=/768x0/filters:no_upscale():max_bytes(150000):strip_icc()/GettyImages-93910879-5b295c57fa6bcc003601b27c.jpg
Tässä sieltä toisesta ääripäästä. Joku pitää, toisen silmiin muistuttaa yksityissairaalan leikkaussalia jossa ei uskalla koskea mihinkään.
http://prestoclean.pl/assets/img/Presto-Salon.jpg
Vierailija kirjoitti:
Ei minun parisuhteessa ole edellä kuvatun kaltaisia ongelmia mutta olenkin lesbo.
Tätäpä olenkin usein hetetonaisena miettinyt: millaista olisi elämä naisen kanssa? Niin käytännössä kuin tunneasioissa? Tekisi mieli kokeilla mutta minkäs teet kun fyysistä mielenkiintoa samaan sukupuoleen ei vaan ole :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
535 varmaan saisi kotiasiat helpommin hoidettua naisen kanssa.
Miehenkin olisi varmaan helpompaa olla homoseksuaali. Jätkäporukassa jutut hoituvat iisisti. Asiat sanotaan suoraan ilman "pitäisihän tuo nyt tajuta ilman sanomistakin"-ajatustenlukua, se riittää mitä merkitystä asialla on ilman "mutta kun se häiritsee jos"-esteetikkoneuroosia, ja niin ees päin.
Harmi vain kun olen hetero. Onneksi kuitenkin osaan tehdä kompromisseja ja ymmärrän ettei koti ole mun valtakuntani vaan yhteinen paikka jossa pitää hyväksyä ettei kaikki aina mene niin kuin itse haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Tuo "kysy rakas äidiltäsi" esitän ystävällisesti ja hieman leikkisästi pusun kera, eipä ole mies siitä kommentista ärsyyntynyt. Tekstistä ei aina ilmene äänensävyt sun muut.
En käyttänyt termiä paimentaa omasta parisuhteestani, mutta kenties luet nyt tätä tekstiä omien silmälasiesi läpi. Aika monen miehen olen itse kuullut käyttävän vastaavaa ilmaisua. "Vaimo vähän paimentaa" "tyttöystävä ei anna lupaa" tms, tälläistä siis EN missään nimessä halua omaan suhteeseeni.
Jos minä urpoilisin miehen seurassa, niin ihmettelisin jos ei vaikuttaisi väleihimme. Pätee siis ihan kumminkin päin. Aikuinen tekee mitä haluaa ja kantaa seuraukset itse - myös parisuhteensa suhteen. Jokainen päättää itse, mikä on käytöstä mikä häiritsee itseään parisuhteessa. Jokainen päättää itse, kokeeko nämä toisen "häiritsevät elementit", häiritseviksi vai sellaisiksi mitä haluaa ja pystyy kunnioittamaan.
En tiedä miksi tämä meni niin paljon tunteisiin, mutta sanon varalta että sinullekin on täysin sallitua pitää parempaa ja jämäkämpää huolta omista rajoistasi. :)
Mistä päättelit, et meni tunteisiin? Ettei vaan olisi sinulla ne silmälasit naamalla... Jännä, että päättelet musta itse kyllä ihan vapaasti yhtä sun toista. Meillä on ollut tasapainoinen ja tasa-arvoinen suhde jo pitkälti toistakymmentä vuotta, älä minusta huolehdi. Eikä meidän tarvitse asua erillään saadaksemme asiat toimimaan, tai vittuilla, tai uhkailla. Olemme aikuisia ihmisiä.
Tosiasia on, etten mä nää tuossa tasa-arvoa. Sä viet ja mies vikisee. Se tulee monessa kohdassa esiin. Kiva että olet ihana sentään tyytyväisenä, siihen mies taitaa koko ajan tähdätäkin.
Tekstistäsi välittyy tunne. Esimerkiksi monien kysymysmerkkien käyttö peräkkäin ja hyökkäävä - ei ymmärtävä - tyyli. Mukavaa jos teille menee hyvin.
Suhteessamme ei vittuilla tai uhkailla, mukava ettei teilläkään.
Miksi siis haittaa jos meillä menee hyvin tällä tyylillä? Et myöskään vastannut siihen, miten asiat mielestäsi pitäisi hoitaa. Olisi kiva kuulla, jos voisin vaikka oppia jotain.
Luulin, että tämä on tullut monta kertaa selväksi jo, mutta rautalangasta:
-tasa-arvo (on sitä, että toisella ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia, mitä toisella osapuolella ei ole. Esim sinä koet oikeudeksesi odottaa ensin ruokaa, että voit tehdä vastaavasti miehelle. Miksi ihmeessä? Kuulostaa lapselliselta laskelmoinnilta)
-ei toisen vahtimista eikä uhkailua (väität, ettei tällaista esiinny, mutta ensimmäisessä kommentissa asia tulee selväksi)
-tasapainoisuus ja vastavuoroisuus (mies teki kaikki ruoat perheelleen yksin, sinä et auttanut (miksi et?) mutta mies shoppaili sinun perheellesi lahjoja, ei omilleen)
-ylipäätään fiksu kommunikointi, johon et näköjään kykene, puhut miehellesi aika alentuvasti
Jne.
- Mieheni ei ole valittanut, tai vaikuttanut tyytymättömältä. Hän on erittäin hyvä sanomaan asiat suoraan, jos ne häntä ärsyttävät, tai kokee vääryyttä. Tässä asiassa luultavasti rentoudun, kun olen varma etten varmasti joudu rooliin, jota en itselleni toivo.
- Suhteessamme ei ole toisen vahtimista tai uhkailua, edelleenkään. Seurauksia, meille molemmille osapuolille, sen sijaan on. Ihan molemmin puolisesti välillä mokaamme ja kannamme seuraukset, tämä on aivan normaalia. Huolestuisin, jos tälläistä ei olisi, sehän olisi suorastaan sairasta. Kertoisi luottamuksen puutteesta tai pelosta.
- Olisin auttanut mielelläni, jos mies olisi pyytänyt. Olisin mielelläni leiponut vaikka kakun, jos olisi pyytänyt. Olisin mielelläni lähtenyt mukaan ostamaan perheelleen joululahjoja, jos olisi pyytänyt. Hän kyllä olisi pyytänyt minua mukaan, jos olisi sitä toivonut.
- En puhu miehelleni alentuvasti. Kehun häntä joka päivä hyvin paljon ja suhtaudun häneen kunnioittavasti. Joskus ilmaisen itseäni ystävällisen huumorin keinoin, koska hän itse toivoo mielummin "pehmeämpää" kommunikointia. Hän on itseasiassa suhteessamme enemmän se johtajatyyppi. Minulla on vain tiukat rajat sen suhteen, etten halua minua asetettavan samaan rooliin kuin moni nainen sukupolvea aiemmin.
Ihan hyviä neuvoja, mutta olet nyt ymmärtänyt asioita väärin.
Lisäksi: mieheni on täysin kykeneväinen kommunikoimaan ja myös pyrin toimimaan niin että hänellä on hyvä olla. Omassa käyttäytymisessäni häntä häiritsevät asiat liittyvät aivan muihin asioihin; esimerkiksi siihen miten paljon vietämme aikaa yhdessä. (Olen hyvin introvertti.) Olen kuunnellut, ollut iloinen siitä että hän kertoo mikä vaivaa, muuttanut käytöstäni. Tadaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin helposti uskoa että suurempi osa tuon kaltaisesta työstä jää naisille. Osittain siksi koska naisilla on erilaiset standardit kodin suhteen, mutta myös siksi että perinteiset miesten työt ovat vähentyneet, lisäten multitaskingin ja monimutkaisemman sosiaalisen kanssakäymisen osuutta arjessa. Keskimäärin naiset ovat näissä vahvempia.
Huomaan sen taas, kun järjestämme asioita suvun kesken. Aktiivisessa porukassa yksi mies, loput naisia :D Pari sukulaismiestä on yrittänyt järjestää, mutta eivät pysy kärryillä vaikka yrittäisivät, eivätkä toisaalta ole riittävän diktaattorimaisia päättämään kaikkien puolesta. Jos minä järjestän, se onnistuu kyllä mutta lopputuloksena on suoraviivainen ja nopea päätös jossa ei huomioida kaikkien tunteita ja erityistoivomuksia riittävästi. Naisten tapa päättää yhdessä tuntuu ikuiselta vatvomiselta jossa tartutaan epäolennaisuuksiin. Tiedän ettei se ole huonompi, en vain ymmärrä sitä. Siksi minua ei halutakaan mukaan, paitsi korkeintaan siinä vaiheessa jos ollaan umpikujassa ja jonkun pitää ratkaista tilanne tavalla jonka ei ole tarkotuskaan miellyttää kaikkia.
Apulaisina me miehet kyllä voimme toimia. Voitteko kantaa esineet X 1-20 paikkaan Y, onnistuu.
Jos kuitenkin kyse on ei-välttämättömästä asiasta joka kiinnostaa naisia huomattavasti enemmän, aivan varmasti ongelmia tulee jos halutaan työnjaoksi 50-50, päätäntävallan mennessä enemmänkin 99-1.
538 lisää ehkä kiistanalaisen huomion ajasta.
Voiko osallistumista mitata vain ajalla?
Jos naisporukka kuluttaa paljon aikaa juhlien sopimiseen ja sitten heidän pyynnöstään paikalle ilmaantuu mies (sika!!!1) joka vain jyrää päätöksen läpi, onko se vääryyttä ja syrjintää? Ratkaiseeko tässä vain käytetty aika vai lopputulos eli tehty päätös johon he eivät kyenneet? Entäs otetaanko huomioon vihamiesten hankkiminen, jota he eivät halunneet tehdä ja osittain siksi siirsivät päätösvastuun minulle kun ei voitukaan miellyttää kaikkia?
Entäs onko tunti astioiden pesua ja lattioiden siivoamista arvokkaampaa kuin vartti painavan hyllyn kantamista portaikossa, jossa riski selän niksauttamisesta ei ole ihan vähäinen?
Mielipiteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko osallistumista mitata vain ajalla?
Ei voi.
Onneksi mitään ei tarvitse mitata silloin, kun tasa-arvoisessa suhteessa molemmat hoitavat oman osuutensa, kantavat vastuunsa ja erikoistapauksissa - kuten juhlien järjestämisessä - sopivat työnjaosta. Valitettavasti monet parisuhteet eivät toimi näin hyvin, jolloin osallistumisia aletaan mittaamaan. Ja silloin näkökulmia on monia, joista ajankäyttö on vain yksi.
Monessa suhteessa nainen hpitaa enemmän kotia ja päättää sen sisällöstä miestä huomattavasti enemmän. Monet purnaavat asiasta, mutta eivät suostu kuitenkaan että mies päättää esim sisustuksesta, astioista ym. Tämä tuntuu olevan monelle naiselle todella tärkeää saada päättää nämä asiat. Kuitenkin tässä tulee samalla vastuuta. Moniko nainen käy siivoamassa autotallia tasapuolisesti? Viekö kukaan nainen koskaan kaatopaikkakuormaa? Olen kaatopaikalla töissä ja siellä ei naisia paljon omatoimisesti pyöri, miksiköhän näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko mies on kuullut paikasta pois? Naiset yleensä puhuvat tuosta paikasta ihan oikeana fyysisenä tilana. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Miehesihän kertoi pyynnön millä hänet saa pidettyä tyytyväisenä: tiskaus. Torppasit sen tylysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Miehesihän kertoi pyynnön millä hänet saa pidettyä tyytyväisenä: tiskaus. Torppasit sen tylysti.
Rusinattomia pullia on suomi väärällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Miehesihän kertoi pyynnön millä hänet saa pidettyä tyytyväisenä: tiskaus. Torppasit sen tylysti.
Missä kohti tuossa oli suora pyyntö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Miehesihän kertoi pyynnön millä hänet saa pidettyä tyytyväisenä: tiskaus. Torppasit sen tylysti.
Missä kohti tuossa oli suora pyyntö?
Tämä. Eihän tuossa ilmeisesti ole kuin vihjailtu, sekin voi olla väärinymmärrystä. Lisäksi pyynnöistä voi aina myös kieltäytyä, tottakai.
Jotenkin epäilyttävää olisi jos jo ennen yhteenmuuttoa toinen alkaa hoitaa myös toisen osapuolen kotitöitä. Eri asia jos vietetään toisen kämpällä huomattavasti enemmän aikaa tai ollaan yhdessä mökillä.
Me ollaan listattu kaikki talouden työt ja tehty siitä kaksi mahdollisimman tasapuolista listaa. Toisessa on enemmän ulkotyötä ja toisessa enemmän sisätyötä, tehokkuuden vuoksi näin. Tämä aloite tuli vaimolta joka oli kyllästynyt osaansa keittiössä. Syksyn hän vielä jaksoi tehdä tuota pihalistaa joka sisälsi myös enemmän niitä miesten töitä. No talvi katkaisi kamelinselän, sillä erotuksella että vaimoni tekee nyt sisällä enemmän töitä mitä alunperin teki. Minusta tuollainen toisen tekemisien kyttääminen on lapsellista. Se tekee keneltä homma vaivattomammin sujuu ja joka ehtii. Olisi varmasti pitänyt listassa lukea myös metatyöt ja remontin suunittelut ja aiheen "opiskelut", koska en ole syntymässä näitä tietoja saanut, vaikka mies olenkin.
Minkä ikäisiä ihmisiä nyt tarkoitat? Aika perinteisen oloista työnjakoa on monella parikymppisellä avioparilla.