Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan että minua arvioidaan sen perusteella minkälainen minä olen, ei minkälaisia monet naiset ehkä ovat tai minkä verran tilastoissa on epävarmuutta isyydestä. Isyystesti olisi suora haaste henkilökohtaisesti minulle, ei mitenkään naisia kohtaan yleensä. Minä en ole yhdessä minkään yleismiehen kanssa. En oleta mitään miehestäni sen perusteella mitä muut miehet mahdollisesti tekevät tai ovat tehneet ja toivon itselleni vain tätä samaa kohtelua. Jos mies ei pysty kohtaamaan minua yksilönä vaan vain naiskunnan edustajana, en usko että meillä muutenkaan on kovin lämpöinen tulevaisuus.
Ihanne maailmassa kyllä. Etkö usko, että näin myös pettävät ja petetyt ihmiset toivovat. Silti puolessa suhteissa sitä tapahtuu, eli joka toinen ei ole tämän luottamuksen arvoinen. Silti vaadit näin huonoilla todennäköisyyksillä sokeaa luottamusta.
Sinun pitäisi käsitellä luottamusongelmasi terapeutin kanssa. Vaikeista kokemuksista on mahdollista päästä yli. Sanon tämän petettynä ja jätettynä, jolla vaikea ero laukaisi posttraumaattisen stressireaktion. Tällaisista jutuista voi selvitä, jos tekee töitä itsensä kanssa.
Jaaha nyt on mukahuolestuneen keittiöpsykologian vuoro. Aika terttiäärikautista. Kertakaikkiaan 100% luottaminen on vain tyhmää. Tämän 100% vuoksi mm ne norjalainen ja tanskalainenkin kuolivat Marokossa. 100% luottamuksen vuoksi moni vanhus on huijattu ostamaan turhia remontteja tai siirtämään omaisuuksia lapsilleen. Noi kovalla luottamuksella ei varmaan tarvita avioeroja, vakuutuksia.. ihme laalaa-maassa elät. En usko hetkeäkään, että elät itse kuten opetat.
Nyt on kyse luottamisesta omaan puolisoon, ei satunnaiseen kiertävään remppaheppuun tai ulkomaan patikkareissulla tapaamaan tyyppiin. Minusta noita ei voi verrata keskenään.
Ei tietenkään yksi yhteen. Lapset petkuttaa vanhempiaan, puolisot toisiaan. Varsinkin eron tullen ihmiset eivät enää tunnista ex-puolisoa samaksi ihmiseksikään, niin kylmäksi ja julmaksi voivat muuttua. Se oma puoliso usein on tässä asiassa se laskelmoivin petturi. Ollaan suhteessa vain parempaa odotellessa, rahan vuoksi. On rinnakkaissuhteita ja vaikka mitä. Se että isyydestään haluaa olla varma ei tarkoita kaikkien elämänalueiden käyttämistä ja vastaamista, vaikka tätäkin tietysti esiintyy. Esim minun parisuhteessa vaimo kyttää juurikin nämä monesti mainitut kuititkin ja puhelimen. Onkin siinä näppärä, vaikka on 2x tunnuskin.
No en kyllä ihmettele että teille se testin teko on paras vaihtoehto jos luottamus on sillä pohjalla että syynätään kuitit ja murtaudutaan toisen puhelimeen :,D normaaleissa parisuhteissa tuollaista ei tapahdu.
Niin mikä on sitten normaalia. Ikävän yleistä tuntuu olevan. Sinulla on hyvä lähes satumaisen idyllinen suhde , hienoa. Raadollisessa matoisessa maailmassa sellainen ei ikävä kyllä ole se normi.
Ei varmaan kannattaisi tehdä niitä lapsia ennenkuin löytää sen idyllisen parisuhteen jossa on luottamus kohdillaan.
Kyllähän sitä alussa moni luulekin löytäneensä sellaisen. Naisena olet hivenen jäävi puhumaan oikean löytymisestä, sillä naiset eroakin hakee 80% tapauksista.
Anteeksi mutta sinä olet kovin naiivi ja lapsellinen. En tiedä miten on mahdollista kasvaa noin sinisilmäiseksi kaiken tämän maailman menon keskellä. Luulenpa , että elämä vielä opettaa. Älä käsitä väärin, toivoisin itsekin, että elämä olisi sellaista mitä luulet sen olevan, mutta tiedän ja olen nähnyt liikaa.
Jos se tekee minusta sinisilmäisen, etten epäile miestäni pettämisestä enkä koe tarvetta selata salaa hänen puhelintaan ja tutkia kuitteja, eikä mieskään koe tuollaista tarvetta, niin fine :) olemme yhdessä sinisilmäisiä ja onnellisia, ilman pulaa luottamuksesta kunpaankaan suuntaan. Suosittelen kaikille, mikä mielenrauha :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Väitätkö ihan oikeasti, että mies ei saa haluta isäksi, ellei samalla ole valmis hyväksymään, että puoliso käy selän takana peuhaamassa ja lapsi saattaa olla ihan kenen vaan. Eli jos ei tätä riemurinnoin hyväksy niin ei ole kelpo isä?
Ja kääntäen, jos nainen haluaa äidiksi niin pitää toki sekin hyväksyä, että isä laittaa sukusolujen työpaikan puolisoa kauniimpaa sihteerin ja hakee lahjan 'äidille' 9kk myöhemmin. Tokihan se puolisolle ihan yhtä oma lapsi on. Samalla logiikalla.
Kerro nyt edes sinä, miksei mies voi kertoa isyystestausvaatimuksistaan naiselle edes siinä vaiheessa, kun lapsista aletaan puhua? Miksi siinä vaiheessa mies ei saa suutaan auki vaan vasta sitten, kun se lapsi on todellinen? Yksikään mies ei ole kommentoinut tuota vaikka monesti olen asiaa tässä kysynyt.
Olen eri, mutta minustakin tämä on hyvä kysymys, vaikka itse en isyystestiä vastustakaan. Tunnen pareja, joissa mies on ilmaissut toiveensa jo alkumetreillä ja yksikään näistä pareista ei ole tuon toiveen takia eronnut. Ajatus on varmasti paljon helpompi hyväksyä kun se esitetään ajoissa. Silloin se kuulostaa uskottavammin fiksulta yleisperiaatteelta eikä henkilökohtaiselta loukkaukselta.
miksi niin monille on vaikea paikka, että mies haluaa biologisen lapsen? Miksi naiset synnyttää eikä adoptoi jos se on ihan sama tai miksi kahden lapsen yh isän kanssa seurustelun aloittava haluaa oman biologisen lapsen vaikka lapset olisi 1ja 2 vuotiaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Väitätkö ihan oikeasti, että mies ei saa haluta isäksi, ellei samalla ole valmis hyväksymään, että puoliso käy selän takana peuhaamassa ja lapsi saattaa olla ihan kenen vaan. Eli jos ei tätä riemurinnoin hyväksy niin ei ole kelpo isä?
Ja kääntäen, jos nainen haluaa äidiksi niin pitää toki sekin hyväksyä, että isä laittaa sukusolujen työpaikan puolisoa kauniimpaa sihteerin ja hakee lahjan 'äidille' 9kk myöhemmin. Tokihan se puolisolle ihan yhtä oma lapsi on. Samalla logiikalla.
Unohdat että naisten kohdalla se on aina" eri asia". Vähän sama kuin sotiminenkin se saa olla se kiva poikkeus tasa-arvossa. Kyllä naisilla aina selityksiä on kun saavat kiinni pitää etuoikeuksistaan.
Yhteenvetona. Tehkää aina isyystesti. Jos vaimo sen vuoksi jättää niin jättää. Lähtee se muutenkin todella suurella todennäköisyydellä. Vain lapsi ja lapset on pysyvää.
Nyt on pakko kysyä huutamalla: MIKSETTE TE SANO ASIASTA VAIMOLLE SIINÄ VAIHEESSA, KUN ALATTE PUHUA LASTEN HANKKIMISESTA? MIKSI VASTA SITTEN, KUN LAPSI ON TODELLINEN?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli tilanne muka menee aina näin.... Mies vaatii isyystestiä ...nainen eroaa... vaatii isyystestiä mieheltä saadakseen elatusapua :D
Eiköhän oikeasti normaaleissa perheissä .... mies vaatii isyystestiä.... nainen murjottaaa, mutta testi tehdään...elämä jatkuu.
Ja normaalissa perheessä sinäkin käyt vuosittain sp-tautitesteissä todistaaksesi, ettet ole saanut keneltäkään pettämisen seurauksena tauteja?
Ja ollaan yhdessä 24/7, jotta voidaan vahtia ettei toinen pääse pettämään? Eli myös miehen "poikien illat/ reissut" ehdottomasti kiellettyjä.
Jos epäilyksen tielle lähdetään, niin otetaan samantien kaikki siihen kuuluva.
Vaihtoehdot ovat siis joko-tai, joko sokea luottamus kaikissa asioissa tai ääretön epäily kaikissa asioissa?
Luottamusta joko on tai ei ole, ei siinä ole mitään välimaastoja.
Ja höpö höpö. Kyllä ihminen voi ymmärtää, että luottaessaankin on pieni riski olla väärässä. Ja nämä ihmiset voivat perustaa ihan onnellisia parisuhteita ihan kuten kaikki muutkin. Tuo joko tai -vaatimus on vain yksi tapa nähdä asia, eikä mitenkään parempi tai huonompi kuin muut tavat.
Puppua. Luottamus on olemassa siihen asti, kunnes se jostain syystä menee rikki (esimerkiksi oman vainoharhaisuuden takia). Puolison pitäminen potentiaalisena pettäjänä on merkki siitä, ettei luottamusta ole. Hyvässä suhteessa on tehty tietoinen päätös luottaa toiseen aina uudelleen ja uudelleen.
Kaikki ihmiset ovat pontentiaalisia pettäjiä. Myös ne joihin luotetaan.
Tottakai ovat. Maailmassa ihan kaikki on epävarmaa. Jotta täällä selviää, pitää näitä epävarmuuksia jonkin verran sietää. Minäkään en tällä hetkellä varmasti tiedä, onko mieheni töissä vai salarakkaan luona vai kenties diilaamassa huumeita, mutta elämäni on paljon helpompaa, kun luotan, että hän on siellä, missä sanoo olevansa. Tämän hinnan olen valmis maksamaan parisuhteestani hänen kanssaan.
Tietysti arjessa pitää sietää tätä epävarmuutta. Ei kukaan voi alvariinsa miettiä, minkä hyypiön kanssa se puoliso nyt pelehtii kun sanoo olevansa töissä. Mutta onko se niin vaikea ymmärtää, että tässä yhdessä kriittisen tärkeässä asiassa, omien lasten biologisessa vanhemmuudessa joku ei halua hyväksyä sitä epävarmuutta, kun täysi varmuus on niin helppo saavuttaa?
Onhan sinunkin suhteen varmistettu, että isäsi on se, jonka väitetään sitä olevan?
Se lienee minun vanhempieni asia. Jos äitini olisi valehdellut alkuperästäni, mitä pidän tiettyjen periytyvien ominaisuuksien perusteella varsin epätodennäköisenä, niin isyyshuijauksen uhrihan olisi minun isäni enkä minä.
Eli mielestäsi kyse ei ole lapsen edusta, jos sinä et välitä asiasta tuon enempää?
Minusta lapsen etu ei tässä ole yksiselitteinen asia. Minua ei henkilökohtaisesti hetkauttaisi juurikaan, mutta tiedän että osa muista ihmisistä ajattelee kovin eri tavalla. Toisaalta on varmasti olemassa tapauksia, joissa isyyden kumoaminen lienee jopa lapsen edun vastaista. Minusta isyystestejä ei voi ainakaan yksiselitteisesti puolustaa lapsen edulla, vaan kyse on nimenomaan miehen tärkeästä perusoikeudesta.
Entäpä se totuus? Sille ei mitään arvoa. Lähtökohtaisesti kuitenkin, jos isäksi merkataan väärä henkilö, on lapsen synnyttänyt äiti tehnyt pahasti.
Tietysti on. Isyyshuijaus on törkeimpiä ja julmimpia asioita mitä ihminen voi kumppanilleen tehdä, ja minusta sen tulisi olla rikos. Mutta jos ajatellaan pelkkää lapsen parasta, niin on tilanteita, joissa lapsen olisi varmasti parempi varttua kahden aikuisen perheessä kuin yh-perheessä. Etenkin, kun se äiti ei todistetustikaan ole maailman reiluimpia ja tasapainoisimpia ihmisiä.
Niinpä. Kovasti itketään lapsen oikeuksien perään, mutta eikös sen kannalta olisi nimenomaan paras jättää se testi tekemättä ja sietää se epävarmuus omasta dna:staan, jotta lapsi saa kasvaa ydinperheessä ja saa kunnollisen elatuksen. Tai jos se äiti on niin kelvoton kuin tässä annetaan ymmärtää, haetaan yksinhuoltajuus sille lapselle. Mutta onhan se nyt selvää, että tässä ketjussa jankutettu "lapsen paras" on vain tekosyy miesten itkupotkuraivareille.
Juu tuohon lapsen etuun vetoaminen on minustakin tässä tapauksessa typerää. Mutta en minä vähättelevästi itkupotkuraivareista puhuisi, kyllä se isyyshuijauksen uhriksi joutuminen on ihan oikeasti iso inhimillinen tragedia sille miehelle. Ja tässä kysymyksessä miehen oikeus menee minusta lapsenkin edun ohi. Kuten tuo yksi räyhääjä tuolla omaan sekopäiseen tapaansa jo ilmaisikin, niin ei se nyt voi niinkään mennä, että lapsen edun nimissä lätkäistään isän velvollisuudet sille lähimmälle miehelle sukulaissuhteista riippumatta.
Jos isäksi joutuminen kovasti pelottaa, voit elää selibaatissa tai hakea vasektomian. Ei silloin sulle isyyttä lätkäistä.
Puoliso taitaisi harmistua selibaatista, vasektomiaa on vähän vaikea naisena saada ja lisääntymisetkin on jo tehty.
Sittenhän asia ei sinua koske mitenkään, joten miksi uliset?
Jos isyystesti ei koske naisia ollenkaan, niin mitäs kaikki muut naiset tässä keskustelussa tekevät? Vai onko täällä naisten ainut sallittu mielipide miesten haukkuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi niin monille on vaikea paikka, että mies haluaa biologisen lapsen? Miksi naiset synnyttää eikä adoptoi jos se on ihan sama tai miksi kahden lapsen yh isän kanssa seurustelun aloittava haluaa oman biologisen lapsen vaikka lapset olisi 1ja 2 vuotiaita?
Miksi niin moni mies sitten päätyy hylkäämään biologiset lapsensa ja kohtelee heitä huonosti, jos biologinen isyys kerran on niin tärkeä juttu miehille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Väitätkö ihan oikeasti, että mies ei saa haluta isäksi, ellei samalla ole valmis hyväksymään, että puoliso käy selän takana peuhaamassa ja lapsi saattaa olla ihan kenen vaan. Eli jos ei tätä riemurinnoin hyväksy niin ei ole kelpo isä?
Ja kääntäen, jos nainen haluaa äidiksi niin pitää toki sekin hyväksyä, että isä laittaa sukusolujen työpaikan puolisoa kauniimpaa sihteerin ja hakee lahjan 'äidille' 9kk myöhemmin. Tokihan se puolisolle ihan yhtä oma lapsi on. Samalla logiikalla.
Kerro nyt edes sinä, miksei mies voi kertoa isyystestausvaatimuksistaan naiselle edes siinä vaiheessa, kun lapsista aletaan puhua? Miksi siinä vaiheessa mies ei saa suutaan auki vaan vasta sitten, kun se lapsi on todellinen? Yksikään mies ei ole kommentoinut tuota vaikka monesti olen asiaa tässä kysynyt.
Olen eri, mutta minustakin tämä on hyvä kysymys, vaikka itse en isyystestiä vastustakaan. Tunnen pareja, joissa mies on ilmaissut toiveensa jo alkumetreillä ja yksikään näistä pareista ei ole tuon toiveen takia eronnut. Ajatus on varmasti paljon helpompi hyväksyä kun se esitetään ajoissa. Silloin se kuulostaa uskottavammin fiksulta yleisperiaatteelta eikä henkilökohtaiselta loukkaukselta.
kuulostaa minulta siltä, että nainen sitten vaatii rakastajiaan käyttämään kondomia ettei jää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Väitätkö ihan oikeasti, että mies ei saa haluta isäksi, ellei samalla ole valmis hyväksymään, että puoliso käy selän takana peuhaamassa ja lapsi saattaa olla ihan kenen vaan. Eli jos ei tätä riemurinnoin hyväksy niin ei ole kelpo isä?
Ja kääntäen, jos nainen haluaa äidiksi niin pitää toki sekin hyväksyä, että isä laittaa sukusolujen työpaikan puolisoa kauniimpaa sihteerin ja hakee lahjan 'äidille' 9kk myöhemmin. Tokihan se puolisolle ihan yhtä oma lapsi on. Samalla logiikalla.
Kerro nyt edes sinä, miksei mies voi kertoa isyystestausvaatimuksistaan naiselle edes siinä vaiheessa, kun lapsista aletaan puhua? Miksi siinä vaiheessa mies ei saa suutaan auki vaan vasta sitten, kun se lapsi on todellinen? Yksikään mies ei ole kommentoinut tuota vaikka monesti olen asiaa tässä kysynyt.
Olen eri, mutta minustakin tämä on hyvä kysymys, vaikka itse en isyystestiä vastustakaan. Tunnen pareja, joissa mies on ilmaissut toiveensa jo alkumetreillä ja yksikään näistä pareista ei ole tuon toiveen takia eronnut. Ajatus on varmasti paljon helpompi hyväksyä kun se esitetään ajoissa. Silloin se kuulostaa uskottavammin fiksulta yleisperiaatteelta eikä henkilökohtaiselta loukkaukselta.
Sama vaikutelma tulee, jos puolisosi on seurustellut aiemmin vakavasti ja ollut jopa naimisissa mutta eronnut, ja sinun tultua kuvioihin puolison vanhemmat teettävät kiireenvilkkaa testamentin, jossa kielletään perinnön ottaminen avio-oikeuden piiriin. Eikö siinä tule mieleen, että appivanhemmilla ei ole kyse periaatteesta vaan siitä, että he eivät pidä sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Kysymys lienee siitä, ettei näitä petoksia pitäisi tapahtua. Siksi default dna -testi vauvoille. Eli kenenkään ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa on hoivannnut 10v toisen miehen lasta (ellei tee sitä tietäen ja omalla päätöksellään). Paras tilanne lienee, ettei näin edes pääse käymään.
Tässä tulee esiin se kysymys, onko muutama tuppisuutossukka, joka ei saa testejä puhumattomuutensa takia järjestettyä, tosiaan sen arvoinen, että maksetaan kaikille nämä testit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Väitätkö ihan oikeasti, että mies ei saa haluta isäksi, ellei samalla ole valmis hyväksymään, että puoliso käy selän takana peuhaamassa ja lapsi saattaa olla ihan kenen vaan. Eli jos ei tätä riemurinnoin hyväksy niin ei ole kelpo isä?
Ja kääntäen, jos nainen haluaa äidiksi niin pitää toki sekin hyväksyä, että isä laittaa sukusolujen työpaikan puolisoa kauniimpaa sihteerin ja hakee lahjan 'äidille' 9kk myöhemmin. Tokihan se puolisolle ihan yhtä oma lapsi on. Samalla logiikalla.
Kerro nyt edes sinä, miksei mies voi kertoa isyystestausvaatimuksistaan naiselle edes siinä vaiheessa, kun lapsista aletaan puhua? Miksi siinä vaiheessa mies ei saa suutaan auki vaan vasta sitten, kun se lapsi on todellinen? Yksikään mies ei ole kommentoinut tuota vaikka monesti olen asiaa tässä kysynyt.
Olen eri, mutta minustakin tämä on hyvä kysymys, vaikka itse en isyystestiä vastustakaan. Tunnen pareja, joissa mies on ilmaissut toiveensa jo alkumetreillä ja yksikään näistä pareista ei ole tuon toiveen takia eronnut. Ajatus on varmasti paljon helpompi hyväksyä kun se esitetään ajoissa. Silloin se kuulostaa uskottavammin fiksulta yleisperiaatteelta eikä henkilökohtaiselta loukkaukselta.
kuulostaa minulta siltä, että nainen sitten vaatii rakastajiaan käyttämään kondomia ettei jää kiinni.
Mitähän tuossa yritetään sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Väitätkö ihan oikeasti, että mies ei saa haluta isäksi, ellei samalla ole valmis hyväksymään, että puoliso käy selän takana peuhaamassa ja lapsi saattaa olla ihan kenen vaan. Eli jos ei tätä riemurinnoin hyväksy niin ei ole kelpo isä?
Ja kääntäen, jos nainen haluaa äidiksi niin pitää toki sekin hyväksyä, että isä laittaa sukusolujen työpaikan puolisoa kauniimpaa sihteerin ja hakee lahjan 'äidille' 9kk myöhemmin. Tokihan se puolisolle ihan yhtä oma lapsi on. Samalla logiikalla.
Luuletko, ettei se kuumin sihteeri käytä ehkäisyä, hae katumus pilleriä tai tee aborttia ennemmin kuin kantaa ja synnyttää lapsen randomille miehelle? Tämän vaivan se näkee ainoastaan, mikäli haluaa sitouttaa kyseisen miehen itselleen, eikä tosiaankaan anna lastaan miehen vaimolle. Ainakin kirjallisuudessa ja elokuvissa ihan yleisesti maho vaimo ilomielin ottaa miehensä syrjähypyn hedelmät omiksi lapsilleen. Kyllä uusperheitäkin löytyy, jossa lapset ovat taatusti toisen miehen/ naisen, mutta silti ne lapset kasvatetaan, elätetään ja rakastetaan omana. Moni täälläkin toteaa tuntevansa kasvatusisän tai isäpuolen omaksi isäkseen ja paremmaksi ja rakkaammaksi kuin biologisen isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Väitätkö ihan oikeasti, että mies ei saa haluta isäksi, ellei samalla ole valmis hyväksymään, että puoliso käy selän takana peuhaamassa ja lapsi saattaa olla ihan kenen vaan. Eli jos ei tätä riemurinnoin hyväksy niin ei ole kelpo isä?
Ja kääntäen, jos nainen haluaa äidiksi niin pitää toki sekin hyväksyä, että isä laittaa sukusolujen työpaikan puolisoa kauniimpaa sihteerin ja hakee lahjan 'äidille' 9kk myöhemmin. Tokihan se puolisolle ihan yhtä oma lapsi on. Samalla logiikalla.
Kerro nyt edes sinä, miksei mies voi kertoa isyystestausvaatimuksistaan naiselle edes siinä vaiheessa, kun lapsista aletaan puhua? Miksi siinä vaiheessa mies ei saa suutaan auki vaan vasta sitten, kun se lapsi on todellinen? Yksikään mies ei ole kommentoinut tuota vaikka monesti olen asiaa tässä kysynyt.
Olen eri, mutta minustakin tämä on hyvä kysymys, vaikka itse en isyystestiä vastustakaan. Tunnen pareja, joissa mies on ilmaissut toiveensa jo alkumetreillä ja yksikään näistä pareista ei ole tuon toiveen takia eronnut. Ajatus on varmasti paljon helpompi hyväksyä kun se esitetään ajoissa. Silloin se kuulostaa uskottavammin fiksulta yleisperiaatteelta eikä henkilökohtaiselta loukkaukselta.
Sama vaikutelma tulee, jos puolisosi on seurustellut aiemmin vakavasti ja ollut jopa naimisissa mutta eronnut, ja sinun tultua kuvioihin puolison vanhemmat teettävät kiireenvilkkaa testamentin, jossa kielletään perinnön ottaminen avio-oikeuden piiriin. Eikö siinä tule mieleen, että appivanhemmilla ei ole kyse periaatteesta vaan siitä, että he eivät pidä sinusta?
No ehkä minä olen outo, mutta ei tule. Itseasiassa epäilen, että appivanhemmillani on juuri tuollainen testamentti. En ole keksinyt kehittää tuosta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Täällä käy todella selväksi, että naiset oikeasti suurimmaksi osaksi kokevat testin loukkaavana. Miksi se loukkaa? Miksei miehellä muka olisi oikeus varmuuteen. Voihan lapsi olla jonkun toisen miehen siitäkin huolimatta, että mies luottaisi naiseensa. Luottamus ei estä toista pettämästä. Se ei ole mikään maaginen taikamuuri. En minäkään haluaisi tietämättäni elättää vieraan miehen kakaraa vain siksi, että isyystesti loukkaa. Enemmän se miestä loukkaa, kun ja jos se väärä isyys sitten myöhemmin paljastuu. En toki väitä, että vääriä isyyksiä olisi paljon, mutta kyllä niitä on jonkin verran. Miestään kunnioittava nainen kyllä suostuu testiin, jos osaa millään tavalla asettua myös miehen asemaan. Kyllä taas huomaa av:lla, että miesten teot ja toiveet ja en ihmettelisi vaikka koko elämä olisi väärin ja nainen ei koskaan tee mitään väärää. Tämä on samanlainen paikka kuin ylilauta, mutta eri päin. Suuren luokan kaikukammio, jossa kaikki ovat samaa mieltä ja eri mieltä olevat äänestetään huutamalla kuorossa yhteen ääneen omaa mantraa.
Miksi naisen pitäisi luottaa mieheeni siinä, ettei tämä ole kaikkien lähiseudun, tuttavien ja työtovereiden vauvojen isä? Mies voi antaa helposti testeillä varmuuden vaimolleen jokaisen vauvan osalta.
Mitä kaikkea tämä isyysasis ei ole ongelma suurimmalle osalle ihmisistä? Kuten sanottu voit ihan itse testauttamaan lapsesi tai ehdottaa sitä kumppanilleen. Tosin silloin osoitat sen, että luottamusta suhteessa ei ole ja ihan itse sen eron aiheuta. Jotkut ihmiset eivät vaan sovi parisuhteeseen. Tämä jankuttaminen osoittaa sen selkeästi.
Juu, eivät kaikki sovi. 2-5 vauvaa sadasta ei ole ns isiensä lapsista. Ihan näiden takia automaattisesti tehty testi on hyvä. Ei se tätä 95-98 prossaa haittaa, joille parisuhde ja luottamus sopii. Heille se on läpihuutojuttu, kuten monet muutkin raskausajan testaukset (hiv jne). Tärkeintä lienee, ettei asiasta joudu keskustelemaan, koska koviten älähtävät ja uhriutuvat ne, joita se pelottaa...
Entä sitten? Isyys ei ole sairaus, jo tarvitsee seuloa. Tämä ei ole ollut ongelma aiemminkaan ja ratkaistavissa helposti omalla rahalla ja halulla heidän kohdalla, joita asia koskettaa. Meitä 96% prosenttia, joilla on lapsia ja 100% heitä joilla ei ole, joita asia ei siis kosketa, ei kiinnosta maksaa jonkun pettäjän ja pelokkaana miehen perhedraamoja suuntaan jos toiseen. Maksan mielummin vaikka nuorille sp-tauti testit tai puutiaskuumerokotuksen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Kyllä, niin ei pidä käydä, että 'väärä isyys' pääsee käynnistymään, eli vahva kyllä testaukselle. Parempi kaikille, erityisesti lapselle tietää heti, eikä 10v päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Kysymys lienee siitä, ettei näitä petoksia pitäisi tapahtua. Siksi default dna -testi vauvoille. Eli kenenkään ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa on hoivannnut 10v toisen miehen lasta (ellei tee sitä tietäen ja omalla päätöksellään). Paras tilanne lienee, ettei näin edes pääse käymään.
Tässä tulee esiin se kysymys, onko muutama tuppisuutossukka, joka ei saa testejä puhumattomuutensa takia järjestettyä, tosiaan sen arvoinen, että maksetaan kaikille nämä testit.
Tämä. Jos asia on jollekin ongelma niin hän voi sen ihan itse selvittää. Tosin jos äiti asiasta kuulee niin todennäköisesti ero tulee luottamuspula takia.
Kysymys on täysin teoreettinen, sillä isyystutkimus ei edellytä naisen suostumusta. Tutkimukseen tarvitaan vain miehen ja lapsen sylkinäyte. Jos tulos on, että ei ole lapsen isä, niin isyyden voi kiistää ja jos taas on lapsen isä, niin silloin asia on loppuun käsitelty. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä ihmetyttää, kun mammat täällä vetää lapsen samalle viivalle sukupuolitautien ja vastaavien kanssa.
Kyllä, ihmiset ovat petollisia ja voivat vahingoittaa toisiaan pettämällä monin keinoin, mutta ihmiset voivat vahingoittaa tai loukata toisiaan tuhansin eri tavoin muutenkin ja isolla variaatiolla vaikutuksia.
Mutta kun ihmisen elämän perusta on ihminen, niin lasta suurempaa asiaa ei voi ollakaan. Täällä kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen alkuperästä ei tarvitse olla varmuutta tai sitä ei saa epäillä, koska ei kerta kaikkia muitakaan tapoja olla epärehellinen testata jatkuvasti.
Hei oikeasti, on kyse vähän eri tason asiasta. Vähän kuin murhasta ei saa tuomita, koska ihmiset näpistääkin kaupasta vielä useammin.
Hessus.
Niin, lasta suurempaa ei voi ollakaan. Siksi onkin hassua, että se lapsi näyttää miehille olevan ihan toissijainen ja vain se lapsen sisältämä dna-koodi merkitsee.
Se dna-osuus on iso osa tästä kokemuksesta, että lapsi on oma. Koko ihmisen lisääntymisstrategia on kehittynyt tämän ympärille yhdessä kulttuurisenevoluution kanssa. Ei se muutu mammojen mahtikäskyllä.
Miten sinä sitten selität sen, että usein myös eläimet hoitavat vieraita lapsia ominaan? Sinulle se toki voi olla iso osa jostain kokemuksesta, jos itsetunto perustuu sukusoluihin, mutta nykyihmiselle tärkeämpi yleensä on hoivasuhde. Muutenhan esim adoptio tai sukusolujen luovutus olisivat täysin mahdottomia konsepteja. Ei se muutu sinun mahtikäskyllä.
Harvinainen ilmiö ja kunkin eläinlajin oman käytöksen mukaista. Ihmisillä erilainen kuin vaikka susilla. Eläimillä puuttuu lisäksi tämä kulttuurissosiaalinenpuoli, eli mahdollisuus ymmärtää , onko yksilö oma jälkeläinen vai ei. Johonkin rajaan asti tietysti hajuin ja hormonien avulla tunnistavat poikasensa, mutta sitä on helppo muokata.
Sinä sanot, että hoivasuhde on tärkeämpi. Minä sanon että yhdessä oman dna kanssa menee vielä reilusti tärkeämmäksi. Poislukien jos se tehdään tietoisesti.
Mitä tuo kulttuurisosiaalinen näkökulma tähän liittyy? Koska ihminen ymmärtää jotain, onko siitä pakko tehdä ongelma?
Sinä siis ihan tosissasi väität, että jos olet hoivannut lasta vaikka 10-vuotiaaksi asti, tämä lapsi ei ole enää sinulle rakas siinä vaiheessa, jos selviää, että hän ei ole sinun omasi. Olet valmis hylkäämään tämän lapsen pelkästään tämän tiedon vuoksi? Tuossa tapauksessa sinun ei kannata lapsia tehdä ollenkaan, koska et pysty antamaan lapselle sitä hoivaa, jonka hän tarvitsee. Ihan oikeasti, älä tee lapsia.
Väitätkö ihan oikeasti, että mies ei saa haluta isäksi, ellei samalla ole valmis hyväksymään, että puoliso käy selän takana peuhaamassa ja lapsi saattaa olla ihan kenen vaan. Eli jos ei tätä riemurinnoin hyväksy niin ei ole kelpo isä?
Ja kääntäen, jos nainen haluaa äidiksi niin pitää toki sekin hyväksyä, että isä laittaa sukusolujen työpaikan puolisoa kauniimpaa sihteerin ja hakee lahjan 'äidille' 9kk myöhemmin. Tokihan se puolisolle ihan yhtä oma lapsi on. Samalla logiikalla.
Kerro nyt edes sinä, miksei mies voi kertoa isyystestausvaatimuksistaan naiselle edes siinä vaiheessa, kun lapsista aletaan puhua? Miksi siinä vaiheessa mies ei saa suutaan auki vaan vasta sitten, kun se lapsi on todellinen? Yksikään mies ei ole kommentoinut tuota vaikka monesti olen asiaa tässä kysynyt.
Olen eri, mutta minustakin tämä on hyvä kysymys, vaikka itse en isyystestiä vastustakaan. Tunnen pareja, joissa mies on ilmaissut toiveensa jo alkumetreillä ja yksikään näistä pareista ei ole tuon toiveen takia eronnut. Ajatus on varmasti paljon helpompi hyväksyä kun se esitetään ajoissa. Silloin se kuulostaa uskottavammin fiksulta yleisperiaatteelta eikä henkilökohtaiselta loukkaukselta.
Sama vaikutelma tulee, jos puolisosi on seurustellut aiemmin vakavasti ja ollut jopa naimisissa mutta eronnut, ja sinun tultua kuvioihin puolison vanhemmat teettävät kiireenvilkkaa testamentin, jossa kielletään perinnön ottaminen avio-oikeuden piiriin. Eikö siinä tule mieleen, että appivanhemmilla ei ole kyse periaatteesta vaan siitä, että he eivät pidä sinusta?
No ehkä minä olen outo, mutta ei tule. Itseasiassa epäilen, että appivanhemmillani on juuri tuollainen testamentti. En ole keksinyt kehittää tuosta ongelmaa.
Sekö tehtiin heti sen jälkeen, kun sinä tulit mukaan kuvioihin? Miksi asia tuli appivanhempien mieleen juuri sinun myötä eikä puolisosi aikaisempien kumppanien aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Täällä käy todella selväksi, että naiset oikeasti suurimmaksi osaksi kokevat testin loukkaavana. Miksi se loukkaa? Miksei miehellä muka olisi oikeus varmuuteen. Voihan lapsi olla jonkun toisen miehen siitäkin huolimatta, että mies luottaisi naiseensa. Luottamus ei estä toista pettämästä. Se ei ole mikään maaginen taikamuuri. En minäkään haluaisi tietämättäni elättää vieraan miehen kakaraa vain siksi, että isyystesti loukkaa. Enemmän se miestä loukkaa, kun ja jos se väärä isyys sitten myöhemmin paljastuu. En toki väitä, että vääriä isyyksiä olisi paljon, mutta kyllä niitä on jonkin verran. Miestään kunnioittava nainen kyllä suostuu testiin, jos osaa millään tavalla asettua myös miehen asemaan. Kyllä taas huomaa av:lla, että miesten teot ja toiveet ja en ihmettelisi vaikka koko elämä olisi väärin ja nainen ei koskaan tee mitään väärää. Tämä on samanlainen paikka kuin ylilauta, mutta eri päin. Suuren luokan kaikukammio, jossa kaikki ovat samaa mieltä ja eri mieltä olevat äänestetään huutamalla kuorossa yhteen ääneen omaa mantraa.
Mitä muuta se isyystesti todistaa, kuin sen, että lapsi on sinun? Sinä olet onneelinen suhteessa, jossa vaimosi käy panemassa kaikkea mikä liikkuu, mutta se ei haittaa, kunhan lapsi on sinun?
Ei isyystesti ole uskollisuustesti. Jos ihminen on valmis jatkamaan suhteessa(sekä mies että vaimo) jossa ei ole luottamusta niin mikäpäs siinä. Yhteisesti voidaan päättää, että luottaa ei tarvitse, mutta isyystestit tehdään ja jos lapsi/lapset on miehen kaikki on hyvin. Vaikka vaimo muuten olisikin epäluotettava joka asiassa ja kävisi siellä vieraissakin. Mutta ei haittaa, kunkan lapsi on oma niin suhteessa kaikki hyvin ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti?
Miksi kukaan elää suhteessa , jossa ei ole luottoa toiseen osapuoleen?
Jos luottoa on, miksi mennä testaamaan varmaksi tiedettyjä lapsia?
Et ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sinun näkemyksesi luottamuksesta ei ole mikään ainut oikea? Isyystestin tehneet parit eivät varmaan keskimäärin koe jatkavansa liitossa jossa ei ole luottamusta, koska heidän käsityksensä luottamuksesta on erilainen kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Täällä käy todella selväksi, että naiset oikeasti suurimmaksi osaksi kokevat testin loukkaavana. Miksi se loukkaa? Miksei miehellä muka olisi oikeus varmuuteen. Voihan lapsi olla jonkun toisen miehen siitäkin huolimatta, että mies luottaisi naiseensa. Luottamus ei estä toista pettämästä. Se ei ole mikään maaginen taikamuuri. En minäkään haluaisi tietämättäni elättää vieraan miehen kakaraa vain siksi, että isyystesti loukkaa. Enemmän se miestä loukkaa, kun ja jos se väärä isyys sitten myöhemmin paljastuu. En toki väitä, että vääriä isyyksiä olisi paljon, mutta kyllä niitä on jonkin verran. Miestään kunnioittava nainen kyllä suostuu testiin, jos osaa millään tavalla asettua myös miehen asemaan. Kyllä taas huomaa av:lla, että miesten teot ja toiveet ja en ihmettelisi vaikka koko elämä olisi väärin ja nainen ei koskaan tee mitään väärää. Tämä on samanlainen paikka kuin ylilauta, mutta eri päin. Suuren luokan kaikukammio, jossa kaikki ovat samaa mieltä ja eri mieltä olevat äänestetään huutamalla kuorossa yhteen ääneen omaa mantraa.
Miksi naisen pitäisi luottaa mieheeni siinä, ettei tämä ole kaikkien lähiseudun, tuttavien ja työtovereiden vauvojen isä? Mies voi antaa helposti testeillä varmuuden vaimolleen jokaisen vauvan osalta.
Mitä kaikkea tämä isyysasis ei ole ongelma suurimmalle osalle ihmisistä? Kuten sanottu voit ihan itse testauttamaan lapsesi tai ehdottaa sitä kumppanilleen. Tosin silloin osoitat sen, että luottamusta suhteessa ei ole ja ihan itse sen eron aiheuta. Jotkut ihmiset eivät vaan sovi parisuhteeseen. Tämä jankuttaminen osoittaa sen selkeästi.
Juu, eivät kaikki sovi. 2-5 vauvaa sadasta ei ole ns isiensä lapsista. Ihan näiden takia automaattisesti tehty testi on hyvä. Ei se tätä 95-98 prossaa haittaa, joille parisuhde ja luottamus sopii. Heille se on läpihuutojuttu, kuten monet muutkin raskausajan testaukset (hiv jne). Tärkeintä lienee, ettei asiasta joudu keskustelemaan, koska koviten älähtävät ja uhriutuvat ne, joita se pelottaa...
Entä sitten? Isyys ei ole sairaus, jo tarvitsee seuloa. Tämä ei ole ollut ongelma aiemminkaan ja ratkaistavissa helposti omalla rahalla ja halulla heidän kohdalla, joita asia koskettaa. Meitä 96% prosenttia, joilla on lapsia ja 100% heitä joilla ei ole, joita asia ei siis kosketa, ei kiinnosta maksaa jonkun pettäjän ja pelokkaana miehen perhedraamoja suuntaan jos toiseen. Maksan mielummin vaikka nuorille sp-tauti testit tai puutiaskuumerokotuksen kaikille.
Kyllä, isyys ei ole sairaus. Annettakoon siis isyys sille, kenen se on. Toki jos tietoisesti päättää muuta niin sitten päättää, mutta ei huijauksen kautta.
Maksetaan sitä hiv -testistäkin kaikille odottajille, ja se koskee paljon pienempään prosenttia kuin väärä isyys.
Juu, eivät kaikki sovi. 2-5 vauvaa sadasta ei ole ns isiensä lapsista. Ihan näiden takia automaattisesti tehty testi on hyvä. Ei se tätä 95-98 prossaa haittaa, joille parisuhde ja luottamus sopii. Heille se on läpihuutojuttu, kuten monet muutkin raskausajan testaukset (hiv jne). Tärkeintä lienee, ettei asiasta joudu keskustelemaan, koska koviten älähtävät ja uhriutuvat ne, joita se pelottaa...