Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Kohtuus kirjoitti:
Kaveri elätti tietämättään kahta lasta 14v ja 15v ennenkuin hänelle selvisi ettei kumpikaan ollut omia. Naisille pitäisi saada tuollaisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta useampi vuosi, ja korvata kaikki kulut joita isä on maksanut kaikki vuodet, toisen lapsista. Ja suuret vahingon korvaukset menetetyistä vuosista. No onneksi kaveri löysi vielä uuden vaimon, jonka kassa ehti hankkia pari lasta.
Juuri tällaisten "miesten" ei kuuluisi koskaan saada lapsia. Lapset ovat pelkkä kuluerä ja vahingonkorvauksia lasketaan menneistä vuosista. Hyi h*lvetti!
Sinunko mielestä miehellä kuin miehellä pitäisi olla velvollisuus elättää ja rakastaa muiden lapsia vaikka miehen oma vaatimus olisikin, että haluaa OMAN perillisen? Noiden lasten elatus olisi kuulunut tulla heidän isältään tai valtiolta, sinun mielestä se oli tuon miehen VELVOLLISUUS! Ei voi kyllä kuin ihmetellä miten lompakkona te miehiä pidätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten identtiset kaksosveljekset saavat todistuksen, että lapsi on todellakin oma eikä veljen?
Yhteinen munasolu, mutta kaksi siittiösolua, joten dna ei ole sama.
Huutonaurua! Eikö sinulla ole vielä tullut biologian tunneilla asia esiin? Vähän turhan nuorena mietit lisääntymisasioita, koeta nyt ensin päästä murrosiästä ohi.
Synnärillä vaihtuminen on huono vertaus, koska siinä on kuitenkin synnytetty se biologinen lapsi joka on olemassa ja kasvanut siellä omassa kohdussa. Parempi vertaus olisi, jos paljastuisi, että keinohedelmöityksessä on käytettykin jonkun muun munasoluja kuin omiani. Voin kertoa, että ei kyllä heilauttaisi pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan olikin jo hyvä ajatus, isyystesti vain rutiiniksi niin kaikki olisi samalla viivalla ilman mitään murheita luottamuksesta.
Miksi valtion pitäisi mielestäsi maksaa testaaminen? Maksa itse!
Pakollinen geenitesti kaikille, ja lisäksi isyysteti. Maksu geenitestin osalta katettaisiin nostamalla veroja, niin kohdentuu tasapuolisesti kaikille maksukykyisille kansalaisille. Isyystestien kustannukset kohdennetusti lisääntyjille.
Geenitiedostosta sitten noukittaisiin oikea biologinen isä kunkin lapsen maksumieheksi. (Siinä saattaisi yhden jos toisenkin miehen puntti alkaa tutista...)
Sinun mielestäsi siis myös lahjasiittiöiden luovuttajat maksumiehiksi? Pitäisikö mielestäsi myös lahjamunasolujen luovuttajille pistää maksulappu tasapuolisuuden nimissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuus kirjoitti:
Kaveri elätti tietämättään kahta lasta 14v ja 15v ennenkuin hänelle selvisi ettei kumpikaan ollut omia. Naisille pitäisi saada tuollaisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta useampi vuosi, ja korvata kaikki kulut joita isä on maksanut kaikki vuodet, toisen lapsista. Ja suuret vahingon korvaukset menetetyistä vuosista. No onneksi kaveri löysi vielä uuden vaimon, jonka kassa ehti hankkia pari lasta.
Juuri tällaisten "miesten" ei kuuluisi koskaan saada lapsia. Lapset ovat pelkkä kuluerä ja vahingonkorvauksia lasketaan menneistä vuosista. Hyi h*lvetti!
Sinunko mielestä miehellä kuin miehellä pitäisi olla velvollisuus elättää ja rakastaa muiden lapsia vaikka miehen oma vaatimus olisikin, että haluaa OMAN perillisen? Noiden lasten elatus olisi kuulunut tulla heidän isältään tai valtiolta, sinun mielestä se oli tuon miehen VELVOLLISUUS! Ei voi kyllä kuin ihmetellä miten lompakkona te miehiä pidätte.
En sanonut näin. Pointti on se, että miten lakkaat rakastamasta niitä omina pitämiäsi lapsia noin vain napista painamalla, jos heidän perimänsä paljastui vääräksi. Sinä puhut tilanteesta ennen elatusta, minä puhun tilanteesta, jossa lapset on jo kasvatettu. Eipä ole kummoista tuo isänrakkaus, jos sen jälkikäteen noin vain voi mitätöidä, kunhan vain rahallinen korvaus kilahtaa tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Mies ja nainen joutuvat molemmat luottamaan siihen että toinen on uskollinen, mutta vain mies joutuu luottamaan naisen sanaan siitä että yhteinen lapsi on biologisesti myös hänen (ainakin jos haluaa suhteen säilyttää). Ymmärrätkö eron?
En oikeastaan ymmärrä. Minusta se on aika pitkälti sama asia. Jos luottamus uskollisuuteen on, silloin on väistämättä luottamus myös siihen että lapsi on oma koska mitä muuta se voisi olla? Jopa taas on epäilys lapsesta, on epäilys myös mahdollisesta pettämisestä.
Panokset ovat aivan erilaiset. Kumppanin voi vaihtaa, lasta ei - oli se sitten biologisesti oma tai postimiehen. Lisäksi pelkkä pettäminen on lopulta lähinnä vain kahdenvälinen sopimusrikkomus, isyyshuijauksessa puututaan myös useamman ihmisen itsemääräämisoikeuteen.
Niin, no toki siinä kärsii se mies joka ei saa tietää omasta lapsestaan, mutta minusta se on eri keskustelu, joskin raastava tilanne varmasti.
Sille miehelle joka lasta kasvattaa omanaan niin hänelle se on pettämisen selviäminen ja sellaisenaan hirveä tilanne, mutta ihan sama tilanne kai olisi pettämisen selviäminen silloinkin kun mitään lasta ei edes olisi? Parisuhde päättyy jne.
Testin tuloksen jälkeen on sitten mahdollista menettää tapaamisoikeus lapseen mikä on tietysti valtavan raskas tilanne myöskin. Eli eikö silloin kaiken logiikan mukaan kannattaisi ennemminkin olla tekemättä testiä jos on pienikin epäilys ettei lapsi olekaan oma?
Panokset tosiaan ovat erilaiset. Mutta onko nyt perustavanlaatuinen ero siinä miten miehet ja naiset suhtautuvat lapsiin? Jos minulla olisi lapsi mutta en olisi ihan varma onko se biologinen lapseni, ja toinen mahdollisuus siis olisi ettei minulla olisi lasta ollenkaan, niin en missään nimessä haluaisi tehdä mitään testiä jonka tuloksen perusteella voisin sitten menettää lapsen kokonaan. Eivätkö miehet ajattelekaan niin?
Parisuhteen taas päättäisin jo pelkästä epäilystä että kumppani on pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska se osoittaa niin perustavan laatuista luottamuksen puutetta normaalissa suhteessa. Yleensähän isyys testiin pakotetaan miehet , jotka yrittävät lusmuilla vastuustaan. Kun isyys on vahvistettu se on myös äidin etu, sillä lapsen elarit saadaan juoksemaan. Luulisin, että harvemmin miehet haluaa, että heidät todistetaan isäksi ja saatetaan vastuuseen. Miksi?
Ei. Miehet pakotetaan testiin, koska heihin ei luoteta. Se on normaalia eikä mies saa siitä loukkaantua, koska lakikin olettaa niin. Jos taas naiseen ei luoteta, se on suuri loukkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju vahvistaa sen käsitystä, että monikaan mies ei haluaisi kasvattaa kenenkään lapsia, ei omia eikä toisen miehen lapsia. Moni mies on niin keskenkasvuinen, ettei isän rooliin ikinä kykene kunnolla siirtymään, vaan kadehtii lastensa äidiltään saamaa huomiota.
Niin että kun naisia saapuu oven taakse elatussopimustensa kanssa, niin miehen on vaan pistettävä suosiolla nimi papereihin?
Jos tuo on sinun käsitys parisuhteesta, niin melko outo on. Nythän on kyse pareista, jotka päättävät yhdessä hankkia lapsen ja jossa mies myöhemmin alkaakin vaatia isyystestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen tähän olevan seuraavia syitä:
Tämän takia olenkin vahvasti sitä mieltä, että isyyden varmistus DNA:lla pitäisi olla automaatio, koska tällöin näitä keskusteluja ei tarvitsisi käydä tai loukkaantua.
Tästä toki seuraa lieveilmiöiden pelko, mutta en näe niitäkään ongelmana, koska ne on helpohko ehkäistä. Eli ei perusteta DNA-pankkia, josta isiä etsitään vaan yksinkertaisesti verrataan, että onko tämä isäksi esitetty ihminen biologisesti lapsen isä. Vastaus on, että on tai ei ole, eikä asiaa sen pidemmälle viedä.
Miksi isyyden selvittäminen pitää mielestäsi jättää kesken? Mikä "pelottava lieveilmiö" se on, että biologiset isät saadaan selvitettyä ja vastuuseen lastensa elatuksesta? Lapsen edulla ja terveyssyillähän tätä on pitkälti perusteltu, miksi niillä ei nyt enää olekaan mitään väliä?
Lapsen etu ensin kirjoitti:
Isyyden epäilijä kertoo, että kyse on lapsen edusta.
No, isyyden eli kumppanin uskollisuuden epäileminen taas kertoo, että parisuhde ei toimi. Onko se alunperinkään toiminut, silloin kun vauvaa alkuun laitettiin? Onko nainen hankkiutunut raskaaksi miehen toiveista välittämättä? Vai onko kyseessä vahinko? Mikä hyvänsä lapsen etu onkin, ainakaan se ei ole syntyä toimimattomaan parisuhteeseen.
Nyt kun harkinta on jo myöhäistä ja lapsi on niin sanotusti kaunis, keskustelkaa siitä, haluatteko olla yhdessä vai ette, ja tehkää päätös. Lapsen kannalta ero on paras ratkaisu silloin kun parisuhde ei kertakaikkiaan toimi. Mieluummin nyt, eikä sitten kun lapsi ymmärtää mitä tapahtuu. Isyystesti ei pilaa jo pilalla olevaa.
Mitä sinä tarkoitat tarkkaan ottaen epäilyllä? Sitä, ettei pidä asiaa täysin mahdottomana? Minä esimerkiksi ajattelen niin, että minun todennäköisyyteni tulla petetyksi on sama kuin kenen tahansa muunkin puolisoaan rakastavan ihmisen. On pelkkää realismia tajuta, että se todennäköisyys ei ole nolla. Ei vaikka kuinka luottaisi, koska tietty osuus niistä sataprosenttisesti luottavistakin pettyy.
Jos ajatellaan, että todennäköisyys joutua isyyshuijauksen uhriksi on vaikka pari prosenttia, niin minusta on täysin ymmärrettävää että siinä on monelle miehelle pari prosenttia liikaa. Ei se minusta tarkoita varsinaista epäilyä, jos ymmärtää että se luotettavalta tuntuva puoliso on lähes varmasti rehellinen, mutta on olemassa pienen pieni riski että onkin tehnyt virhearvion. Miksi tätä riskiä ei voi tunnustaa? Ja ymmärtää, miksi mies haluaa sokean luoton sijaan tietää varmasti - ihan niinkuin nainenkin jo omasta puolestaan tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.
Vierailija kirjoitti:
Synnärillä vaihtuminen on huono vertaus, koska siinä on kuitenkin synnytetty se biologinen lapsi joka on olemassa ja kasvanut siellä omassa kohdussa. Parempi vertaus olisi, jos paljastuisi, että keinohedelmöityksessä on käytettykin jonkun muun munasoluja kuin omiani. Voin kertoa, että ei kyllä heilauttaisi pätkääkään.
Jos se väärien munasolujen käyttö johtuisi siitä, että mies on tietoisesti huijannut ja vaihtanut minun munasoluni naapurin Sirpan soluihin, niin totta helkkarissa minua ainakin hetkauttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aika tasapainottomia tuollaiset naiset muutenkin. En minä ainakaan voisi edes kuvitella tilannetta, jossa olisi jotain epäselvää lapseni isyyden kanssa...
Hankala tilanme onkin miehillä, jotka saavat naisen raskaaksi, muttei nainen suostukaan tunnustamaan isyyttä. En tiedä onko tässä poikkeuksia mikäli mies on todistetusti ollut naisen kanssa suhteessa eli voiko mies silloin vaatia isyyden selvittämistä esim. oikeusteitse.
Mutta ainakin avioliitossa oleva nainen voi kai päättää kasvattaa toisen miehen lapsen niin, että aviomies kirjataan automaattisesti lapsen isäksi. (Aviomiehen tiedot lapsen geeniperimästä eivät ole esimerkin kannalta oleellisia.) Käsittääkseni avioliiton ja perhesuhteiden suojelemiseksi biologisella isällä ei ole millään perusteella mitään mahdollisuutta selvittää isyyttään virallisesti ja saada oikeuksia lapseen.
Tähän voisi näsäviisaasti todeta, ettei kannata naida varattua naista. Mutta eihän sitä aina tiedä, tuollainen nainenhan on oletettavasti epärehellinen. Neuvona tosin, ettei kannata vaikka nainen kertoisi olevansa aikeissa erota... no mutta joillekin näitä ilmeisesti tapahtuu.
Tietenkään kukaan aivan tuntematon kaduntallaaja ei voi ymmärrettävästi alkaa vaatia isyystestiä aivan kenenkä vain mukuloista. Mutta jos mies pystyy todistamaan seksisuhteen naiseen hedelmöittymisen aikoihin niin mielestäni tuo oikeus isyystestin vaatimiseen pitäisi olla.
Miksi? Koska mielestäni lapsen biologisilla vanhemmilla tulee olla mahdollisuus muodostaa suhde lapseensa, vaikka oikeuden määrittämä tapaamisoikeus edellyttäen, ettei ihminen ole haitaksi lapsen kehitykselle. Mitkään perhesuhteet ja liitot eivät mene tuon ajatuksen ja lähtökohdan yläpuolelle koska kyseessä on jo mitä todennäköisimmin poikkeuksellisen kiero nainen/aviopari.
Ja sama oikeus ylipäänsä miehelle, joka tietää olevansa jonkin baaripanon isä ja voi sen mahdollisuuden olemassaolon todistaa. (Älkää tulkitko niin, että nyt piilokamerat joka nurkkaan kun harrastatte naisen kanssa seksiä. Salakuvauskin on laitonta.) Onhan tällä palstallakin joskus p ersaukisia itsellisiä naisia, jotka suunnittelevat baaripanoa saadakseen lapsen. Voi olla, että baaripano haluaisi osallistua lapsensa elämään ja voisikin olla hyvä, että osallistuisi kun äiti on jo tuollainen... jos ovat siis tositarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Mies ja nainen joutuvat molemmat luottamaan siihen että toinen on uskollinen, mutta vain mies joutuu luottamaan naisen sanaan siitä että yhteinen lapsi on biologisesti myös hänen (ainakin jos haluaa suhteen säilyttää). Ymmärrätkö eron?
En oikeastaan ymmärrä. Minusta se on aika pitkälti sama asia. Jos luottamus uskollisuuteen on, silloin on väistämättä luottamus myös siihen että lapsi on oma koska mitä muuta se voisi olla? Jopa taas on epäilys lapsesta, on epäilys myös mahdollisesta pettämisestä.
Panokset ovat aivan erilaiset. Kumppanin voi vaihtaa, lasta ei - oli se sitten biologisesti oma tai postimiehen. Lisäksi pelkkä pettäminen on lopulta lähinnä vain kahdenvälinen sopimusrikkomus, isyyshuijauksessa puututaan myös useamman ihmisen itsemääräämisoikeuteen.
Niin, no toki siinä kärsii se mies joka ei saa tietää omasta lapsestaan, mutta minusta se on eri keskustelu, joskin raastava tilanne varmasti.
Sille miehelle joka lasta kasvattaa omanaan niin hänelle se on pettämisen selviäminen ja sellaisenaan hirveä tilanne, mutta ihan sama tilanne kai olisi pettämisen selviäminen silloinkin kun mitään lasta ei edes olisi? Parisuhde päättyy jne.
Testin tuloksen jälkeen on sitten mahdollista menettää tapaamisoikeus lapseen mikä on tietysti valtavan raskas tilanne myöskin. Eli eikö silloin kaiken logiikan mukaan kannattaisi ennemminkin olla tekemättä testiä jos on pienikin epäilys ettei lapsi olekaan oma?
Panokset tosiaan ovat erilaiset. Mutta onko nyt perustavanlaatuinen ero siinä miten miehet ja naiset suhtautuvat lapsiin? Jos minulla olisi lapsi mutta en olisi ihan varma onko se biologinen lapseni, ja toinen mahdollisuus siis olisi ettei minulla olisi lasta ollenkaan, niin en missään nimessä haluaisi tehdä mitään testiä jonka tuloksen perusteella voisin sitten menettää lapsen kokonaan. Eivätkö miehet ajattelekaan niin?
Parisuhteen taas päättäisin jo pelkästä epäilystä että kumppani on pettänyt.
Kai se riippuu aika paljon lapsen iästä. Jos testi tehtäisiin synnärillä niin ei miehellä varmaan kovin syvää suhdetta vielä ole lapseen ehtinyt muodostua, eikä varsinkaan lapsella mieheen mikä lienee olennaisinta. Jos taas joskus myöhemmin niin eiköhän lapsen edun mukaan katsota että kuka ketäkin tapaa ja miten. Nytkin taitaa isyysvaatimusten suhteen olla jotain takarajoja jonka jälkeen asiaa ei edes lähdetä selvittämään ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Aamen, täysin samaa mieltä. Jokaisella on vapaus etsiä puoliso joka kannattaa samoja arvoja. Silti nämä isyystestiä vaativat miehet haluaisivat välttämättä pariutua näiden luottamusuhkailijoiden kanssa ja lykätä suhteen ristiriitojen selvittelyn valtiolle. Ei käy. Jos arvopohja on täysin erilainen, niin silloin kuuluukin erota, eikä mennä valtion taakse piilottelemaan niitä omia epäilyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Synnärillä vaihtuminen on huono vertaus, koska siinä on kuitenkin synnytetty se biologinen lapsi joka on olemassa ja kasvanut siellä omassa kohdussa. Parempi vertaus olisi, jos paljastuisi, että keinohedelmöityksessä on käytettykin jonkun muun munasoluja kuin omiani. Voin kertoa, että ei kyllä heilauttaisi pätkääkään.
Eikö heilauttaisi vaikka ne munasolusi olisi miehesi tieten tahtoen vaihtanut rakastajattarensa munasoluihin? En oikein usko :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
Anteeksi nyt vain, mutta en pysty millään pitämään lapseni perimää kovinkaan merkittävänä asiana elämässäni. Tai edes omaani. Minun elämääni ei juurikaan vaikuta se, onko lapsissani minun geenini vai kenties jokin mutaatio, ellei se aiheuta sairauksia. Samat lapset nuo kuitenkin ovat ja ihan yhtä paljon heitä rakastan.