Lue keskustelun säännöt.
Mies ei kuule mitä sanon/ei kuuntele
04.01.2019 |
Onko tuttua? Tällainen esimerkki tältä aamulta; katsoin ilmatieteen laitoksen sivuilta säätilan ja raportoin sen ääneen "no nyt on lämpimämpää, nolla astetta, mutta tuntuu -6". Istutaan siinä vierekkäin sängyllä. 10 minuutin kuluttua mies katsoo säätilan puhelimestaan ja kertoo sen ääneen. Todella hämmästyttävää! (Ja ärsyttävää) Eikä kyse ole siitä, että puhuisin kaiken aikaa.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset löpisette jonnin joutavaa höpinää? Kamala kaakatus ja kalkatus kokoajan, voi sitä välillä olla hiljaakin.
Meillä juuri toiste päin. Jos sua häiritsee niin hirveesti, sano suoraa kasvokkain siitä. Turha vauvapalstalle tulla avautumaan, me ei voida sua auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelemattomuus ja ohittaminen liittyy kokemukseni mukaan yleensä miehiin, ei vain puolisoihin. Isäni ei koskaan kuunnellut eikä kuullut äitiäni, ohitti hänet. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut tai kuunnellut minua. Hän oli tärkein, ja hänen monologejaan sen sijhaan piti kuunnella. Vuorovaikutuksen puute jätti hänet yksinäiseksi.
Olen nähnyt vastaavaa kuuntelemattomuutta ja kiinnostumattomuutta muissakin perheissä - ja myös muissa suhteissa kuin puolisoiden tai isän ja lapsien. Koskien myös hyvin triviaaleja asioita, joilla ei lopulta ole niin väliä., mutta kuulemattoman jankutus vastaan ihmetyttää.
Tämä on vanha ketju mutta nostan esiin.
Sama ongelma. Koen jatkuvasti että mieheni ei kuuntele minua lainkaan. Puhuu päälle, keskeyttää ja saattaa pitää 30min monologeja putkeen. Olen itse aika hiljainen, ja kun on tärkeää asiaa, silloin hän tekee tätä. Ikäänkuin haluaisi vaientaa kokonaan. Onko tämä normaalia parisuhteissa? Normaaliuden rajat ovat saattaneet hämärtyä 3o vuoden liiton aikana.
Lisäksi minulla on aika hiljainen ääni ja hänellä huono kuulo, mikä vain pahentaa ongelmaa. Hän on luonnostaan erittäin puhelias. Minulla on välillä ihan tärkeääkin asiaa, mutta juuri silloin hän "jyrää". Hän on muutenkin dominoiva, sellainen pomohenkinen. Joskus uuvuttaa olla aina pelkkä kuuntelija ja tämä on alkanut vaikuttaa muuhunkin parisuhteeseen. Esim. fyysinen läheisyys tuntuu vaikealta nykyään, kun tuntuu että minut sivuutetaan persoonana ja ihmisenä.
On tuttua. Suhdetta takana reilu vuosikymmen. Alkuaikoina naiivina kuvittelin, että kyllä se siitä paranee ja ehkä seurustelun alkuhuumassa kuuntelikin. Tai ainakin esitti paremmin.
Lisäksi minunkin mieheni on ns. iso herra töissä ja kova pomottamaan ja jyräämään herkästi, esim. keskusteluissa.
Noh. Aloin käyttäytymään samoin eli en puhunut enkä pukahtanut jos ei erikseen kysynyt jotain. Jos jotain ehdottomasti piti saada taottua miehen päähän, menin seisomaan eteen, otin katsekontaktin (vaati joskus käskytttämistä että katso tännepäin) ja puhuin selkeästi ja lyhyesti ja kysyin loppuun kuuliks, johon odotin joo-vastauksen. Melkein kuin koiralle käskyjä. Ja koska oli miehelle ärsyttävä tilanne tästä jäi hällekin muistijälki, että jotain keskustelua käytiin (aihetta ei välttämättä muistanut) mutta eipä voinut jälkikäteen kiistää 100%:sti etteikö olisi kerrottu.
Jos itse kysyi jotain, toki vastasin tuolloin aina ystävällisesti mutta hyvin lyhyesti. Näennäisesti meillä siis meni hyvin. Tätä kesti useamman vuoden mutta olen huomannut, että mies on alkanut muuttua. Kyselee enemmän, on kiinnostuneempi jakamaan itsekin enemmän jne.
Tämä varmaan siksi, kun huomasi jäävänsä kaikesta ulos. Minä ilmoitin lähtöhetkellä että nyt lähden lapsen kanssa sinne ja tänne ja palaan silloin tai silloin. Mies alkoi tippumaan perheestä ulos ja luulen, että havahtui tähänkin.
Ja monta kertaa on vuosien aikana syyttänyt minua puhumattomuudesta ja kertomattomuudesta. Tähän olen voinut aina sitten vastata samalla lailla: eli että aloin vain käyttäytymään kuin hän, eihän sen pitäisi haitata. Vaikea sillä ollu kiistää tuotakaan.
Miehet käyttäytyy juuri niin törkeästi kuin niiden antaa. Samalla mitalla takaisin ja jos mies haluaa pitää suhteen, niin muuttaa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hyvä kirjoitus nro. 26. Voisin kokeilla edellä mainittua lähestymistapaa.
Pohjalla tuntuu nimenomaan se, ettei mieheni enää kunnioita minua pätkääkään. Kunnioitus täytyy ansaita, se on totta. Oma miehenikin on johtoasemassa, ja ottaa monissa yhteisöissä päättävän aseman. Sama jatkuu kotona, mutta se ei kyllä paranna parisuhdetta.
Hän saattaa esim. kesken puolen tunnin monologin nostaa sormen pystyyn käskevästi, jos yritän äkkiä tunkea väliin jonkin pikakommentin. Puolen tunnin yksinpuhelu on vain melko uuvuttava.
Kuinkahan nuo monologit voisi kohteliaasti keskeyttää? En halua mitään jäätävää riitaa kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiistä etteikö miehesi ignoorannut sanomaasi, mutta teette molemmat väärin. Se ei ole läsnäoloa, jos pläräätte puhelinta kun olette vierekkäin. Toiselle ei "raportoida" asioita. Toiselle, varsinkin omalle rakkaalle, puhutaan kuin rakkaalle eikä niinkuin jonkinlaiselle kasvottomalle järjestelmälle mihin raportoidaan asioita.
En plärää puhelinta samalla, Monologimieheni vihaa puhelimia eikä siedä niiden käyttöä oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään käynyt niin, että tilanne olisi muuttunut paremmaksi? Ap
Meillä vaimo on kyllä selvästi petrannut, eikä pärpätä enää jatkuvasti tyhjänpäiväisiä. Agressiiviset tunnehumpparaivaritkin ovat vähentyneet.
Ei sitä enää tarvi ignoorata läheskään niin usein.
Kun puhetta tulee 90% valveillaoloajasta ja suurin osa on pelkkää diipadaapaa, niin sitä oppii sulkemaan korvansa, jotta jäisi omillekin ajatuksille tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan nuo monologit voisi kohteliaasti keskeyttää? En halua mitään jäätävää riitaa kuitenkaan.
Nouset ylös ja kävelet omiin hommiin eri huoneeseen tai ulos.
Naisilta tulee tekstiä todella paljon ilman mitään asiaa niin eihän sitä jaksa kuunnella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun nainen voisi kertoa asiansa muutamalla sanalla,hän selostaa sitä 10minuuttia.Eipä ihme jos mies ei kuuntele.
Tää pitää kyllä monessa tapauksessa paikkansa ! Naisen puhe rönsyilee ja vihjailee - miehelle,koirille ja lapsille pitää sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi, että viesti menee perille ! Ja tätä en sano millään pahalla.
Joo, jos on tällainen ongelma, miehelle kannattaa puhua, kuin se olisi vähän yksinkertainen. Käytä lyhyitä päälauseita,ehkä sitten menee perille.
Vierailija kirjoitti:
Naisilta tulee tekstiä todella paljon ilman mitään asiaa niin eihän sitä jaksa kuunnella
Naisia on monenlaisia, etkö edes sitä ole huomannut.
Mulla on add ja mulle käy usein noin että info menee todella ohi. En tee sitä tahallaan enkä kiusallaan. En vaan voi sille mitään. Yritän todellakin keskittyä mutta välillä sitten vaan käy niin että jotain menee ohi ja olen pahoillani siitä että olen niin huono ihminen.
Puhelimessa kiinni olevalle puolisolle voi laittaa tekstarin.
On myös erittäin puheliaita miehiä, tämä ei ole sukupuolittunut ominaisuus. Omassa parisuhteessa olen naisena se hiljaisempi.
Ei akkojen lässytystä jaksa kuunnella.
Kuuntelu on taito ja osoittaa toisen ihmisen kunnioitusta. Se on ymmärrettävää, että kaikelle ei pysty antamaan 100% huomiota kokoajan, mutta sen verran voisi toista kunnioittaa, että suurinpiirtein olisi kartalla mitä kanssakeskustelija puhuu. Erityisesti tämä kuuntelemattomuus korostuu kun keskustelukumppani haluaisi puhua vain omista asioistaan eikä selkeästi jaksa kommentoida toisen asioita kuin ehkä ylimalkaisella jaa ja sitten kääntää puheen taas omiin asioihinsa joita sitten odottaa tämän toisen kommentoivan innokkaasti. Välillä en jaksa puhua enää, kuuntelen vain kun toinen puhuu ja katson kysyykö hän mitään ja jos kysyy niin usein huomaan että jo kesken lauseeni hän alkaa touhuta ja puhua päälle muuta, eikä palaa enää kuuntelemaan vastausta vaikka asiasta itse kysyikin. Tylsää.