Mies ei kuule mitä sanon/ei kuuntele

Se on taito. Sen oppii, kun on joutunut kuuntelemaan liikaa nalkutusta.

Oma puolisoni on samanlainen. Olen ottanut monesti itseenikin. Mutta nyt olen töissä tutustunut ihmiseen, joka tekee tuota samaa! Molemmilla on diagnosoitu ADD, joten johtunee siitä. Itsenikin on aamuisin kyllä vaikea keskittyä mihinkään, vaikka ihan keskittymishäiriötön olen.

Mun mies on samanlainen. Esimerkki eilisillalta: asumme erillään, miehellä on lapset. Olin tilannut polttopuukuorman entiselle asunnollemme, ja soitin miehelle, että nyt se toimittaja soitti tulevansa huomenna ja paikassa, johonnpuut pitää saada on jonkinverran roinaa. Mies lupasi tulla apuun, koska on aina aiemmin ollut se, joka puukuormat tilaa ja hoitaa.

Pyysin miestä, että ota lasten toinen pulkka mukaan, että saan siirrettyä sillä tavaraa kuistille puukatoksesta. Mies sanoi, että sulattikin huurteisia pulkkia juuri pesuhuoneessa. Sanoin, että hyvä, laita se heti kuistille, niin lumi ei tartu, kun sillä vedetään, ja mies lupasi.

Kun mies tulee, kysyin, toitko pulkan. Ei kun mä unohdin, hoksaa mies samassa. Eli oli kyllä nostanut sen kuistille, mutta siihen se sitten oli silti jäänyt.

Tuntuu, että mitään ei kuule eikä mieti, mitä hänelle sanoo.

Sanoin myös tavaraa siirrellessämme, että vie ne lasten (pieniksi jääneet) pyörät kuistille, niin saan ne siitä sitten eteenpäin (mulla raivausprojekti muutenkin menossa), kun haluan niistä eroon, niin eikö mies ole kohta niiden kanssa pihan perimmäisessä nurkassa varastolla. Älä vie niitä sinne, kun sinne ne sitten unohtuu, kun peräkärryllä pitää viedä, huusin miehelle. Ei mitään käryäkäön miehellä, että juuri puhuin pyöristä, että laitetaan kuistille.

Yleensä kun nainen voisi kertoa asiansa muutamalla sanalla,hän selostaa sitä 10minuuttia.Eipä ihme jos mies ei kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on samanlainen. Esimerkki eilisillalta: asumme erillään, miehellä on lapset. Olin tilannut polttopuukuorman entiselle asunnollemme, ja soitin miehelle, että nyt se toimittaja soitti tulevansa huomenna ja paikassa, johonnpuut pitää saada on jonkinverran roinaa. Mies lupasi tulla apuun, koska on aina aiemmin ollut se, joka puukuormat tilaa ja hoitaa.

Pyysin miestä, että ota lasten toinen pulkka mukaan, että saan siirrettyä sillä tavaraa kuistille puukatoksesta. Mies sanoi, että sulattikin huurteisia pulkkia juuri pesuhuoneessa. Sanoin, että hyvä, laita se heti kuistille, niin lumi ei tartu, kun sillä vedetään, ja mies lupasi.

Kun mies tulee, kysyin, toitko pulkan. Ei kun mä unohdin, hoksaa mies samassa. Eli oli kyllä nostanut sen kuistille, mutta siihen se sitten oli silti jäänyt.

Tuntuu, että mitään ei kuule eikä mieti, mitä hänelle sanoo.

Sanoin myös tavaraa siirrellessämme, että vie ne lasten (pieniksi jääneet) pyörät kuistille, niin saan ne siitä sitten eteenpäin (mulla raivausprojekti muutenkin menossa), kun haluan niistä eroon, niin eikö mies ole kohta niiden kanssa pihan perimmäisessä nurkassa varastolla. Älä vie niitä sinne, kun sinne ne sitten unohtuu, kun peräkärryllä pitää viedä, huusin miehelle. Ei mitään käryäkäön miehellä, että juuri puhuin pyöristä, että laitetaan kuistille.

Ex-miehestä ei tarvi enää valittaa.

Onko kenelläkään käynyt niin, että tilanne olisi muuttunut paremmaksi? Ap

Jos mulla on miehelle tärkeää asiaa, sanon kuuluvalla äänellä "kuuntele" ja otan katsekontaktin.

Hölöpölöä ei tarvitse kummankaan niin tarkkaa kuunnella.

Itse olen sellainen, että jos keskityn johonkin asiaan, niin helposti menee ohi mitä joku sanoo. Tuollainen sääesimerkki saattaisi käydä siis myös minulle. En nyt tarkoituksella ole piittaamaton, ja joskus tiedostavaasi kuuntelen tarkemmin ja kysyn vastaan, mutta jos on joku asia kesken, niin se menee helposti kuuntelun edelle 😔

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on samanlainen. Esimerkki eilisillalta: asumme erillään, miehellä on lapset. Olin tilannut polttopuukuorman entiselle asunnollemme, ja soitin miehelle, että nyt se toimittaja soitti tulevansa huomenna ja paikassa, johonnpuut pitää saada on jonkinverran roinaa. Mies lupasi tulla apuun, koska on aina aiemmin ollut se, joka puukuormat tilaa ja hoitaa.

Pyysin miestä, että ota lasten toinen pulkka mukaan, että saan siirrettyä sillä tavaraa kuistille puukatoksesta. Mies sanoi, että sulattikin huurteisia pulkkia juuri pesuhuoneessa. Sanoin, että hyvä, laita se heti kuistille, niin lumi ei tartu, kun sillä vedetään, ja mies lupasi.

Kun mies tulee, kysyin, toitko pulkan. Ei kun mä unohdin, hoksaa mies samassa. Eli oli kyllä nostanut sen kuistille, mutta siihen se sitten oli silti jäänyt.

Tuntuu, että mitään ei kuule eikä mieti, mitä hänelle sanoo.

Sanoin myös tavaraa siirrellessämme, että vie ne lasten (pieniksi jääneet) pyörät kuistille, niin saan ne siitä sitten eteenpäin (mulla raivausprojekti muutenkin menossa), kun haluan niistä eroon, niin eikö mies ole kohta niiden kanssa pihan perimmäisessä nurkassa varastolla. Älä vie niitä sinne, kun sinne ne sitten unohtuu, kun peräkärryllä pitää viedä, huusin miehelle. Ei mitään käryäkäön miehellä, että juuri puhuin pyöristä, että laitetaan kuistille.

Likaa sanoja sekä kommentissa että puheessa miehelle, siis ex-miehelle. Mitä ihmettä lumi tarttuu pulkkaan.. miksi et siirrä pyöriä itse? Miksi edelleen oletat ex-miehesi tekevän asiat puolestasi, siksi, että ennenkin? Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Mukavaa, että teillä on sopuisat välit jo lastenkin takia mutta kuvittelet olevasi ex-miehesi työnjohtaja.

Tuttua.

Ei myöskään puhu/kommentoi jos ei halua.

En ymmärrä kun toinen on kuin kivimuuri.

Avasin eilen sitten sanaisen arkkuni miltä miehen käytös tuntuu, mitä tunnen.. annoin tulla kunnon litanian.

Mies oli hiljaa ja siirtyi muualle nukkumaan.

Aamulla kysyin, no meinasitko puhua mitään. Kyllä nyt oli kuunnellut joka sanan ja tuli sitä puhettakin! Sain miehen kuuntelemaan ja avautumaan siis olemalla omasta mielestäni törkeän raadollisen rehellinen.

Eli kyllä ne kuuntelee, ignooravat vaan osan.

Joiltain naisilta tulee niin paljon ohjeistusta, ettei kukaan mies jaksa kuunnella!

Sama täällä. Mies kuuntelee vain vähän puheistani. Hyvä esimerkki oli että edellisen Tähdet tähdet-ohjelman aikaan puhuin monena viikkona ohjelman jälkeen Andre Linmannista ja mies aina nyökytteli jne. Kun sarja päättyi mieheni kysyi että voittiko se Arttu Lindeman sen ohjelman? Minä olin aivan pihalla että mikä Arttu Lindeman ja minkä ohjelman. Tuo on vain sellainen huvittava esimerkki. 

Mies usein syyttää minua etten kuuntele ja myös että nalkutan. Vaikka puhuisin normaalilla äänellä vaikka tuosta kyseisestä Andre Linmannista niin se on nalkutusta. 

Mutta toisaalta mies kertoo minulle välillä vaikkapa mitä jossain konsolipelissä tapahtui pelin aikana jne. En kieltämättä muista enää viikon päästä että missä pelissä tapahtui mitäkin kun en niitä itse pelaa jne. Sitten saan syytöksiä kun en ole kuulemma kuunnellut.

Ihan tuttua. Ollaan oltu yhdessä 25 v, joten luulisi että jo olisi tottunut tuohon, mutta usein se silti ihmetyttää. Esim. eilen istumme vierekkäin olohuoneess (mies, minä ja poika). Poika kertoo ärsyyntyneenä, että pyörä on mennyt rikki. Juttelen asiasta pojan kanssa. Poika kysyy, voisiko joku heittää hänet autolla. Tönäisen miestäni, ja kysyn että voisiko hän heittää. Mies sanoo, että poika voisi kyllä mennä pyörällä. Kysyn, mistä olemme juuri puhuneet 10 min. Mies ei tiedä.

Tutkija ammatiltaan. Siinä varmaan tuosta on myös hyötyä.

Miksi te naiset löpisette jonnin joutavaa höpinää? Kamala kaakatus ja kalkatus kokoajan, voi sitä välillä olla hiljaakin.

Ihan perusmenoa meillä, tosin se on molemmin puoluista joten ymmärrän hyvin. Eli samoin miehen jutut menevät mulla toisesta korvasta ulos, kuulen vaan diipa-daapa ja ajattelen jotain omiani. Keskittyminen on vain sillä hetkellä ihan jossain muualla ja ei kai sitä toisen juttelua pidä sitten niin tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Mies kuuntelee vain vähän puheistani. Hyvä esimerkki oli että edellisen Tähdet tähdet-ohjelman aikaan puhuin monena viikkona ohjelman jälkeen Andre Linmannista ja mies aina nyökytteli jne. Kun sarja päättyi mieheni kysyi että voittiko se Arttu Lindeman sen ohjelman? Minä olin aivan pihalla että mikä Arttu Lindeman ja minkä ohjelman. Tuo on vain sellainen huvittava esimerkki. 

Mies usein syyttää minua etten kuuntele ja myös että nalkutan. Vaikka puhuisin normaalilla äänellä vaikka tuosta kyseisestä Andre Linmannista niin se on nalkutusta. 

Mutta toisaalta mies kertoo minulle välillä vaikkapa mitä jossain konsolipelissä tapahtui pelin aikana jne. En kieltämättä muista enää viikon päästä että missä pelissä tapahtui mitäkin kun en niitä itse pelaa jne. Sitten saan syytöksiä kun en ole kuulemma kuunnellut.

Anteeksi, olen nainen ja sulkisin myös korvani kun puhut Tähdet tähdet -ohjelmasta tai mistä tahansa suomalaisesta viihdeohjelmasta. Satuitko huomaamaan, laittoiko miehesi myös kätensä ristiin ja sitten vääntelikö hän käsiään rystyset valkoisina? Ehkä hän vaihtoi levottomana istuma-asentoa jokseenkin tiuhaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset löpisette jonnin joutavaa höpinää? Kamala kaakatus ja kalkatus kokoajan, voi sitä välillä olla hiljaakin.

Kiitos nauruista, voitaisiinhan me joskus olla hiljaakin🤣

Mun miesystävä on tuollainen kun se on puhelimellaan, eli n. 80% hereilläoloajastaan...

Tuntuu niin yksinäiseltä vaikka olisimme samassa huoneessa. Toinen ei kuule yhtään mitä sanon, hymyilee ja hymähtelee puhelimelleen. Harmittaa että niin pieni väline on oikeasti jo tuhonnut suhdettamme jo paljon.

Sama juttu. Ja mies vielä usein vastaa "joo" tms.

Jos esim. sanon, että menen huomenna töiden jälkeen kaverille. Sitten seuraavana päivänä, kun sanon ennen töihin lähtöä "tulen sitten tänään kotiin vasta klo 20 jälkeen", niin mies kummastelee miksi tulen myöhään kotiin. Ja kun kerron syyn, on aivan hämmästynyt kuin kuulisi ekan kerran asiasta.

Joskun kun sanon jotain, niin ei vastaa mitään. Tuijottaa vain puhelintaan. Ärsyttävää. Enkä todellakaan ole mikään jaarittelija tai lörpöttelijä. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun nainen voisi kertoa asiansa muutamalla sanalla,hän selostaa sitä 10minuuttia.Eipä ihme jos mies ei kuuntele.

Tää pitää kyllä monessa tapauksessa paikkansa ! Naisen puhe rönsyilee ja vihjailee  -  miehelle,koirille ja lapsille pitää sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi, että viesti menee perille ! Ja tätä en sano millään pahalla.