Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi tyrkyttäytyminen
03.01.2019 |
Kaveri kysyi, pääsikö lapsen kummiksi. Olin itse ajatellut kummiksi vain sukulaisia. Mitä teen? Onko tavallistakin, että kummiksi tarjoudutaan kysymättä?
Kommentit (28)
Eikö voi vain sanoa, että kummit on jo valittu tai kysytty ja vastausta odotetaan. Toisaalta- jos joku oikein haluaa kummiksi, niin ehkä myös hoitaa tehtävän hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi vain sanoa, että kummit on jo valittu tai kysytty ja vastausta odotetaan. Toisaalta- jos joku oikein haluaa kummiksi, niin ehkä myös hoitaa tehtävän hyvin!
Tämä ei varmaan menisi läpi, kun vauva ei ole vielä edes syntynyt, aika hiljattain vasta kerroin koko raskaudesta.
Onko kummien määrää jotenkin rajoitettu?
Onko joku kiihkouskovainen, tuskin muuten olisi tyrkky?
Ei ole rajoitettu, ja kyllähän lapselle kummeja mahtuu. Ihmettelin vaan tuota innokkuutta. Toivottavasti myös mahdollisille seuraaville lapsille riittää yhtä paljon kummeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on hyvä! Minua pyydettiin sukulaistenavan kummiksi enkä kehdannut kieltäytyä, vaikka erityistä motivaatiota ei ollut. Sen seurauksena lapsi sai minusta ihan surkean kummin.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku kiihkouskovainen, tuskin muuten olisi tyrkky?
Ei ole, mutta varmaan siksi kun on hyvä ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota kummiksi ketä saat. Nykyisin on suurempi ongelma se ettei kummiksi kukaan halua. Ja voihan niitä kummeja olla useampikin tarvittaessa.
Kyllä varmaankin ystäväni pääsee kummiksi, kun noin kovasti haluaa. Minusta oli vaan vähän outoa ja ehkä vähän etiketin vastaista itse kysyä. Itse en ikinä olisi kehdannut kysyä, koska minusta se on enemmänkin kunniatehtävä, johon valitaan. Meillä on suvussa yleensä ollut vain sukulaisia kummeina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko joku ajattelee kummiutta kunniatehtävänä?! Pelkkä rasite.
Sinä itse päätät kummit. Kummiksi pyydetään, ei tyrkyttäydytä. Itse kieltäydyin harkinnan jälkeen kahdesta tyrkyllä olijasta. Asiaa kunnolla harkittuani tajusin, että nämä kummit olisivat olleet loppujen lopuksi epäsopivia, eikä oikeista syistä valittuja. Onneksi tulin järkiini. Nuo molemmat kummisuhteet olisivat olleeet outoja, en nyt viitsi tarkemmin kertoa miksi.
Mitäs, jos vain sanot, että teillä on jo aikoinaan mietitty kummit, valitaan vain sukulaisia/ei sukulaisia taimitä nyt vain. Tai sitten vain kieltäydyt kohteliaasti tai et vastaa mitään. Jos ystävyys tuosta katkeaa, niin joutaa mennä. Voihan henkilöstä tulla lapselle muuten tärkeä henkilö, vaikkei olisi kummi. Meillä toisesta tuli, toiseen katkesivat välit aivan muusta syystä paljon myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoin pelkään, että tuo kummivaatimus ylipäänsä lakkaa jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku ajattelee kummiutta kunniatehtävänä?! Pelkkä rasite.
Kyllä, ainakin itselleni kummius on juurikin kunnia tehtävä. - Vai mitkä ovat pakolliset ja ohittamattomat kummin tehtävät ja toimet, jotka laiminlyömällä hänet voidaan saattaa edesvastuuseen? Mutta joo. Jos koet kummina toimimisen rasitteena, niin minusta on suoraselkäisempää ja siten arvostettavampaa silloin kieltäytyä, kuin lupautua, ellei sitä tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää alkaisi kummiksi jos nyt saisin valita. Olen ollut 20 vuotta lahja-automaattina.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku ajattelee kummiutta kunniatehtävänä?! Pelkkä rasite.
Kummius on nimenomaan kunniatehtävä. Et vain ole ymmärtänyt asiaa vielä, etkä ole luotettava ja sopiva henkilö kummiksi. Kieltäydy ihmeessä, jos joku pyytää, mutta tuskinpa sinua kukaan kummiksi pyytääkään.
Kummius on hyvä mittari siihen, onko ihminen luotettava, kypsä aikuinen. Jos aikuinen, sanotaan yli kolmekymppinen ei ole kenenkään kummi, se kertoo minulle jotain.
Useammin ongelma on kyllä päinvastainen - halukkaita kummeja ei ole tarpeeksi. Ihan älytöntä minusta se, että on PAKKO olla kaksi kummia, että voi kastaa lapsen! Luulenpa, että kirkon jäsenkadon edetessä aletaan joustamaan tuossakin asiassa. Kummiushan on vain ihmeellinen reliikki muinaisajoilta, kun oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että vanhemmat kuoli ennenkuin kaikki lapset oli täysi-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku ajattelee kummiutta kunniatehtävänä?! Pelkkä rasite.
Kummius on nimenomaan kunniatehtävä. Et vain ole ymmärtänyt asiaa vielä, etkä ole luotettava ja sopiva henkilö kummiksi. Kieltäydy ihmeessä, jos joku pyytää, mutta tuskinpa sinua kukaan kummiksi pyytääkään.
Kummius on hyvä mittari siihen, onko ihminen luotettava, kypsä aikuinen. Jos aikuinen, sanotaan yli kolmekymppinen ei ole kenenkään kummi, se kertoo minulle jotain.
Minusta kummius on heikko mittari siihen, onko ihminen luotettava ja kypsä aikuinen. Sanon näin vaikka itse olen myös useamman lapsen kummi. Luulen näet, että kummiksi pääseminen on enemmän ja vähemmän tuuri peliä nykyään kun yhä useampi ei kuulu kirkkoon, perhe koot ovat pienentyneet ja ylipäätään kenen kanssa lapsen vanhemmat viettävtä lapsen syntymähetkellä aikaa. Osalle ystävä(t) ja vaikka opiskelukaveri(t) on paljon verisukulaisia läheisempiä. Silti saatetaan haluta kummiksi juuri se sukulainen tai serkku vaikka sitten vain toiveissa, että edes näin säilyisi jotain yhteistä "saman veristen" kanssa, Toiset taas haluavat varta vasten läheisen ystäviän kummiksi, koska kuten sanottu saattavat tuntea hänet paljon paremmin kuin (muodollisesti) jonkun sukulaisen tai serkun, josta ei ole vuosiin kuullut mitään, jos edes koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku ajattelee kummiutta kunniatehtävänä?! Pelkkä rasite.
Kummius on nimenomaan kunniatehtävä. Et vain ole ymmärtänyt asiaa vielä, etkä ole luotettava ja sopiva henkilö kummiksi. Kieltäydy ihmeessä, jos joku pyytää, mutta tuskinpa sinua kukaan kummiksi pyytääkään.
Kummius on hyvä mittari siihen, onko ihminen luotettava, kypsä aikuinen. Jos aikuinen, sanotaan yli kolmekymppinen ei ole kenenkään kummi, se kertoo minulle jotain.
Minusta kummius on heikko mittari siihen, onko ihminen luotettava ja kypsä aikuinen. Sanon näin vaikka itse olen myös useamman lapsen kummi. Luulen näet, että kummiksi pääseminen on enemmän ja vähemmän tuuri peliä nykyään kun yhä useampi ei kuulu kirkkoon, perhe koot ovat pienentyneet ja ylipäätään kenen kanssa lapsen vanhemmat viettävtä lapsen syntymähetkellä aikaa. Osalle ystävä(t) ja vaikka opiskelukaveri(t) on paljon verisukulaisia läheisempiä. Silti saatetaan haluta kummiksi juuri se sukulainen tai serkku vaikka sitten vain toiveissa, että edes näin säilyisi jotain yhteistä "saman veristen" kanssa, Toiset taas haluavat varta vasten läheisen ystäviän kummiksi, koska kuten sanottu saattavat tuntea hänet paljon paremmin kuin (muodollisesti) jonkun sukulaisen tai serkun, josta ei ole vuosiin kuullut mitään, jos edes koskaan.
Tarkoitan nimenomaan kummisuhteita, jotka myös säilyvät. Epäkypsiltä kummisuhteet katkeavat. Ja kummi voi olla, vaikkei kuuluisi kirkkoon. Kummius on henkinen side, ei pelkkä nimi paperissa tai lahja-automaatti.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä! Minua pyydettiin sukulaistenavan kummiksi enkä kehdannut kieltäytyä, vaikka erityistä motivaatiota ei ollut. Sen seurauksena lapsi sai minusta ihan surkean kummin.
Sama. Olisi pitänyt kieltäytyä, mutta se ei ole tapana. Kummius on kunniatehtävä.
*pääsisikö*
Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta tai miten itse suhtautuisit?