Jos joku on narsisti, huomaatko sen muutkin kuin vain se

Joo, ajanmittaan se näyttää kyllä karvansa jos vaan itse on sen tyyppinen ihminen että on vähänkään hereillä. Pientä ohjailua asioissa, varsinkin sun mielipiteissä joitain toisia ihmisiä kohtaan. Hyväksikäyttö ei välttämättä ole ihan selkeää ainakaan alkuun. Jos sattuu olemaan niitä ihmisiä jotka tämä haluaa pitää elämässään, et huomaa ihan helposti.

Ei sitäkään välttämättä huomaa, että on joutunut jonkun hampaisiin, jos narsisti on tarpeeksi taitava ja käyttää "lentäviä apinoita" eli laittaa muut likaisille asioilleen. Sitten sitä vain ihmettelee miksi itse sairastaa ja syyttää itseään,  tai miksi ennen hyvä ihmissuhde on muuttunut niin kummalliseksi.

Yleensä asiantuntijat sanovat, että narsistisia persoonia pidetään hurmaavina huipputyyppeinä tuttavapiirissä, joten ei varmaan kovin helpolla huomata. Ehkä ihan lähipiiri näkee todelliset värit.

Jokaisessa on narsistisia piirteitä, jollain enemmän jollain vähemmän, jollain elämäntilanteet ja tietyt ihmiset, tuovat enemmän näitä piirteitä esiin.

Jos taas puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöisestä jolla diagnoosi siihen on, niin varmasti lähipiiri sen on huomannut, oireilevat, mutta ei vältämättä ole osannut yhdistää sitä siihen ihmiseen ennen diagnoosin saamista.

On inhottavia ihmisiä, se ei suoranaisesti tarkoita, että olisi narsisti, koko sanaa viljellään liikaa.

Ei kaikki tunnekylmältä ja ematiakyvyttömiltä vaikuttavat ihmisetkään ole psykopaatteja, voi olla että se kylmyys on opittu tapa suojella itseä maailman pahuudelta.

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Faith kirjoitti:

Yleensä asiantuntijat sanovat, että narsistisia persoonia pidetään hurmaavina huipputyyppeinä tuttavapiirissä, joten ei varmaan kovin helpolla huomata. Ehkä ihan lähipiiri näkee todelliset värit.

Ei välttämättä lähipiirikään vaan narsistin uhrit. Narsistit ovat usein todella miellyttäviä niin halutessaan. Saattaa olla todella laaja ystäväpiiri ja lähipiiri, mutta uhrit saavat kokea kauheudet. Narsistille elämä on mustavalkoista, joko ollaan puolella tai vastaan, mitään siltä väliltä olevia ihmisiä ei ole.

Muut eivät huomaa, ainoastaan uhri. 

Vierailija kirjoitti:

Muut eivät huomaa, ainoastaan uhri. 

Eikä uhrikaan heti. 

Minua vain vaivaa se että eikö narsisti ihminen itse oikeasti tajua että on narsisti ja sairas persoona. Luuleeko se todellakin olevansa terve? 

Muut pershäiriöiset tunnistaa hyvin kun oma toipuminen on tullut siihen pisteeseen että henkilö tajuu mistä kana kusee omassa psyykessä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Minua vain vaivaa se että eikö narsisti ihminen itse oikeasti tajua että on narsisti ja sairas persoona. Luuleeko se todellakin olevansa terve? 

Ei tajua. Tai sanotaan että voi tajuta pinnallisella tasolla. Mutta terve psyyke ei osaa kuvitella sairasta psyykeä ja toisinpäin.

Jossakin vaiheessa huomaa. Narsisti ei jaksa teeskennellä loputtomiin jolloin ihmissuhteet katkeaa. Narsisteilla ei olekkaan pitkiä suhteita ja ystävyydet ei kestä vaikka narsisti tutustuu nopeasti. Parisuhde narsistin kanssa on onneton.

Vierailija kirjoitti:

Minua vain vaivaa se että eikö narsisti ihminen itse oikeasti tajua että on narsisti ja sairas persoona. Luuleeko se todellakin olevansa terve? 

Joku terapeutti joskus telkkarissa sanoi, että narsistit hakeutuvat terapiaan ja siellä usein ilmenee, että narsisti kokee muiden suunnalta tulleen paljon pahaa, eli ovat sokeita omalle käytökselleen ja niiden vaikutukselle. Onneksi osa kääntyy avun piiriin. Se on sairaus ja siitä tuomitseminen on väärin. Ymmärrän uhreja, olen luultavasti ollut sellainen itsekin, mutta ymmärrän myös narsisteja, he eivät näe tilaansa tai aiheuttamaansa pahaa, se narsismi kumpuaa lapsuudesta, viattoman lapsen mielen järkkymisestä ja kasvamisesta narsismin muotoon, eivät he ole itse sairauttaan valinneet.

Useinhan siinä käy niin että kun narsistin uhri yrittää kertoa narsistin ystäville ja sukulaisille millainen hirviö tämä on kotioloissa, ei uhria useinkaan uskota ja aletaan pitämään epätasapainoisena ja katkerana ihmisenä. Narsistin uhrina pahimmalta tuntuu usein se kun kukaan ei tunnu uskovan mitä on joutunut kokemaan ja sitä alkaa epäilemään omia kokemuksiaan ja lopulta mielenterveyttään, kun koko muu maailma tuntuu olevan narsistin puolella.

Vierailija kirjoitti:

Minua vain vaivaa se että eikö narsisti ihminen itse oikeasti tajua että on narsisti ja sairas persoona. Luuleeko se todellakin olevansa terve? 

Ei tajua, oikeammin ei välitä. Haukkuu muita sairaaksi, jos hänen mielenterveytensä kyseenalaistetaan. Narsisti ei pysty käsittelemään asioita jotka koskettavat hänen virheitään ja heikkouksiaan, vika sekä syy on aina muissa. Muulla ei narsistille ole väliä kuin hänen omilla haluillaan ja oikeuksillaan. Helposti johdateltava seurakunta tekee edistystyöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät muut sitä huomaa. Varsinkin lapsen ja narsistivnhemman välillä lapsi saa ilkeää ja häijyä kohtelua, muille ollaan ihan aurinkoa ja kivaa ihmistä.

Miten tämä poikkeaa normaalin vanhemman olemisesta? Jos nyt tuon ilkeys ja häijyys sivuutetaan, niin jokainen vanhempi tietää että niitä huonoja hetkiä vanhempana tulee, aina ei voi olla se paras mahdollinen kypsä aikuinen, mutta sitä ei useinkaan ulospäin haluta näyttää, joskus ollaan jopa häijyjä ja ilkeitä kun tiöanne on sellainen että sinne lapsen tasolle menee.

Minusta esimerkiksi Jani Toivolan kirjat lukeneena on ihana huomata, miten joku uskaltaa avoimesti puhua myös siitä oman vanhemmuuden huonoudesta, niistä hetkistä jolloin ei todella ollut se kypsä vanhempi.

Voisiko tuon narsismin jo jättää ammattilaisille diagnoitavaksi, se ei ole niin yksiselitteinen, että maallikko niitä diagnooseja olisi kykenevä kenellekkään tekemään.

Normaalilla vanhemmalla on luonnollisesti huonoja hetkiä ja kaikki tekevät virheitä, niitä mitkä kuuluvatkin ihmisyyteen. Kun on tunteet. Narsistivanhempi ei koe aitoa empatiaa lastaan kohtaan, koskaan. Kaikki on näytelmää, valhetta. Sitä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja uskoa ellei ole uhrin housuissa, kaiken läpikäyneenä.

Käsittääkseni empatiankyvynpuute ei kuulu narsismiin. Se sokeus omille teoille kuuluu. Moni narsisti myös päätyy itsemurhaan ellei saa apua, kun ja jos ymmärtää omat kauheudet. Narsistilla on heikkoitsetunto ja kokee asiat uhrina ja hyvin mustavalkoisena.

Vierailija kirjoitti:

Useinhan siinä käy niin että kun narsistin uhri yrittää kertoa narsistin ystäville ja sukulaisille millainen hirviö tämä on kotioloissa, ei uhria useinkaan uskota ja aletaan pitämään epätasapainoisena ja katkerana ihmisenä. Narsistin uhrina pahimmalta tuntuu usein se kun kukaan ei tunnu uskovan mitä on joutunut kokemaan ja sitä alkaa epäilemään omia kokemuksiaan ja lopulta mielenterveyttään, kun koko muu maailma tuntuu olevan narsistin puolella.

Narsisti on valmistellut yhteisille ystäville ja sukulaisille uhrinsa mahdollisen avautumisen, uskottavuuden. Siksi seurakuntalaisten vastaanotto on epäilevä.

Kerro ap miten sinä koet asian? Oletko uhri vai itse narsisti? Eikö netistä löydy tarpeeksi tietoa.